Miksi käyt töissä?

Nautin työstäni, se tuntuu vähän kuin harrastukselta. Saan tehdä asioita joista tykkään, työpaikalla on hyvä ryhmähenki, tunnen itseni merkitykselliseksi joka päivä. Sitten siitä vielä maksetaankin! Työ on minulle tärkeimpiä juttuja elämässäni.

Tietysti jonakin päivänä voi olla, että työpaikallani jokin muuttuu aivan olennaisesti tai työni loppuu ja joudun etsimään toisen työpaikan. Voin puhua vain nykyisestä työstäni, mutta varmasti voisi sattua kohdalle myös sellainen työpaikka ja työtehtävä, että työstä tulisi ahdistava pakko ja velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä passivoiduin niin paljon, että työhönmeno alkoi tuntua täysin mahdottomalta. Miten muka päästä sängystä ylös aamuisin? Työpäivän jälkeen käydä, kaupassa, laittaa ruokaa, siivota?? Harrastaa jotain?? Liikkua?? Tuntui täysin utopistiselta, koska en jaksanut oikein mitään noista, vaikka olin vain kotona.

Itselleni sopi sitten vaikka mitkä kurssit. Pääasia, ettei voinut jäädä kotiin makaamaan yöpaita päällä iltaan saakka.

Olen tällainen ihminen, joka aktivoituu vain pakon edessä, mutta kun saa koneen pöyrähtämään käyntiin, virtaa riittääkin sitten ällistyttävän paljon.

Vastaus: käyn töissä ylläpitääkseni normaalin aktiivisen elämän kuviota ja mielenterveyttäni. Palkan vuoksi tämä tuskin kannattaa, mutta hyödyttää minua muuten valtavasti.

Täysi samaistuminen!

Vastasin "nautin työstäni" koska se oli lähinnä oikein. En minä varsinaisesti siitä nauti, mutta se antaa tiettyjä onnistumisen elementtejä ja on muutenkin kuin rahallisesti palkitsevaa. Mielenkiintoisia haasteita ja ongelmia joiden ratkaisun löytäminen ja sen ratkaisun käytäntöönpano onnistuessaan tuottaa paljon mielihyvää. Miksi en nauti, on nämä "duunarit" jotka "ovat vain töissä täällä" ja tyypilliset "muutosvastarintalinnut".  Onhan se hienoa kun jonkun asian tekemiseen ennen on tarvittu 50 henkeä ja enää siihen tarvitaan 35. Tämä näkyy suoraan hyötyna niin asiakkaalle kuin omistajallekin. Ja olen myös omistajana firmassa, eli olen ostanut firmani osakkeita pörssistä.

Vain rahan takia. Jos olis taloudellisesti mahdollista, niin en tekis päivääkään töitä. Nykyinen työ ei anna mitään. Ei etenemismahdollisuuksia, ri mitään. Tavan duunari aspassa olen ja ollut jo 20vuotta.

Inhoan työtäni, mutta joka saakelin aamu pakko raahautua sinne. Täytyy myöntää et jään aika herkästi saikulle jos vähänkin vaivaa joku.

Oli pakko ottaa vastaan taloudellisesti kannattamaton pätkätyö, kun muina tarjottuina vaihtoehtoina olisi olleet vuoden kakku kuntouttavassa työtoiminnassa tai karenssi.

Vierailija kirjoitti:

Robotit korvaa ihmisen työn. Kohta ollaan kaikki työttömiä.

Siivoojarobotit taitaisivat tulla niin kalliiksi että on paljon halvempaa maksaa palkka ihan ihmissiivoojille. En ole huolissani mun töiden loppumisesta, meilläkin on jatkuvasti pulaa työntekijöistä kun ei tätä moni halua tehdä.

Ja käyn työssäni sekä rahan takia että siksi kun oikeastaan tykkään siitä ja varsinkin mukavista ihmisistä työpaikallani.

Raha ja mielenterveys.Kyllä kotona seinät kaatuu päälle.Nytkin älomalla niin jo 3kk jälkeen tuntuu että on pakko alkaa harrastamaan vauvan kanssa ja kahvittelemaan yms. päivittäin.Teen jo pitkiä lenkkejä muttei sekään riitä.

Olen niin onnellisessa asemassa, että minun ei taloudellisen tilanteen vuoksi tarvitsisi tehdä töitä. Käyn kuitenkin töissä, vaihtelevasti pääosin 70-80% työaikaa. Työnä aivan tavallinen työ, ei mikään suuri intohimo. Kotona kuitenkin passivoituisin, siksipä teen työtä sen verran kuin haluan ja työnantajan kanssa sovin. Osa-aikainen työ sopii tällä hetkellä hyvin, miksipä tekisin 40h/vko kun rahalla ei tosiaan ole merkitystä.

En kävisi jossei olisi pakko. Ne jaksot kun olen ollut työttömänä olen ollut superaktiivinen: harrastin aktiivisesti liikuntaa, opiskelin kieliä ja tein jopa tutkimussuunnitelman ja aloitin tohtoriopinnot. Lasten kouluilla osallistuin aktiivisesti vanhempaintoimintaan jne.

Mutta kahden lapsen yksinhuoltajana toi onnistui niin kauan kuin oli ansiosidonnaista ja sitten palasin työelämään. Nyt olen itseni varjo: kaikki aika menee töihin, lasten harrastuskuljetuksiin ja kotitöihin. Kuntoni on rapistunut surkeaksi enkä pysty töiden jälkeen tekemään enää tutkimustani. Joka päivä mietin tämän mieltä. Aion hakea rahoitusta tutkimukseeni seuraavaksi, vaikka se on vaikeaa. Se olisi parasta mitä minulle voisi tapahtua.

Olen opiskelija ja teen nollasopimuksella siivousta. Kyllä sopii mulle hyvin, tykkään työstäni. Kaikki mikä tulee tilille, on extraa. Ei tarvitse ottaa lainaa!

Miten muilla?

Vierailija kirjoitti:

Puhtaasti rahan takia, en todellakaan tekisi mitään vapaaehtoistyötä ellei se sitten olisi jotain luokkaa Victorias Secret mallien bikiniavustaja.

Et ole ilmeisesti koskaan tavannu malleja, ovat pinnallisia ja itsekkäitä mulkkuja koko porukka. Ei niiden kanssa voi koskaan käydä mitään syvällisempää keskustelua ku joku seiskan aiheet.

En voinut vastata kyselyyn, kun olisin halunnut valita 2 vaihtoehtoa, eli toimeentulon vuoksi JA koska nautin työstäni. Musta on kiva mennä töihin (toki viikonlopun viettoonkin on mukava aina jäädä), meneminen ei ahdista, saan käyttää töissä paljon omaa järkeäni, kukaan ei hengitä niskaan, vaikka tiimissä toimitaankin, autetaan toisiamme, esimies on super ja edut ovat hyvät. Lisäksi saan jatkuvasti pientä extra"etua" työllisessä mielessä, joka auttaa kehittymään ja etenemään uralla. Palkka on matalapalkkakategoriassa, mutta nyt sitäkin on saanut pikkuhiljaa nostettua, kun on työvuosia pari takana :)

Olen ollut myös joskus sellaisessa työpaikassa, jossa mietin väsyneenä aamuisin, että jospa ajaisin edes ihan pienen hirvikolarin aamulla työmatkalla, niin pääsisin sairaalaan huilaamaan viikoksi tai kahdeksi :( Tuollainen on ihan kamalaa. Toivon, että jokainen, joka vihaa työtään tällä hetkellä, löytäisi sen oman juttunsa, koska työssäkäynti voi myös olla mukavaa, vaikka nyt ei ehkä siltä tunnu.

Käyn töissä vain rahan takia, jos esim voittaisin lotossa miljoonia tai olisin muuten niin varakas ettei tarvitsi käydä töissä en astuisi jalallakaan työpaikalle vaan matkustelisin ympäri maailmaa Madventures tyyliin.