Miten laskut maksettiin ennen nettiä?

Muistatteko kun aikanaan oli sellainen manuaalinen "höylä" mihin laitettiin lasku/kuittipaperi ja pankkikortti ja höylättiin edestakaisin jotta tiedot siirtivät kortilta paperiin. Sotten.maksaja kirjoitti alkekirjoituksen. Pankista sai rahan näitä kuitteja vastaan

Maksuautomaattia en ole käyttänyt koskaan .Postipankin vihreissä kuorissa lähetin laskut,tiskilläkin varmaan jotain tuli maksettua.En muista miten siirtymä nettipankkiin meni tai koska maksukuorten käyttö loppui.

Shekkejäkin mulla oli,toimivat jonkinlaisena varasysteeminä,en niitä päivittäin käyttänyt.

Palkkapäivänä 70 - luvulla mentiin porukalla lähimpään pankkiin rahaa nostamaan pankkikirjalla ennenkuin täälläkin mainittu automaattikortti tuli.

Matkoille otettiin matkashekkejä,yleensä. D-markoissa,ne vaihdettiin paikalliseen valuttaan kohdemaan pankissa.

Töihin menin 70-luvun alussa ,sitä vanhemmista käytännöistä en tiedä kun olin sen verran kakara ettei tarvinnut paitsi säästöpossun tyhjentämisen pankissa.

Minulla on ollut Nordean (ent.Merita) maksupalvelu käytössä n.25v. Sitä ennen maksoin laskut pankin tiskillä tai maksuautomaatilla. Olen äärettömän tyytyväinen maksupalveluun! Kuoreen laskut ja postilaatikkoon! Nettipankkia EN huoli , monestakin syistä. Esim.käteni ovat huonokuntoiset , joskus vapinaa.Entä kun yhteydet pätkii , kuten miehelleni on käynyt!

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun aikanaan oli sellainen manuaalinen "höylä" mihin laitettiin lasku/kuittipaperi ja pankkikortti ja höylättiin edestakaisin jotta tiedot siirtivät kortilta paperiin. Sotten.maksaja kirjoitti alkekirjoituksen. Pankista sai rahan näitä kuitteja vastaan

Joo, mä käytin vielä vuonna 2010 tämmöstä työssäni. Oli kyllä jo silloin aivan käsittämätöntä että noin vanhanaikanen systeemi oli vielä käytössä. Sit kun maksu oli oiskohan yli 50 € ni piti vielä lähtee soittelemaan johonkin pankin varmistuspalveluun. :D

Sain ajokortin vuonna 2000 ja autokoulun lasku oli ensimmäisiä henkilökohtaisia laskujani.

Menin pankin tiskille maksamaan sitä ja virkailija sanoi heti että palvelumaksu on niin iso, ettei sitä kannata tiskillä maksaa vaan mene tuohon automaatille. Hätä varmaan paistoi silmistäni, muutenkin uusi tilanne jännitti. Virkailija kertoi ystävällisesti miten automaatilla toimitaan ja käski tulla kysymään jos on jotain ongelmia.

Joku ongelma siellä tuli, kun lähdin sieltä tuulikaapista vielä kysymään neuvoa, mutta hyvät ohjeet sain ja laskun maksettua.

Silloin ei maksettu laskuja vaan annettiin mennä ulosottoon

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mun eka pankkitili aukaistiin Postipankkiin ( vai olikohan vaan ihan nimellä Posti ) kun olin jotain muistaakseni alle 10v, ja joskus jos kävi nostamassa sitä rahaa sieltä, virkailija merkkasi pankkikirjaan käsin kuulakynällä sen nostetun summan ja paljonko jäi tilille jäljelle. Tuli vasta nyt mieleen miten varmistivat ettei tullut laskuvirheitä kun mitään tietokoneita ei niin kauheasti ollut silloin vielä käytössä, edes pankeissa. Paljonkohan puoleen tai toiseen tosiaan tuli heittoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mun eka pankkitili aukaistiin Postipankkiin ( vai olikohan vaan ihan nimellä Posti ) kun olin jotain muistaakseni alle 10v, ja joskus jos kävi nostamassa sitä rahaa sieltä, virkailija merkkasi pankkikirjaan käsin kuulakynällä sen nostetun summan ja paljonko jäi tilille jäljelle. Tuli vasta nyt mieleen miten varmistivat ettei tullut laskuvirheitä kun mitään tietokoneita ei niin kauheasti ollut silloin vielä käytössä, edes pankeissa. Paljonkohan puoleen tai toiseen tosiaan tuli heittoja?

Sellaiset raksuttavat laskukoneet oli, ei ihan päässä kuitenkaan laskettu. Eiköhän nuo summat aika oikein olleet yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mun eka pankkitili aukaistiin Postipankkiin ( vai olikohan vaan ihan nimellä Posti ) kun olin jotain muistaakseni alle 10v, ja joskus jos kävi nostamassa sitä rahaa sieltä, virkailija merkkasi pankkikirjaan käsin kuulakynällä sen nostetun summan ja paljonko jäi tilille jäljelle. Tuli vasta nyt mieleen miten varmistivat ettei tullut laskuvirheitä kun mitään tietokoneita ei niin kauheasti ollut silloin vielä käytössä, edes pankeissa. Paljonkohan puoleen tai toiseen tosiaan tuli heittoja?

Sellaiset raksuttavat laskukoneet oli, ei ihan päässä kuitenkaan laskettu. Eiköhän nuo summat aika oikein olleet yleensä.

Varmaan pääasiallisesti olivatkin oikein, mutta noita raksuttavia koneita näpyteltiin kuitenkin käsin, joten siinä oli näppäilyvirhemahdollisuus, sen jälkeen merkittiin lukemat pankkikirjaan (käsin), jolloin taas virhemahdollisuus. Ja jäikö siitä koneesta mitään muistiin muualle kun siihen pieneen kuittiin, jonka siitä koneesta sai kun väänsi kammesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Mun eka pankkitili aukaistiin Postipankkiin ( vai olikohan vaan ihan nimellä Posti ) kun olin jotain muistaakseni alle 10v, ja joskus jos kävi nostamassa sitä rahaa sieltä, virkailija merkkasi pankkikirjaan käsin kuulakynällä sen nostetun summan ja paljonko jäi tilille jäljelle. Tuli vasta nyt mieleen miten varmistivat ettei tullut laskuvirheitä kun mitään tietokoneita ei niin kauheasti ollut silloin vielä käytössä, edes pankeissa. Paljonkohan puoleen tai toiseen tosiaan tuli heittoja?

Sellaiset raksuttavat laskukoneet oli, ei ihan päässä kuitenkaan laskettu. Eiköhän nuo summat aika oikein olleet yleensä.

Piti täsmätä pennilleen! Eivätkä virkailijat tosiaankaan saaneet laskea mitään päässään, vaan kaikki laskettiin laskukoneella.

Kassakoneitakin on valmistettu jo 1800-luvulla, toki ne yleistyivät hitaasti, esim. tavallisessa kaupassa tiski- eli irtotavara, jota suurin osa ruokatavaroista oli, hinta merkittiin monessa kaupassa punnitsemisen ja käärimisen jälkeen paperinliuskalle, siis hinnat alekkain ja sitten asiakas vei ostoksensa ja ko. liuskan kassalle, joka löi paperin luvut ja muut mahdolliset ostokset kassakoneeseen ja rahasti taikka merkitsi "kirjalle", jos asiakas osti velaksi. Joskus hinnat merkittiin paketin päälle, mutta moni halusi ne mieluummin erilliselle liuskalle, koska kotona käärepaperit käytettiin hyödyksi muuten (muutenkaan ennen ei heitetty helposti mitään pois, oli oltava säästäväinen).

Laskut maksettiin pankin tiskillä, myöhemmin tilillepanokortit/laskut toimitettiin kuorissa pankkiin, joskus postin vieminä. Yleensä se puoliso, joka pääsi paremmin pankkiin sen aukioloaikana, hoiti laskunmaksun. Myös esim. puhelin- ja sähkölaitos, samoin kunnanvirasto ottivat maksuja vastaan. Enää mikään taho ei halua käsitellä käteistä rahaa turvallisuudenkaan takia. Edes kaikki pankkikonttorit eivät enää ota vastaan käteistä rahaa, ainakaan kolikoita, on maailma muuttunut!

Shekkejä ja ns. pankkishekkejä käytettiin aiemmin paljon liikemaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.

Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69

Mitkä lie tunnukset sait, mutta netti- Internet - tuli käyttöön vasta 90-luvun puolivälissä.

Kuvittelet ilmeisesti, että www ja internet ovat sama asia. Minä aloitin työt TKK:lla elokuussa 1990, ja käytin kyllä internettiä joka työpäivä esim. sähköpostin lähettämiseen alusta alkaen. Ja toki netti oli olemassa jo sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?

Juuri niin,setelitkin nostin kassalta ilman pankkikorttia.

Pentu kyselee....ei nää nettipankit vuosikausia ole ollu. On maksupalvelu edelleen olemassa,laskut kuoreen ja postiin,helppoa kuin heinänteko! Suoramaksu: säännöllisesti lankeavat maksut (vuokra,puhelin,sähkö jne) peritään suoraan tililtä .

En ole koskaan käyttänyt laskuautomaattia, olen 40 v. Laskut jätin vielä vuosituhannen alussa tilisiirtokuoressa pankin laatikkoon ja suoraveloituskin oli käytössä. Muistan sen siitä, kun olin työttömänä, kotona ei ollut nettiä ja samalla kertaa vein postilaatikkoon niitä työtön, työtön, työtön -ilmoituksia.

Lapsena muistan olleeni isän kanssa vesilaitoksella vesilaskua maksamassa. Aina silloin tällöin kävimme lennättimessä, en oikein tiedä miksi. Ehkä lähetettiin onnittelusähkeitä. Siellä oli paitai paljon puhelinkoppeja, myös puhelinluettelot koko maasta. Kodeissa oli tietysti vain oman kaupungin luettelo. Äiti kävi siellä hakemassa toisella puolella maata asuvan ystävänsä puhelinnumeron.

jonotettiin pitkissä jonoissa pankin tiskille. Sitten annettiin lasku ja sanottiin että tältä tililtä maksan tämän. Nimi alle maksulomakkeeseen. Ei tuosta nyt niin kauan ole, älkää viittikö. 90-lukua

Vierailija kirjoitti:

Pentu kyselee....ei nää nettipankit vuosikausia ole ollu.

Kohta 20 vuotta. 😂😂😂

80-luvulla olin kahtena kesänä interreilaamassa Euroopassa. Suomessa pankista haettiin tietyllä summalla matkashekkejä, jotka sitten jokaisessa maassa, jossa käytiin vaihdettiin pankin tiskillä kysyisen maan rahaksi. Jokaisella Euroopan maalla oli oma raha ja kyllä oli kuukauden reissaamisen jälkeen repun pohjalla sekalainen valikoima kolikoita.

Vierailija kirjoitti:

jonotettiin pitkissä jonoissa pankin tiskille. Sitten annettiin lasku ja sanottiin että tältä tililtä maksan tämän. Nimi alle maksulomakkeeseen. Ei tuosta nyt niin kauan ole, älkää viittikö. 90-lukua

Minä muutin pois kotoa vuonna 1984. En koskaan jonottanut pankin tiskillä, vaan panin laskut (tilinumerolla ja allekirjoituksella varustettuna) maksupalvelukirjekuoreen ja pankin postiluukusta sisään. Näin tekivät useimmat muutkin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut maksoivat laskuja pankin tiskillä. Ehkä joskus 1960-luvulla ei vielä ollut maksupalvelua.

Eikö kukaan muu ole maksanut laskujaan puhelimella? Koko ketjua en lukenut, mutta näppäinpuhelimella saattoi maksaa laskuja jokseenkin samaan aikaan kuin tulivat ensimmäiset automaatit.

Löysin omien papereitteni joukosta shekkivihon, tulipa niin nuoruus mieleen. En muista, milloin sain ensimmäisen höylättävän pankkikortin, mutta jonkun aikaa käytin shekkejä ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin kahtena kesänä interreilaamassa Euroopassa. Suomessa pankista haettiin tietyllä summalla matkashekkejä, jotka sitten jokaisessa maassa, jossa käytiin vaihdettiin pankin tiskillä kysyisen maan rahaksi. Jokaisella Euroopan maalla oli oma raha ja kyllä oli kuukauden reissaamisen jälkeen repun pohjalla sekalainen valikoima kolikoita.

Tuosta tuli mieleen, että 1980-luvun loppupuolella hankin Visa-kortin, jota käytin siis luottokorttina interraililla. Pariisissa käveltiin kolme päivää ennen kuin löytyi ensimmäinen automaatti, josta sai rahaa sillä kortilla.

Pankkikorttien edeltäjä taisi olla automaattikortti, jolla sai "seinästä" rahaa.