Lue keskustelun säännöt.
Miten laskut maksettiin ennen nettiä?
Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?
Kommentit (413)
Pankin tiskillä olen maksanut kymmeniä vuosia. Maksupalvelua taisi olla aluksi vain Postipankissa, muistaakseni. 80-luvun lopulla meidän kylällä kiersi osuuspankin pankkiauto, pysäkki oli ihan meidän asunnon vieressä, se oli luksusta. En muista milloin se loppui, varmaan joskus 90-luvun lopulla. Maksuautomaattia en paljonkaan käyttänyt, kai sitten hankin tunnukset aika pian.
Joskus opiskelijana Helsingissä, siinä 71 tai 72, olin töissä firmassa, joka hoiti pankkien kuljetuksia ympäri Suomea. Siis ennen pankkien tietojäjestelmiä, esim. kun ihmiset maksoivat Helsingissä oman pankkinsa konttoriin laskun tilille, joka oli jossain Tampereen pankissa, tieto ei kulkenut lankoja pitkin vaan maksukuitissa oli neljä kerrosta: maksajalle, maksajan pankille, vastaanottajan pankille ja vastaanottajalle. Ja ne kaksi alinta lappua piti kuljettaa Tampereelle. Lumiaho taisi olla se yrittäjä. Heidän tiloihinsa ensin tuotiin autolla kaikkien pankkien laatikot pankkien suljettua ovensa , olikohan viideltä, ja siellä sitten lajiteltiin ne , Tampere Epilä, Tampere Amuri, Hervanta, Nekala.... jokaisella oma lokero. Tampereen kaupunginosat tulivat tutuiksi! Yöllä sitten kuskit ajoivat Suomen halki ja saivat tiedot aamuksi perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania muistoja sulla...tilikahvit!
Tuli mieleen tv-sarja "Elämänmeno".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli myös mahdollista maksaa laskut suoraan laskuttajalle. Sanomalehdet, sähkö, vesi oli mahdollista maksaa ko. puljun asiakaspalvelussa paikan päällä.
Se oli pitkään oikeastaan ainoa mahdollisuus, koska palkka maksettiin käteisenä kirjekuoressa. Muistan lapsena, kuinka äiti lähti isän palkkapäivänä tehtaanportille hakemaan kirjekuoren, jotta isä ei olisi mennyt humputtelemaan perheen vuokra- ja ruokarahoja.
Sitten äiti kiikutti osan tilistä pankkiin, kävi maksamassa sähkön ja veden ja ruokakaupan laskun sekä vuokran asunnon omistajalle. Sen jälkeen hän kävi ostamassa leipomosta kaikille viinerit ja juotiin tilikahvit.
Maksoin laskut kauppojen aulassa olevalla koneella siihen saakka kun ne poistettiin ja oli pakko opetella käyttämään verkkopankkitunnuksia.
1. Pankki (lue helvetti). 2 Pankin maksuautomaatti (lue helvetin etuporras). 3. Internet (lue taivas).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.
Arvasin että joku puuttuu tähän, mutta ajattelin että pankkitunnusten käyttö ei olisi avautunut. Tietsikalla ja modeemilla pystyi laskija maksamaan, käytännössä nykynetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siitä on sentään jo aika kauan. Ennen kuin kotona pystyi laskuja maksamaan, oli kaupoissa yleisesti laskunmaksuautomaatteja (näkee niitä vieläkin jossain harvakseltaan). Sitä ennen käytettiin laskunmaksukuoria, eli pankkisiirtokuoressa lähetettiin postissa maksettavat laskut allekirjoitettuna pankkiin (tätäkin tapaa käytetään yhä, esim. kuolintapausten yhteydessä). Sitä ennen varmaan sitten käveltiin pankkitiskille laskunipun kanssa. :)
Joo, noita siirtokuoria käytin minäkin tilapäisesti kerran pari vuotta sitten kun koneeni sanoi itsensä irti ja mulle tuli kaikki laskut paperilla. En tykkää maksaa puhelimella kun siinä on niin pieni näyttö ja mun näkö ei ole ihan skarppi. Muinoin voi myös käydä maksamassa laskun suoraan esim sähkölaitokselle ja moneen muuhunkin paikkaan. Sitten oltiin pankin tiskillä. Konttoreita ja henkilökuntaa tähän oli toki enemmän. T. N60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.
Arvasin että joku puuttuu tähän, mutta ajattelin että pankkitunnusten käyttö ei olisi avautunut. Tietsikalla ja modeemilla pystyi laskija maksamaan, käytännössä nykynetti.
Ei, ei se ollut millään muotoa verrannollinen nettiin. Se että pääsit etäyhteydellä käyttää pankin maksu BBS:ää ei ole mitenkään verrannollinen nettipankkiin. Vähän sama kuin vertaisit käsiporaa iskuporakoneeseen. Reiän voi tehdä molemmilla, silti ne ovat ihan eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 80-luvulta isän sekkivihon (KOP). Sekkiin täytettiin saaja ja summa ja postitettiin laskun kanssa jonnekin. (Kai saajalle tai pankille)
Maksuautomaattia käytin vielä pari vuotta sitten, sitä ennen kävin pankin tiskillä maksamassa. Voisin käyttää noita palveluita hyvin nykyäänkin, ärsyttää että kaikki on siirtynyt nettiin. Pankkitunnukset vaaditaan niin moneen paikkaan nykyään, että nettipankissa tulee ne laskut tätä nykyä maksettua. N 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pentu kyselee....ei nää nettipankit vuosikausia ole ollu. On maksupalvelu edelleen olemassa,laskut kuoreen ja postiin,helppoa kuin heinänteko! Suoramaksu: säännöllisesti lankeavat maksut (vuokra,puhelin,sähkö jne) peritään suoraan tililtä .
Olen käyttänyt verkkopankkia niin kauan kuin olen itse maksanut laskujani. Vanhempani käyttivät verkkopankkia jo vuosikaudet ennen sitä.
t. pentu 32v
Olen nuorena opiskelijatyttönä ollut kesätöissä pankissa aikana, jolloin laskukone ole ainut tekninen apuväline. Kaikki kirjattiin käsin. Jokaisella tilillä oli tilikortti, johon merkittiin nostot ja panot, samoin tehtiin pankkikirjaan. Laskut maksettiin tiskillä joko käteisellä tai tililtä. Pankkisiirtokuoria käytti vielä hyvin harva. En silloin enää ollut tiskin takana, kun tilikortit vaihtuivat mikrofilmeihin. Laskuja olen maksanut lapsesta asti ensin tiskillä, sitten maksuautomaatilla ja kohta parikymmentä vuotta verkkopankissa. Osa toistuvaismaksuista hoitui suoraveloituksella, joka tavallaan oli samanlainen kuin e-lasku nykyään. Harvoin naputtelen nykyään verkkopankkiinkaan laskun tietoja, mitä nyt toisinaan jonkun satunnaisen laskun. Enin osa laskuista menee suoraan verkkopankkiin e-laskuina, joista jokunen täytyy hyväksyä erikseen.
Kaikilla pankeilla oli muuten suunnilleen samanlaiset palvelut tarjolla silloin muinoin. Automatisointi tapahtui hiukan eri aikoina eri konttoreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla olin kahtena kesänä interreilaamassa Euroopassa. Suomessa pankista haettiin tietyllä summalla matkashekkejä, jotka sitten jokaisessa maassa, jossa käytiin vaihdettiin pankin tiskillä kysyisen maan rahaksi. Jokaisella Euroopan maalla oli oma raha ja kyllä oli kuukauden reissaamisen jälkeen repun pohjalla sekalainen valikoima kolikoita.
Tuosta tuli mieleen, että 1980-luvun loppupuolella hankin Visa-kortin, jota käytin siis luottokorttina interraililla. Pariisissa käveltiin kolme päivää ennen kuin löytyi ensimmäinen automaatti, josta sai rahaa sillä kortilla.
Pankkikorttien edeltäjä taisi olla automaattikortti, jolla sai "seinästä" rahaa.
Ei, vaan pankkikortit tulivat ensin. Automaattikortti oli sitten vaihtoehto, jos halusi kortin, jolla ei voinut maksaa missään, vaan vain nostaa rahaa automaatista. Minulla oli tili kahdessa eri pankissa. Toiseen otin vain automaattikortin, koska katsoin sen turvallisemmaksi, koska sillä ei pystynyt tekemään mitään tietämättä tunnuslukua. Pankkikortilla saattoi tehdä ainakin pieniä ostoksia käytännössä kuka tahansa.
Oleellinen ero näiden korttityyppien välillä oli, että pankkikortin saamiseen oli melko tiukat kriteerit. Piti olla säännölliset ja suht korkeat tulot. Automaattikortin taas sai taas kuka tahansa, esim. opiskelijoilla oli ainoa vaihtoehto. Vielä 90-luvun lopulla yrittäjäkaverilleni ei myönnetty Visaa, koska tulot olivat epäsäännölliset. Joutui käyttämään miehensä sivukorttia, mikä oli aavistuksen noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena liityttiin kaikkien pankkien jäseneksi/kerhoihin ja niistä sai sen tilivihkon ja kaiken laista sälää..tosin en muista mitä.. kopilla oli joku farkkuaiheinen kerho. Muistaako joku näitä?
Pankin tiskillä, konttoreita oli joka niemessä ja notkossa. Sähkölaskun pystyi maksamaan sähkölaitokselle ja vesilaskun suoraan vesilaitokselle, kävi vain siellä toimistossa. Vakuutusmaksun olen maksanut vakuutusyhtiön kassalla. Jne. Sitten tuli laskunmaksuautomaatit ja lopulta netti.
Joillakin isoilla työnantajilla oli konttoriosasto, joka huolehti henkilökunnan laskunmaksusta. Osaisiko joku kertoa tarkemmin?
Shekkejä käytettiin. Ruokakaupassa oli tili. Kaupan konttorissa käytiin kerran kuussa maksamassa rahalla tili tyhjäksi. (Näitä on vielä joissakin kaupoissa olemassa.)
Pankissa käytiin maksamassa.
Sitten tuli maksuautomaatit ja sitten verkkopankki.
Kai nuo laskuttajan konttorissa tai pankin tiskillä tai maksuautomaatilla maksamiset aikanaan tuntuivat normaaleilta toimenpiteiltä, mutta nykynäkökulmasta vaikuttaa kauhean vaivalloiselta. Kyllä netti on helpottanut asioiden hoitamista aivan valtavasti, vaikka sitä tulee pidettyä ihan itsestäänselvyytenä kun on aina tottunut hoitamaan käytännössä kaiken kotikoneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.
Kuvittelet ilmeisesti, että www ja internet ovat sama asia. Minä aloitin työt TKK:lla elokuussa 1990, ja käytin kyllä internettiä joka työpäivä esim. sähköpostin lähettämiseen alusta alkaen. Ja toki netti oli olemassa jo sitä ennen.
"Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internetiin vuonna 1988. Koteihin alettiin myydä yksityisiä Internet-yhteyksiä vuodesta 1993 alkaen."
Muistan maksuautomaatit! Monesti jäin autoon odottamaan, kun isä meni maksamaan laskut. Pankin yhteydessä sellainen erillinen "koppi" jossa oli kaksi automaattia. Taisi olla auki myös pankkiajan ulkopuolella. Itsellä ikää 24v. Missä vaiheessa nämä poistuivat?