Miten olette päässeet katkeruudesta eroon, jos teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?

Jos vääryys on niin paha, että siitä ei meinaisi muuten päästä yli, etäisyys on ainoa keino minulla. 

Hyväksyä ei kannata, mutta sopeutua pitää, märehtimään ei kannata jäädä, mutta ota opiksesi.

Älä toista samaa virhettä. Äläkä turhaan ala jeesukseksi, jos tilaisuus tulee näpäyttää takaisin jollakin tavalla, anna mennä vaan, mutta edelleenkin, älä jää märehtimään äläkä tee siitäkään asiasta itsellesi suurempaa vaivannäköä. Jos hyvä tilaisuus joskus tulee niin käytä se, muutoin jatkat vaan elämääsi ja otat opiksi.

Ja kaikki ihmiset ei ole pahoja, sun täytyy vain löytää ne oikeat ihmiset eikä niitä montaa tarvii. Aaseja tähän maailmaan mahtuu, niitä ei tarvitse jäädä muistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on hyvä itsetunto, ei koe "vääryyttä". Aina on kyse siitä miten itse asioihin suhtautuu.

Jos jää märehtimään ja paisuttelemaan asioita, on kuin ampuisi itseään jalkaan. Tekee vain itselleen pahaa (ne muut ei siitä kärsi). Tämän kun oivaltaa, oppii tekemään oikein itselleen ja muille

Jos lapsesi murhattaisi, suhtautuisitko yhtä kevyesti? Tai jos joku raiskaisi ja hakkaisi sinut niin että halvaantuisit, et olisi kokenut "vääryyttä"?

Kysymys oli: Miten olette päässeet katkeruudesta eroon, jos teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?

Näissä on usein kyse siitä että takertuu omiin ajatuksiin. Näkee eoäoikeudenmukaisuutta, vaikka sitä on vain omassa päässä. Kyse on valnnasta.

Isot traumat joista kysyit on vaikeampi asia. Mutta silloinkin tarvitsee tukea voidakseen päästää irti ja jatkaa elämää ilman katkeruutta. Joillain ihmisillä on niin hyvä resilienssi, että he selviytyvät. Sellainen ihminen joka hautoo katkeruutta ja kostoa, ei tule onnelliseksi

Mitä ikinä teetkin tai jätät tekemättä, muista aina pitää pää kylmänä. Turha tuhlata elämäänsä sellaisiin asioihin mitkä vain pilaa sinun oman elämäsi, ikävien kokemustenkin kanssa oppii elämään.

Muista että positiivinen asenne tekee sinunkin elämäsi viihtyisämmäksi, mutta ei se tietysti sitä tarkoita että hölmöksi pitäisi alkaa, antaa ikävien ihmisten poistua tuttavapiireistä se on vaan ihan ok.

Elämä on lyhyt, vaikka mitä ikävää tapahtuisikin, muista yrittää kuitenkin kääntää asiat sinulle viihtyisiksi, kohtahan me kaikki kuitenkin kuollaan.

Aikani jaksoin toivoa kärsimystä ja kaikkea pahaa kohteelle ja hänen läheisilleen. Auttoi. Sitten en enää jaksanut niin aktiivisesti - silti toivon. Ja joo, en edes yritä esittää Äiti Teresaa; minulla positiivinen ajattelu ja lässytys vain lisää ketutusta.