Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa velat taas ihanasta elämästänne!
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joo tosi ihana elämä
Kerro lisää, melko laiska vastaus.
Painu nyt vit*uun siitä
Huonoa mainosta lapsettomille.
Voi hyvää päivää :D mene nyt viettämään sitä aikaasi vaikka lastesi kanssa, huonoa mainosta vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin ryypätä 4 kertaa viikossa ja istua kotona syöden masennuslääkkeitä, kun ei ole lapsia. Nautin joka hetkestä!
Vierailija kirjoitti:
Vastausten perusteella suuri osa lapsettomista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta sitten on yksittäistapauksia, jotka ovat aggressiivisia. Perheellisissä tilanne lienee tasaisempi, aggressiivisia on vähemmän, koska perhe vaatii tiettyä tasapainoisuutta.
Okei, no et vaikuta kovin tasapainoiselta, jos sun täytyy vauvapalstalla tehdä jotain erillisiä tutkimuksia. Jos olet kerta tyytyväinen elämääsi perheellisenä, niin miksi käytät aikaasi tällaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Asun avopuolisoni kanssa maatalossa pienellä paikkakunnalla. Teen töitä lähihoitajana, toimimme myös tukiperheenä muutamalle lapselle. Minulla on kaksi ponia ja hevonen, koiria ja kaksi tallikissaa. Harrastan ulkoilua, ratsastusta ja uimista. Siinäpä ne suurimmat. Me like.
Hatunnosto sinulle. Tukiperheen äitiä ja sijaisäitejä arvostan niin paljon enemmän kuin sellaisia biologisia äitejä, jotka lisääntyvät "koska kaikki tekee niin" pohtimatta lainkaan omaa sopivuutta vanhemmaksi. Sijaisäiti ottaa rikkoutuneen pyytettömästi siipensä alle ja pyrkii rakentamaan tälle elämän jota oikeat vanhemmat eivät kyenneet antamaan. Aidosti hienoja ihmisiä olette.
Voinlähteä lähipubiin koska vaan eikä lapset rajoita kenet yhden illan toivon sieltä raahaan yhdeksi yöksi! Elämä on ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kohta nelikymppinen aviopari. Asumme omakotitalossa pk-seudulla.
Olemme sopineet jo ennen naimisiin menoa, ettemme hanki lapsia. Kummallakaan ei ole tähän mitään ideologista syytä, mutta asia on ollut molemmille selvä jo ennen toistemme tapaamista. Meillä on arjen ilona kuitenkin kaksi koiraa.
Toinen meistä on yrittäjä ja toinen akateemisella uralla. Päivät ovat aika vaihtelevia, mutta yritämme joka päivä saada illat vapaiksi ja aikaa toisillemme. Viihdymme toistemme seurassa hyvin, vaikka näemme myös ystäviämme yhdessä ja erikseen.
Harrastamme tieteitä ja taiteita, esim. kieliä, kuvataiteita, musiikkia, matkustamista sekä talon sisustamista ja remontointia. Kuulun kirjallisuuskerhoon ja käymme yhdessä myös paljon teatterissa ja museoissa. Myös koirien kanssa harrastetaan kaikenlaista.
En ajattele, että elämäni olisi automaattisesti parempi tai huonompi, kuin perheellisen. Se on vain erilainen. Elämme ihan tavallista, meidän näköistämme elämää.
Minusta on ihanaa, kun kotona on rauhallista, saan lähteä matkalle silloin kun haluan, eikä tarvitse elää koulun tai päiväkodin aikataulujen mukaan. Asun rivarissa Helsingissä lähellä merenrantaa. Kesäisin tykkään hoitaa puutarhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa elämäni on sen ihanampaa kuin useimpien muidenkaan. Toki miehen sairauden aikana (joka on paranemaan päin) olen miettinyt, että onpa onni, että ei ole ainakaan lasta tässä tilanteessa. Nyt ei kyllä pärjättäisi kolmistaan vauvan kanssa. Mies kun on muutenkin huonosti nukkunut, niin eipä paljon auttaisi, jos juuri hänen nukahdettuaan alkaisi vauva parkua. Mies ei jaksaisi edes pitää sylissä vauvaa. Kaikki työt ovat siirtyneet minun tehtävikseni, kunnes mies jaksaa taas osallistua.
Toisaalta elämässä on myös ihania puolia. Itselläni on paljon aihetta olla kiitollinen. Olen naimisissa rakastamani miehen kanssa, meidän suhteemme on läheinen ja vuorovaikutuksellinen. Meillä on saunallinen vuokra-asunto, jossa asumme kahdestaan. Kaikki tarpeelliset kodintavarat ja vaatteet on, koti on lämmin ja puhdas. Meillä on läheisiä ystäviä, joita tapaamme usein. Omat vanhempani asuvat lähellä ja näemme heitäkin usein. Samoja arkisia ihania elämän paloja on myös lapsiperheiden elämässä.
Aamulla oli aikainen herätys töihin. Raskas päivä tiedossa mutta kyllä sen jaksaa kun tietää että väsyneenä voi höllätä sitten muussa.
Päivä meni siis töissä, töiden jälkeen keitin kotona kahvit ja nautin rauhasta. Sitten tein ruuan. Mies tuli kotiin. Katsottiin telkkaria. Harrastettiin seksiä. Mies lähti lenkille, mulla lepopäivä. Katson telkkaria ja heräilen täällä.
Eli ihan tavallista arkea.
Lapsia ei ole koska kumpikaan ei ole koskaan halunnut. Tykätään kyllä matkustella mutta sehän on vain pieni prosentti vuodesta.
Ehkä suurin lapsettomuuden ihanuus on se, että helposti väsyvänä, introverttina ja paljon unta tarvitsevana saa itse päättää mihin aikansa käyttää ja ehtii myös levätä. Joskus on tylsää mutta niin varmaan on jokaisella.
Elämä on kliseisesti valintoja. Jos olisi lapsia, olisi elämässä varmasti jotain enemmän, mutta myös vähemmän.
Lapsen hankinta on niin iso päätös että ensinnäkin jokainen lapsi tulee olla oikeasti toivottu, ja varsinkin jos tietää omat rajansa ja väsymisensä niin sitä pitää todella haluta että pää kestää mahdollisen univajeen ja muuttuvan, vaativamman arjen.
Ja jos nyt vielä joku sanoo että mikään ei muutu niin älkää viitsikö. Meitä ei kukaan valvota, herätä, eikä tarvi hypätä neuvolassa tai vastailla vilma-viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä vaan ettei finskit lisäänny enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylläpito tiedustelee kävijäkunnan ytimestä ( mammat lähti, fiksut kanssa, joten jäi palstapersu).
Vierailija kirjoitti:
Ylläpito tiedustelee kävijäkunnan ytimestä ( mammat lähti, fiksut kanssa, joten jäi palstapersu).
...tätä en oikein ymmärtänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No käyn töissä, mutta muuten saan tehdä mitä ja milloin huvittaa. Nukkua, lukea, maata ja kuunnella musiikkia, harrastaa kovaäänistä seksiä.
En ole koskaan halunnut lapsia, en edes ymmärrä, kuinka joku jaksaa. En olisi hyvä äiti joten tämä kaikille paras ratkaisu.
Kuulostaa mukavalta:) Meidän lapset nyt täysi-ikäisiä ja voidaan elää vihdoin,kuin velat.Jihuu,täältä tullaan maailma!!!
Paljon on veloilla matkustelua, öljyä, viiniä ja avokonttoria. Hyvä niin.
Olemme miehen kanssa kummatkin yrittäjiä ja teemme 10-14h päiviä arkipäivät, lauantaisin 2-8h. Tämä mahdollistaa sen että neljä kertaa vuodessa otamme töistämme 2-4 viikon tauon ja matkustelemme.
Lapsista olemme muutaman kerran vakavamminkin puhuneet, mutta tällä hetkellä tämä elämäntyyli vie voiton. Ikää on sen verran, että 5-10 vuotta on "lastentekoaikaa" jäljellä jos mieli jostain syystä muuttuu.
Melkein kaikki vapaa-aika kuluu teatterilla. En pystyisi onistautumaan intohimolleni, jos minulla olisi lapsi huolehdittavana. Saan tästä paljon enemmän kuin mitä lapsi voisi antaa.
Vastausten perusteella suuri osa lapsettomista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta sitten on yksittäistapauksia, jotka ovat aggressiivisia. Perheellisissä tilanne lienee tasaisempi, aggressiivisia on vähemmän, koska perhe vaatii tiettyä tasapainoisuutta.