Lue keskustelun säännöt.
Teinivuosien kaveri ottaa yhteyttä, sinua ei kiinnosta. Miten toimisit?
06.01.2018 |
Entinen kaverini otti yhteyttä vuosia sitten hiipuneen ystävyyden jälkeen. Kaverista on ihan positiiviset ajatukset, mutta jostain syystä ei kiinnosta tutustua uudelleen. En usko että meillä olisi erityisesti muuta yhteistä kuin muistot, enkä minä ole menneiden muistelija vaikka mitään negatiivisia muistoja ei olekaan. Miten sanoisin kohteliaasti, että en ole innostunut yhteyden avaamisesta pitkän ajan jälkeen? Vai viestittelenkö ystävällisesti pinnallisia asioita ja annan viestittelyn hiipua? Outo tilanne, en ajatellut kenenkään minua kaipailevan.
Kommentit (88)
Mulle yksi kouluaikainen kaveri viestitti, että oletpa lähtenyt ottamaan yhteyttä kovin vanhoihin kavereihin. Ja että hänellä ei ole aikaa pitää kunnolla yhteyttä nykyisiinkään ystäviin, joten ei hän halua uusia.
Suoraa tekstiä, enkä minä siihen kuollut. Tuli mieleen sekin, että kyseinen kaveri sairastui lukion ekalla anorexiaan, lopetti koulun, joutui sairaalaan. En tiedä kävikö hän miten lähellä kuolemaa. Mutta hän katkaisi välit kaikkiin silloisiin kavereihin. Yli parikymppisinä joskus törmättiin. Oli selvää, että tietyistä vuosista ei puhuta. Myöhemmin törmäiltiin uudestaan. Silloin hän olisi ollut innostunut näkemään, mä taas en ollut.
Näin asiat vaan menee. Ihmissuhteet ei itsestään elä, niitä täytyy pitää hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksittäisen entisen kaverin kanssa voisin aloittaakin viestittelyn ja kenties tavata, mutta esimerkiksi luokkakokoukseen en menisi vaikka maksettaisi.
Mun äiti oli joskus nähnyt yhtä tyttöä, jonka kanssa kaveerasin ala-asteella yksinäisenä ja arvostelukyvyttömänä. Tiet erosi kun se ei jatkanut lukioon.
Se oli sanonut äidilleni, että olispa kiva ottaa muhun yhteyttä. Ei onneksi ottanut. En olisi tavannut sitä.
On sitä tapahtunut sellaistakin, että on jätetty tulematta sovittuun kahvilaan ja ihan läheinen oli kyseessä, että ei tuo musta niin paha ole jos ei aina tiedä miten menetellä..
Vierailija kirjoitti:
Outoa, ettei kiinnosta, jos ei huonoja muistoa. Hirmu pinnallisia olleet ne kaveruudet sitten ja olette olleet liikkeellä hyötynäkökulmasta.
Eikö ihmissuhteet perustu aina jollain tavalla hyötyyn? Ei kaikki ihmissuhteet ole ajankohtaisia kehdosta hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mietityttää vaan miksi se haluaa tavata? etenkin jos teinivuosista on aikaa, niin ei se pelkästään vanhoja halua muistella vaan jotain taka-ajatuksia sillä on.
Se "taka-ajatus" voi olla ihan se, että kokeilee kepillä jäätä, saisiko lisää ihmisiä elämäänsä. Hänellä nyt ilmeisesti olisi heille tilaa.
Vierailija kirjoitti:
. En tiedä loukkaantuiko siitä kun en vaikuttanut innokkaalta tapaamaan, luuliko etten pidä hänestä tms. t;...
Kyllä siitä väkisinkin ajattelee, että et halua tavata = et pidä. Kun et muutakaan selitystä anna. Mutta ilmeisesti asia on sinulle ok. Toisessa voi kyllä aiheuttaa hämmennystä, kun ei ymmärrä miksi et pidä.
Mulla on ystävä, joka aina loukkaa toisia, vaikka ei haluaisi. Mutta kun ahdistuu joissakin tilanteissa liikaa, niin näin käy. Vaikka tiedän, ettei haluaisi loukata, niin silti minäkin välillä loukkaannun. On välillä mahdoton tietää onko toinen tarkoituksella tyly vai vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko tavata menneisyyden ihmisiä ja se pitäisi myös vastapuolelle olla ok.
Joko näkisin kerran ja katsoisin josko olisikin hauskaa ja voisi nähdä vielä vaikka uudestaankin tai sitten, jos onkin kiusallista niin varmasti vanha kaverikin huomaa tämän, eikä kysele enää uusien tapaamisten perään.
Itse olen valitettavasti vain huomannut, että ainakin ne vanhat kaverit, jotka ovat itseeni ottaneet yhteyttä niin ovat ns. olleet vailla jotakin. Joko ovat esim. eronsa jälkeen yksinäisiä ja käyvät koko vanhaa osoitekirjaa läpi yksinäisyyttä turrutaakseen tai sitten jotakin muuta. Sitten kun olen kerran nähnyt ja, vaikka tapaaminen ollut aika kiusallinen niin eräskin henkilö alkoi kuitenkin tämän jälkeen pommittamaan. Ilmeisesti kaipasi vain jotakin seuraa, ei niinkään väliä synkkaako vai ei. On huomattavan vaikeampaa päästä toisesta ensimmäisen tapaamisen jälkeen "eroon" kuin, jollei olisi suostunut tapaamisen ollenkaan.
Siksi ehkä itse joko sanoisin suoraan, että tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen, että mihinkään "ylimääräiseen" ei ole aikaa tai sitten, kuinka ei halua muuten vain halua olla tekemisissä nuoruuden ihmisten kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Vaihtoehtona on myös vastaamattomuus, jos ei ole esim. facessa tms. avannut viestiä niin toinen voi ajatella ettei sitä ole saanutkaan. Raukkamaista toki.
Joko jättäisin viestit kokonaan huomiotta tai sitten vastaisin jotakin pinnallista, mutta ystävällistä ja antaisin keskustelun hiipua pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko tavata menneisyyden ihmisiä ja se pitäisi myös vastapuolelle olla ok.
Joko näkisin kerran ja katsoisin josko olisikin hauskaa ja voisi nähdä vielä vaikka uudestaankin tai sitten, jos onkin kiusallista niin varmasti vanha kaverikin huomaa tämän, eikä kysele enää uusien tapaamisten perään.
Itse olen valitettavasti vain huomannut, että ainakin ne vanhat kaverit, jotka ovat itseeni ottaneet yhteyttä niin ovat ns. olleet vailla jotakin. Joko ovat esim. eronsa jälkeen yksinäisiä ja käyvät koko vanhaa osoitekirjaa läpi yksinäisyyttä turrutaakseen tai sitten jotakin muuta. Sitten kun olen kerran nähnyt ja, vaikka tapaaminen ollut aika kiusallinen niin eräskin henkilö alkoi kuitenkin tämän jälkeen pommittamaan. Ilmeisesti kaipasi vain jotakin seuraa, ei niinkään väliä synkkaako vai ei. On huomattavan vaikeampaa päästä toisesta ensimmäisen tapaamisen jälkeen "eroon" kuin, jollei olisi suostunut tapaamisen ollenkaan.
Siksi ehkä itse joko sanoisin suoraan, että tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen, että mihinkään "ylimääräiseen" ei ole aikaa tai sitten, kuinka ei halua muuten vain halua olla tekemisissä nuoruuden ihmisten kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Vaihtoehtona on myös vastaamattomuus, jos ei ole esim. facessa tms. avannut viestiä niin toinen voi ajatella ettei sitä ole saanutkaan. Raukkamaista toki.
Lisäyksenä vielä, että jos miettii esim. omaa elämää ja esim. niitä hetkiä, kun on ollut onnellisimmillaan niin onko silloin tullut mieleen ottaa esim. siihen yläasteaikaiseen kaveriin yhteyttä jakaakseen nämä onnen hetket. Tuskin monikaan näin tekee, vaan ne hetket jaetaan niiden omien läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Siispä nimenomaan tuntuu, että nämä vanhojen kaverien yhteydentot ovat enemmän näitä, kun omassa elämässä on jotakin pielessä tms. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne vanhat kaverit ja tuttavat ovat syystä jääneet taakse tai paremminkin ne ihmiset, jotka elämässä jo ovat, niin ovat syystä siellä. Jos suhde on joskus hiipunut niin mistään kovin merkityksellisestä kaverista tuskin on voinut olla kyse. Poikkeuksiakin toki on ja en tiedä millainen ystävyys teillä aikoinaan oli ja miksi se katkesi.
Minuakin jotkut kaipaavat,en oikeastaan tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia me suomalaiset olemme. Ei ihme, että meitä sanotaan hieman epäsosiaalisiksi, kun pelottaa nähdä vanhoja ystäviä/kavereita tms.
Voi jösses.
Todella monesti nuo nuoruusvuosien tuttavuudet haluavatkin tyrkyttää Fitlinea, Zinzinoa tai jotain muuta ylihintaista verkostomarkkinointisontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kavereista nuoruudessa hylkäsi tylysti, kun menestys kihahti hattuun. Samoin en itse jaksanut joitakin elämässään epäonnistuneita valintoja tehtyjä ja sitä taakkaa.
Minusta olisi mukavaa, jos joku ystävä menneisyydestä ottaisi yhteyttä. Olen koko elämäni muuttanut usein paikkakunnalta toiselle ja tämän takia ei minulla ole ystäviä, joiden kanssa olisin ollut lapsuus- tai edes nuoruusvuosilta lähtien. Voi siis olla näinkin päin. : )
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mukavaa, jos joku ystävä menneisyydestä ottaisi yhteyttä. Olen koko elämäni muuttanut usein paikkakunnalta toiselle ja tämän takia ei minulla ole ystäviä, joiden kanssa olisin ollut lapsuus- tai edes nuoruusvuosilta lähtien. Voi siis olla näinkin päin. : )
Ota itse yhteyttä?
Puhelin on vaihtunut vuosien varrella monta kertaa ihmisillä. Ei siellä ole kaikkien tietoja, tai jaksa kysellä, jos löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mukavaa, jos joku ystävä menneisyydestä ottaisi yhteyttä. Olen koko elämäni muuttanut usein paikkakunnalta toiselle ja tämän takia ei minulla ole ystäviä, joiden kanssa olisin ollut lapsuus- tai edes nuoruusvuosilta lähtien. Voi siis olla näinkin päin. : )
Ota itse yhteyttä?
Puhelin on vaihtunut vuosien varrella monta kertaa ihmisillä. Ei siellä ole kaikkien tietoja, tai jaksa kysellä, jos löytyy.
Olen kyllä monesti suunnitellut yhteydenottoa. Sitä on osittain jarruttanut ajatus, että ehkäpä toinen ei halua enää pitää yhteyksiä. Millä tavalla voisi löytää näitä entisiä ystäviä, joiden tiedot ovat muuttuneet, (siis sukunimet tms)?
Monipiippuinen juttu tuo entisiin kavereihin yhteydenotto. Osa ilahtuu varmasti, kaikki eivät välttämättä. Sukunimet tosiaan vaihtuneet joillakin. Kai se pitää vain kokeilla, jos haluaa? Sitten varautua siihen, että ollaan innoissaan tai ei kiitos.
Miksi häiritä ketään vuosien jälkeen ? Kyllä ne ihmiset jotka oikeasti välittävät pysyvät yhteyksissä.
En voi käsittää, ettei ihmisillä ole selkärankaa sanoa suoraan, ettei halua pitää yhteyttä.