Miten jonkun ihmisen tavote voi olla työ

Kyllä työ on terveelle ihmiselle elämän sisältö ja tärkein asia, ehkä perhe voi olla siinä sivussa, mutta tärkeintä on kuitenkin työ ja siitä saa sen elämänsisällön ja -tarkoituksen. Ihan normaalia. Työ on se asia, mistä elämässä saa iloa. Se määrää kaiken muun se työ. Perhe tietysti häiritsee sitä aika paljon, mutta totuus pysyy aina alla.

Anteeks mitä? Terveelle ihmiselle... eli siis kaikki ne ketkä on saavuttanu elämässä muutakin kuin sen työn. Niin ovat sit jotain psykopaatteja vai?

Jos työskentelee esimerkiksi tutkijana, niin on kiinnostunut työn sisällöstä niin paljon, että se on enemmän elämäntapa. Samoin moni muu ammatti. Rahat elämiseen on saatava jostain joten työ viehättää.

Vierailija kirjoitti:

Jos työskentelee esimerkiksi tutkijana, niin on kiinnostunut työn sisällöstä niin paljon, että se on enemmän elämäntapa. Samoin moni muu ammatti. Rahat elämiseen on saatava jostain joten työ viehättää.

Herää todellisuuteen. Suurelle valtaosalle työnteko on nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Kukaan ei mene Alepan kassalle aamuvarhaisella hakemaan mitään elämänsisältöä tai koe sitä viehättävänä elämätapavalintana.

Huippututkijat, taidemaalarit, rock-tähdet ja muut vastaavat ei hirveän hyvin edusta keskimääräistä työssäkävijää. Äärimmäisen pieni joukko jotka todella kykenee elämänsisältönään työtänsä tekemään.

Miksi työ ei voisi olla ihan hyvin se elämän tärkein tavoite? Mikä olisi vähemmän surullinen päätavoite?

Musta ihmisen arvot on jotenki repsahtanu jos työstä on tullu elämän tärkein sisältö. Tosi surullista. Kuten ap sano.

Mä oon työtön ja käytän vapaa-aikani ystävien kanssa ja perheeni kanssa. Koen erilaisia juttuja ja otan rennosti. Musta elämäni on ihan täydellistä. On paljon aikaa parisuhteellekin. Ihmiset merkitsee enemmän kun raha <3

No minulle se on tärkeää, koska olen kunnianhimoinen, rakastan haasteita ja uuden oppimista. Saan työstä suunnatonta iloa ja onnistumisen tunnetta. Miksi ihmeessä en tekisi jotain, mistä pidän niin tolkuttomasti? Puoliso on jo hankittu (lapsia en tule tekemään) ja elämä on mallillaan, mihin ihmeeseen sitten pitäisi keskittyä edes? :D 

Työ on kuitenkin siinä mielessä luotettava elämänsisältö että siihen voi vaikuttaa itse, jos sen tekee hyvin, niin sen saa pitää, tai löytyy aina toinen paikka. Ihmissuhteet on vähän sellaisia, että vaikka luulee tehneensä kaikkensa, mies vaan häipyy, ryyppää tms. Lapset voi kasvattaa hyvin, mutta nekin häipyvät siitä päivittäisestä elämästä 20v jälkeen luonnollista tietä. Osa ystävistä on pysynyt koko elämän, mutta ei heitäkään niin usein tapaa. Päivittäin elämässä on työ ja sitä kautta tulevat ihmiset sekä kissa tässä kuudenkympin korvissa.

Olisi aika kauheaa koko ajan vihata työtänsä. Sehän tarkoittaisi sitä, että vihaisi suurinta osaa elämästään.

Työtä kun on pakko tehdä jos haluaa syödä ja elää jossain, jos ei ole sattunut perimään omaisuuksia, voittamaan lotossa tai olemaan rikkaiden sukulaisten elätettävänä. Työttömänä eläminen kun alkaa tulla koko ajan vaikeammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Työ on kuitenkin siinä mielessä luotettava elämänsisältö että siihen voi vaikuttaa itse, jos sen tekee hyvin, niin sen saa pitää, tai löytyy aina toinen paikka. Ihmissuhteet on vähän sellaisia, että vaikka luulee tehneensä kaikkensa, mies vaan häipyy, ryyppää tms. Lapset voi kasvattaa hyvin, mutta nekin häipyvät siitä päivittäisestä elämästä 20v jälkeen luonnollista tietä. Osa ystävistä on pysynyt koko elämän, mutta ei heitäkään niin usein tapaa. Päivittäin elämässä on työ ja sitä kautta tulevat ihmiset sekä kissa tässä kuudenkympin korvissa.

Kuudenkympin korvissa vielä töissä? Taidat olla julkisella sektorilla.

Kiinnostaisi nähdä kaikkien näiden työhönsä keskittyjien ilmeet eläkkeelle jäädessä.

Niitä on kyllä nähty, jotka pitää seitenkymppisinä väkisin potkia ulos toimistolta. Kotona kun ei odota mitään kun ihminen ei ole oppinut täyttämään elämäänsä millään muulla kuin työllään. Jos se ei ole surullista, ei mikään.

Minusta on vähän lapsellista edes yrittää määritellä "päätavotteita" ihmisen elämässä. Elämä on pitkä ja tilanteet vaihtelevat. Työ on kuitenkin asia, joka kulkee normaalin ihmisen mukana pitkän aikaa ja jolla on suuri vaikutus elämän laatuun. Ihminen tekee paljon sellaistakin työtä josta ei makseta palkkaa tai saada yritystuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on kuitenkin siinä mielessä luotettava elämänsisältö että siihen voi vaikuttaa itse, jos sen tekee hyvin, niin sen saa pitää, tai löytyy aina toinen paikka. Ihmissuhteet on vähän sellaisia, että vaikka luulee tehneensä kaikkensa, mies vaan häipyy, ryyppää tms. Lapset voi kasvattaa hyvin, mutta nekin häipyvät siitä päivittäisestä elämästä 20v jälkeen luonnollista tietä. Osa ystävistä on pysynyt koko elämän, mutta ei heitäkään niin usein tapaa. Päivittäin elämässä on työ ja sitä kautta tulevat ihmiset sekä kissa tässä kuudenkympin korvissa.

Kuudenkympin korvissa vielä töissä? Taidat olla julkisella sektorilla.

Sinä et taida olla millään sektorilla.

Hyvähän se on jos ihminen kokee elämänsä mielekkääksi. En näe mitään pahaa siinä että joku pitää työtä tärkeimpänä sisältönä elämässään. Pääasia että elämä tuntuu mielekkäältä ja elämisen arvoiselta. Itselleni työ on lähinnä keino hankkia toimeentulo. Työ on ihan ok, samoin työkaverit. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan käy töissä mistään muusta syystä kuin rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi aika kauheaa koko ajan vihata työtänsä. Sehän tarkoittaisi sitä, että vihaisi suurinta osaa elämästään.

Työtä kun on pakko tehdä jos haluaa syödä ja elää jossain, jos ei ole sattunut perimään omaisuuksia, voittamaan lotossa tai olemaan rikkaiden sukulaisten elätettävänä. Työttömänä eläminen kun alkaa tulla koko ajan vaikeammaksi.

Kauheaa se on ja silti monella tilanne on juuri sellainen. Jos vihaa työtään kannattaa kyllä vahvasti harkita työpaikan vaihtamista tai uudelleen kouluttautumista. Vuodesta toiseen työssä jota oikeasti vihaa ajaa kenet tahansa lopulta synkkyyteen ja masennukseen. Vaikka nyt ei suoranaisesti rakastaisikaan sitä työtään niin kyllä sen edes siedettävää pitäisi olla.

Minulla ei ole lainoja ja voin hyvin olla esim 3 vuotta töissä ja vuoden työttömänä. Oma aika on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi nähdä kaikkien näiden työhönsä keskittyjien ilmeet eläkkeelle jäädessä.

Niitä on kyllä nähty, jotka pitää seitenkymppisinä väkisin potkia ulos toimistolta. Kotona kun ei odota mitään kun ihminen ei ole oppinut täyttämään elämäänsä millään muulla kuin työllään. Jos se ei ole surullista, ei mikään.

Nyt menee epäilemättä tämän keskustelun hilserajan yli mutta sanon kuitenkin: olen itse tulkinnut niin että osa ihmisistä nyt on vaan sellaisia, että heillä ei ole sellaista sisäistä elämää, joka viihdyttäisi heitä, eikä sellaista mielikuvitusta, joka auttaa pitämään ihmistä hauskassa kotoisassa pikkupuuhassa. Kyse ei siis välttämättä ole mistään valtavasta työorientoitumisesta vaan siitä että työ on paikka jossa joku antaa ohjeet ja kertoo mitä pitää tehdä ja lopuksi sanoo että "hyvä tyttö/poika". 

Koska itse en ole tuollainen, olen taipuvainen myös säälimään tuollaisia ihmisiä mutta miksi heitä oikeasti pitäisi sääliä? He ovat nauttineet ajastaan työelämässä täysillä. On hyvä että ihmiset ovat erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi nähdä kaikkien näiden työhönsä keskittyjien ilmeet eläkkeelle jäädessä.

Niitä on kyllä nähty, jotka pitää seitenkymppisinä väkisin potkia ulos toimistolta. Kotona kun ei odota mitään kun ihminen ei ole oppinut täyttämään elämäänsä millään muulla kuin työllään. Jos se ei ole surullista, ei mikään.

Nyt menee epäilemättä tämän keskustelun hilserajan yli mutta sanon kuitenkin: olen itse tulkinnut niin että osa ihmisistä nyt on vaan sellaisia, että heillä ei ole sellaista sisäistä elämää, joka viihdyttäisi heitä, eikä sellaista mielikuvitusta, joka auttaa pitämään ihmistä hauskassa kotoisassa pikkupuuhassa. Kyse ei siis välttämättä ole mistään valtavasta työorientoitumisesta vaan siitä että työ on paikka jossa joku antaa ohjeet ja kertoo mitä pitää tehdä ja lopuksi sanoo että "hyvä tyttö/poika". 

Koska itse en ole tuollainen, olen taipuvainen myös säälimään tuollaisia ihmisiä mutta miksi heitä oikeasti pitäisi sääliä? He ovat nauttineet ajastaan työelämässä täysillä. On hyvä että ihmiset ovat erilaisia. 

Mutta miksi työn tekeminen ei voi olla hauskaa ja mielekästä tekemistä? Minusta on täysin optimaalinen tilanne saada rahaa jostain, mitä joka tapauksessa vähintäänkin harrastaisi. Itse ainakin koen, että minulla on elämässä vähän liikaakin sisältöä kun en edes ehdi tekemään kaikkea mielekästä ja kivaa kun on jo niin paljon kaikkea puuhaa, niin työn kuin vapaa-ajan harrastusten ja sosiaalisen elämän puitteissa. Elämä on siis aktiivista, jännittävää ja vaihtelevaa ja nautin siitä ihan hirveästi. 

Mitä nämä "oikea" elämäntavoitteet edes olisivat sitten?

Vierailija kirjoitti:

Olisi aika kauheaa koko ajan vihata työtänsä. Sehän tarkoittaisi sitä, että vihaisi suurinta osaa elämästään.

Työtä kun on pakko tehdä jos haluaa syödä ja elää jossain, jos ei ole sattunut perimään omaisuuksia, voittamaan lotossa tai olemaan rikkaiden sukulaisten elätettävänä. Työttömänä eläminen kun alkaa tulla koko ajan vaikeammaksi.

Olis kamalaa mennä töihin inhoten sitä jo valmiiksi. Musta surullisinta on ne tyypit, jotka vääntäytyy pakosta duuniin, tekemään jotain mitä inhoaa, koska pitää. Ajatelkaa miten paljon aikaa te vietätte työpaikalla viikossa tai kuukaudessa tai vuodessa. Ja olla koko se aika pahalla päällä, inhoten sitä mitä tekee? Se vasta on ajanhukkaa :( Toivottavasti jokainen löytää itselleen mielekästä tekemistä, niin ei se töihin meneminenkään tunnu yhtään pahalta.