Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa velat taas ihanasta elämästänne!
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemme jo kohta nelikymppisiä, lähes joka ilta sytytämme mieheni kanssa kynttilöitä makuuhuoneen lipaston päälle, kaadamme lasilliset viiniä ja öljyämme ja hironmme toisiamme aroma- ja hierontaöljyillä. Aika kiihottavaa puuhaa..
Kuka jaksaa tuollaista luttaamista joka ilta vuosikausia? Meillä on paljon kiinnostavampaakin puuhaa vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, juon tässä sivettikissojen kautta kulkemaa kahviani kultahippusilla höystettynä. Te mammathan olette hurahtaneet hopeaveteen. Minulle käy vain kulta tai timanttipöly. Joku laatutaso se nyt on sentään oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemme jo kohta nelikymppisiä, lähes joka ilta sytytämme mieheni kanssa kynttilöitä makuuhuoneen lipaston päälle, kaadamme lasilliset viiniä ja öljyämme ja hironmme toisiamme aroma- ja hierontaöljyillä. Aika kiihottavaa puuhaa..
Kuinka monet lakanat teillä on?
Asumme 110 m2:n kolmiossa kaupungin keskustassa. Matkustamme paljon ja harrastetaan kaikenlaista. Mukavaa ja huolentonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
No, juon tässä sivettikissojen kautta kulkemaa kahviani kultahippusilla höystettynä. Te mammathan olette hurahtaneet hopeaveteen. Minulle käy vain kulta tai timanttipöly. Joku laatutaso se nyt on sentään oltava.
No pitäisi olla laatutaso kommenteissakin, etenkin jos edustaa veloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä on motiivisi kun tuon aloituksen teit, mutta kieltämättä tulee vahvasti tunne että olet katkeroitunut omaan elämääsi syvästi pettynyt ja nyt purat pahaa oloasi niihin jotka ovat toisin valinneet.
Minä olen 26-vuotias ja asun saman ikäisen avomieheni kanssa erään ison kaupungin ulkopuolella omassa asunnossa. Meillä on koira ja kaksi kissaa. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, ja kumpikin ehdottomasti sitä mieltä, että lapsia ei tule.
Työskentelemme samassa firmassa ja jopa samassa avokonttorissa, tosin eri töissä.
Minä olen erittäin keskittynyt uran luomiseen, ja olen päässyt kovalla työllä sen alkuun. Tienaan paremmin kuin avomieheni, mutta se ei ole meille kummallekaan ongelma.
Mies ei ole yhtä kunnianhimoinen.
Olemme saaneet paljon p.skaa niskaan avomieheni serkulta, joka tuli vahingossa raskaaksi ja on nyt vuoden ikäisen pojan äiti. Hän asuu miehensä ja lapsensa kanssa äitinsä huushollissa omakotitalossa. Ei työssä, mies kyllä. Jatkuvasti tämä ihminen jaksaa arvostella ja huomautella elämäntyyliämme. Varsinkin aikaisemmin kävimme paljon festareilla ja liikuimme maailmalla. Nykyään ei enää niin se puoli kiinnosta. Viihdymme kotona ja koiran kanssa lenkillä. Meillä on paljon ystäviä jotka niin ikään ovat lapsettomia joten meillä on paljon yhteistä.
Oma äitini hyväksyy päätöksemme täysin ja tukee siinä. Avomieheni äiti suhtautuu neutraalisti.
En ymmärrä miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on kuin punainen vaate härälle? Mitä se teiltä vie tai ottaa? Miksi meidän pitäisi hampaat irvessä yrittää sietää ja kasvattaa lasta jota emme todellakaan halua? Olisiko se lapsi onnellinen?
Mielestäni jokaisen lapsen oikeus on syntyä toivottuna ja rakastettuna. Huolehtikaa te lapsistanne ja antakaa kaikki huomionne ja rakkautenne heille. Vähemmän katkeruutta ja kateutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On joo tosi ihana elämä
Kerro lisää, melko laiska vastaus.
Olin töissä puolille päivin kunnes alkoi kyllästyttää ja lähdin kotiin. Kävin koiran kanssa noin tunnin lenkillä jonka jälkeen avasin läppärin ja tein kuitenkin vielä töitä pari tuntia etänä kotoa käsin. Nyt lopetin työt, odotan miestä kotiin töistä ja palstailen sillä välin. Kun mies tulee kotiin pitää varmaankin lähteä käymään kaupassa ja samalla syömässä ulkona.
Ollaan 40+ velapariskunta, asutaan omassa ok-talossa ja harrastetaan paljon. Ei enää asunto- tai autolainoja,, elämä on varsin huoletonta ja iisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on motiivisi kun tuon aloituksen teit, mutta kieltämättä tulee vahvasti tunne että olet katkeroitunut omaan elämääsi syvästi pettynyt ja nyt purat pahaa oloasi niihin jotka ovat toisin valinneet.
Minä olen 26-vuotias ja asun saman ikäisen avomieheni kanssa erään ison kaupungin ulkopuolella omassa asunnossa. Meillä on koira ja kaksi kissaa. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, ja kumpikin ehdottomasti sitä mieltä, että lapsia ei tule.
Työskentelemme samassa firmassa ja jopa samassa avokonttorissa, tosin eri töissä.
Minä olen erittäin keskittynyt uran luomiseen, ja olen päässyt kovalla työllä sen alkuun. Tienaan paremmin kuin avomieheni, mutta se ei ole meille kummallekaan ongelma.
Mies ei ole yhtä kunnianhimoinen.
Olemme saaneet paljon p.skaa niskaan avomieheni serkulta, joka tuli vahingossa raskaaksi ja on nyt vuoden ikäisen pojan äiti. Hän asuu miehensä ja lapsensa kanssa äitinsä huushollissa omakotitalossa. Ei työssä, mies kyllä. Jatkuvasti tämä ihminen jaksaa arvostella ja huomautella elämäntyyliämme. Varsinkin aikaisemmin kävimme paljon festareilla ja liikuimme maailmalla. Nykyään ei enää niin se puoli kiinnosta. Viihdymme kotona ja koiran kanssa lenkillä. Meillä on paljon ystäviä jotka niin ikään ovat lapsettomia joten meillä on paljon yhteistä.
Oma äitini hyväksyy päätöksemme täysin ja tukee siinä. Avomieheni äiti suhtautuu neutraalisti.
En ymmärrä miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on kuin punainen vaate härälle? Mitä se teiltä vie tai ottaa? Miksi meidän pitäisi hampaat irvessä yrittää sietää ja kasvattaa lasta jota emme todellakaan halua? Olisiko se lapsi onnellinen?
Mielestäni jokaisen lapsen oikeus on syntyä toivottuna ja rakastettuna. Huolehtikaa te lapsistanne ja antakaa kaikki huomionne ja rakkautenne heille. Vähemmän katkeruutta ja kateutta!
Todella outo kommentti. Kaikki tietävät, että lapsettomilla on ihana ja vapaa elämä. Siitä on mukava kuulla. Ikävää, että ylläolevalla kommentoijalla on jotain omakohtaisia ongelmia perheellisten kanssa. Tuo punainen vaate härälle ym. kuulostaa kyllä todella oudolta, kun kysytään velojen ihanasta elämästä!
Asiantuntijatyössä eräässä eurooppalaisessa suurkaupungissa (siis ei Helsinki), tänään etätyötä lähikahvilassa, kuten pari seuraavaakin päivää. Heräsin aamulla spontaanisti kahdeksalta, vaikka herätys oli puoli tuntia myöhemmin. Ihanaa saada herätä omia aikojaan :) Matkustelen hyvin paljon, sekä töissä että vapaa-ajalla. Käytyjä maita nyt yli 60. Olen paljon miettinyt lentomatkojeni päästöjä, mutta kun jätän lapset tekemättä, niin eiköhän asia ole kuitattu lapsellisiin matkustamattomiin verrattuna. Uusi ihminen kuluttaa monin verroin resursseja verrattuna minun lentomatkoihini. Kotona ollessani viikonloppuisin kiertelen putiikkeja ja kivoja kahviloita eri kaupunginosissa, valokuvaan näillä kierroksilla paljon. Mieheni kanssa käymme silloin tällöin ulkona syömässä, elokuvissa, museoissa ja mitä milloinkin. Olen voimakkaasti introvertti, joten tämä elämäntyyli sopii minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan sitä, että talossa on hiljaista. En halua kuunnella meteliä tai musiikkia, muulloin kuin silloin jos itse haluan kuunnella jotain tiettyä. Ja on ihanaa istuskella kissa sylissä nettiä selaamassa tai katsomassa jotain hyviä sarjoja. Eikä tarvi laittaa ruokaa kenellekään sellaiselle, joka ei sitä arvosta. Olisi tosi kurjaa jos ensin näet vaivaa ja laitat ruokaa, niin sitten kuulla valitusta, että hyi pahaa en syö.
Olen 42 vuotias nainen ja asun mieheni (yhdessä 15 vuotta) Hgin keskustan alueella.
Töissä oli järjetön kiire, mutta sain paljon aikaan. Olin ajatellut mennä joogaan, mutta nyt ei huvita, menen huomenna.
Mies lupasi lähteä kävelylle kanssani, sen jälkeen teen ruokaa ja sitten varmaan katsotaan Silta.
Tekisi mieli viinilasillista, mutta kun ollaan tipattomalla tammikuu, niin en ota.
Keväälle varattu kaksi ulkomaanreissua, ja viikonloppuisin tavataan ystäviä.
Rakastan elämääni, enkä vaihtaisi tätä muuhun.❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus haaveilen lapsista vähän, mutta sukuni mielenterveystaustaa vasten en voisi ikinä ottaa niin suurta riskiä. Siksi päädyin sterilisaatioon. Olen rakentanut elämääni lapsettomuuden pohjalle jo teini-iästä asti, ja olen taatusti paljon onnellisempi kuin ne sukuni äidit, joita aikuiset kroonikkolapset taluttavat aikaiseen hautaan.
Olen kolmissakymmenissä ja asun suloisessa mummonmökissä maaseudulla avopuolison kanssa. Työskentelen taidealalla, jolla lapsettomuudesta on etua: työmatkat ja etenkin deadlineja edeltävät kellonympäryspäivien viikot on helpompi sovittaa kalenteriin ilman velvollisuutta olla läsnä toisaalla. Työ on hyvin rakas ja mieluisa, mutta sillä elättää itsensä juuri ja juuri. Puolisoni elämäntapa on samanlainen, eikä hänkään halua lapsia. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on päästä opiskelemaan toista tutkintoa, jonka turvin voisin tehdä osa-aikaisesti leipätöitä. Minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa jaan elämää ja projekteja. Osalla heistä on lapsia, osalla ei. Koen olevani sekä kiinnittynyt yhteisööni että vapaa, joten voisihan tämä huonomminkin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin aikaisin töistä ja päätin pistäytyä taidenäyttelyssä, kiitos museokortin. Nyt istun kahvilla ja sovin päivällistreffeistä ystävän kanssa. Jos pitää tappaa aikaa odotellessa, voisin käydä selailemassa kirjakaupassa ja ostaa pullon viiniä iltaan varten, sillä saatan saada yövieraita. Onneksi voi luottaa siihen että koti on juuri niin siisti kuin millaiseksi sen jätin.
Juuri tämä. Voi tehdä töiden jälkeen mitä vain tulee mieleen. Ihan uskomatonta.
Tämä on kyllä sellainen asia, josta en olisi valmis luopumaan. Mietin ennen koiran ottamista, mutta sekin olisi liian rajoittavaa. Vapaus on minulle todella tärkeä arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joo tosi ihana elämä
Kerro lisää, melko laiska vastaus.
Painu nyt vit*uun siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin aikaisin töistä ja päätin pistäytyä taidenäyttelyssä, kiitos museokortin. Nyt istun kahvilla ja sovin päivällistreffeistä ystävän kanssa. Jos pitää tappaa aikaa odotellessa, voisin käydä selailemassa kirjakaupassa ja ostaa pullon viiniä iltaan varten, sillä saatan saada yövieraita. Onneksi voi luottaa siihen että koti on juuri niin siisti kuin millaiseksi sen jätin.
Juuri tämä. Voi tehdä töiden jälkeen mitä vain tulee mieleen. Ihan uskomatonta.
Tämä on kyllä sellainen asia, josta en olisi valmis luopumaan. Mietin ennen koiran ottamista, mutta sekin olisi liian rajoittavaa. Vapaus on minulle todella tärkeä arvo.
Lapsettomana voi vaikka muuttaa tai lähteä ulkomaille tuosta vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joo tosi ihana elämä
Kerro lisää, melko laiska vastaus.
Painu nyt vit*uun siitä
Huonoa mainosta lapsettomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin aikaisin töistä ja päätin pistäytyä taidenäyttelyssä, kiitos museokortin. Nyt istun kahvilla ja sovin päivällistreffeistä ystävän kanssa. Jos pitää tappaa aikaa odotellessa, voisin käydä selailemassa kirjakaupassa ja ostaa pullon viiniä iltaan varten, sillä saatan saada yövieraita. Onneksi voi luottaa siihen että koti on juuri niin siisti kuin millaiseksi sen jätin.
Juuri tämä. Voi tehdä töiden jälkeen mitä vain tulee mieleen. Ihan uskomatonta.
Tämä on kyllä sellainen asia, josta en olisi valmis luopumaan. Mietin ennen koiran ottamista, mutta sekin olisi liian rajoittavaa. Vapaus on minulle todella tärkeä arvo.
Lapsettomana voi vaikka muuttaa tai lähteä ulkomaille tuosta vain.
Pelkästään viikonlopun aikana ehtii kauas.
Juuri tämä. Voi tehdä töiden jälkeen mitä vain tulee mieleen. Ihan uskomatonta.