Mitä opit viimeisimmästä parisuhteestasi (joka päättyi)?
Minä opin arvostamaan normaaliutta ja itsenäisyyttä sekä sitä, ettei mies suhtaudu ulkonäköönsä neuroottisesti.
Mitä te olette viimeisimmästä parisuhteestanne oppineet?
Kommentit (74)
Opin, etten pysty korvaamaan naiselle sitä, että hän joutuu olemaan kanssani. Opin, että voin kyllä saada naisen, jos hän ei tunne minua riittävästi, mutta se vain johtaa väärin odotuksiin ja pettymyksiin.
Olin tylsässä parisuhteessa vuosikausia vain siksi kun pelkäsin jääväni kokonaan yksin. Luojan kiitos emme koskaan muuttaneet yhteen (olimme sen verran nuoria ja miehen saamattomuutta) koska silloin lähteminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa enkä enää voisi kuvitellakkaan että olisin mennyt kyseisen hissukan kanssa naimisiin saati tehnyt lapsia. Eli opin sen että enää en jäisi moiseen suhteeseen vain "suhteen" takia.
Jos kemiaa ei ole, ei se tule hyvällä yritykselläkään. Ja ne ällöttävät asiat eivät muutu totuttelemalla vähemmän ällöttäviksi.
Ettei kondomi lähde pois pitkänkään suhteen jälkeen ilman, että molemmat käyvät testeissä, olkoon partneri kuinka lutuinen ja luotettavan oloinen tahansa.
Tämä kyseinen ex siis ilmoitti vuosi eron jälkeen, että oli käynyt testeissä ja osoittautunut hiv-positiiviseksi.
Opin arvostamaan itseäni ja laittamaan itseni etusijalle.. Ennen en osannut arvostaa itseäni ollenkaan, ja elin muiden tarpeiden mukaan ja sitten vasta omieni, jos aikaa jäi...
Moi, mä kans oon kaiken maailman äijiä kattellu ja tuntuu ahdistavalta, että aloittaisin suhteen jonkun kanssa. Pärjään hyvin yksin. Voin mennä ja tulla.kuinka haluan..Ei tarvitse selitellä menojaan...Iloisesti sinkku täälläkin 😀
Opin olemaan luottamatta, neljä vuotta ja mie s vaihtoi mut parhaaseen ystävääni. Vietettiin kolmisin aikaa, en tiedä milloin suhde alkoi, sen arvoinen en kummallekkaan ollut että olisi selvitetty asiat. Yhden wa viestin sain
Sen että keskivertoa reilusti komeampikin mies voi olla ulkonäöstään epävarma.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani piikittelee sinua muka huumorin varjolla, arvostelee kaikkea sinussa (jopa tapaasi istua ja olla), ja esittää vaatimuksia vaatteiden tai hiustyylin suhteen, jätä se. Jos kaikki keskustelut pyörivät vain kumppanin ympärillä, jätä se. Jos kumppani yrittää hyötyä sinusta taloudellisesti tai muuten, jätä se.
Samanlaisian kokemuksia täällä. Ja lisäisin vielä että jos kumppani ei suostu tulemaan sun vanhempien luokse edes käymään on siinä jotain hämärää. Tämän on joku voinut sanoa, en vaan jaksanut selata.
Opin, että tärkein ominaisuus puolisolle on tunne-elämän tasapainoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Opin, että tärkein ominaisuus puolisolle on tunne-elämän tasapainoisuus.
Voisin sanoa tämän saman. Opin arvostamaan miehissä ihan pieniä, normaaleja asioita, joita ehkä muuten pitäisi itsestäänselvyytenä.
Rehellisesti voin sanoa, että nykyinen suhteeni ei olisi näin hyvä, ellei edellinen olisi ollut niin paska. Opin sen, että oma onni on vain ja ainoastaan omissa käsissä. Opin sen, että minä pystyn vaikuttamaan suhteen onnellisuuteen vain omalta osaltani.
Opin, että vaatimukset tappavat rakkauden.
Olin naimisissa 20 vuotta. Onnellisesti. Kaikki oli hyvin, ei paljoa riidelty, oli seksiä, olimme paljon yhdessä. Oikea kiiltokuvaperhe.
Mutta: Jokin söi meitä sisältäpäin, pala palalta, aivan hissukseen. Meni monta vuotta eron jälkeen tajuta, että puolin ja toisin asetimme toisillemme näitä kiiltokuvavaatimuksia. Ei niitä lopussa vaatimuksiksi edes huomannut, ne täytti jo ennalta.
Nyt olen toisissa naimisissa ja joka päivä yritän muistuttaa itselleni, että en vaadi puolisoltani mitään. Harkitusti voin jotain pyytää, mutta en vaadi. Annan hänen olla juuri sellainen kuin on. Ja itse teen juuri niin kuin itse haluan. Vain näin rakkaus voi kukoistaa.
Luepa ketju narsistit horoskooppimerkit, saatat yllättyä :)