Lue keskustelun säännöt.
Miten laskut maksettiin ennen nettiä?
Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaateilla maksaminen oli ihan tavallista vielä 10 vuotta sitten. Ja onhan niitä vieläkin.
2008 vai? Haloo :D Ehkä vanhukset ja vammaiset maksoi laskunsa maksuautomaateilla.
Automaatteja on tänäkin päivänä vielä, että kyllä niitä käytetään. Asiakasmäärien pitää olla kohtalaisia, ei ne pankit muutoin niitä siellä tuulikaapeissa pönötyttäis.
Mä tiedän työnpuolesta viisikymppisiäkin, joille tietokone ja netti menee täysin yli ymmärryksen. Työmarkkinoilla on nykyään aika in, että pitäisi olla toimiva ja käytettävä sähköpostiosoite. < Sitä opetan päivittäin. Jotkut innostuu ja suurin osa ei.
Pkseutu
10 vuotta sitten maksuautomaatilla, seuraavana vuonna hankin netin, helpotti elämää paljon.
80-luvulla käytiin maksamassa ulosottomiehelle sähkölasku suoraan konttoriin, mies oli unohtanut maksaa, myöhemminkin mentiin rahat käsilaukussa, 90-luvulla se oli.
60 v. mummo, sisareni ei osaa käyttää nettiä, suosittelin hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta muistatteko vielä automaattikortit? Eli pankkikortti millä pystyi nostamaan rahaa automaatista ja maksamaan laskuja automaatilla, mutta kaupassa sillä ei voinut maksaa.
Jopa minä muistan laskuautomaatit. T. 1997
Vierailija kirjoitti:
Laskuautomaatit oli pitkään parempia kuin nettipankki. Siinä oli kuitenkin viivakoodilukija, joten ei tarvinnut näpytellä mitään vaan sen kun tuikkasi laskun sinne reikään.
Jossain vaiheessa, oisko ollut 90-luvun puoltaväliä, laskunmaksuautomaatit olivat jollain tavalla yhteiskäyttöisiä. Itselläni oli Postipankin kortti ja sillä pystyi maksamaan ainakin Säästöpankin laskunmaksuautomaalilla ja varmaan myös SYP:in koneilla. SYP:in laskunmaksuautomaatit olivat minun mielestäni jotenkin modernimman oloisia.
Viestikenttään ei siihen aikaan pitkiä loruja pystynyt kirjoittelemaan. Muistelisin, että ihan aluksi näissä ei tainnut olla mahdollisuutta varsinaisesti kirjoittaa muuta kuin numeroita?
Onko varmasti mainittu tarpeeksi monta kertaa että kauppojen tai pankkien eteisissä oli laskujenmaksuautomaatteja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskusta saatu kuitti. Kuka muistaa nämä lipareet? Tilisiirron laidassa oli pieni lappunen, jonka pankkivirkailija irrotti ja leimasi. Se oli kuitti maksetusta laskusta paitsi jos sattui olemaan itsejäljentävä tilisiirtolomake, josta virkailija antoi asiakkaan kappaleen leimattuna.
Pankkisiirtokuorta käyttävää taas opastettiin jättämään lipare itselleen ja vertaamaan sitä sitten myöhemmin postissa kotiin tulleeseen tiliotteeseen. Jos tarvitsi jostain Tärkeästä Laskusta erillisen kuitin (esimerkiksi matkatoimistolle maksettu etelänmatka, joka itsessään oli jo Tapaus), lipare jätettiin paikalleen ja lomakkeeseen merkittiin ympäröity K-kirjain. Myöhemmin posti kantoi kotiin leimatun kuitin. Tämä oli luonnollisesti maksullinen lisäpalvelu.
Laskut saattoi maksaa myös yhdessä välissä näppäinpuhelimella puhelinpankissa eli pankkitilinumerot, laskujen summat ja viitenumeroa näppäiltiin puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskut saattoi maksaa myös yhdessä välissä näppäinpuhelimella puhelinpankissa eli pankkitilinumerot, laskujen summat ja viitenumeroa näppäiltiin puhelimella.
Juu, ja siinä hiki virtasi, kun opiskelijana suoritti tällaisen laskunmaksun kolikkopuhelimesta. Puhelu tietysti katkesi ja jäi vähän epäselväksi, oliko lasku tullut maksetuksi. Asia selvisi ottamalla saldokysely pankkiautomaatilta. Ne olivat muuten siihen aikaan itsestään selvästi ilmaisia.
Muistatteko pankkiautomaattijonossa sen ilmiön, että automaatilla olija ottaa ensin saldo/tapahtumakyselyn kaikilta kolmelta kortiltaan, tutkiin laput tarkkaan ja nostaa sen jälkeen 50 markkaa kultakin kortilta. Ja ottaa todennäköisesti vielä tapahtumakyselyt sen jälkeen joka kortilta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta muistatteko vielä automaattikortit? Eli pankkikortti millä pystyi nostamaan rahaa automaatista ja maksamaan laskuja automaatilla, mutta kaupassa sillä ei voinut maksaa.
Kutsuttiin pankkikorteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskut saattoi maksaa myös yhdessä välissä näppäinpuhelimella puhelinpankissa eli pankkitilinumerot, laskujen summat ja viitenumeroa näppäiltiin puhelimella.
Tästähän olikin jo aiemmin ketjussa, ei tullut luetuksi. Tsori.
"Kun täytät kaksitoista, saat Silvermaticin. Kun täytät viisitoista, saat Silvermatic-Visan. Omaa rahaa, omalta tililtä, pikapankista!"
Jonnet ei takuulla muista tätä mainosta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun täytät kaksitoista, saat Silvermaticin. Kun täytät viisitoista, saat Silvermatic-Visan. Omaa rahaa, omalta tililtä, pikapankista!"
Jonnet ei takuulla muista tätä mainosta. :D
Sori, olikin "omaa rahaa omalla kortilla pikapankista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin ihana ketju! Kuinka moni on soittanut puhelinkopista? Ottanut vastapuhelun posti-tele-laitoksesta? Ottanut kuvia kameralla, jossa on ulkoinen salama ja 24-28 kuvan filmi, joka sitten piti lähettää kehitettäväksi?
Tai tosi heviä settiä: Käynyt aikoinaan koulua myös lauantaisin? Muistaa ajan, kun kaikki kaupat menivät kiinni viimeistään klo 17 arkisin (lauantaisin puolenpäivän aikaan)?
On soiteltu puhelinkopista. Kun kolikolla painoi sen rahakolon nipsusta, joka löi kolikon koneeseen oikeaan aikaan, kone luuli ottaneensa kolikon sisään ja sai ilmaiseksi puhua jonkun hetken. Vastapuhelut otettu, laitettu posti-telen konttorista telefax-onnitteluja. Ulkoisella salamalla, pokkari-filmikameralla otettu satoja rullia valokuvia. Myös maksettu laskuja pankkitiskillä, nostettu rahaa käsin kirjoitetulta pankkikirjalta, kuuluttu kultapossukerhoon ja käyty lauantaina 8-12 koulua. Töihin en lauantaisin kerinnyt, kun 60-l lopulla tuli 5 päiväinen työviikko.
Niin minäkin. Vielä 1970-luvulla piti tilata kaukopuhelut. Kävin lapsena "lennättimessä", jossa tätini oli töissä. Oli kiva katsella, kun täti vaihteli johtoja ja yhdisteli puheluita.
"Saanko 378" - tähän numeroon pyysi äiti yhdistämään, kun soitti sisarelleen.
Kyllä suurehkosissa kaupungeissa ja niiden välillä oli automaattiset ksukopuheluyhteydet jo 60-luvulla. Olin keskisuuressa yrityksessä töissä 68-71 ja tavarantoimittajile ym. soittelin ihan suoraan, suuntanumero vain eteen. Ehkä jossain Juupajoen sivukylillä vielä piti puheluita tialilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako kukaan ns. taskunumeroa?. Eräänlainen hakulaite oli. Tyttärelläni oli, kun lähti 90-luvun alussa opiskelemaan. siihen pystyi soittamaan ja sitten tyttö näki, että äiti kyselee ja hän meni lähimmästä puhelimesta soittamaan äidille:DDDDD
Ruokatunti meni äidilläni usein pankissa jonottamiseen. Huikeaa oli kun pankkiin tuli mikropääte virkailijalle. Laittoi valolaitteen päälle muovisen A5 kokoisen läpyskän, jossa oli tilitietoja ja sitä sitten tsuumaili.
Lauantai oli koulu- ja jälki-istuntopäivä. Kävin koulua, jossa oli aamu- ja iltavuoro. Menin kouluun 11 tai 12 ja pääsin 17 tai 18. Luokat oli järjestään n. 40 oppilaan luokkia, eikä mitään järjestyshäiriöitä. Jälki-istunnot tulivat yleensä välitunnin kepposista tai läksyjen laiminlyönneistä.
IV luokalla oli vielä vanhanmalliset pulpetit, joissa paikka mustepulloille. opeteltiin kaunokirjoitusta siis mustekynillä. Ihan totta. Tämä Helsingissä Kulosaaressa ja v 1964.
Ollessani teini-ikäinen, tuli meille eka tietokone, 90-luvun puolivälissä. Silloin otettiin yhteys verkkopankkiin Kermitillä DOSissa. Sitä ennen en ole tainnut maksaa laskuja, joten omaa kokemusta ei ole. Luulen, että meillä käytettiin pankin maksupalvelukuoria. Shekkejä näin käsiteltävän joskus 80-luvun puolivälissä, mutta sen jälkeiseltä ajalta ei ole muistikuvia moisista. Automaattikortilla sai nostettua rahaa, mutta ei maksettua kaupassa. Ja Aktiaan oli pakko käydä avaamassa tili, koska niiden automaattikortissa luki HYPE! Musikaalista tykkäsin, vaikken ihan kaikkia vuorosanoja ymmärtänytkään...
Puhelinkopeista on soitettu ja vastapuheluita kotiin ulkomailta kielikurssilta. Limupullot oli lasia, tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana ja freonittomien hiuslakkojen ansiosta otsonikerroskin pelastui.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani teini-ikäinen, tuli meille eka tietokone, 90-luvun puolivälissä. Silloin otettiin yhteys verkkopankkiin Kermitillä DOSissa. Sitä ennen en ole tainnut maksaa laskuja, joten omaa kokemusta ei ole. Luulen, että meillä käytettiin pankin maksupalvelukuoria. Shekkejä näin käsiteltävän joskus 80-luvun puolivälissä, mutta sen jälkeiseltä ajalta ei ole muistikuvia moisista. Automaattikortilla sai nostettua rahaa, mutta ei maksettua kaupassa. Ja Aktiaan oli pakko käydä avaamassa tili, koska niiden automaattikortissa luki HYPE! Musikaalista tykkäsin, vaikken ihan kaikkia vuorosanoja ymmärtänytkään...
Puhelinkopeista on soitettu ja vastapuheluita kotiin ulkomailta kielikurssilta. Limupullot oli lasia, tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana ja freonittomien hiuslakkojen ansiosta otsonikerroskin pelastui.
Myös nuuskaa sai ostaa Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Laskusta saatu kuitti. Kuka muistaa nämä lipareet? Tilisiirron laidassa oli pieni lappunen, jonka pankkivirkailija irrotti ja leimasi. Se oli kuitti maksetusta laskusta paitsi jos sattui olemaan itsejäljentävä tilisiirtolomake, josta virkailija antoi asiakkaan kappaleen leimattuna.
Pankkisiirtokuorta käyttävää taas opastettiin jättämään lipare itselleen ja vertaamaan sitä sitten myöhemmin postissa kotiin tulleeseen tiliotteeseen. Jos tarvitsi jostain Tärkeästä Laskusta erillisen kuitin (esimerkiksi matkatoimistolle maksettu etelänmatka, joka itsessään oli jo Tapaus), lipare jätettiin paikalleen ja lomakkeeseen merkittiin ympäröity K-kirjain. Myöhemmin posti kantoi kotiin leimatun kuitin. Tämä oli luonnollisesti maksullinen lisäpalvelu.
Muuten samat muistot, mutta olikohan maksullista juuri mikään? Sillähän juuri yritettiin houkutella ihmisiä uusien palveluiden käyttäjäksi, että kaikki oli aluksi maksutonta. Sitten vähitellen alkoi tulla kaikenlaisia maksuja, nykyään jo pelkästä tilin olemassaolosta täytyy maksaa jotain palvelumaksua, kuiteista nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?
Kyllä vain.otettiin nippu laskuja mukaan,anneytiin ne pankin työntekijälle ja hän hoisi laskujen maksun tilitä.
No kysymyshän oli miten laskut maksettiin ennen nettiä. Ja automaatillahan ne maksettiin.