Syökö joku muka oikeasti aamiaista?
Siis varsinkin työssäkäyvät, joilla tietty deadline aamuissa? Kiireettömästi, siististi ja kodikkaasti aamutakkiin kääriytyneinä viimeisen päälle menyyn tyyliin joku Salkkarit (että inhoan sitä voileivän närkkimistä ja mussuti-mössöti - ruoka suussa puhumista)?
Herääminen oksettaa ihan fyysisesti; kahvi, vesituopillinen ja ehkä pari syöpäkäärylettä saattaa mennä, mutta muuten ei juu. Aikaa olisi, mutta aamuahdistusta vielä enemmän.
Kommentit (66)
Olen aina ollut huono syömään aamupalaa, siinä 6 aikaan lähinnä kuvottaa ja vatsa ei ole edes herännyt vielä eikä osaa kaivatakaan ruokaa.
Kotona juon vain vettä ja kahvia. Yleensä otan töihin mukaan aamupalan esim riisipiirakan ja hedelmän tai rahkan, jotka vedän alas väkisin töissä uuden kahvikupposen kera. Olen huomannut että nestemäistä saan aamulla parhaiten alas.
Viikonloppuisin sitten eri asia, siinä 10 aikaan alkaa jo olla vähän nälkä ja voi rauhassa tehdä/syödä aamupalan.
En syö aamupalaa kun hotelleissa. Kotona en viitsi tehdä sitä, en edes osta mitään aamupalatarvikkeita, en myöskään syö mitään välipaloja. Syön kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan ja sillä mennään. Aamuisin juon pari lasia tuoremehua, pari kuppia kahvia, poltan pari röökiä, meikkaan, laitan hiukset, puen ja lähden töihin.
En ole juuri koskaan pystynyt aamulla syömään. Huoneenlämpöistä vettä menee n. 0.5l. Keho ei kertakaikkiaan ota vastaan muuta.
En syö aamuisin mitään supermättöä, mutta teen smoothien, pala tai pari paahtoleipää ja/tai jotain muuta. Aloittajan kannattaisi miettiä, mikä niissä aamuissa ja heräämisessä ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa työaamuinakin nauttia aamiainen rauhassa sanomalehden ääressä. Haluan herätä ajoissa, että voin nauttia kiireettömistä aamuista.
Sama täällä. Herään mielellään noin puoli tuntia aikaisemmin kuin olisi ”pakko” ehtimisen kannalta, koska nautin siitä, että saan syödä kaikessa rauhassa aamupalan ja juoda ison mukillisen kahvia ja lukea aamun uutiset. Päivä lähtee leppoisissa tunnelmissa ja rauhassa käyntiin.
Ei kannata yleistää.
Minä olen hoikka, urheilullinen,perheellinen sekä työssäkäyvä. Koen eläväni hyvää elämää, onko se tarpeeksi menestynyttä jos on tyytyväinen elämäänsä?
Meitäkin löytyy joille aamiainen ei vain istu naamaan eikä kroppaan