Miten saisin miehen kosimaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan mies kosinut. Kyllästyin odottamaan, joten yhden kerran koruliikkeen ohi mennessämme ilmoitin, että nyt haetaan sormukset. Eipä tuo vastustellut, mutta ei vain itse saa aikaiseksi. Sama menettely lasten hankinnan kanssa, oon ilmoittanut päivän, jolloin jätän pillerit pois. Eikä tuo vastaan laita.

Onko miehelläsi ylipäätään mitään mielipiteitä minkään asian suhteen? Minusta olisi tuskastuttavaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei mitenkään osallistu tai ilmaise omia mielipiteitään yhteisen tulevaisuuden ja siihen liittyvien merkittävien päätösten suhteen.

Sulta ok odottaa toisen kosintaa (osallistumista) mut mieheltä ei? Kosiminen on lähinnä teatraalinen ele. Tahdot voi ilmaista ihan normaalisti keskustelemalla.

En todellakaan puoltanut mitään teatraalisia eleitä kun pariskunta sopii keskenään avioliiton solmimisesta. Ihmettelen vain, että miten voi olla tasa-arvoisessa parisuhteessa henkilön kanssa, jolle puoliso sanelee yksipuolisesti naimisiin menon ja lasten hankinnan kaltaiset päätökset. Ja toinen ei sano asiaan mitään, peesaa vain perässä. Outoa.

T. Kommentoimasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Voi, kyllä me kommunikoidaan erittäin hyvin! Kaikesta muusta voin kumppanilleni sanoa suoraan mutta sitä minä en sano että haluan hänen kosivan. En halua mitään seremoniaa enkä edes häitä. Minulle riittäisi vaikka se että istumme aamupalapöydässä ja yhtäkkiä kumppanini katsoo silmiin ja sanoo että ei halua elämältään mitään muuta. En tarvitse viuluja tai ruusuja, sormustakaan. Kosinnan haluan :) Ei se varmasti rationaalista ole mutta tällainen minä olen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Eivät ne olekaan eroamassa puolisostaan, jotka haluavat olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Ne, ketkä haluavat naimisiin, haluavat erota sen paperinpalan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut miehen kanssa yhdessä jo vuosia, ja olen tehnyt hänelle selväksi että tahdon naimisiin. Mutta kun mies ei ole saanut aikaiseksi kosia niin en ole voinut alkaa suunnittelemaan naimisiinmenoa, koska minä haluan sen kosinnan ennen mitään sellaista. Miten saisin miehen kosimaan minua? En kosi itse, sillä olen jo kertonut hänelle haluavani naimisiin, mutten ole kihloissakaan koska sitä ennen miehen pitäisi kosia.

Mitä sä siellä naimisissa? Ei siellä olemitään nähtävää, eli hajaantukaa.

Siellä on jo niin moni käynyt ja joutunut pettymään. Ole nyt viisaampi, jätä väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Eivät ne olekaan eroamassa puolisostaan, jotka haluavat olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Ne, ketkä haluavat naimisiin, haluavat erota sen paperinpalan takia.

Kyllähän he valitsevat eroamisen sen paperinpalan sijaan, jos se on puolisolle niin tärkeä asia että hän on valmis lähtemään sen takia. Ymmärrätkö? Hän ei lähtisi jos antaisit sen paperinpalan, mutta et vaan anna kun sinulle se ei ole tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Voi, kyllä me kommunikoidaan erittäin hyvin! Kaikesta muusta voin kumppanilleni sanoa suoraan mutta sitä minä en sano että haluan hänen kosivan. En halua mitään seremoniaa enkä edes häitä. Minulle riittäisi vaikka se että istumme aamupalapöydässä ja yhtäkkiä kumppanini katsoo silmiin ja sanoo että ei halua elämältään mitään muuta. En tarvitse viuluja tai ruusuja, sormustakaan. Kosinnan haluan :) Ei se varmasti rationaalista ole mutta tällainen minä olen :D

No edelleen, joutunet odottelemaan tuota kyseistä hetkeä hamaan ikuisuuteen, ellet pysty avoimesti kertomaan kumppanillesi, että olet muuttanut mieltäsi avioliiton suhteen. Sillä mistään noin perustavanlaatuista asiaa ei pysty tietämään, ellet sitä itse suoraan sano. Mutta sinun elämäsi, joten toimit tietysti niin kuin haluat. Ei kuitenkaan kannata pettyä ja katkeroitua, jos ja kun se kosiminen ei tapahdu ilman rehellistä keskustelua sinun tunteistasi ja toivomuksistasi. Asia on ihan sinun omissa käsissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

Voi olla jos niin haluaa. Mutta voi myös olla, että se toinen puoliso ei välttämättä sitä hääjuhlaa halua. Eikä siihen voi pakottaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Tuo on kiristystä. Joten sellaisessa parisuhteessa kenenkään ei tarvitse haluta olla.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Eivät ne olekaan eroamassa puolisostaan, jotka haluavat olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Ne, ketkä haluavat naimisiin, haluavat erota sen paperinpalan takia.

Kyllähän he valitsevat eroamisen sen paperinpalan sijaan, jos se on puolisolle niin tärkeä asia että hän on valmis lähtemään sen takia. Ymmärrätkö? Hän ei lähtisi jos antaisit sen paperinpalan, mutta et vaan anna kun sinulle se ei ole tärkeää.

Minun irakilainen mieheni kosi heti, kun sai kuulla, että oleskelulupa irtoaa naimisiinmenon jälkeen. Olen pettynyt. Hän jätti minut heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

Voi olla jos niin haluaa. Mutta voi myös olla, että se toinen puoliso ei välttämättä sitä hääjuhlaa halua. Eikä siihen voi pakottaa toista.

Eikä toista voi pakottaa elämään ilman, jos hän ne haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Eivät ne olekaan eroamassa puolisostaan, jotka haluavat olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Ne, ketkä haluavat naimisiin, haluavat erota sen paperinpalan takia.

Kyllähän he valitsevat eroamisen sen paperinpalan sijaan, jos se on puolisolle niin tärkeä asia että hän on valmis lähtemään sen takia. Ymmärrätkö? Hän ei lähtisi jos antaisit sen paperinpalan, mutta et vaan anna kun sinulle se ei ole tärkeää.

Tuo on kiristystä. Tuollaisessa parisuhteessa ei kenenkään pidä eikä tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

En noin väittänytkään. Sinä vain tunnut takertuvan niin fanaattisesti pelkästään tuohon kosimiseen ym. ulkokultaiseen näytelmään, että minulla heräsi - mielestäni ihan perusteltu - epäilys siitä, että mahdatko ymmärtää mitä avioliitto todellisuudessa vaatii toimiakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

Voi olla jos niin haluaa. Mutta voi myös olla, että se toinen puoliso ei välttämättä sitä hääjuhlaa halua. Eikä siihen voi pakottaa toista.

Eikä toista voi pakottaa elämään ilman, jos hän ne haluaa.

Ei niin, mutta ero tuon asian takia on silti mielestäni typerää.

Ap:n näkemys kosinnasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Jos olet jo kommentoinut ett et halua naimisiin, mitäpä jos kommentoisit uudestaan, että mieli on muuttunut ja haluatkin naimisiin? Ei voi olla niin vaikeaa keskustella kumppaninsa kanssa asioista! 

Mutta se on liian läpinäkyvää :) Minäkin aloittajan tavoin haluan tulla kosituksi. Olen jo kerran mennyt naimisiin ilman kosintaa, haluan kokea kosinnan. Jos kommentoin että olen muuttanut mieleni ja haluankin naimisiin, en saa sellaista kosintaa jonka haluan :D Ei käy. Minun pitää jotenkin kautta rantain saada ilmaistua että olen muuttanut mieleni, en voi sanoa sitä suoraan :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenköhän sitten olet ajatellut kouluttaa kumppanisi ajatustenlukijakdsi? Oikeasti, jos tuollaista toivetta ei pysty ääneen ilmoittamaan, niin ei ole kypsä avioliittoon ylipäätään. Ei se ole mitään seremoniallisia kosintaperformansseja ja päiväni prinsessana -hääjuhlia, vaan loppuelämäksi tarkoitettu sitoutuminen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja tulemaan puolin ja toisin ymmärretyksi kaikissa tilanteissa.

Miksei se voi myös olla romanttinen kosinta ja päiväni prinsessana?

Mutta eiväthän nuo ole lainkaan avioliiton ydin, vaan vain noin promille kokonaisuudesta. Muu osuus on sitä kommunikaatiota, keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja arvostusta, yhteen hiileen puhaltamista, jokapäiväisen arjen jakamista jne. "tylsää", jatkuvaa, molempien tahtoa ja eforttia vaativaa rutiinia. Mielestäni ihan hullua keskittyä miettimään jotain rituaalisia muotoseikkoja, kun kysymyksessä on loppuelämän yhteinen, jokapäiväinen panostus.

Vaikka kosinta olisi millainen ilotulitus ja hääjuhla romanttisten unelmien täyttymys, niin niillä ei ole mitään väliä jos se pariskunnan yhteispeli kaikessa muussa ei toimi.

Niin, mutta ei se tarkoita että avioliitto toimii yhtään paremmin jos ei ole hulppeaa hääjuhlaa ja romanttisuutta. Eli miksei niitäkin voi olla jos niin haluaa?

Voi olla jos niin haluaa. Mutta voi myös olla, että se toinen puoliso ei välttämättä sitä hääjuhlaa halua. Eikä siihen voi pakottaa toista.

Eikä toista voi pakottaa elämään ilman, jos hän ne haluaa.

Niin. Silloin kannattaa molempien etsiä itselleen kumppani, jonka kanssa näistä asioista on yhteinen tahtotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin samaa. Sillä erotuksella että mies oli jo ajatellut kosia jossain kohtaa, mutta minä olen kommentoinut että en (enää) koskaan halua naimisiin. Miten ilmaisen että olen muuttanut mieleni ilman että itse kosin.

Hei mulla sama :D tai oikeastaan ensin vihjailin miehille kosinnasta jne että haluan naimisiin. Mitään kosintaa ei ikinä kuulut ja vuodet vaan vieri, sitten ilmoitin yksi päivä että turha sitten enää kosiakkaan, en aio enää suostua, enkä suostukkaan jos vielä kosii. Hän ei ole se the one, enkä halua todellakaan naimisiin ihmisen kanssa jota pitää siihen patistaa, haluan jonkun joka HALUAA mielettömästi juuri minut.

Kyllä mun mies HALUAA minut, mutta emme aio koskaan mennä naimisiin. Joillekin ihmisille tämä naimisiinmeno on näköjään jokin ”rakkaustesti”. Mun mies rakastaa minua ja minä häntä, ei siinä tarvita mitään sormuksia ja paperinpalaa todisteeksi.

Ja et voi ymmärtää että joku muu haluaa naimisiin kun sinä et sitä halua? Jep.

Ymmärrän, mutta mielestäni sen vuoksi eroaminen on todella kummallinen asia. Jos kummatkin rakastavat toisiaan, niin erotaan paperinpalan takia. Sitä ihmettelen.

Niin no samalla logiikalla kummallista erota siksi ettei voi toiselle sitä paperinpalaa antaa kun hän niin haluaa.

Eivät ne olekaan eroamassa puolisostaan, jotka haluavat olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Ne, ketkä haluavat naimisiin, haluavat erota sen paperinpalan takia.

Kyllähän he valitsevat eroamisen sen paperinpalan sijaan, jos se on puolisolle niin tärkeä asia että hän on valmis lähtemään sen takia. Ymmärrätkö? Hän ei lähtisi jos antaisit sen paperinpalan, mutta et vaan anna kun sinulle se ei ole tärkeää.

Tuo on kiristystä. Tuollaisessa parisuhteessa ei kenenkään pidä eikä tarvitse olla.

Kiristystä on sanoa että haluaa naimisiin ja jos puoliso ei halua niin etsii jonkun muun joka haluaa, mutta ei ole kiristystä sanoa ettei ikinä halua naimisiin ja jos sinä haluat niin minun kanssani se ei onnistu? :D