13v ja koulu ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kuule ihan normaalia... Ai että oikein vihko unohtuu ja läksyt tekee huitaisten? Lapsesi kuitenkin tekee läksyt ja käy koulussa. Jos yrittää edes tuon verran, pääsee kyllä johonkin opiskelemaan. Kaikista tulee lopulta ihmisiä.

Eikö ole onnellista, että teinilläsi on kavereita, eikä hän nyhjötä vain kotona äidin helmoissa tekemässä läksyjä? Olisit onnellinen että sinulla on tavallinen lapsi.

Tavallinen? Joka ei ota ”onkeensa” mistään.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

Oikeestiko? Kukaan ei voi mitään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

No toi nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Lapsellakin on velvollisuuksia.

Nyt tiukka kuri ja alat vahtia, että tehtävät tulee hoidettua ja numerot ovat kiitettäviä. Nykyään on jo lukioon mennessä tiedettävä onko se oikis, lääkis vai kauppis, jotta osaa panostaa oikeisiin aineisiin. Ilman hyviä arvosanoja ei tule tulevaisuudessa enää pääsemään yliopistoon sisälle ja sitä kautta hyville palkoille. Kouluun panostaminen on aloitettava viimeistään yläkoulussa tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

No toi nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Lapsellakin on velvollisuuksia.

Minä olen joutunut puolustamaan sääntöjä (joita lapsi tosin ei kuitenkaan noudata) lastensuojelussa. Olen totaaliyksinhuoltajana kaikkien silmätikkuna ja lapsi puhuu manipulatiivisesti kuinka hänellä on kamalaa,kun ei saa pelata kuin jos saa kympin tai pitää mennä seitsemältä nukkumaan ja joka päivä pitää vain siivota (laittaa takki naulakkoon ja astiansa koneeseen). Sääntöni ovat aivan liian tiukat ja lapsi kärsii. Vanhemmuuteni kyseenalaistetaan.

Ja niille,jotka ovat samaa mieltä: perheessämme on muitakin lapsia,jotka osaavat käyttäytyä ja hoitavat hommansa. Tosin esikoisen perässä ei yksikään haluaisi hoitaa ensimmäisintäkään kotityötä. Eikä heiltä siis kuulema saa vaatiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tiukka kuri ja alat vahtia, että tehtävät tulee hoidettua ja numerot ovat kiitettäviä. Nykyään on jo lukioon mennessä tiedettävä onko se oikis, lääkis vai kauppis, jotta osaa panostaa oikeisiin aineisiin. Ilman hyviä arvosanoja ei tule tulevaisuudessa enää pääsemään yliopistoon sisälle ja sitä kautta hyville palkoille. Kouluun panostaminen on aloitettava viimeistään yläkoulussa tosissaan.

Ei taida tuosta nuoresta yliopiston kävijää tulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

No toi nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Lapsellakin on velvollisuuksia.

Minä olen joutunut puolustamaan sääntöjä (joita lapsi tosin ei kuitenkaan noudata) lastensuojelussa. Olen totaaliyksinhuoltajana kaikkien silmätikkuna ja lapsi puhuu manipulatiivisesti kuinka hänellä on kamalaa,kun ei saa pelata kuin jos saa kympin tai pitää mennä seitsemältä nukkumaan ja joka päivä pitää vain siivota (laittaa takki naulakkoon ja astiansa koneeseen). Sääntöni ovat aivan liian tiukat ja lapsi kärsii. Vanhemmuuteni kyseenalaistetaan.

Ja niille,jotka ovat samaa mieltä: perheessämme on muitakin lapsia,jotka osaavat käyttäytyä ja hoitavat hommansa. Tosin esikoisen perässä ei yksikään haluaisi hoitaa ensimmäisintäkään kotityötä. Eikä heiltä siis kuulema saa vaatiakaan.

😯

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sitte alkaa kiinnostaa ku pitäs laskuja maksaa eikä oo töitä eikä koulutusta. Sillon viimeistään miettii että ois kannattanu tehä elämällään jotaki.

Niinpä. Olisi pitänyt viettää aikaa kavereiden kanssa silloin kun niitä vielä oli

T. työtön DI

jaahas tieni hoksannu että häntä on vain kaikki nämä vuodet säilytetty betonibunkkerissa joka ikinen päivä jotta vanhemmat ei tarvis hoitaa. Ei koulussa opi mitään hyödyllistä, pelkkää alistamista tehdastyöhön mallia preussi... työpaikkoja tai työpaikkailmapiiriä jota ei ole ollut olemassa yli 50 vuoteen. Ja koululaitos ei ole osannut muuttaa toimintaansa pois ulkoa oppimiselta, konformismista, luovuuden tuhoamisesta, pelon ilmapiiriä ja opetetaan nuolemaan palkintojen antajan persettä eli opettajaa tai muuta auktoriteettiä. Ei osata edes ylläpitää luokkia jossa eri ikäisiä lapsia joten kaikki sosiaalinen kehitys jää  teinitasolle vielä vuosikymmeniksi koulun loppumisen jälkeen.

Sillai sitä luodaan pelokasta ja jatkuvasta riittämättömyydestä kärsivää ikuista lasta joka ei osaa hallita elämäänsä kuten raha asioita... eli täydellistä kuluttajaa joka ei osaa hallita mielitekojaan ja törsää turhaan paskaan kerta toisensa jälkeen koska kuvittelee että nyt viimein TÄLLÄ OSTOSELLA saisi vapautta elämään.

Minä olin ihan samanlainen 13-vuotiaana. Kiinnosti vaan pojat ja juhliminen. Jos jonkun asian voisin muuttaa menneisyydestä se olisi ehdottomasti se että olisin käynyt ylä-asteen kunnolla ja kuunnellut ja kunnioittanut vanhempiani... Ja mikä on tulos näin seitsemän vuoden jälkeen kun ei viitsinyt nähdä vaivaa koulun eteen: en oikein ikinä oppinut opiskelemaan kunnolla. Tiedän että olen vielä nuori ja on aikaa opiskella mutta se on hyvin hankalaa kun ylä-asteella jäi jälkeen niin paljon ja perusjutuissa on hirveästi aukkoja.

Jos ja kun saan tulevaisuudessa lapsia aijon pitää huolen että ulos ei mennä eikä kavereita nähdä ennen kuin läksyt on tehty!

Nojaa, riippuu ihn tyypistä. Itse en ala-asteen jälkeen juurikaan tehnyt läksyjä, sen ikäisenä koulu oli naurettavan helppoa.

Lukiossa oli vielä rennompaa. Kävit tunnilla kuuntelit ja thats it. Erittäin harvoin tuli tehtyä läksyjä (tosin ei pitkiä luonnontieteitä). Kirjotuksissa E:tä ja M:ää.

Nykyään menee ihan kivasti, työssä ja parisuhteessa.

Eli ei se läksyjen teko into kerro kaikkea. Toki jotain selkärankaa pitäisi olla.

Ei muakaan tossa iässä läksyt napannu yhtään. Silti musta tuli ihan ihminen😁

Täälläkin samanikäinen samantapainen! Pelaa hyvällä muistillaan, läksyjä en ole nähnyt juuri tekevän saati kokeisiin lukevan...Arvosanat kohtuullisia,matematiikassa hyviä.kavereita on.Kiltti ja rauhallinen poika.Tykkää tehdä vaikeita legojuttuja ja hyvin innostunut Star Warseista eli lapsellinen.

En osaa olla huolissani- kai koulu kertoisi jos syytä olisi?

Up

Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta toimii. Kaikki viihdykkeet pois. Menee monta viikkoa kauhean protestin/ vieroitusoireiden kanssa, mutta yrittäkää kestää. Tarkoitan kaikki. Myös puhelin. 

Hän ansaitsee niitä takaisin pikkuhiljaa kun koulusuoritukset aiempaan tasoon nähden normalisoituvat. Ihan viime hetket tehdä tämä, ennenkuin on liian myöhäistä. 

Enemmän aikaa vietettävä nuoren kanssa, vaikka hän ei haluaisikaan. Herkuttelemassa pizzalla tai hampurilaisella ravintolassa. Ostetaan jotain mieluista kun on koulussa mennyt ok jne. Saattaa yllättäen alkaa juttelemaan asioistaan ja mietteistään. Pelatkaa yhdessä lautapelejä, tehkää jotain päivän / vkolopun retkiä. 

Olkaa tiukkoja, mutta palkitsevia jos ottaa orastavia askeleita oikeaan suuntaan.

Se on masentunu

Meillä kokeillaan jos sijoitus vähän sais järkiinsä. Jos ei hoida koulua kotoa, hoitaa laitoksesta.

Tuntuu niin tutulta, mutta lohduksi voin sanoa, että tilannekin muuttuu.

Poikani oli juuri vastaavanlainen lusmu. Tsemppasi sen verra, että juuri ja juuri pääsi lukioon.

Sai hilkulla päästötodistuksen ja it-alalle keskiasteen koulutukseen.

Sieltä saikin huippupaperit ja on nykyään erityisasiantutijana ja elättää suurperhettä, eikä kadu, että vietti laiskan nuoruuden🤗

Monelle opiskelu maistuu, kun omalla löytyy.

Jotkut hikipinkokaverit ovat työttömiä maistereita.

Tietysti on, se on teini-ikä. Myönnä pois että itseäsikään ei kiinnostanut koulu hevonhelvettiä kakarana. Minua ainakaan ei ole ikinä kiinnostanut koulunkäynti millään tavalla, mitä kiinnostavaa siinä mukamas on kun maailman on täynnä jännempiäkin asioita? Puuduttavaa aivot syövää homehtumista ja päiviä joista ei jää mitään mieleen. Minä olen opiskellut ihan muualla ja yliopistollakin pärjäsin hyvin, mutta peruskoulu on vain ihan suolesta, joten koita ymmärtää teiniä, se on oikeassa. Peruskoulu vaan pitää rämpiä läpi, sille ei voi mitään, se on pakko ja se pitää lapsellekin tietty tehdä selväksi, että asiat on vaan näin. Elämästä voi nauttia sitten aikuisena.

Sinuna ottaisin ihan toisenlaisen lähestymistavan ja lähtisin lapsen kanssa harjoittelemaan sitä aikuisuutta, mitä kohti hän on menossa. Eli viet lapsen leipäjonoon (tai seurakunnan ruokajakeluun) ja vaatteiden ostoon kierrätyskeskuksesta.  Sitten kelaan ja työkkäriin. Kävelette kaikki mahdolliset matkat ja käytte moikkaamassa sillan alla asustavia tyyppejä.

Seiskan tason oppilaasta, jota ei kiinnosta, ei valitettavasti tule hyväpalkkaista asiantuntijaa. Jatkuva pelaaminen ja ruudun ääressä oleminen aiheuttavat aivojen kehityksen heikentymistä, joten nuori ei koskaan kehity täysiin mahdollisuuksiinsa.