Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsia, minä en, ja se rikkoo minut
Suru sydämessä
08.01.2018 |
Olen kipeästi vertaistuen, neuvojen ja näkemysten tarpeessa. Aihe on minulle tällä hetkellä todella arka, joten toivoisin asiallista keskustelua.
Olen ollut seurustelukumppanini kanssa yhdessä hieman vajaan vuoden. Yhteenmuutto tuli meille ajankohtaiseksi hieman nopeammin kuin olimme ajatelleet. Mies on asunut veljensä kanssa kämppiksinä, mutta veli halusi muuttaa tyttöystävänsä kanssa yhteen. Mies olisi joutunut muuttamaan kämpästä pois, tai etsimään ventovieraan kämppiksen, joten katsoimme parhaaksi muuttaa yhteen. Meitä on vähän jännittänyt, mutta olemme olleet lopulta innoissamme.
Meidän suhteessamme on kuitenkin yksi suuri taakka. Hän haluaa jonain päivänä lapsia, ja minä todennäköisesti en. Mies sanoi minulle, ettei halua lapsia vielä useaan vuoteen, joten voisin "olla huoleti". Minä sanoin, etten tiedä haluanko investoida suhteeseen, jolle on ikäänkuin tiedossa eräpäivä.
Mietin pitäisikö minun vain riuhtaista itseni suhteesta irti nyt, niin paljon kuin se sattuisikin. Teimme kuitenkin sen päätöksen, että jäimme yhteen. En ole tätä ennen koskaan asunut kenenkään kanssa yhdessä.
Mies sanoo, että lapset ovat asia, jossa hänen päätään ei voi kääntää, enkä minä sitä yritäkään. Hän puhuu tulevaisuudestamme siihen tyyliin, että pidemmällä aikavälillä tulemme haluamaan eri asioita, mutta että ollaan yhdessä siihen asti.
Ajatus siitä, että tulisimme joskus eroamaan, on musertava. Rakastan miestä niin paljon. Meillä on niin hyvä olla yhdessä, enkä ole koskaan tuntenut samanlaista yhteyttä kenenkään kanssa.
Minuun sattuu tällä hetkellä niin paljon. Haluaisin haluta samaa kuin hän. Tämä asia heittää varjonsa koko ihanan yhteenmuuttoajatuksen, ja samalla koko suhteen päälle.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.
Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Oletko vähän tyhmä? On lukuisia lapsettomia pariskuntia, joille se lapsettomuus on ollut YHTEINEN valinta. Ja aika henkisesti köyhä täytyy teidän lapsellisten parisuhde olla, jos ainut syy yleensäkin olla siinä parisuhteessa on lasten tekeminen.
Oletko lukutaidoton vai muuten vain vajaa? Tuossa luki että jos ei löydä kumppania joka on samaa mieltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Oliko se siis ap joka sanoi että mies on 29?
Tuo on se ikä, kun moni perustaa ydinperheen. Tajuatko, ap, että tämä on se hetki miehellä, kun hän voi vielä perustaa perheen ikäisensä naisen kanssa. Hän ei sitä tajua koska ikää ei miehille tolkuteta samalla lailla. Jos yhtään oikeasti rakastat häntä, puhutte tämän asian selväksi ja eroatte. Hän selvästi luulee, että teillä on vielä vuosia ja muutat vielä mielesi, hän rakastaa sinua ja toivo tekee ihmisistä sokeita.
Jos nyt laitat pääsi pensaaseen, sinulla on vielä katkera nelikymppinen mies ja ruma ero, ja sitten olet nelivitosena joka tapauksessa yksin. Nyt jos ymmärrät etsiä kumppanin joka sopii itsellesi, teillä on siinä vaiheessa mukavasti muotoutunut yhteinen elämä, harrastukset, urat ja ystäväpiiri. Sen sijaan että alat silloin tyhjästä, koska nyt et halunnut katsoa totuutta silmiin.
Jos mies ehdottomasti haluaa lapsia ja sinä ehdottomasti et, ei suhteella ole tulevaisuutta. Ylipäätään, jos osapuolilla on hyvin erilaiset tavoitteet loppuelämälle, suhde ei tule toimimaan. Se on silloin kuin tiimalasi, jossa hiekka valuu kohti loppua. Voi olla, että mies jo katsastaa sivusilmällä uutta kumppaniehdokasta... Jos olisin ap, eroaisin ja etsisin sellaista kumppania, jolla on samansuuntaiset elämäntavoitteet kuin ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan tän palstan ja noiden lasten hakkineiden ystävien kanssa kallistua siihen lopputulokseen että lapsen hankkineet on jollakin tavalla vähän kateellisia ja katkeria kun menivät massan mukana ja hankkivat lapset. Eivät kyenneet tekemään viisasta ja rohkeaa päätöstä olla tekemättä niitä.
Nämä kommentit "sun elämä tulee olee tylsää" "sä et tiedä mitä menetät" "kyllä se mieli vielä muuttuu" jne. ovat vain keino saada minut ja muut lapsettomuuden valinneet tuntemaan itsensä jotenkin huonommiksi.
Minä ajattelen noin mutta en toki sano ääneen. Ja se johtaa ihan vain siitä että minulle lapsen saaminen on ollut elämän onnellisin asia vaikka joskus ajattelin etten halua lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Olet kyllä varmaan lapseton. Ei lasten tukeminen ja näkeminen lopu ikinä, heidän perheiden kanssa ollaan tekemisissä, sitten hoidetaan lapsenlapsia ehkä useinkin, pikkukoululaiset tulevat koulusta välipalalle päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Olet kyllä varmaan lapseton. Ei lasten tukeminen ja näkeminen lopu ikinä, heidän perheiden kanssa ollaan tekemisissä, sitten hoidetaan lapsenlapsia ehkä useinkin, pikkukoululaiset tulevat koulusta välipalalle päivittäin.
Oh god. Yksi kierros riittää.
Vanhuuden päiville on varallisuus, ei tarvitse jälkikasvun hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan tän palstan ja noiden lasten hakkineiden ystävien kanssa kallistua siihen lopputulokseen että lapsen hankkineet on jollakin tavalla vähän kateellisia ja katkeria kun menivät massan mukana ja hankkivat lapset. Eivät kyenneet tekemään viisasta ja rohkeaa päätöstä olla tekemättä niitä.
Nämä kommentit "sun elämä tulee olee tylsää" "sä et tiedä mitä menetät" "kyllä se mieli vielä muuttuu" jne. ovat vain keino saada minut ja muut lapsettomuuden valinneet tuntemaan itsensä jotenkin huonommiksi.
Minä ajattelen noin mutta en toki sano ääneen. Ja se johtaa ihan vain siitä että minulle lapsen saaminen on ollut elämän onnellisin asia vaikka joskus ajattelin etten halua lapsia ollenkaan.
Mutta mikä saa sinut ajattelemaan, että sinun kokemuksesi on yleispätevä ja koskee kaikkia muitakin naisia? Etkö usko lainkaan siihen, että naisetkin ovat yksilöitä, jotka ihan aidosti voivat haluta erilaisen elämän kuin sinä tullakseen onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan tän palstan ja noiden lasten hakkineiden ystävien kanssa kallistua siihen lopputulokseen että lapsen hankkineet on jollakin tavalla vähän kateellisia ja katkeria kun menivät massan mukana ja hankkivat lapset. Eivät kyenneet tekemään viisasta ja rohkeaa päätöstä olla tekemättä niitä.
Nämä kommentit "sun elämä tulee olee tylsää" "sä et tiedä mitä menetät" "kyllä se mieli vielä muuttuu" jne. ovat vain keino saada minut ja muut lapsettomuuden valinneet tuntemaan itsensä jotenkin huonommiksi.
Minä ajattelen noin mutta en toki sano ääneen. Ja se johtaa ihan vain siitä että minulle lapsen saaminen on ollut elämän onnellisin asia vaikka joskus ajattelin etten halua lapsia ollenkaan.
Tällaisia ne monet äidit ovat. Niistä tulee yhtä samalla lailla ajattelevaa massaa, jotka eivät tunnista enää muita naisia itsenäisesti ajatteleviksi ja tunteviksi yksilöiksi. "Jos minä tunnen näin ja jos minulle kävi näin, niin totta kai muillekin naisille kävisi täysin samalla lailla". Täysin sivuutetaan se tosiasia, että on lukuisia naisia, jotka ovat katuneet lastenhankintaa. Mutta eihän tällaista omaa argumenttia kaatavaa todistusaineistoa haluta huomioida. Se vain ignoorataan, hyshys tästä ei puhuta. "Kaikki naiset ovat samanlaisia kuin minä!" Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Olet kyllä varmaan lapseton. Ei lasten tukeminen ja näkeminen lopu ikinä, heidän perheiden kanssa ollaan tekemisissä, sitten hoidetaan lapsenlapsia ehkä useinkin, pikkukoululaiset tulevat koulusta välipalalle päivittäin.
Oh god. Yksi kierros riittää.
Vanhuuden päiville on varallisuus, ei tarvitse jälkikasvun hoitaa.
Niin, tässäkin ollaan erilaiset. Mä olen nauttinut valtavasti kun omat lapset oli pieniä, leikin ja ulkoilin ja satuilin heidän kanssa. Mummous on minun silmissä onni eikä taakka. Minun kanssa ei lapsettomuutta haluavan kannata alkaa olla lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen samalla kannalla kuin aiemmat vastaajat, oman kokemukseni perusteellakin. Olen tapaillut muutaman kerran miellyttäviä miehiä ja aika piankin ottanut puheeksi tulevaisuudensuunnitelmat. En niin, että "koskas herra haluaa alkaa lapsia väsäämään", vaan että onko ne haaveissa ylipäänsä. Ja yleensä ne on, eikä siinä itseäkään ole lohduttanut nuo sanat, että ei kuitenkaan moneen vuoteen. En halua rakastua ihmiseen, josta joudun jossain vaiheessa kuitenkin luopumaan, enkä ikimaailmassa haluaisi ottaa vastuuta siitä, että toinen kenties rakastuisi minuun ja sen vuoksi luopuisi lapsihaaveistaan.
Onko tutkittu miksi et saa lasta?
Eipä asiaa ole tarvinnut sen kummemmin tutkia: en saa lasta, koska pidän niin tiukasti kiinni ehkäisystä. :D
No sittenhän rakkauden hedelmä on täysin mahdollinen kun sopiva mies vaan löytyy.
No jos sun elämä jotenkin helpottuu ajatuksesta, että joku ventovieras ihminen ehkä jossain vaiheessa kuitenkin tekee lapsen kunhan "sopiva mies löytyy", niin tuudittaudu ihmeessä siihen. =) Itse tiedän onneksi paremmin.
Todellisen rakkauden voimaa ei pidä aliarvioida.
"Todellisen rakkauden voima" yeap. Se "todellinen rakkaus" vaan kotoaa sen lapsen saamisen jälkeen. Mies ei kestäkkään lapsi arkea. Naisen kuvitelma äityedestä ei vastannut todellisuutta. Vauvan kanssa ei ollutkaan hattaraa ja vaahtokarkia. Jompi kumpi löytääkin toisen jonka kanssa onkin se " tosi rakkaus"
Meillä on kyllä "tosi rakkaus" mutta syyt olla hankkimatta lapsia on ihan järkeen liittyviä. Emme halua. Elämässä on muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Olet kyllä varmaan lapseton. Ei lasten tukeminen ja näkeminen lopu ikinä, heidän perheiden kanssa ollaan tekemisissä, sitten hoidetaan lapsenlapsia ehkä useinkin, pikkukoululaiset tulevat koulusta välipalalle päivittäin.
Oh god. Yksi kierros riittää.
Vanhuuden päiville on varallisuus, ei tarvitse jälkikasvun hoitaa.
Ei kai kukaan tee lapsia nykyaikaina enää sillä verukkeella et "vanhana hoitaa". Enkä silloin 50-60 luvulla tehtiin lapsia tolla syyllä mutta jo yli 5 vuotta läheltä seuranneena voin kertoo että harva lapsi enää sinua vanhana hoitaa. Heillä on oma elämä. Siinä kohtaa kun muistisääntö äitisi soittaa toista kymmentä kertaa samasta asiasta jätät jo viimein vastaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on mahdoton ymmärtää että miksi ihmiset jotka ei halua lasta ylipäätään menevät mihinkään ihmissuhteisiin?!
Ehdottomasti kannattaa elää täysin yksin.Samaa mieltä. Valtaosa kuitenkin haluaa lapsia. Jos ei heti löydä kumppania joka on yhtä varmasti sitä mieltä että lapsia ei tule, niin olisi paras odottaa siihen kun on tarjolla toisella kierroksella olevia, jotka lapsensa on jo tehneet. Itsekästä pilata jonkun parhaat vuodet kun toiveet ei kohtaa noin merkittävässä asiassa.
Tämähän on ihan tuhoisa neuvo. Jopa lapsia tehneet eivät välttämättä rakasta ja halua kuin vain ne omat lapsensa.
Ne jotka eivät halua lapsia itse, eivät taatusti yleensä halua muidenkaan lapsia.Eiköhän ole paras, että ne jotka haluavat lapsettoman elämän, hankkiutuvat yhteen. Minä kyllä tunnen montakin sellaista varsin tyytyväistä pariskuntaa.
No ei kai nyt kyse olekaan pikkulapsivaihetta elävistä eronneista. Ei kai jonkun aikuiset tai miltei aikuiset lapset voi niin paljon häiritä? Nelikymppisissä on jo paljon sellaisia joiden lapset on jo omillaan.
Olet kyllä varmaan lapseton. Ei lasten tukeminen ja näkeminen lopu ikinä, heidän perheiden kanssa ollaan tekemisissä, sitten hoidetaan lapsenlapsia ehkä useinkin, pikkukoululaiset tulevat koulusta välipalalle päivittäin.
Oh god. Yksi kierros riittää.
Vanhuuden päiville on varallisuus, ei tarvitse jälkikasvun hoitaa.
Ei kai kukaan tee lapsia nykyaikaina enää sillä verukkeella et "vanhana hoitaa". Enkä silloin 50-60 luvulla tehtiin lapsia tolla syyllä mutta jo yli 5 vuotta läheltä seuranneena voin kertoo että harva lapsi enää sinua vanhana hoitaa. Heillä on oma elämä. Siinä kohtaa kun muistisääntö äitisi soittaa toista kymmentä kertaa samasta asiasta jätät jo viimein vastaamatta.
Ei kai. Tuo oli lähinnä ennakkovastaus siihen "ei-sitten-käydä-vanhainkodissa-katsomassa-jos-et-hoida-lapsenlapsia" -korttiin, joka näissä isovanhemmuusasioissa heilahtaa hyvin helposti.
Ikävä kyllä teillä ei ole tulevaisuutta jos kumpikin päänsä pitää. Jos mies haluaa lapsia ne pitää hänelle suoda. Vaikka sitten jonkun muun kanssa.
Minä halusin puolison, jolle olen tärkeämpi kuin haaveet lapsista. Ja siksi paras ja onneksi kohdalle osunut vaihtoehto olikin mies, joka on täysin samaa mieltä lasten hankkimisesta kuin minä: todennäköisesti ei ikinä, mutta katsotaan uudelleen sitten kun ollaan sen verran vanhoja että päätös on "pakko" tehdä. Siis kummallekaan mitä todennäköisimmin ei tule pakottavaa vauvakuumetta ikinä. En osaa kuvitella, että itselleni olisi ikinä niin tärkeää saada lapsia, että se menisi rakkaani edelle. Ja mieheni on sanonut minulle täysin samaa.
Olen ollut myös suhteessa miehen kanssa, joka alusta asti halusi lapsia. Se oli ahdistavaa, vaikka lastenteko ei ollutkaan ajankohtaista silloin. Ehdin ihastua ja kiintyä vahvasti, mutta ero tuli kuitenkin aika pian. Ihan oiken minulle, olisi ollut itsekästä pakottaa suhteeseen kanssani sellainen ihminen, jolle tuo lapsiasia on niin tärkeä.
Minä sain ihanan puolison, joka on samaa mieltä lastenteosta kuin minä, ja exälläni on nykyään lapsi.
Ap:lle: jos mies ihan todella niin ehdottomasti haluaa lapsia, ei suhteellanne ole tulevaisuutta. Ja kuinka rakastunut hän loppujen lopuksi on sinuunkaan, jos hänelle on ok tuollainen suhde, jonka tietää ennen pitkää päättyvän?
Totta tuo edellinen, ap. Jos miehelle on ok olla määräaikaisesti yhdessä, niin joko hän pettää itseään ja luulee että kaikki kääntyy hyvin (läheisriippuva) tai ei oikeasti rakasta sinua vaan on sinun kanssa mukavuussyistä kun odottelee sitä oikeaa.
Nyt väsäät LAPSEN; JONKA SAAT PITÄÄ KUN RAKKAUTESI JÄTTÄÄ SINUT TOISEN NAISEN TAKIA...Rakkauden kohde vaihtuu..lapsi jää..LÄL LÄL LÄÄ::SENKIN KAKKAPYLLY
Meillä oli niin, että mies ei halunnut lapsia mutta minä halusin. Tiesimme, että kompromissia ei olisi olemassa. Erosimme vajaa kymmenen vuotta sitten.
Tänä päivänä minä olen edelleen lapseton ja sellaiseksi jäänenkin, vastentahtoisesti. Entisellä miehellä on kaksi lasta nykyisen vaimonsa kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Miehet eivät älyä, että 32v naisella ei ole vuosia aikaa...