Miten laskut maksettiin ennen nettiä?

Pankin tiskillä ne maksettiin. Olin silloin Satakunnan Säästöpankin asiakas. Pankilla oli toistakymmentä konttoria ympäri Poria.

Lähimmässä konttorissa (Oikokatu, lähellä Kiertokatua) oli varmaan 15 työntekijää, joista 8 hoito pano- ja ottoliikennettä sekä laskuja.

Niinä aikoina ihmiset myös tallettivat käteistä pankkitilille.

Yksi vaihe oli maksaminen puhelimella. Summat ja viitteet näpyteltiin näppäinpuhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin ihana ketju! Kuinka moni on soittanut puhelinkopista? Ottanut vastapuhelun posti-tele-laitoksesta? Ottanut kuvia kameralla, jossa on ulkoinen salama ja 24-28 kuvan filmi, joka sitten piti lähettää kehitettäväksi?

Tai tosi heviä settiä: Käynyt aikoinaan koulua myös lauantaisin? Muistaa ajan, kun kaikki kaupat menivät kiinni viimeistään klo 17 arkisin (lauantaisin puolenpäivän aikaan)?

minä olen kokenut tuon ajan, taisinpa olla viimeistä ikäluokkaa (vm -61), joilla oli vielä lauantaisin koulua -tosin mullakin vain ekaluokalle asti (kesälomat olivat sitten vastaavasti pitkiä!)

-kamerat käyttivät "kasettifilmiä" ja kertakäyttö nelisalamaa (eli kuutio jossa oli neljä salamaa eri kanteilla ja kun ne oli räpsitty niin sitten uusi kallis kertakäyttö nelisalama tilalle)  kunnes sitten saatiin kehittyneet "rullafilmejä" käyttävät (järjestelmä)kamerat, joissa oli jo huikea paristokäyttöinen / uusiokäyttönen salamalaite

-puhelimet olivat mallia pyöritettävä numerolevy ja ellei sellaistakaan ollut niin mentiin puhelinkoppiin ja sinne syydettiin markkoja tai mentiin posti-telelle ja pyydettiin vastapuhelua -mikäli vastapuoli sellaisen suostui ottamaan vastaan koska maksuhan tuli silloin hänelle

-hieman kun päästiin nykyaikaan niin sitten tulivat puhelinkortit puhelinkoppeihin, joissa oli tietty määrä markkoja sisällä eli saattoi soittaa sitten niiden edestä ja kun kortista "virta" loppui niin ei kuin uutta ostamaan ;-)

-kaupat olivat tosiaan vain normityöaikaan auki (arkisin klo 9-17) ja lauantaisin vain muutaman tunnin ja siltikään ei nähty nälkää ja saatiin kauppa-asiat tehtyä -ihme nillitystä nykyisin että kaikkien pitäisi olla auki 24/7

-maitoa myytiin kaupoissa irtomyyntinä omiin Valion muovikorkkisiin ruskeisiin litran pulloihin ja niistä kun päästiin niin sitten oli hetken kokeilu ns. "pussimaito", tämä litranen pussi oli hieman tapaturma altis, milloin oli reikä / repämä jossain päin pussia ;-)

-no siinäpä oli sellainen nostalgiapläjäys menneisyydestä ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen annettiin laskut miehelle ja tämä kävi pankissa maksamassa ne omalta tililtään. Nykyään nainen voi kotona maksaa laskut kännykällä tai tietokoneella miehen tililtä ja kertoa kaikille hoitavansa kaikki talouden raha-asiat. Tämä on tasa-arvoa.

Jos mies on kertonu muijalleen pankkitunnuksensa niin silloin on tehnyt sopimusrikkomuksen. Tunnuksia ei saa kertoa kenellekään. Ehkä sopimallla pankin kanssa voi yhteisestä tililtä maksaa? En tiedä kun ei ole eikä tule sellaista.

Jännä kun tämä ei edelleenkään tunnu olevan ihmisillä tiedossa: Vaikka tili olisi vain toisen puolison nimissä, toinenkin voi saada sille verkkopankkitunnukset ja/tai kortin. Esimerkiksi meillä ei ole yhtään yhteistä tiliä, mutta molemmat pääsevät verkkopankkitunnuksillaan molempien tileille (ja koska kaikki tilit ovat samassa pankissa niin yhdet tunnukset henkilöä kohden riittävät). Tätä kannattaa harkita, jos haluaa pitää erilliset tilit mutta kuitenkin käyttää rahoja jossain määrin yhteisinä, koska omien verkkopankkitunnusten ja oman kortin lainaaminen toiselle on tosiaan kiellettyä.

Onpas täällä nuorta porukkaa. Itse niin elävästi muistan vielä ajan ennen pankkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mistä ajasta puhut? Korteillahan on voinut maksaa lähes 40 vuotta ja käteistä saanut seinästä yhtä kauan.

Mitä mitä????   Kun tästä vuodesta vähennetään 40 vuotta, tullaan vuoteen 1978. 

Katin kontit silloin millään korteilla maksettiin!  Eikä takuulla ollut mitään automaatteja, millä olisi saanut "seinästä rahaa."

Ihmisillä oli pankkikirjat, ja se kädessä mentiin pankkiin tai postiin (=postipankliin) maksamaan laskut.  Pankkeja oli joka kulmalla ja joka pikkukylässäkin postipankki.

Kyllä sulla nyt heittää muisti pahasti. 

Niitä maksuautomaatteja on varmaan vieläkin, mutta varsinaisesti niiden aika oli suhteellisen lyhyt.  En muista, että maksuautomaatteja olisi ollut missään kaupoissa, ainakaan minun kotipaikkakunnallani.  Pankkien eteisissä ne olivat. 

Suoramaksupalvelu on ollut pankeilla tosi kauan,  äitini käytti sitä jo ajat sitten ja edelleenkin.  Se tapahtui (ja edelleen tapahtuu) joko suoraveloituksena tai maksupalveluna, jolloin lasku pannaan kuoreen ja postin vietäväksi tai pankkiin suoraan.

Vielä maksaessani vuokraa v. 1987 (ennen omaan muuttamista) kirjoitin vuokrakuitin itse ja menin sen kanssa pankkiin maksamaan vuokran.  Niin se tapahtui. 

Joskus pankeissa ja postissa joutui jonottamaan.  Se oli ihan tavallista eikä siitä edes osannut mukista mitään.  Elämänmeno ei ollut niin kiireistä. 

Toisaalta jos nyt on asiaa pankkiin, niin saa jonottaa vielä kauemmin. 

60 luvulla pankkikortit ja luottokortit oli ihan yleisiä jos ei ollu jossain perskylässä jossa moisia ei oltu koskaan nähtykkään.

Höpö höpö. Tavallisilla duunareilla ei ollut luottokortteja edes 80-luvulla, silloin maksettiin vielä shekeillä kauppaostoksia.

Itse maksoin maksuautomaatilla, onneksi niitä oli Helsingin keskustassa aika tiheässä, jos oli jonoa saattoi mennä kokeilemaan onnea jollekin toiselle automaatille.

Lapsuudesta 90-luvun alusta muistan kun äiti laittoi siihen ruskeaan kuoreen laskuja ja vei postilaatikkoon. Jossain vaiheessa muistan äidin myös maksaneen laskuja jossain puhelinpalvelussa lankapuhelimella, piti näppäillä ne kaikki numerot siihen ja jotkut tunnukset mutta itse en sitä koskaan käyttänyt niin en ihan tarkkaan muista miten se toimi.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä niitä, jotka kertovat käyneensä 1980-luvulla maksamassa laskut pankin tiskillä. Kyllä jo siihen aikaan olivat käytössä tilisiirtokuoret, johon allekirjoitetut ja omalla tilinumerolla varustetut laskut laitettiin, ja sitten kuoren saattoi pudottaa minkä tahansa pankin luukusta. Pankin tiskillä laskut maksettiin vain poikkeustapauksessa, esim. silloin, kun piti saada maksettua lasku heti eikä normaali muutaman päivän maksuaika riittänyt.

Aloitin itse opiskelut vuonna 1984, ja hoidin siitä saakka laskuni tällä tavalla.

Aikuiset käytti maksupalvelua, mutta me nuoret joilla oli vähemmän laskuja maksettiin ne tiskillä, sillä se maksupalvelu ei suinkaan ollut ilmaista. Kävin vielä 90 luvun alussa maksamassa vuokrani pankin tiskillä. Sitten kyseinen konttori lopetti ja piti mennä keskustaan automaatille maksamaan lasku.

Vierailija kirjoitti:

Itse maksoin maksuautomaatilla, onneksi niitä oli Helsingin keskustassa aika tiheässä, jos oli jonoa saattoi mennä kokeilemaan onnea jollekin toiselle automaatille.

Lapsuudesta 90-luvun alusta muistan kun äiti laittoi siihen ruskeaan kuoreen laskuja ja vei postilaatikkoon. Jossain vaiheessa muistan äidin myös maksaneen laskuja jossain puhelinpalvelussa lankapuhelimella, piti näppäillä ne kaikki numerot siihen ja jotkut tunnukset mutta itse en sitä koskaan käyttänyt niin en ihan tarkkaan muista miten se toimi.

Joo, joskus 90 luvun alkupuolella käytettiin tosiaan tuota puhelinmaksamistakin, mutta se oli aika hankalaa kun piti naputella lankapuhelimen kanssa kaikki tilinumerot ja viitenumerot. Myöhemmin maksaminen onnistui myös tekstiviestillä. Mutta tuo puhelinvaihe jäin melko lyhyeksi kun  90-luvun lopussa tuli nettipankit.

Mä maksoin puhelinpalvelussa. Vai mikä se nyt nimeltään olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mistä ajasta puhut? Korteillahan on voinut maksaa lähes 40 vuotta ja käteistä saanut seinästä yhtä kauan.

Mitä mitä????   Kun tästä vuodesta vähennetään 40 vuotta, tullaan vuoteen 1978. 

Katin kontit silloin millään korteilla maksettiin!  Eikä takuulla ollut mitään automaatteja, millä olisi saanut "seinästä rahaa."

En ole varma vuodesta 1978, mutta kun vuonna 1984 aloitin opiskelut ja muutin pois kotoa, pankkikortilla maksaminen ja rahan nostaminen pankkiautomaatista olivat normaalia arkipäivää. Ne eivät siis missään tapauksessa olleet silloin viimeisen parin vuoden aikana tulleita uusia juttuja, vaan jo vakiintuneita asioita.

1984 on ollut sehkin käytön huippuvusi Suomessa. Tämän jälkeen korti alkoivat yleistyä ja sehkkien käyttö vähentyä. Olet ollut varsin edistyksellinen jos sinulla on ollut kortti käytössä jo 80-luvun alussa.

Itse kuuluin SYPin maapallokerhoon ja säästin kolikoita maapallon muotoiseen säästölippaaseen. Vein sen pankkiin tyhjennettäväksi,alussa rahat laskettiin käsin myöhemmin modernisti koneella(tätä jännittävää tapahtumaan seurattiin silmä kovana)ja kolikot sitten talletettiin pankkitilille ja merkattiin vihreään pankkikirjaan käsin,myöhemmin koneella.

Lapsilisä tuli myöhemmin omalle tilille ja kävin konttorista nostamassa kun oli lupa ostaa uusia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä niitä, jotka kertovat käyneensä 1980-luvulla maksamassa laskut pankin tiskillä. Kyllä jo siihen aikaan olivat käytössä tilisiirtokuoret, johon allekirjoitetut ja omalla tilinumerolla varustetut laskut laitettiin, ja sitten kuoren saattoi pudottaa minkä tahansa pankin luukusta. Pankin tiskillä laskut maksettiin vain poikkeustapauksessa, esim. silloin, kun piti saada maksettua lasku heti eikä normaali muutaman päivän maksuaika riittänyt.

Aloitin itse opiskelut vuonna 1984, ja hoidin siitä saakka laskuni tällä tavalla.

Aikuiset käytti maksupalvelua, mutta me nuoret joilla oli vähemmän laskuja maksettiin ne tiskillä, sillä se maksupalvelu ei suinkaan ollut ilmaista. Kävin vielä 90 luvun alussa maksamassa vuokrani pankin tiskillä. Sitten kyseinen konttori lopetti ja piti mennä keskustaan automaatille maksamaan lasku.

Ainakin omassa pankissani (Säästöpankki) maksupalvelun käyttö oli 1980-luvulla ilmaista, kunhan oli oikeanlainen tili pankissa. Sitten piti maksaa jotain, jos ei lähettänyt laskuja tarpeeksi paljon ennen eräpäivää pankkiin.

Pankkiautomaattit oli aluksi pankkikohtaisia ja sijaitsivat yleensä pankkien tuulikaapeissa. 80 luvun loppupuolella kun hengailtiin teininä kaupungilla, niin niihin pääsi lämmittelemään kun kyttäsi että joku tuli ulos ja pääsi samalla livahtamaan sisään. Poliisit ja vartiat tuli sitten hätistelemään pois niiistä.

Vierailija kirjoitti:

Joko niin tai sitten kauppojen tuulikaapeissa oli niitä automaatteja.

Niin jonkinlaista tietoliikenneyhteyttähän ne automaatitkin käyttivät. Oliko se sitten "netti" (tarkoittaa varmaan Internetiä?) vai joku pienempi verkko?

70-luvulta muistan mainoksen, jossa vaimo toteaa kotiin saapuvalle miehelleen, että "tuli pari laskua". Mies rupeaa rallattamaan "nytpä tahdon olla ma suuren pankin johtaja", vilkaisee laskuja, toteaa "käteistäkin tarvitaan, shekki selväks', siitä vaan", ja sitten lähtee viemään kuoressa laskuja ja shekkiä kirjelaatikkoon. Kai shekkejä sitten postitettiin pankkiin.

Myöhempi (80-luvun) systeemi oli se, jossa pankista (ainakin postipankki) sai lomakkeita, joihin täytettiin laskun ja maksajan tiedot, ja jotka sitten jätettiin laatikkoon postikonttorin vieressä. Sillä tavoin maksoin esim. vuokrani silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69

Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.

Ennen varsinaista internettiä toimi erilaiset modeemiyhteydet ja minäkin maksoin tietsikalla laskut 80-luvulla.  

Et maksanut. Nettimapankit tuli vasta 1990 luvun loppupuolella. Suomessa ensimmäiset internetyhtydet kotitaluksiin tuli 1993 ja yliopistoihin ihka ekana 1988. Jotain modemilla toimivia sähköpostin tapaisia "purkkeja" oli 80-luvulla, mutta niillä ei kyllä mitään pankkiasioita voinut hoitaa.

Suomalaiset tekee onnellisiksi juuri tämä valtava edistyksellisyys, kun kaikki hoituu nappia painamalla nykyisin ja netillä. Muualla onnellisuus koostuu sitten vaikka ystävällisyydestä ja yhteisöllisyydestä, vaikka shekkejä kirjoitellaankin. Viimeksi suomalaiset sai onnellsiksi, kun heille tiedotettiin, että 5g on Suomessa ekana kokeiltu.

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 taitaa olla aika vanha! Olen itse viiskymppinen, ja olen ekasta palkastani asti, eli teini-iästä maksanut kaiken pääasiassa pankkikortilla. 

Juuri näin! Itsekin maksoin kortilla kaiken jo 1977. Muistan sen hyvin.

Ennen mentiin metsään, ammuttiin oravia, otettiin niiltä nahat ja lähetettiin laskua vastaava määrä laskuttajalle. Onneksi nyt on tämä verkkopankki, kun mun jaloilla ei enää pääse metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69

Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.

Ennen varsinaista internettiä toimi erilaiset modeemiyhteydet ja minäkin maksoin tietsikalla laskut 80-luvulla.  

Et maksanut. Nettimapankit tuli vasta 1990 luvun loppupuolella. Suomessa ensimmäiset internetyhtydet kotitaluksiin tuli 1993 ja yliopistoihin ihka ekana 1988. Jotain modemilla toimivia sähköpostin tapaisia "purkkeja" oli 80-luvulla, mutta niillä ei kyllä mitään pankkiasioita voinut hoitaa.

Höpöhöpö, 80-luvulla modeemi luritteli iloisesti ja kohtapa oli Tele-Sampo yhteys valmiina huimalla 2400 baudin nopeudella, jolla sai pankkiasiat hoidettua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/TeleSampo_ja_Infotel