Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Bloggaaja: masennuksesta ja jaksamisesta
**
09.01.2018 |
Ihan alkuun toivon, että tämä ketju pysyy asiallisena, ettei bloggaajan blogia ja nimeä mainita ettei ketju mene poistoon. Ihan yleisen tason keskustelua siis.
Mä olen parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää, mutta enää en ymmärrä. On bloggaaja joka kärsii ilmeisestikin aika pahasta masennuksesta. Blogissaan on avoimesti kertonut olevansa bipo ja sen kyllä huomaa; välillä menee tosi lujaa, postausta toisensa perään ja blogiyhteistöitä 90%. Sairaus on niin pahana, että kesällä oli pitkän jakson osastohoidossakin, tämänkin kertoi avoimesti blogissaan. Lapset olleet osasijoituksessa sukulaisilla josta palautuivat kotiin. Uusimmassa postauksessa kertoi, että lapset lähtevät uudelleen sijoitukseen, ei vain jaksa.
Tästä päästään siihen kohtaan mitä en ymmärrä. Jos on todella pahasti masentunut, ei jaksa lapsiaankaan hoitaa, niin miten ihmeessä jaksaa kirjoittaa blogiaan noinkin aktiivisesti? Parissa uusimmassa postauksessa kuvannut runsaasti itseään; meikit ja hiukset viimeisen päälle ja iloinen hymykin löytyy. Jokin tässä ei nyt täsmää. Omasta lähipiiristäkin löytyy masennusta ja he ovat kyllä aivan eri maailmasta. Täydellinen meikki on viimeinen mihin jaksamista riittää.
Kommentit (38)
Aloittajan viestistä huomaa, että ap:lla ei todellakaan ole tietoa masennuksesta. Se ei tosiaankaan näy aina päälleppäin, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia, myös sairastaessaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä kenellekin on se viimeinen asia mikä milloinkin tulee mieleen.
Mutta eikö nyt blogi kannattaisi laittaa kokonaan tauolle ja keskittyä vain siihen omaan paranemiseen? Ymmärrän kyllä, että blogin kautta voi saada vertaistukea mutta sieltä tulee bloggaajan sanojen mukaan myös melkoinen määrä kakkaa kommenteissa. Jättäisi blogin kokonaan pois, ja käyttäisi nekin vähät voimavarat vaikka lapsiinsa.
Se omien tuntojen "ulos" kirjoittaminen voi tehdä hyvää masentuneelle.
Minulle ainakin teki, vaikka ihan omaan runovihkooni vain kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viestistä huomaa, että ap:lla ei todellakaan ole tietoa masennuksesta. Se ei tosiaankaan näy aina päälleppäin, päinvastoin.
Tällä menee omien sanojen mukaan suurin osa päivistä petipotilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai blogi on sille tärkeä. Ei se sitä lukijoiden tähden pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
** kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia, myös sairastaessaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä kenellekin on se viimeinen asia mikä milloinkin tulee mieleen.
Mutta eikö nyt blogi kannattaisi laittaa kokonaan tauolle ja keskittyä vain siihen omaan paranemiseen? Ymmärrän kyllä, että blogin kautta voi saada vertaistukea mutta sieltä tulee bloggaajan sanojen mukaan myös melkoinen määrä kakkaa kommenteissa. Jättäisi blogin kokonaan pois, ja käyttäisi nekin vähät voimavarat vaikka lapsiinsa.
Se masennus kun vaan ei mene niin, että sitä voisi ihan tuolla lailla suorasti järkeistää.
Masentunut ei pääsääntöisesti jaksa tai halua tehdä yhtään mitään. Sitten jos löytyy edes joku yksittäinen juttu, mitä edes vähän haluaa tehdä, kannattaa sitä ehdottomasti tehdä (olkoonkin se sitten vaikka joku muista ihmisistä turhalta tuntuva bloggaaminen).
** kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia, myös sairastaessaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä kenellekin on se viimeinen asia mikä milloinkin tulee mieleen.
Mutta eikö nyt blogi kannattaisi laittaa kokonaan tauolle ja keskittyä vain siihen omaan paranemiseen? Ymmärrän kyllä, että blogin kautta voi saada vertaistukea mutta sieltä tulee bloggaajan sanojen mukaan myös melkoinen määrä kakkaa kommenteissa. Jättäisi blogin kokonaan pois, ja käyttäisi nekin vähät voimavarat vaikka lapsiinsa.
Sekin on yksilöllistä, mistä asioista saa hyvää oloa ja mitkä esimerkiksi auttavat pysymään masennusvaiheessakin jollain lailla aktiivisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se omien tuntojen "ulos" kirjoittaminen voi tehdä hyvää masentuneelle.
Minulle ainakin teki, vaikka ihan omaan runovihkooni vain kirjoitin.
Sieltä runovihkosta et varmaan saanut paskakommentteja silmillesi? Hän saa, eikö se vie masentuneen tilaa vain enemmän alaspäin?
** kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viestistä huomaa, että ap:lla ei todellakaan ole tietoa masennuksesta. Se ei tosiaankaan näy aina päälleppäin, päinvastoin.
Tällä menee omien sanojen mukaan suurin osa päivistä petipotilaana.
Sitä suuremmalla syyllä on hyvä nousta sängystä ylös ja tehdä jotain mielekästä, vaikka se olisi "vain" meikkaamista ja blogin kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai blogi on sille tärkeä. Ei se sitä lukijoiden tähden pidä.
Hyvin pinnallinen sisustusblogi. Kirjoittaja usein kertonut kuinka paljon ottaa paineita täydellisistä kuvista, tehnyt oman postauksenkin pilalle menneistä kuvista joita hän ei ikinä kehtaisi julkaista. Siinä postauksessa halusi astua omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle eikä kuvissa ollut mitään vikaa. Eli hän ihan omien sanojensakin mukaan ottaa kuitenkin blogista melkoisia paineita. Ei varmasti hyvä juttu hänelle.
No kyllähän lasten hoitaminen masentuneena on varmasti iso juttu, ja vaatii ponnisteluja.
Itse olen kärsinyt monta vuotta masennuksesta ja välillä on ollut aikoja, kun jaksan todella paljon panostaa itseeni ja käydä ihmisten ilmoilla ja ihan viihteelläkin, joskus taas menee kauan aikaa etten jaksa yhtään panostaa itseeni.
Mulle taiteellisena ja meikeistä ja kauneudesta ylipäätään kiinnostuneena ihmisenä noi on asioita, joihin jaksan joskus jopa todella masentuneena ja voimattomana panostaa. Antavat mulle vähän iloa ja väriä elämään.
Enkä sano, että kaverit ovat verrattavissa lapsiin, mutta joskus ihmissuhteiden kasassa pitäminen tai muiden huomioiminen on se viimeisin asia, mitä jaksaa. Kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, sairaus on aina erilainen kaikille, eikä edes masennus ole yksiselitteinen tai oireet kaikille samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kaksi muutakin bipoa jotka jaksoivat jotain muuta paitsi lapsiaan. Toinen jätti miehelleen ja toinen laiminlöi.
Haluan lukea blogia. Mikä blogin nimi?
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tuli vähän sellainen olo kun tekstin luin että lapset on bloggaamisen tiellä ja kun saa lapset saa pois niin taas jaksaa blogata. Voi olla kyllä täysin väärä kuva.
Bloggaajaa tietämättä sanoisin noin 99% todennäköisyydellä, että mielikuvasi on väärä.
Bloggaajahan oli viime keväästä syksyyn osastolla. Välillä kävi muutaman viikon jakson kotona.
En kyllä henk.koht. arvosta pätkääkään noita yrityksiä jotka lähtevät yhteistyöhön bloggaajan kanssa, joka on juuri päässyt pois monen kk.n osastojaksolta. Hyväksikäytön makua
Minkäikäisiä lapset ovat?
Eikö isäkään jaksa hoitaa omia lapsia?
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset ovat erilaisia, myös sairastaessaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä kenellekin on se viimeinen asia mikä milloinkin tulee mieleen.