Lue keskustelun säännöt.
Teinivuosien kaveri ottaa yhteyttä, sinua ei kiinnosta. Miten toimisit?
06.01.2018 |
Entinen kaverini otti yhteyttä vuosia sitten hiipuneen ystävyyden jälkeen. Kaverista on ihan positiiviset ajatukset, mutta jostain syystä ei kiinnosta tutustua uudelleen. En usko että meillä olisi erityisesti muuta yhteistä kuin muistot, enkä minä ole menneiden muistelija vaikka mitään negatiivisia muistoja ei olekaan. Miten sanoisin kohteliaasti, että en ole innostunut yhteyden avaamisesta pitkän ajan jälkeen? Vai viestittelenkö ystävällisesti pinnallisia asioita ja annan viestittelyn hiipua? Outo tilanne, en ajatellut kenenkään minua kaipailevan.
Kommentit (88)
Näissä on ihmisillä niin kummallisia käsityksiä ja oletuksia. Luullaan, että joku töissä oleva kiva kollega haluaa olla kanssasi yhteydessä myös vapaa-aikana? Ei aina, vaikka asioita jaetaankin. Rajanveto saattaa olla hyvinkin jyrkkää tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vielä viime vuoden puolella yksi kaveri, joka oli oikeastaan tuttu siskoni kautta. Tutustuimme toisiimme Facebookin kautta liittyen siskoni. Siskoni ei halunnut häntä enää tavata. Eikä hän sen ihmeemmin ollut minusta kiinnostunut, kuin siskoni kautta. Muutaman kerran juteltiin puhelimessa ja vaikutti mukavalta. Kyllä hän soitti joskus mullekin. Kiinnostus ei ollutkaan ihan molemminpuolista mitä luulin sen olevan. Harmittaa, kun hän ei halua tavata muo. Mitä tehdä jos hän haluaa tai halusi tavata siskoni. Nyt kerrotuani siskon tilanteen ei häntä kiinnosta tavata meitä. Hän on koulutettu ja maailmaa nähnyt ihminen.
Ihanaa saada vertaistukea tästä ketjusta...
Rasittavia tuollaiset.
Minulla on jäänyt tällaiset ihan aidosti vahingossa Facebookin pyyntöihin, koska olen unohtanut vastata.
Eli näille ihmisille ei edes näy, että olen nähnyt viestinsä. Saattavat silti arvata, että olen nähnyt.
Näissä ihmisissä ei ole mitään vikaa, mutta eivät ole olleet ikinä mitään pitkäaikaisia super läheisiä ihmisiä minulle, eikä heistä ole tullut sellaisia ihmisiä jotka kiinnostaisivat näin aikuisena.
Moniin lapsuus- ja teiniajan kavereihin on kyllä hyvät välit ja näen heitä säännöllisesti, koska yhteys ei ole ikinä katkennut, vaikka oltaisikin kasvettu niin sanotusti eri suuntiin. Mukava kun on elämässä erilaisia ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut aina. Ikään kuin sisaruksia, mutta ei aivan sama asia kuitenkaan.
Näkevät myös mukavan ulkopuolelta/tietyn etäisyyden päästä, toisin kuin oikeat sisarukset.
musta pahempaa on ghostata tai herättää turhia toiveita. mä arvostan rehellisyyttä, eikä sen aina tarvitse olla ilkeästi sanottu, vaikka rehellisiä ollaankin.
mä sanoisin varmaan, et arvostan niitä aikoja mitä meillä oli, mut en koe tarvetta pitää yhteyttä enää. ja selittäisin, että on kyl tottakai mukava kuulla tästä ihmisestä ja että en häntä inhoa enkä mitään, mut en vaan näe tarvetta. aikansa kutakin, vai mitä? must on paljon parempi kertoa totuus
toisaalta, epäilen, että en koskaan tuu noin sanomaan - oon yleensä vaan iloinen, jos joku vanha tuttu tulee puhumaan. ja en usko, että jotkut ihmiset, keitä en ns. kaipaa niin tulisi koskaan puhumaankaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista ihmisinhoa teillä. Kuin jotain ylemmyysentuntoista päsmäröintiä.
En samaistu. Tai nuorempana olisin ehkä samaistunut, oli ihmisiä joiden kanssa klikkasi ja ihmisiä joiden seura ei niin kiinnostanut. Ja sitten tuli muutama todella kipeä torjunta ja hylkääminen omalle kohdalle. Nyt olen oppinut arvostamaan sitä, että joku on ystävällinen ja kiinnostunut ja haluaa viettää kanssani aikaa. Terveessä ihmisten välisessä dynamiikassa kiintymys luo kiintymystä ja positiiviset ja hyväksyvät signaalit vetää puoleensa. Jos huomaa toistuvasti jahtaavansa ihmisiä joita ei kiinnosta, ja ylimielisesti torjuvansa ihmisiä joita kiinnostaa, niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä missä vika.
En todellakaan halua tavata jotakin nuoruuden tuttavuutta vain siksi, että istui viereisessä pulpetissa aikoinaan. Minun elämänäni ja sen jakaminen ei kuulu hänelle millään tavalla.