Mitä opit viimeisimmästä parisuhteestasi (joka päättyi)?

Sen etten kestä tyhmää miestä, vaikka se olisi kuinka hyväsydäminen tahsnsa.

Se että pitää puhua mikä painaa. Mies ei koskaan tiennyt mikä mulla oli.

Minulla ei ole yhtään päättynyttä parisuhdetta :-O

Sen että katselin sitä  ukkoa 5 vuotta liian pitkään ja myös sen että lapsi on vihoviimeinen syy pysyä *askassa suhteessa.

.

Vierailija kirjoitti:

opin ettei väkivaltainen ihminen muutu paremmaksi. eikä oman mielipiteen kertominen oikeuta toista lähettämään päiviksi sairaalaan.

opin myös että puolisolle ei saa antaa/lainata suuria summia rahaa.

Sulla on ollut karut kokemukset. Ei tuollaista toivoisi kenellekään.

Juoppo on juoppo, vaikka miten monta kertaa lupaisi raitistua ja "parantaa tapansa". Juoppo ei pidä lupauksiaan, eikä oikeasti välitä juuri muusta kuin siitä, että alkoholia on riittävästi. Alkoholi menee juopon elämässä kaiken edelle.

Juoppo on hyvä selittelemään tekemisiään ja uskottelemaan, että syy hänen juomiseensa on siinä toisessa osapuolessa. Että jos olisi enemmän seksiä ja enemmän sitä tätä ja tota, niin hänen ei tarvitsisi juoda.

Opin myös sen, että jos kumppaniaan tarvitsee toistuvasti hävetä ja selitellä tekemisiään, niin suhde ei ole kunnossa.

Itsekunnioitusta ja ettei kannata jaksaa huonoa tilannetta pienten valopilkkeiden voimin toivoen että toinen muuttuisi ja alkaisi haluta samoja asioita kuin sinä. Toisaalta opin myös seksuaalisesti erittäin paljon itsestäni ja rohkaistuin todella paljon. Nykyinen avokki tykkää :D mitään en kadu, hyvät asiat oli oppia.

Vierailija kirjoitti:

Adhd-miestä en ota ikinä. Kerran valehtelija, aina valehtelija. Kusipäisyys tulee monissa muodoissa.

Onko noi kolme eri oppia, vai yhdistätkö nyt adhd:n, valeehtelijan, ja kusipään ominaisuudet, jostain syystä?

Vierailija kirjoitti:

Opin exäni avulla sen, että puolison tehtävä on parantaa itsetuntoani, ei musertaa sitä. Exäni opetti minulle paljon muutakin: mm. puhumaan tunteistani ääneen. Lisäksi opin mitkä ovat normaalissa parisuhteessa ns. normaalit rajat. Opin sen, että myös minä saan olla mustasukkainen, jos siihen aihetta löytyy. Näin mietittynä entinen parisuhteeni antoi minulle aika paljonkin. Toista vastaavaa en ole kolmeen vuoteen löytänyt.

Opitko vielä, että sinulla on sama tehtävä?

Ei koskaan enää miestä jolla on ollut paljon kumppaneita menneisyydessä. Itserakkaita, ylimielisiä, joka eivät arvosta pohjimmiltaan kumppania, kaikki pyörii vaan seksin ympärillä, hyvin yksinkertaisia tunne-elämältään.

En ole koskaan ollut suhteessa, mutta muiden suhteita seuraamalla olen oppinut, ettei tarvitse ollakaan. Kunpa he vain tajuaisivat sen itsekin. Kun kumppani on väkivaltainen, hallitsee koko toisen elämää eikä salli tämän tehdä itse mitään päätöksiä, käyttää rahallisesti hyväkseen, haukkuu, panee muita aina tilaisuuden tullessa ja tekee melkein mitä tahansa kuviteltavissa olevaa kamalaa toiselle voi parisuhteessa tehdäkään... jotkut ei ikinä opi, että yksin olisi oikeasti parempi.

t. iloisesti ikisinkku

En anna muiden kohdella mua kynnysmattona, adios saman tien. Arvostan itseäni enemmän.

Älä usko, älä luota, mutta nauti niin kauan kuin sitä kestää. Ja ehdottomasti omat rahat, omat kulut, ei mitään jaettua.

En nyt rupea kaikkia exän heikkouksia luettelemaan. Mutta sanon, että 20 vuotiaana ei ainakaan itsellä sellaista ihmistuntemusta ollut, että puolison valinnassa olisi voinut onnistua. Kolmekymppisenä onnistui jo paremmin.

Älä jää suhteeseen, jossa toisen naama ärsyttää tai vituttaa tai ei aiheuta ainakaan positiivisia fiiliksiä kuin harvoin. Eli jos pääsääntöisesti on ihan sama, onko toinen lähelläsi, eroa. Ja erolla on jo kiire, jos tuo vitutus alkaa.

Eroa, jos toisen ilme halveksuu sua sun normaalista olemisesta ja luonteenpiirteistäsi, vaikka hän puheillaan sanoisi toisin. Eleitä ei pysty feikata.

Eroa, jos muokkaat luontaista käytöstäsi usein miellyttääksesi toista. Ole siis aina oma itsesi ja anna toisenkin olla, ja jos jompaakumpaa se ärsyttää, erotkaa. Ette vain sovi toisillenne eikä siihen sinnittely eikä lisäaika mitään auta, pahentaa vaan ja lopulta eroatte vihamiehinä.

Ero, jos keskusteluista ja yrityksestä huolimatta seksiä ei ole ollut 3kk (kun synnytyksiä ei siis enää tule).

Opin, että osaan olla kohtuuton ja vastuuton. Opin, että mulla on ongelmia alkoholin kanssa. Opin, että nyt on parasta pysyä suhteista kaukana ennen kuin on oma kuuppa kunnossa tai jälki on taas katastrofaalista.

Opin, että ÄLÄ LUOTA. Vaikka mies olisi sen luontoinen ettei varmasti petä, ei sillä ole mahdollisuutta eikä aikaakaan kun on paljon töissäkin ja plaaplaa ja jos ei ole töissä niin sitten kotona jne. Opetus oli, älä.luota.piste. Pettäminen paljastui ja hoitoja oli useampia liiton aikana.

Opin sen että jos joku stalkkaa sua auto parkittuna työpaikkasi edessä eikä myönnä siellä olleensa (olkoon muuten miten kiltti) pakene hyvä nainen. Ei kiitos enää tilastoja mustasukkaisuussurmista.

Sen, että jos mies on jatkuvasti se passiivisempi osapuoli niin kiinnostus/ihastus ei ole molemminpuolista ja aitoa.