Ystäväni lapsi pelkää äitiään, onko

Oli hirveän pelokas ja säpsyilevä, vaikka todellakaan me emme ikinä ole laiminlyöneet lasta millään tavoin.

Nyt vanhemmiten arkuus on väistynyt ja lapsi on aivan erilainen.



Ehdottaisin omaan kokemukseeni pohjautuen:



tarkkaile, mutta älä osoita epäilystä, paheksuntaa tai kamalan suurta huolta.



tarjoa apuasi, sympatiaa ja ystävyyttä.



tarkkaile. jos edelleen olet huolissasi vielä tarkkailujakson jälkeenkin, ota asia reilusti puheeksi äidin kanssa. väsyneenä ihminen voi olla aivan erilainen...äiti tarvitsee apua vaikka väkisin, jos ei itse ymmärrä apua hakea (jos ongelmia todella on)



olet hyvä, vastuuntunteva aikuinen ja ystävä, kun jaksat olla huolissasi tuosta perheestä. jaksamista sinullekin!