Miten laskut maksettiin ennen nettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin kahtena kesänä interreilaamassa Euroopassa. Suomessa pankista haettiin tietyllä summalla matkashekkejä, jotka sitten jokaisessa maassa, jossa käytiin vaihdettiin pankin tiskillä kysyisen maan rahaksi. Jokaisella Euroopan maalla oli oma raha ja kyllä oli kuukauden reissaamisen jälkeen repun pohjalla sekalainen valikoima kolikoita.

Tuosta tuli mieleen, että 1980-luvun loppupuolella hankin Visa-kortin, jota käytin siis luottokorttina interraililla. Pariisissa käveltiin kolme päivää ennen kuin löytyi ensimmäinen automaatti, josta sai rahaa sillä kortilla.

Pankkikorttien edeltäjä taisi olla automaattikortti, jolla sai "seinästä" rahaa.

Ei, vaan pankkikortit tulivat ensin. Automaattikortti oli sitten vaihtoehto, jos halusi kortin, jolla ei voinut maksaa missään, vaan vain nostaa rahaa automaatista. Minulla oli tili kahdessa eri pankissa. Toiseen otin vain automaattikortin, koska katsoin sen turvallisemmaksi, koska sillä ei pystynyt tekemään mitään tietämättä tunnuslukua. Pankkikortilla saattoi tehdä ainakin pieniä ostoksia käytännössä kuka tahansa.

Oleellinen ero näiden korttityyppien välillä oli, että pankkikortin saamiseen oli melko tiukat kriteerit. Piti olla säännölliset ja suht korkeat tulot. Automaattikortin taas sai taas kuka tahansa, esim. opiskelijoilla oli ainoa vaihtoehto. Vielä 90-luvun lopulla yrittäjäkaverilleni ei myönnetty Visaa, koska tulot olivat epäsäännölliset. Joutui käyttämään miehensä sivukorttia, mikä oli aavistuksen noloa.

Tämä kirjoittaja taitaa sekoittaa pankki- ja luottokortit. Pankkikortin sai ilman säännöllisiä tuloja. Kun 1980-luvun puolivälissä lähdin opiskelemaan, sain ilman ongelmia pankkikortin, vaikka ainoat tuloni olivat opintotuki ja -laina. Sen sijaan luottokortin saamiseen vaadittiin säännölliset tulot.

Eikä niitä laskuja enää 1980-luvulla maksettu pankin tiskillä muuten kuin silloin, jos laskun maksamisella oli kiire tai siitä tarvittiin nopeasti kuitti. Normaali tapa oli laittaa laskut maksupalveluun.

Olikohan se niin, että automaattikortin sai jo alaikäisenä?

90-luvun alussa seiskaluokalla.sain säästöpankin powercardin, jolla sai siis seinästä nostettua kahisevaa. Edes vanhempien allekirjoituksia ei kyselty. Tili oli jo toki valmiiksi siellä.

Onko kysyjä kymmenvuotias, eikä tunne yhtäkään yli 40-vuotiasta, jolta tämän mysteerin saisi selvitettyä?

Olen melkein 55v ja kävin maksamassa laskut pankissa. 80-luvun lopulla piti tehdä sellainen koontipaperi, johon oli kirjoitettu laskujen tiedot ja niiden yhteissumma veloitettiin tililtä könttänä. Aina motkotettiin, jollei sitä ollut ja palvelumaksu oli enemmän. Laskuautomaattia en ole käyttänyt. Me asuimme yliopiston asunnossa ja meille nettiyhteys tuli silloin 1988. 90-luvun alusta lähtien käytettiin KOPin ohjelmaa, jolla maksettiin laskut ja sittemmin muita ohjelmia. Muistan kun kylässä ollut äitini ihmetteli, että miten voit maksaa omalla tietokoneella laskut.

Joskus 80-luvulla pyöri tv:ssä jonkun pankin mainos, jossa nainen oli kampaajalla ja miesääni kertoi, että "sinulle jää aikaa itsesi hemmottelulle kun käytät maksupalvelua". Me naurettiin miehen kanssa: meillä ongelma ei ollut laskujen maksamiseen kuluva aika vaan miten saada rahat riittämään kaikkiin laskuihin. Mietimme myös, että meneekö jollakin laskujen maksamiseen niin paljon aikaa, ettei kampaajalle tai harrastuksiin.

Reskontranhoitajana muistan, että 90-luvun alkupuolella ei laskuissa ollut viitenumeroita vaan laskut kirjattiin tiliotteelta maksajan nimen ja laskun numeron perusteella maksetuksi. Nykyisin puoli minuuttia kestävässä ajossa ohjelmaa heittää satojen maksujen tiedot oikeille laskuille. Oikein ärsyttää, kun joku typerys on maksanut ilman viitenumeroa ja sen joutuu kirjamaan käsin. Yhden maksun kirjaamiseen menee enemmän aikaa kuin ohjelmalta satojen maksujen. Käyttäkää viitettä! Se myös pienentää virhemahdollisuutta, että maksunne kirjattaisiin väärän laskun maksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Oliko joskus joku että pystyi puhelimella, siis sillä lanka, maksamaan? Hämärästi muistan..

Pystyi! Mutta ei kiekkomallilla, piti olla näppäinpuhelin. Myös kännykällä pystyi muistaakseni maksamaan puhelinpankissa laskuja, tosin tästä en ole ihan varma. Oli kamalan työlästä näpytellä niitä numeroita lankapuhelimeen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69

Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.

Kuvittelet ilmeisesti, että www ja internet ovat sama asia. Minä aloitin työt TKK:lla elokuussa 1990, ja käytin kyllä internettiä joka työpäivä esim. sähköpostin lähettämiseen alusta alkaen. Ja toki netti oli olemassa jo sitä ennen.

"Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internetiin vuonna 1988. Koteihin alettiin myydä yksityisiä Internet-yhteyksiä vuodesta 1993 alkaen."

Kotikoneella pystyi kasarilla laskuja maksamaan. Modeemi otti yhteyden vissiin suoraan pankin keskustietokoneeseen. Turha tästä on tapella. Netti kun netti.

Kotikoneen suora yhteys pankin koneeseen ei ole mikään netti. 

K-Marketeista löytyy Nordean (laskun)maksuautomaatti .

Vierailija kirjoitti:

Maksoin laskut aina niissä laskunmaksuautomaateissa. Niitä oli joissain kaupoissa ja pankkien aulassa.

Noita automaatteja on edelleen. Näen miltei joka päivä kun läheisen ostoskeskuksen aulassa on joku maksamassa Nordean automaatilla. Vanhukset ymmärrän, mutta joskus näen n 40-50v ihmisiä maksamassa.

Edelleen on koko joukko ihmisiä, joilla ei ole kotona nettiyhteyttä eikä tunnuksia maksamiseen.

Minä opin maksamaan laskut koneella vasta 2007.

Ennen nettiä laskut maksettiin niin että laskuttajan edustaja tulee ovelle hakemaan rahoja.

Tämän voi kiistauttaa jolloin käydään kaksintaistelu ensimmäiseen vereen, jos laskutettava voittaa niin laskua ei tarvitse maksaa, jos häviää niin laskuttaja ottaa rahat tai omaisuutta laskun edestä.

Näin siis asiat hoidettiin vielä 90-luvulla.

Ensimmäiset vuokrani maksoin ihan pankin tiskillä :) Sitten jossain vaiheessa opettelin käyttämään maksuautomaattia. Se oli varsinainen edistysaskel. Tietokonetta ei ollut kun lähdin opiskelemaan vaan esseet kirjoitettiin käsin... Joskus innostuin käyttämään sähköistä kirjoituskonettani! Se piti kamalaa mekkalaa ja varmaan piti naapuritkin hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen annettiin laskut miehelle ja tämä kävi pankissa maksamassa ne omalta tililtään. Nykyään nainen voi kotona maksaa laskut kännykällä tai tietokoneella miehen tililtä ja kertoa kaikille hoitavansa kaikki talouden raha-asiat. Tämä on tasa-arvoa.

Jos mies on kertonu muijalleen pankkitunnuksensa niin silloin on tehnyt sopimusrikkomuksen. Tunnuksia ei saa kertoa kenellekään. Ehkä sopimallla pankin kanssa voi yhteisestä tililtä maksaa? En tiedä kun ei ole eikä tule sellaista.

sossuun vietiin, ja opiskeluaikana oli laskunmaksuautomaatti

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Korteilla maksettiin jo kauan sitten. Matkashekit korvasi käteisen niille, joilla ei ollut korttia, mutta nekin piti vaihtaa käteiseksi paikallisessa pankissa.

Juu, tai laitettiin maksupalveluun. Sitten tulivat maksuautomaatit.

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 taitaa olla aika vanha! Olen itse viiskymppinen, ja olen ekasta palkastani asti, eli teini-iästä maksanut kaiken pääasiassa pankkikortilla. 

No ei välttämättä.

Ensimmäisen maksukorttini hankin 2000- luvulla.

Sitä ennen minulla oli vain nostokortti, jolla ei voinut maksaa.

Jos nuorempi polvi ihmettelee laskujen maksamista pankkitiskillä, ennen ei yksityistalouksilla ollut hirveän paljon laskuja, kun kaikki ostokset tehtiin käteisellä.

Sähkö- vesi- ja puhelinlaskut sekä vuokra jos vuokralla asui.

Isäni(78v) muuten ei vieläkään omista edes pikapankkikorttia.

Silkkaa jääräpäisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 taitaa olla aika vanha! Olen itse viiskymppinen, ja olen ekasta palkastani asti, eli teini-iästä maksanut kaiken pääasiassa pankkikortilla. 

80-luvulla tulivat pankkikortit. Olin työssä jo 70-luvulla, ja en ole nro 6. Laskut maksettiin pankissa, ei ollut vaihtoehtoja.

Assburger kirjoitti:

Isäni(78v) muuten ei vieläkään omista edes pikapankkikorttia.

Silkkaa jääräpäisyyttään.

Pikapankkikortti on nyt sellainen pikaisesti ohi menevä hömpötys, samalla tavalla kuin tietokoneet, älypuhelimet, tabletit ja tuli.

Assburger kirjoitti:

Isäni(78v) muuten ei vieläkään omista edes pikapankkikorttia.

Silkkaa jääräpäisyyttään.

Samoin mieheni, on 58-vuotias. Ei siinä mitään, itsehän hankaloittaa elämäänsä.

Kuka idiootti alapeukuttaa kaiken :D Joku jonne? Mun vaarini käy edelleen pankissa maksamassa laskut, ei omista internettiä ja tuskin mitään älypuhelintakaan.