Muilla " nimirasitteita" suvussa?
Mieheni puolella kulkee toisena nimenä jo neljännellä sukupolvella nimi Kalevi. Meillä on nyt kaksi tytärtä ja vähän kauhistuttaa jos saamme pojan ja JOUDUN antamaan hänelle tuon toisena/kolmantena nimenä. Itse kuitenkin pidämme aivan erilaisita nimistä.. Lisäksi olisin halunnut antaa pojalleni toiseksi nimeksi jo edesmenneen isäni toisen nimen joka on Olavi. xxxx Olavi Kalevi... No ei tod! Tietysti voin aina antaa hänen etunimensä esim. toiseksi nimeksi ja tämän Kalevin kolmanneksi..
Onko muita samassa tilanteessa? Aiotteko jatkaa perinnettä huolimatta ei-niin-kivasta-nimestä? Me kyllä aiomme, mutta ei kovin mielellämme. Kurjaa jotenkin tämmöinen, mutta kyllähän perinteitä tulee kunnioittaa. Kumpa tämä nimi olisi edes Juhani, Ilmari tms kivempi.. Kuulostan varmaan tosi itsekkäältä, mutta jotenkin kurjaa antaa lapselle sellainen toinen nimi josta ei itse pidä, eikä ole mitenkään " nykyaikainen" edes.. vaikkemme tusinanimistä pidäkään, mutta silti.
Mitäs mietteitä teillä muilla samassa tilanteessa olevilla on? Onhan teitä, onhan??
Kommentit (23)
Siteeraten omaan viestiäni:
" Siispä toivon sitä kolmatta tyttöä.. ;) Kiva kuitenkin kuulla mitä muut ovat mieltä ja onko joku ehkä samassa tilanteessa. Lisää kommentteja vain, kiitos!"
Ja huomio tuohon vinkkausmerkkiin perässä, eli todellakin on poikakin tervetullut, eihän tuo nimiasia nyt niin haudanvakavaa sentään ole.
Eli en minä sillä, että tosissani epäilisin :)
antaa pojalle isänsä etunimi pojan toiseksi nimeksi. Eli mieheni etunimi on nyt 4,5 vuotiaan poikamme toisena nimenä. Ja jos poikamme joskus saa itse poikavauvan, toiveena on, että hän antaa etunimensä pojalleen toiseksi nimeksi.