13v ja koulu ei kiinnosta
Ei ollut mikään innokas koululainen ennenkään, mutta nyt yläkoulun alettua ei tekisi enää mitään. Joskus unohtuu vihko kotiin, joskus joku moniste. Läksyt huitaisee miten kuten. Kaverit vain kiinnostaa, koulu ei yhtään.
Ei auta järkipuhe hyvällä, ei syy-seuraussuhteiden läpikäyminen. Ei kiristys, lähjonta, rangaistukset eikä uhkailu, ei mikään.
Onko kellään muulla tämmöistä? Mitä voit, kun mikään ei mene perille eikä kiinnosta?
Kommentit (52)
Otatte kaikki huvit teiniltä pois jos ei koulu kiinnosta. Jotakin on tehtävä sen eteen että elätätte ja maksattte kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Yhteys kouluun vaan
Luuletko etteivät ne ole sitä koulussa huomanneet XD ?
Valitettavasti kun nuorta ei huvita, niin kukaan ei voi mitään. Ei vanhemmat, ei koulu, ei palaverit, ei lastensuojelu, ei psykiatri.
t. yläkoulun opettaja
Ettäkö ihan monistekin unohtuu joskus. Onpas siinä hirveä raggari.
Ei minuakaan koulu tuossa iässä kiinnostanut, eikä minusta mitään yhteiskunnan hylkiötä tullut, vaan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Ei kai meistä kaikista tarvitse tulla professoreita.
Asialle täytyy tehdä jotakin - nopeasti. Harmillisen moni nuori herää vasta ysiluokan syksyllä siihen todellisuuteen, että yhteishaku koittaa helmikuussa ja kevään numeroilla haetaan sellaisiin jatko-opintoihin, jotka sanelevat varsin suuren osan nuoren elämän seuraavista vuosista. Ysillä on enää turha havahtua - silloin suurin osa työstä on jo tehty ja numeroita pystyy korkeintaan hiukan silottelemaan.
Työtä päättötodistuksen numeroiden eteen tulisi tehdä säntillisesti koko yläasteen ajan. Yhdellä seiskaluokan matikan tai englannin arvosanalla ei ole vaakakupissa paljonkaan painoa, mutta jokainen yläasteen vuosikurssi painaa omana kokonaisuutenaan ja mielestäni tämä pitäisi jo seitsemäsluokkalaisille tehdä selväksi. Esimerkiksi historian numero muodostuu kokonaan seitsemännen ja kahdeksannen luokan tuloksista, sillä ysillä historia jää pois ja tilalle tulee yhteiskuntaoppi.
Tietenkään valtaosa seitsemäsluokkalaisista lapsista ei osaa ajatella järkevästi parin vuoden päähän, joten siksi juuri vanhemmilla on 13-vuotiaan kohdalla suuri vastuu huolehtia, että koulun eteen tehdään töitä ja numerot pysyvät asiallisella tasolla. Sillä kuten sanottu, ysiluokan tammikuussa on aika jo loppumassa ja silloin sitten surraan, kun arvosanat eivät riitäkään unelmien opiskelupaikkaan.
-yläkoulun ope ja teinien äiti
Vierailija kirjoitti:
Asialle täytyy tehdä jotakin - nopeasti. Harmillisen moni nuori herää vasta ysiluokan syksyllä siihen todellisuuteen, että yhteishaku koittaa helmikuussa ja kevään numeroilla haetaan sellaisiin jatko-opintoihin, jotka sanelevat varsin suuren osan nuoren elämän seuraavista vuosista. Ysillä on enää turha havahtua - silloin suurin osa työstä on jo tehty ja numeroita pystyy korkeintaan hiukan silottelemaan.
Työtä päättötodistuksen numeroiden eteen tulisi tehdä säntillisesti koko yläasteen ajan. Yhdellä seiskaluokan matikan tai englannin arvosanalla ei ole vaakakupissa paljonkaan painoa, mutta jokainen yläasteen vuosikurssi painaa omana kokonaisuutenaan ja mielestäni tämä pitäisi jo seitsemäsluokkalaisille tehdä selväksi. Esimerkiksi historian numero muodostuu kokonaan seitsemännen ja kahdeksannen luokan tuloksista, sillä ysillä historia jää pois ja tilalle tulee yhteiskuntaoppi.
Tietenkään valtaosa seitsemäsluokkalaisista lapsista ei osaa ajatella järkevästi parin vuoden päähän, joten siksi juuri vanhemmilla on 13-vuotiaan kohdalla suuri vastuu huolehtia, että koulun eteen tehdään töitä ja numerot pysyvät asiallisella tasolla. Sillä kuten sanottu, ysiluokan tammikuussa on aika jo loppumassa ja silloin sitten surraan, kun arvosanat eivät riitäkään unelmien opiskelupaikkaan.
-yläkoulun ope ja teinien äiti
Tiedän tuon kaiken. Mutta miksi teini ei ymmärrä. Jääköhän kohta luokalle? Siirretäänkö pienluokalle, jos mikään ei kiinnosta?
Ap.
Puhelin, tietokone, pleikkarit ynnä muut pelivehkeet pois jos ei ala opiskelu kiinnostamaan. Itseeni on tätä vastaavassa iässä käytetty, ei tullut traumoja ja keskityin paremmin opiskeluun. Eli ruudut pois vaan.
-lukiolainen
Mutta kun tekee vain hädintuskin pakollisen jos sitäkään.
Tekee vielä vähemmän jos älylaitteet ja puhelimet viedään pois. Täynnä uhmaa ja angstia. Tulee kotiin ajoissa, ei käytä päihteitä, vielä ainakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puhelin, tietokone, pleikkarit ynnä muut pelivehkeet pois jos ei ala opiskelu kiinnostamaan. Itseeni on tätä vastaavassa iässä käytetty, ei tullut traumoja ja keskityin paremmin opiskeluun. Eli ruudut pois vaan.
-lukiolainen
Mutta teini joko pakenee kavereille pelaamaan, tai sitten tulee joku lapsiasiamies vaatimaan vanhempia tilille varkaudesta ja vapaudenriistosta...
Taitaa olla kuule ihan normaalia... Ai että oikein vihko unohtuu ja läksyt tekee huitaisten? Lapsesi kuitenkin tekee läksyt ja käy koulussa. Jos yrittää edes tuon verran, pääsee kyllä johonkin opiskelemaan. Kaikista tulee lopulta ihmisiä.
Eikö ole onnellista, että teinilläsi on kavereita, eikä hän nyhjötä vain kotona äidin helmoissa tekemässä läksyjä? Olisit onnellinen että sinulla on tavallinen lapsi.
Pärjääkö missään aineessa? Tukekaa kotona hyvin tehtyjä tehtäviä ja suoriutumista. Jos aina on riitämätön, niin ei huvita mitään tehdäkään ja arvosanat lähtee alamäkeen.
On ollut n. 7:n oppilas tähänkin asti, ei mikään superkoululainen ollenkaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellinen penska.
No niin on. Ihmettelen itsekin, kun meillä on kolme muutakin lasta/nuorta jotka hoitavat asiansa ja koulunsa ihan hyvinkin.
ap.
Vierailija kirjoitti:
On ollut n. 7:n oppilas tähänkin asti, ei mikään superkoululainen ollenkaan.
ap
Jos alkaa tulla nelosia, niin SOVIT koulun kanssa, että lapsi jätetään luokalle. Se on ehdottomasti hänelle parhaaksi tuossa vaiheessa. Ketään ei nykyään käytännössä jätetä luokalle, jos vanhemmat eivät sitä vaadi. Erityisluokkapaikat taas ovat ihan kiven alla.
t. yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla kuule ihan normaalia... Ai että oikein vihko unohtuu ja läksyt tekee huitaisten? Lapsesi kuitenkin tekee läksyt ja käy koulussa. Jos yrittää edes tuon verran, pääsee kyllä johonkin opiskelemaan. Kaikista tulee lopulta ihmisiä.
Eikö ole onnellista, että teinilläsi on kavereita, eikä hän nyhjötä vain kotona äidin helmoissa tekemässä läksyjä? Olisit onnellinen että sinulla on tavallinen lapsi.
Kavereista ei saa pisteitä yhteishaussa ysillä. Kutosilla ei pitkälle mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut n. 7:n oppilas tähänkin asti, ei mikään superkoululainen ollenkaan.
ap
Jos alkaa tulla nelosia, niin SOVIT koulun kanssa, että lapsi jätetään luokalle. Se on ehdottomasti hänelle parhaaksi tuossa vaiheessa. Ketään ei nykyään käytännössä jätetä luokalle, jos vanhemmat eivät sitä vaadi. Erityisluokkapaikat taas ovat ihan kiven alla.
t. yläkoulun ope
Eipä se erityisluokkakaan auta jos motivaatiota ei ole. Ei se kai mikään diagnoosi ole?
Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.
Kyllä se sitte alkaa kiinnostaa ku pitäs laskuja maksaa eikä oo töitä eikä koulutusta. Sillon viimeistään miettii että ois kannattanu tehä elämällään jotaki.