Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies päätti laittaa välit poikki äitiinsä, nyt hieman ahdistaa
05.01.2018 |
Pakko avautua kun tuli tämäkin mieleen.
Anoppini kävi kylässä noin viikko sitten. Hänen kanssaan on aina ollut ongelmia hänen käytöksensä kanssa, jonka vuoksi näemme vain joitakin kertoja vuodessa. Mieheni on ennenkin miettinyt, pistäisikö välit poikki häneen, mutta toistaiseksi olemme menneet näillä muutamilla tapaamis kerroilla vuodessa.
Viime kyläily meni ihmeen hyvin, kerrankin ei haastanut riitaa ja käyttäytyi hyvin, mistä molemmat yllätyimme mieheni kanssa. Sitten tulee mutta. Anoppi soitti miehelleni tapaamisen jälkeen ja alkoi haastamaan riitaa puhelimessa, jostakin syystä ei ollut tällä kertaa kehdannut meillä haastaa riitaa joten hoiti sen sitten näin tällä kertaa.
Tuon jälkeen mieheni raivostui lopullisesti ja sanoi minulle, että nyt riitti, ei tarvitse olla enää tekemisissä. Ihan hyvä, koska meillä on myös lapsi, jonka en halua olevan hirveästi tekemissä anopin kanssa, joka on todella epävakaa persoona. Olen miettinyt tätä ennenkin, mutta päättänyt antaa olla, jos anoppi osaa käyttäytyä kylässä lapsen nähden.
Naurettavinta asiassa on, että anoppi oli seuraavana päivänä soittanut omalle äidilleen (niinkuin aina) ja selittänyt vaikka ja mitä, vaikka asiat olivat menneet aivan eri tavalla kuin hänen kertomallaan tavalla. Anopin äiti sitten soitti asiasta miehelleni, joka väänsi sitten taas hänen kanssaan siitä, miten asiat oikeasti menivät. Anoppi siis aivan suoraan valehtelee äidilleen kaikesta, joka on minusta vielä itsekkäämpää kuin ennen, koska anopin äiti taistelee syöpää vastaan.
Nyt vain iski yhtäkkiä ajatus, että tämä ei ole hyvä juttu minun äitini takia. Minulla on ollut välit poikki äitiini hyvin painavista syistä, taustalla on mm. narsismia, henkistä väkivaltaa, vapauden riistoa jne. Olemme muuttaneet minun äitiäni pakoon satojen kilometrien päähän, mutta anoppi asuu samassa kaupungissa äitini kanssa.
Pelkään nyt siis aivan tolkuttomasti, että anoppi menee ja kertoo uuden osoitteemme äidilleni kostoksi, kun mieheni ilmoittaa hänelle miten asiat ovat. Olemme siis muuttaneet toisenkin kerran täällä uudella paikkakunnalla siksi, että äitini sai tietoonsa vanhan osoitteemme ja siellä heilui epämääräistä porukkaa aika usein.
Olimme kuitenkin kaukaa viisaita edes jonkin verran mieheni kanssa, emmekä antaneet anopille tätä osoitetta, vaan osoitteen tästä läheltä, josta sitten kävimme hänet ohjeistamassa perille. Anopilla on navigaattori, mutta sen antamat numerot heittävät, joten huolehdimme, ettei anoppi nähnyt talon numeroa, hän tietää vain tien nimen.
En todellakaan jaksaisi muuttaa taas, kun vasta joitakin kuukausia sitten tähänkin muutimme. Pelkään sitä, että anoppi kertoo tien nimen ja kohdan, josta käännytään meille, kostoksi. Pelkään aivan tolkuttomasti, että äitini pelmahtaa pihaan kun mieheni on töissä.
Jos kauhuskenaarioni toteutuu, mitä ihmettä teen? Tietysti soitan miehelleni ja hätänumeroon, mutta mitä sitten? Poliisilla kestää ehtiä tänne tietysti jonkin aikaa, samoin kuin miehelläni, hätäkeskukseen kestää aikansa selittää tilanne. Eniten pelkään lapseni puolesta, en epäile hetkeäkään, että äitini empisi tehdä meille jotakin.
Anteeksi pitkä ja sekava sepustus, mutta tältä minusta nyt tuntuu. Olen kiitollinen, jos jollakin on jotakin rauhoittavaa sanottavaa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22: Syyksi riittä se, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä, eikä hän hyväksy sitä. Äitini näin viimeksi n.4 vuotta sitten ja silloinkin haukkui minua estottomasti hulluksi, tyhmäksi, sairaaksi, minut pitäisi sulkea laitokseen jne. Myös jatkuva eron painostus oli arkipäivää minulle silloin.
Kaappaus ei mennyt niinkuin epäilit. Se meni niin, että olin kotimatkalla koulusta, hän kyttäsi kotimatkani varrella ja repi minut väkisin autoon, lapsilukot olivat päällä ja ajoi minut kymmenien kilometrien päähän eräälle sukulaiselle, jossa ottivat väkisin puhelimeni, pitivät minua siellä väkisin ja kertoivat miten asiat nyt ovat. Pääsin pois vasta, kun mieheni tajusi tulla sinne, hän oli ihmetellyt, miksen vastaa puhelimeen enkä tullut kotiin ja lähti etsimään minua. Olin puhunut hänelle kaikista näistä asioista ja hän tiesi, että tämä sukulainen oli ainoa, joka uskoi äitini jutut ja tajusi tulla sinne. Luojan kiitos tuli, en tiedä mitä olisi tapahtunut muuten. Ja olin tosiaan siis jo 19, en alaikäinen niinkuin joku epäili.
Hän on sairas, eivät sairaat ihmiset ajattele tuollaisia asioita, varsinkaan Suomessa, jossa et saa kunnon tuomiota muuten kuin varastamalla rahaa valtiolta.
ap
Onko äitisi joku bodari ja sinä 150cm/35kg hippiäinen, kun kerta noin vaan pystyi sinut repimään autoon? Ja sinä et tietenkään mitenkään vastustellut, huutanut ja kiinnittänyt ohikulkijoiden huomiota, jotta joku olisi voinut soittaa häkeen ja kertoa, että kaksi naista tappelee kadulla? Ihan potaskaa tämä tarina.
Mieti jotain alkukantaisen raivohullua ihmistä joka haluaa vain tapella. Ihan kuuro ja sokea kaikelle muulle. Huutaa ja huutaa. Sitten mietit että sillä on joku astalo kädessään vaikka pitkä leipäveitsi. Niin joko tajuat että kilogrammoilla ei ole väliä. Normaalisti voit yöllä kadulla kiertää hullut,mutta kun se on sun äiti niin eihän se lähde pois.
Eikös silloin juosta pakoon kun veitsellä uhataan eikä mennä veitsihullun kanssa autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään tiedä onko tämä juttu tosi vai ei, mutta kyllä tällaista tapahtuu. Ymmärrän että sellaisten, joilla ei ole ollut oikeasti vaarallista vanhempaa on hankala näin uskoa. Otetaan esimerkiksi vaikka tuo kaappaus. Joku sanoi, että tietenkin sitä taistelisi vastaan ja huutaisi, mutta ajatelkaa että kyseessä on oma äitinne. Vaikka tiedätte hänet epävakaaksi, vaaralliseksi jne, mutta tuntemukset on usein silti ristiritaisia. Puhumattakaan siitä, että kyseinen henkilö on päässyt muokkaamaan maailmankuvaanne koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.
Teitkö edes rikosilmoitusta äidistäsi? Ja lähestymiskieltoanomus vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Teitkö edes rikosilmoitusta äidistäsi? Ja lähestymiskieltoanomus vetämään.
Ei tehdä tästä nyt numeroo.
Jos olet tosissasi niin vertaiskokeneelta sellainen ohje tulevan varalle, että haet turvakieltoa. Se on 99% pitävä. Ja sitten et anna kenellekään mistään syystä uutta osoitettasi. Et edes postille vaan kaikki postisi ohjaat poste restanteen. Toki maistraatti tietää missä olet ja jos otat kotivakuutuksen niin teroitat vakuutusyhtiötä laittamaan kissankokoisin kirjaimin nimesi yhteyteen, ettei osoitettasi anneta kenellekään.
Vasta tämä pelasti minut. Osoitetta ei siis anneta anopeille, ystäville, pankille - ei kenellekään.
Turvakieltoa hakiessasi kerro nuo kaikki vapaudenriistot ja muut. Ja haet sen laajennettuna - mistään ei ole mitään hyötyä jos miehesi tai lapsesi osoitteen saa hankittua.
Voimia, pitkäkestoinen vaino on mahdollisesti raskainta mitä ihmiselle voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, haepa itsellesi töitä Salkkareiden käsikirjoittajana. Sinulla on edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää kysymyksiin. Minut voidaan tunnistaa. Ap
Jos tämä olisi totta, sinut olisi jo tunnistettu. Sen verran harvinainen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotko, että äidilläsi voisi olla ampuma-ase? Jos ei, sinulla pitäisi kyllä olla mahdollisuuksia puolustautumiseen. (Ja jos uskot että on, siitä voi kannella poliisille, se ase on silloin isolla todennäköisyydellä laiton.) Teräase on paha, sen kanssa ei saa päästää lähelle, mutta sitä varten voi hankkia jonkinlaisen turvasuihkeen ja opetella käyttämään sitä. Vinkki: niitä on mahdollista hankkia myös järeämpinä kuin mitä Suomessa tavan tallaajille myydään. Ja jos äidilläsi ei ole edes minkäänlaisia aseita, sinulla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet laittaa fyysisestikin kampoihin jos pidät itsesi kunnossa ja opettelet vähän itsepuolustuksen perusteita. On ihan eri asia, jos kyseessä olisi mies, mutta nyt puhutaan vanhenevasta naisesta. Ei sellaisen pitäisi noin vain kyetä raahaamaan ja heittelemään sinua, jos itse olet määrätietoinen ja hänellä ei ole asetta. Yllättävän hullutkin ihmiset jättävät yleensä leikin sikseen, kun huomaavat etteivät pärjää fyysisesti - siis ainakin sen fyysisen väkivallan osalta. Sen sijaan kissa ja hiiri-leikkiä hän voi leikkiä kanssasi loputtomiin, kun siitä ei seuraa hänelle mitään. Et voi tämänkään takia ratkaista asiaa loputtomiin muuttamalla ja nimiä vaihtamalla. Siinä on ihan kauhea vaiva, ja entäs sitten jos (hyvin mahdollista) uudet osoitteet ja nimet paljastuvat kuitenkin? Kyllä ne nykyaikana tuppaavat selviämään mm. somen avulla, etenkin kun yleensä aina jostakin löytyy joku ajattelematon tai piittaamaton yhteinen tuttava. Ja näillä häiriköillä kyllä on keinonsa. Ja muista muuten myös, että lähestymiskieltoa voi hakea myös häritsevien ja uhkaavien yhteydenottojen perusteella, ei siihen tarvita mitään "episodia".
Kiitos asiallisesti vastanneille. Minä en ole kirjoittanut tuota kommenttia, etten enää vastaile tunnistamisen pelossa. Enää en silti jaksa ketjua seurata, tänne on tullut niin paljon näitä asiattomasti vastailevia, että pahentavat vain oloani. Kiitos hyvistä vinkeistä ja neuvoista, alan hoitamaan asioita, mutta jätän ketjun nyt elämään omaa elämäänsä, enkä enää tule kommentoimaan tai lukemaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille. Minä en ole kirjoittanut tuota kommenttia, etten enää vastaile tunnistamisen pelossa. Enää en silti jaksa ketjua seurata, tänne on tullut niin paljon näitä asiattomasti vastailevia, että pahentavat vain oloani. Kiitos hyvistä vinkeistä ja neuvoista, alan hoitamaan asioita, mutta jätän ketjun nyt elämään omaa elämäänsä, enkä enää tule kommentoimaan tai lukemaan.
ap
Ota myös lääkkeesi ja laita korkki kiinni.
0/5
Ja siltä varalta, ettei olisikaan porvoon valittuja paloja: aika paljon kertoo pariskunnasta, jos molemmilla on niin huono tuuri, että välit palaa omiin vanhempiin. Vikaa voisi silloin etsiä peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, haepa itsellesi töitä Salkkareiden käsikirjoittajana. Sinulla on edellytyksiä.
Jep, taattua "salkkarit-laatua". Mutta kirjaa ei kannata kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0/5
Ja siltä varalta, ettei olisikaan porvoon valittuja paloja: aika paljon kertoo pariskunnasta, jos molemmilla on niin huono tuuri, että välit palaa omiin vanhempiin. Vikaa voisi silloin etsiä peilistä.
Juuri tätä ap ei halua/uskalla tehdä.
Ikävä kyllä tällaista tapahtuu ja ei ole mikään mt/wt porukan ongelma. Olen itse ”epä-wt”, akateeminen, päällikköhommissa isossa firmassa, normaali kansalainen ja perheenäiti. Ja minulla on aivan sama tilanne luin aplla sillä erotuksella että vainooja on isäni.
Normaalien vanhempien lapsi ei vaan voi ymmärtää että pahasti luonnevikainen ja pers.häiriöinen vanhempi haluaa lapselleen onnettomuutta, kipua, kostoa ja vihaa, ilman mitään syytä. Sairas vanhempi vihaa lastaan ha haluaa lapsen kärsivän. Sadistinen isäni on rääkännyt minua koko lapsuuteni käsittämätylmän raa’alla fyysisellä ja henkisellä väkivallalla.
Aikuisena vainoaminen on saanut vielä uhkailua ja aseita mukaan. Turvaan piti muuttaa satojen kilsojen päähän ja pelko on silti jatkuvaa.
Ne jotka ihmettelee miksi ap ei laita hanttiin ja taistele: tuossa tilanteessa taantuu kolmevuotiaaksi joka kauhusta kuseehousuun. Kuolemanpelko ja kauhu on niin suurta
T.psykoisän aikuinen lapsi
Miksi vainotut eivät muuta ulkomaille? Suomi on pieni, kaikki tuntevat toisensa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vainotut eivät muuta ulkomaille? Suomi on pieni, kaikki tuntevat toisensa.
No tavallaan hyvä idea, mutta puoliso ja lapset rajoittavat (puoliso ei ole innokas muuttamaan) ja tavallaan on väärin että ”viaton” joutuu muuttamaan elämänsä ja olosuhteensa, mutta se ”viallinen” saa jatkaa toimintaansa ihan miten vaan. Ja nämä psykot ovat tosiaan viisaita eli varovat jäämästä kiinni tai jos jäävät niin poliisille voi selitellä puutaheinää että ”hyväähän minä tarkoitin ja iloisena tulin lastani tapaamaan”. (niin, puukko povitaskussa).
Ihan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi kestämistä ettälapsuus oli kurja ja väkivalta sekä pelkoa täynnä. Niin sen lisäksi sitten aikuisenakin saa elämänsä pilata ja kärsiä hullun vanhemman takia
T. Se hullun isän tytär
Ei siitä välienpoikki laittamisesta tarvitse mitään julistusta tehdä. Hiljaa annatte välinne hiipua anoppiin päin. Pidätte vain silloin tällöin yhteyttä. Vedotkaa kiireisin tms.
Näin mä olen tehnyt oman äitini kanssa. Satunnaisin tekstiviestein pidän yhteyttä.
Ei kai ne puolisot halua ulkomaille muuttaa. Eihän ne sitä häiristä pelkää.
Alue: Aihe vapaa
Sinut on jo menetetty. Olet vahvasti turmion oma. Sinuun ei enää mikään kuritus tehoa. Huolehdin että lapsesi kasvaa suvun piirissä suvun arvojen ja asenteiden mukaisesti. Älä huolehdi, lapsesi ei joudu lastenkotiin missään olosuhteissa. Sukuun voi aina luottaa.