Tuntuu siltä, että 90 % parisuhteen riidoista voi välttää, kun ei muuta yhteen eikä hanki lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä yhdessä asumista puolustavat tekevät selväksi ettei käy kateeksi heidän miehiään. He eivät edes häpeä kuinka ovat tottuneet hypyttämään muita omien menojensa ja halujensa mukaan.

Saisiko tälle hieman perustelua missä kommentissa on ollut miehen hyppyyttämistä?

"Ennen mies ei lähtenyt maksamaan kimppaan asioita kun ei tienannut niin hyvin, mutta nykyään kun on yhteinen(naisen määräämä) tili ei häntäkään enää niin paljon harmita kun ei ole enää mahdollisauutta kieltäytyä...." Älä aikuisten oikesti viitsi kyseenalaistaa naisten perus luonnetta....Mies on naiselle huomattavasti tärkeämpi kun hänellä on omakin elämä. Itse mies muuttuu pelkäksi hyväksikäytön kohteeksi, heti kun nainen tottuu saamaan mitä haluaa. Nainen on syytä pitää varpaillaan silloin parisuhde on tasaväkinen, jos nainen ei osaa käyttäytyä, niin mikään pakko ei ole miehen mennä, yhteiseen kotiin katsomaan sitä hienohelma prinsessaa, joka tietää mitä haluaa, muista viis. Tietenkin kun ollaan tilanteessa josta ei ole muuta ulospääsyä on nainen saanut mitä onkin halunnut eli miehen ansaan.

Ja lisäksi, tuo oli vain omaa päätelmääsi että tili oli naisen määräämä.

Mies ei aiemmin halunnut kuluttaa vähiä rahojaa matkusteluun. NAINEN HALUSI. Mies uhraurui naisen takia. Tämä on logiikkaa, päätelty ja perusteltu, sekä todenmukainen ratkaisu on lopullinen syy. Merkityksetöntä on postata että looginen päätelmäni on looginen päätelmäni se ei ole kovin helelmällistä tai viisasta.

Mistä tuon matkustelun keksit. Kysymys on nimenomaan sinun päätelmästäsi jonka julistat toisen miehen ajatuksenjuoksuksi, joka on sinun mielestäsi looginen.

Aivan selvä kuin pläkki. Jos sinulla ei ole aiheesta mitään muuta, kuin marisemista minun perustelluista ja oikeista päätelmistäni, niin todistat vain että sinulle on tärkeämpää yrittää hypyttää muita kuin hyväksyä totuus. Ymmärrätkö todistavasi täysin päätelmäni oikeiksi? Itse asiassa kun seuraa ympärillään olevia pareja ymmärtää asian huomattavasti paremmin kuin sinun kiukuttelustasi.

Myös päätelmä jossa nainen ei huomaa omia virheitään tulee esiin kommenteissasi.

Lol jonne, mee sinne takas sinne kellariin jossa oot nainu AINAKI 100 000:ta naista joista suurin osa supermalleja!

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä syy siihen, että 40+ ikäiset erillisuhteessa elävät pariskunnat ovat niin tyytyväisiä parisuhteeseensa?

Jos parisuhde on oikeasti prioriteetti itselle, miksi tehdä valintoja, jotka kertovat ihan muuta?

90% parisuhteen riidoista voi välttää, kun nainen muistaa omat velvollisuutensa naisena.

Kahden aikuisen ihmisen elämän sovittaminen yhteen ei ole helppoa. Yhteensovittamista on vähemmän jos on enemmän etäisyyttä ja siis vähemmän asioita jotka koskettavat molempia. Totta kai. Joillekin se elämien sovittaminen tiiviisti yhteen on kuitenkin itsetarkoitus, jolloin se ei oikein ole vaihtoehto että sitä välttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä yhdessä asumista puolustavat tekevät selväksi ettei käy kateeksi heidän miehiään. He eivät edes häpeä kuinka ovat tottuneet hypyttämään muita omien menojensa ja halujensa mukaan.

Saisiko tälle hieman perustelua missä kommentissa on ollut miehen hyppyyttämistä?

"Ennen mies ei lähtenyt maksamaan kimppaan asioita kun ei tienannut niin hyvin, mutta nykyään kun on yhteinen(naisen määräämä) tili ei häntäkään enää niin paljon harmita kun ei ole enää mahdollisauutta kieltäytyä...." Älä aikuisten oikesti viitsi kyseenalaistaa naisten perus luonnetta....Mies on naiselle huomattavasti tärkeämpi kun hänellä on omakin elämä. Itse mies muuttuu pelkäksi hyväksikäytön kohteeksi, heti kun nainen tottuu saamaan mitä haluaa. Nainen on syytä pitää varpaillaan silloin parisuhde on tasaväkinen, jos nainen ei osaa käyttäytyä, niin mikään pakko ei ole miehen mennä, yhteiseen kotiin katsomaan sitä hienohelma prinsessaa, joka tietää mitä haluaa, muista viis. Tietenkin kun ollaan tilanteessa josta ei ole muuta ulospääsyä on nainen saanut mitä onkin halunnut eli miehen ansaan.

Ja lisäksi, tuo oli vain omaa päätelmääsi että tili oli naisen määräämä.

Mies ei aiemmin halunnut kuluttaa vähiä rahojaa matkusteluun. NAINEN HALUSI. Mies uhraurui naisen takia. Tämä on logiikkaa, päätelty ja perusteltu, sekä todenmukainen ratkaisu on lopullinen syy. Merkityksetöntä on postata että looginen päätelmäni on looginen päätelmäni se ei ole kovin helelmällistä tai viisasta.

Mistä tuon matkustelun keksit. Kysymys on nimenomaan sinun päätelmästäsi jonka julistat toisen miehen ajatuksenjuoksuksi, joka on sinun mielestäsi looginen.

Aivan selvä kuin pläkki. Jos sinulla ei ole aiheesta mitään muuta, kuin marisemista minun perustelluista ja oikeista päätelmistäni, niin todistat vain että sinulle on tärkeämpää yrittää hypyttää muita kuin hyväksyä totuus. Ymmärrätkö todistavasi täysin päätelmäni oikeiksi? Itse asiassa kun seuraa ympärillään olevia pareja ymmärtää asian huomattavasti paremmin kuin sinun kiukuttelustasi.

Myös päätelmä jossa nainen ei huomaa omia virheitään tulee esiin kommenteissasi.

Lähinnä minua kiinnostaisi että mistä tiedät päätelmäsi oikeaksi. Kun näitä perusteluja ei pysty kyseisestä viestistä suoraan lukemaan, mikä on ainoa asia jota olen yrittänyt tuoda esiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä syy siihen, että 40+ ikäiset erillisuhteessa elävät pariskunnat ovat niin tyytyväisiä parisuhteeseensa?

Jos parisuhde on oikeasti prioriteetti itselle, miksi tehdä valintoja, jotka kertovat ihan muuta?

Joku varmaan jo ehtikin, mutta eiköhän nuo loput 10%:iakin vältä pysyttelemällä sinkkuna.

Onko se riitely sitten niin kamala asia?

Vierailija kirjoitti:

Kahden aikuisen ihmisen elämän sovittaminen yhteen ei ole helppoa. Yhteensovittamista on vähemmän jos on enemmän etäisyyttä ja siis vähemmän asioita jotka koskettavat molempia. Totta kai. Joillekin se elämien sovittaminen tiiviisti yhteen on kuitenkin itsetarkoitus, jolloin se ei oikein ole vaihtoehto että sitä välttäisi.

Varmasti näin. Mutta miksi se kahden elämän tiivis yhteensovittaminen on joillekin itseisarvoista?

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko se riitely sitten niin kamala asia?

Ei se nyt maailman pahin asia ole, mutta onhan se epämiellyttävää. Miksi ei välttää tarpeeton ja epämiellyttävä asia, jos sen voi kerran tehdä ilman mitään merkittäviä uhrauksia?

Mä niiiiin haluaisin muuttaa erilleen mieheni kanssa, vaikka en kuitenkaan halua erota. Alunperinkään en ollut kovin innostunut yhteenmuutosta tai yhteisen talon ostamisesta, mutta taivuin kun halusin hänen kanssaan olla ja hän halusi niin. Nyt meillä on neljä yhteistä lasta ja vaikka pääosin on ihan mukavaa, intohimoa ja rakkautta välillämme piisaa niin välillä tapellaan helvetisti. Useimmiten juuri edellä mainituista aiheista. Mieheni on vähän huono kestämään pikkulapsiarkea ja välillä vaan väsyn katsomaan sitä kiukuttelua. Onneksi hän tekee välillä pitkiä työmatkoja niin vähän asettuu enimmät höyryt kun alkaa ikävää pukata. Mutta oon sanonu miehelle, että jos ikään voitetaan lotossa tmv kautta saadaan paljon rahaa niin tän asuntolainan poismaksun lisäksi ostetaan toinen talo/asunto, jotta voimme alkaa elää yhdessä mutta erikseen :) toistaiseksi ei varallisuus tähän riitä, eikä kumpikaan tosiaan halua erota toisesta, mutta tämä toimisi meille kyllä tooodella hyvin. Vain parisuhteen parhaat puolet miinustaen pois ne huonot <3

Vierailija kirjoitti:

Mä niiiiin haluaisin muuttaa erilleen mieheni kanssa, vaikka en kuitenkaan halua erota. Alunperinkään en ollut kovin innostunut yhteenmuutosta tai yhteisen talon ostamisesta, mutta taivuin kun halusin hänen kanssaan olla ja hän halusi niin. Nyt meillä on neljä yhteistä lasta ja vaikka pääosin on ihan mukavaa, intohimoa ja rakkautta välillämme piisaa niin välillä tapellaan helvetisti. Useimmiten juuri edellä mainituista aiheista. Mieheni on vähän huono kestämään pikkulapsiarkea ja välillä vaan väsyn katsomaan sitä kiukuttelua. Onneksi hän tekee välillä pitkiä työmatkoja niin vähän asettuu enimmät höyryt kun alkaa ikävää pukata. Mutta oon sanonu miehelle, että jos ikään voitetaan lotossa tmv kautta saadaan paljon rahaa niin tän asuntolainan poismaksun lisäksi ostetaan toinen talo/asunto, jotta voimme alkaa elää yhdessä mutta erikseen :) toistaiseksi ei varallisuus tähän riitä, eikä kumpikaan tosiaan halua erota toisesta, mutta tämä toimisi meille kyllä tooodella hyvin. Vain parisuhteen parhaat puolet miinustaen pois ne huonot <3

Mies ei kestä pikkulapsiarkea ja teillä on neljä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niiiiin haluaisin muuttaa erilleen mieheni kanssa, vaikka en kuitenkaan halua erota. Alunperinkään en ollut kovin innostunut yhteenmuutosta tai yhteisen talon ostamisesta, mutta taivuin kun halusin hänen kanssaan olla ja hän halusi niin. Nyt meillä on neljä yhteistä lasta ja vaikka pääosin on ihan mukavaa, intohimoa ja rakkautta välillämme piisaa niin välillä tapellaan helvetisti. Useimmiten juuri edellä mainituista aiheista. Mieheni on vähän huono kestämään pikkulapsiarkea ja välillä vaan väsyn katsomaan sitä kiukuttelua. Onneksi hän tekee välillä pitkiä työmatkoja niin vähän asettuu enimmät höyryt kun alkaa ikävää pukata. Mutta oon sanonu miehelle, että jos ikään voitetaan lotossa tmv kautta saadaan paljon rahaa niin tän asuntolainan poismaksun lisäksi ostetaan toinen talo/asunto, jotta voimme alkaa elää yhdessä mutta erikseen :) toistaiseksi ei varallisuus tähän riitä, eikä kumpikaan tosiaan halua erota toisesta, mutta tämä toimisi meille kyllä tooodella hyvin. Vain parisuhteen parhaat puolet miinustaen pois ne huonot <3

Mies ei kestä pikkulapsiarkea ja teillä on neljä lasta?

No niin on joo ja ihan toivottuja kaikki, kolmen tytön jälkeen mies halusi vielä kerran yrittää poikaa ja tulihan se sieltä. Sanotaan näin, että miehen käsitykset pikkulapsiarjesta ei välttämättä oikein kohdannu todellisuuden kanssa. Tilanteeseen vaikuttaa oleellisesti se, että esikoisella todettu hiljattain adhd ja kuopuksella kehitysvamma, jonka vakavuudesta ei vielä tietoa. Siinä mielessä arkemme on ehkä hiukan rankahkoa verrattuna normaalien lasten kanssa eloon, vaikka on sitä siinäkin tekemistä. Miehellä ennestään yksi jo isompi lapsi, jonka varhaislapsuus jäänyt mieleen helppona, niinpä tämä nyt hiukka työläämpi setti käy hänellä luonnolle. Itse kestän pyöritystä hyvin ja mulle kävisi mainiosti, että hän asuisi periaatteessa eri osoitteessa mutta olisi toki meidän kanssa aina kun siltä tuntuu. Sitten kun alkaa puolin tai toisin nyppiä niin voi vetäytyä omaan rauhaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niiiiin haluaisin muuttaa erilleen mieheni kanssa, vaikka en kuitenkaan halua erota. Alunperinkään en ollut kovin innostunut yhteenmuutosta tai yhteisen talon ostamisesta, mutta taivuin kun halusin hänen kanssaan olla ja hän halusi niin. Nyt meillä on neljä yhteistä lasta ja vaikka pääosin on ihan mukavaa, intohimoa ja rakkautta välillämme piisaa niin välillä tapellaan helvetisti. Useimmiten juuri edellä mainituista aiheista. Mieheni on vähän huono kestämään pikkulapsiarkea ja välillä vaan väsyn katsomaan sitä kiukuttelua. Onneksi hän tekee välillä pitkiä työmatkoja niin vähän asettuu enimmät höyryt kun alkaa ikävää pukata. Mutta oon sanonu miehelle, että jos ikään voitetaan lotossa tmv kautta saadaan paljon rahaa niin tän asuntolainan poismaksun lisäksi ostetaan toinen talo/asunto, jotta voimme alkaa elää yhdessä mutta erikseen :) toistaiseksi ei varallisuus tähän riitä, eikä kumpikaan tosiaan halua erota toisesta, mutta tämä toimisi meille kyllä tooodella hyvin. Vain parisuhteen parhaat puolet miinustaen pois ne huonot <3

Mies ei kestä pikkulapsiarkea ja teillä on neljä lasta?

No niin on joo ja ihan toivottuja kaikki, kolmen tytön jälkeen mies halusi vielä kerran yrittää poikaa ja tulihan se sieltä. Sanotaan näin, että miehen käsitykset pikkulapsiarjesta ei välttämättä oikein kohdannu todellisuuden kanssa. Tilanteeseen vaikuttaa oleellisesti se, että esikoisella todettu hiljattain adhd ja kuopuksella kehitysvamma, jonka vakavuudesta ei vielä tietoa. Siinä mielessä arkemme on ehkä hiukan rankahkoa verrattuna normaalien lasten kanssa eloon, vaikka on sitä siinäkin tekemistä. Miehellä ennestään yksi jo isompi lapsi, jonka varhaislapsuus jäänyt mieleen helppona, niinpä tämä nyt hiukka työläämpi setti käy hänellä luonnolle. Itse kestän pyöritystä hyvin ja mulle kävisi mainiosti, että hän asuisi periaatteessa eri osoitteessa mutta olisi toki meidän kanssa aina kun siltä tuntuu. Sitten kun alkaa puolin tai toisin nyppiä niin voi vetäytyä omaan rauhaan :)

No hyvä että olet jaksanut kaikesta huolimatta.