Minusta on epäreilua, että jotkut perheet elävät työttöminä vaikka kymmeniä vuosia ja nauttivat yhteiselosta rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Oon samaa mieltä että maailmassa on monia epäoikeudenmukasuuksia. Sä pystyt kuitenkin valitsemaan käytkö töissä vai et. Ei se pakollista oo. Mä oon omasta valinnastani työtön koska haluun nukkuu aamulla pitkään, hoitaa parisuhdettani ja harrastaa seksiä kiireettömästi joka päivä. Oon näin paljon onnellisempi ku ennen töissä käydessäni.

Tois oli hyvä pointti toi seksijuttu. Taas yksi hyvä syy irtisanoutua. 

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinlaivalle ainakin voivat lähteä. Jos perhe on päässyt toimeentulotuen piiriin ja lapsia on vaikkapa kolme, on elämä taloudellisesti mukavaa ja vapaata. Kerran vuodessa voi lähteä jo pidemmällekin matkalle.

Toimeentulotuki on se kaikista viimeisin tuen muoto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ennen kuin sitä saa, täytyy kaikki säästöt olla käytetty. Jos elät toimeentulotuella, et voi esim. säästää lapsillle mitään. Onko se oikeasti sellaista elämää, mitä edes pahin kokoomustrolli kadehtii?

Kylläpä onkin ihanaa. Minä olen työttömänä kun mies on koko päivän töissä. Palkka huono.

Lapsia useampi. Vien eskariin, haen eskarista, mitäpä siinä välissä ehtii tehdä, laittaa sotkut ja syödä ,täyttää jonkun hakemuksen. Sitten ovatkin jo lapset kotona ja alkaa hommat. Ruuanlaitot, läksyissä auttaminen, ulkoilua, siivoamista ,pyykkiä.

Mies tulee töistä väsyneenä ja ilta on lyhyt.

Päivällä meillä ei ole autoa käytössä, kun se on miehellä , niin emme voi missään kauempana käydä.

Ei ole rahaa edes käydä missään, kun on työtön, ja miehen palkka ei erityisen iso ole, vuokra ja autolaina vievät suurimman osan tuloista.

olen pääasiassa yksin lasten kanssa ,liian usein. Muut äidit ovat töissä päivällä ja kaverini asuvat muualla.

Onpas ihanaa olla työtön äiti!

Yksinäistä, paljon hommaa ja rahaa ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että naisena nautin siitä, kun itse käyn töissä, että mies on kotona työttömänä ja mahdollistaa kiireettömämpää elämää perheellemme. Itsekin tein osa-aikaa omasta halusta samasta syystä. Muita yhteiskunnan tukia emme saa kuin miehen peruspäiväraha.

Meillä perinteisempi kuvio, eli mies töissä ja minä kotona. Olen toki ollut töissä silloin kun olen päässyt ja välillä opiskelinkin 4,5 vuotta. Mutta kun ajattelee meidän perhettä, niin minä olen ollut tasapainottava tekijä kun mies tulee töistä miten sattuu. Olen hoitanut lapsen hammaslääkärikäynnit ja harrastukset, vaateostokset, auton huollot ja renkaanvaihdot ja kaikki mahdolliset juoksevat asiat maksuliikenteestä vakuutuksiin ja sijoituksiin. Miehen veroilmoituksenkin täytin 15 vuoden ajan, mies on nyt kolme kertaa tehnyt sen itse ja nyt alkaa sujua ilman kauheaa kiroilua. 

Olen välillä miettinyt, onko tämä miehen kannalta hyvä diili. Mutta toisaalta - kuka uranainen suostuisi sellaiseen, että kaikki lapsen asiat ja kuskaukset on omalla vastuulla ja katselisi miestä, joka saattaa nukkua kymmeneen ja tulla töistä vasta aamuyön puolella?

Luulen, että elämän ehtoopuolella alkaa kysyä itseltään - ei sitä mitä on saanut - vaan sitä, mitä on antanut. Koen, että työssä käydessäni annan jotain arvokasta sekä lapsilleni että muullekin yhteiskunnalle. Sitä paitsi ottaisi kovasti luonnon päälle olla muiden elättinä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää jotain tehdäkin elantonsa eteen. Ihan siitä huolimatta, että jotkut muut eivät tee. Kannattaa keskittyä siihen omaan suoritukseen eikä kyylätä muita.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä onkin ihanaa. Minä olen työttömänä kun mies on koko päivän töissä. Palkka huono.

Lapsia useampi. Vien eskariin, haen eskarista, mitäpä siinä välissä ehtii tehdä, laittaa sotkut ja syödä ,täyttää jonkun hakemuksen. Sitten ovatkin jo lapset kotona ja alkaa hommat. Ruuanlaitot, läksyissä auttaminen, ulkoilua, siivoamista ,pyykkiä.

Mies tulee töistä väsyneenä ja ilta on lyhyt.

Päivällä meillä ei ole autoa käytössä, kun se on miehellä , niin emme voi missään kauempana käydä.

Ei ole rahaa edes käydä missään, kun on työtön, ja miehen palkka ei erityisen iso ole, vuokra ja autolaina vievät suurimman osan tuloista.

olen pääasiassa yksin lasten kanssa ,liian usein. Muut äidit ovat töissä päivällä ja kaverini asuvat muualla.

Onpas ihanaa olla työtön äiti!

Yksinäistä, paljon hommaa ja rahaa ei ole mihinkään.

Lisään vielä sen verran, että koska minulla ei ole vakituista työtä, asumme aivan liian pienessä asunnossa ,vuokralla, koska emme saa esim.asuntolainaa, mikä olisi suuri haave.

Emme ole koskaan käyneet ulkomailla, auto ostettiin käytettynä ja sitä maksellaan seuraavat 6 vuotta.

Jos erehtyy säästämään rahaa, esim.auton korjausta varten, niin ei "hätätilanteessa" tule saamaan toimeentulotukea, kun ne kaikki säästöt menee silloin. No, ei meillä kyllä paljon säästöön jäisikään.

Ei tarvitse kuin tulla samassa kuussa useampi iso lasku, esim.sähkö, vakuutukset ja lääkärikäynti, niin menee ihan kädestä suuhun elämiseksi.

Jos auto hajoaa, olemme kusessa.

Kotona on usein kireä ja ärsyyntynyt tunnelma, koska ei ole mitään odotettavaa eikä ole rahaa mihinkään.miestä varmasti ärsyttää ettei voi palkastaan ostaa itselleen juuri mitään.

Onpas kauheaa, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja talous turvattu?

Ei normaalille aikuiselle varmasti ole herkkua elää sossutätien ehdoilla ja sillä tavalla kerjätä rahaa muilta. Ellei sitten ole jäänyt lapsen tasolle ja kaipaa vielä äitiä, joka antaa viikkorahaa. Terve aikuinen hankkii rahat työnteolla ja päättää omista asioistaan. Mitään niin noloa ole kuin aikuinen, joka ruinaa rahaa muilta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että elämän ehtoopuolella alkaa kysyä itseltään - ei sitä mitä on saanut - vaan sitä, mitä on antanut. Koen, että työssä käydessäni annan jotain arvokasta sekä lapsilleni että muullekin yhteiskunnalle. Sitä paitsi ottaisi kovasti luonnon päälle olla muiden elättinä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää jotain tehdäkin elantonsa eteen. Ihan siitä huolimatta, että jotkut muut eivät tee. Kannattaa keskittyä siihen omaan suoritukseen eikä kyylätä muita.[/quote

Ihan kuin sen voisi jotenkin itse valita. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että elämän ehtoopuolella alkaa kysyä itseltään - ei sitä mitä on saanut - vaan sitä, mitä on antanut. Koen, että työssä käydessäni annan jotain arvokasta sekä lapsilleni että muullekin yhteiskunnalle. Sitä paitsi ottaisi kovasti luonnon päälle olla muiden elättinä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää jotain tehdäkin elantonsa eteen. Ihan siitä huolimatta, että jotkut muut eivät tee. Kannattaa keskittyä siihen omaan suoritukseen eikä kyylätä muita.

Tuo on hyvä pointti. Mitä haluaa antaa muille. Kumpi on arvokkaampaa: se että käyt tunnollisesti töissä koko ikäsi ja kartutat jonkun lihavan sikarimiehen lompakkoa vai se että pystyisit olemaan aidosti läsnä perheellesi ja kokemaan näiden kanssa unohtumattomia asioita? Eivät lapset halua sinulta rahaa vaan rakkautta.

Aika harva on vapaaehtoisesti työtön. Ehdotankin, että työt jaetaan jatkossa kaikille tasapuolisesti. Kaikkien työaika ja palkat puolitetaan. Näin aloittajankaan ei tarvitse kitistä, vaan on enemmän aikaa perheelle ja matkustelulle.

Minusta on epäreilua, että kylmänä, tuulisena ja sateisena arkiaamuna, minä joudun heräämään aikaisin, juoksemaan pysäkille palelemaan ja mennä haisevalla bussilla töihin raatamaan. Tee muut saatte vetää peittoa korville ja kääntää kylkeä. Olishan se kiva, jos ei ihan joka aamu vi*uttais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että elämän ehtoopuolella alkaa kysyä itseltään - ei sitä mitä on saanut - vaan sitä, mitä on antanut. Koen, että työssä käydessäni annan jotain arvokasta sekä lapsilleni että muullekin yhteiskunnalle. Sitä paitsi ottaisi kovasti luonnon päälle olla muiden elättinä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää jotain tehdäkin elantonsa eteen. Ihan siitä huolimatta, että jotkut muut eivät tee. Kannattaa keskittyä siihen omaan suoritukseen eikä kyylätä muita.

Tuo on hyvä pointti. Mitä haluaa antaa muille. Kumpi on arvokkaampaa: se että käyt tunnollisesti töissä koko ikäsi ja kartutat jonkun lihavan sikarimiehen lompakkoa vai se että pystyisit olemaan aidosti läsnä perheellesi ja kokemaan näiden kanssa unohtumattomia asioita? Eivät lapset halua sinulta rahaa vaan rakkautta.

Tämä yhteiskunta ei kuule pyöri eikä työttömät saa tukiaan ellei suuri osa meistä muista käy töissä. Työssäkäyvä antaa kuule aika paljon ympäristölleen! Kun on maksanut veroja muutaman kymmentä tuhatta vuodessa, niin eivät ne ole sikarimiehen lompakkoon menneet, vaan ehkä vaikka just sun. Ja kiitos kysymästä, pystyn varmasti olemaan aidosti läsnä lapsilleni töistä huolimatta. Lapsistani tulee hyvin esimerkin kautta myös aikanaan niitä, jotka pitävät tätä maata pystyssä käymällä töissä ja tekemällä osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinlaivalle ainakin voivat lähteä. Jos perhe on päässyt toimeentulotuen piiriin ja lapsia on vaikkapa kolme, on elämä taloudellisesti mukavaa ja vapaata. Kerran vuodessa voi lähteä jo pidemmällekin matkalle.

Toimeentulotuki on se kaikista viimeisin tuen muoto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ennen kuin sitä saa, täytyy kaikki säästöt olla käytetty. Jos elät toimeentulotuella, et voi esim. säästää lapsillle mitään. Onko se oikeasti sellaista elämää, mitä edes pahin kokoomustrolli kadehtii?

Fiksu se laittaa sukan varteen...

Eniten ihmetyttää miksei Suomessa tehdä osa-aikatyötä. Pääsisi ne työttömät sen verran töihin, että olisi varaa joskus johonkin kivaankin. Toisaalta nämä työssäkäyvät työtään vihaavat ihmiset saisivat enemmän kaipaamaansa vapaa-aikaa.

aamuvi*utus kirjoitti:

Minusta on epäreilua, että kylmänä, tuulisena ja sateisena arkiaamuna, minä joudun heräämään aikaisin, juoksemaan pysäkille palelemaan ja mennä haisevalla bussilla töihin raatamaan. Tee muut saatte vetää peittoa korville ja kääntää kylkeä. Olishan se kiva, jos ei ihan joka aamu vi*uttais.

No vaihda jonkun työttömän kanssa. Ei tule olemaan vaikeaa. 

Itse en haluaisi mistään hinnasta olla työtön. Ei olisi rahaa mihinkään ja rutiini kärsisi. Olen kiitollinen että mulla on työ enkä kadehdi työttömiä.

Voisin kyllä mielelläni olla työtön, kunhan vaan olisi sen verran varallisuutta, ettei tarvitsisi hakea mitään yhteiskunnan tukia ym etuuksia ja joutua aktivointitoimenpiteiden kohteeksi. . Jos en kävisi töissä ehtisin tukea lapsiani heidän koulunkäynnissään ja harrastuksissan, huolehtimaan perheen monipuolisesta ruokavaliosta, sisustamaan kotia, harrastamaan kaikkea kivaa jne. Ja tehdä jotain vapaaehtoistyötä, jossa voisi auttaa muita. Nykyisin työ vie liikaa aikaa ja olen väsynyt kotiin tullessani.

Vierailija kirjoitti:

Ei normaalille aikuiselle varmasti ole herkkua elää sossutätien ehdoilla ja sillä tavalla kerjätä rahaa muilta. Ellei sitten ole jäänyt lapsen tasolle ja kaipaa vielä äitiä, joka antaa viikkorahaa. Terve aikuinen hankkii rahat työnteolla ja päättää omista asioistaan. Mitään niin noloa ole kuin aikuinen, joka ruinaa rahaa muilta.

Töitä on yhdelle työttömälle kymmenestä. Se on noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herranjestas. Mihin ihmeen Jamaicanlomalle sä luulet että se työtön perhe lähtee sitten kun ne on nukkunu pitkään? Vituttaa muakin se ku tyhmät on tyhmii, vaikka ne vois viisastuu edes vähän. Mut ei ku vuosikaudet ollaan vaan hölmöjä.

Ruotsinlaivalle ainakin voivat lähteä. Jos perhe on päässyt toimeentulotuen piiriin ja lapsia on vaikkapa kolme, on elämä taloudellisesti mukavaa ja vapaata. Kerran vuodessa voi lähteä jo pidemmällekin matkalle.

Onneksi tulee aktiivimalli orjuuttamaan ja kyykyttämään. Ihan oikein niille rellestäjille.

Aktiivimalli ei vaikuta toimeentulotukeen. 

Meikä tekee töitä silloin kun jaksan ja viitsin. Tilillä makaa kymmenien vuosien kovan työn tuloksena säästynyttä rahaa, jolla elelen mukavasti vuosikausia ilman että tarvitsee selitellä kenellekään menoja ja tuloja. . Lapsia en hanki, koska se on typerää. Naisystävä on, mutta hän saa maksaa omat kulunsa aivan itse. En tule taloudellisesti vastaan missään vaan kaikki yhteiset hankinnat pistetään tasan puoliksi. Jos ei ole rahaa niin sitten ei hankita yhteistä.

Kannattaa säästää ja harkita kaksi kertaa ennen kuin hankkii lapsia tai luuseripuolisoa elätettäväksi.