Miten laskut maksettiin ennen nettiä?
Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?
Kommentit (412)
Vuonna 1970 sain ensimmäisen työpaikkani ja oman pienen asunnon. Sähkölaskun kävin maksamassa sähkölaitokselle, puhelinlaskun puhelinkonttoriin, vuokran maksoin käteisellä vuokraemännälle.
Pari vuotta sitten olin Australiassa ja siellä makseltiin monesa paikassa shekeillä.
Porukoilla oli Säästöpankissa (maalaiskonttori) tili ja maksupalvelusopimus. Laskut vietiin kauppareissulla pankin konttoriin ja ne hoitui sitä tietä. Kerran minulle annettiin lasku vietäväksi pankkiin ja se olikin veloitettu tililtä saman tien, eikä vasta eräpäivänä ja siitäkös se syntyikin sen sortin huuto kotona, että hiljaisena päivänä sen kaiun saattaa kuulla vanhempieni luona. Tästä tapauksesta on aikaa jo sellaiset 30 vuotta.
Tilisiirtona. Ensin pankkikonttorissa, myöhemmin jätin laskut kuoressa konttorin laatikkoon ja viim.vaiheessa pankin tuulikaapissa.
Oliko joskus joku että pystyi puhelimella, siis sillä lanka, maksamaan? Hämärästi muistan..
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin ihana ketju! Kuinka moni on soittanut puhelinkopista? Ottanut vastapuhelun posti-tele-laitoksesta? Ottanut kuvia kameralla, jossa on ulkoinen salama ja 24-28 kuvan filmi, joka sitten piti lähettää kehitettäväksi?
Tai tosi heviä settiä: Käynyt aikoinaan koulua myös lauantaisin? Muistaa ajan, kun kaikki kaupat menivät kiinni viimeistään klo 17 arkisin (lauantaisin puolenpäivän aikaan)?
Puhelinkopista olen soittanut. Pentuna pyörähdin muutamia kertoja paikalliset puhelinkopit läpi. Aina oli joku markka tai pari tippunut sinne ritilän alle.
en ole vastapuheluita ottanut vastaan. Kameralla kyllä kuvia ulkonen salama ja piti tosiaan miettiä, että mistä raaskii reissukuvansa ottaa, ettei filmit ja salamat heti lopu. :D
En käynyt lauantaisin koulua, se oli mun äidin juttu. Kaupat oli meni meilläpäin arkena 18.00 kiinni ja lauantaisin 14.00. Olenhan kaupungista. Mutta kesällä maalla oli outoa, kun kaupat meni kiinni jo 12.. saattoi parin tunnin päästä olla uudestaan auki. Niillä oli joku lypsytauko tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Ennen oli myös mahdollista maksaa laskut suoraan laskuttajalle. Sanomalehdet, sähkö, vesi oli mahdollista maksaa ko. puljun asiakaspalvelussa paikan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko joskus joku että pystyi puhelimella, siis sillä lanka, maksamaan? Hämärästi muistan..
Oli joskus.
70v isäni maksaa edelleen laskut pankkitiskillä ja samalla tietysti korkeat palvelumaksut. tosin sähkö- vesi ym kaupungin laskut maksaa kaupungin palvelupisteellä.
Laskuja ei tosin ole montaa.
Omistaa lankapuhelimen, ei kännykkää eikä pankki/luottokortteja.
Vierailija kirjoitti:
Nro 6 taitaa olla aika vanha! Olen itse viiskymppinen, ja olen ekasta palkastani asti, eli teini-iästä maksanut kaiken pääasiassa pankkikortilla.
No, mä olen 49v ja muistan suunnilleen noin kuin nro 6.
Eli pankin luukkuun laitettiin laskut pankin omassa kuoressa, tai käytiin ihan tiskillä maksamassa.
Aika pian sitten tuli maksuautomaatteja.
Ei laskuja ole koskaan mielestäni pankkikortilla maksettu? Paitsi nykyään nettiostoksia voi maksaa. Mutta ei todellakaan 1990-luvun alussa tai aikaisemmin, ei ollut nettiäkään. Pankkikortitkin silloin "luettiin " manuaalisesti. Sellaisella ns. höylällä.
1994 oli vielä kännykätkin harvoilla vain käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli myös mahdollista maksaa laskut suoraan laskuttajalle. Sanomalehdet, sähkö, vesi oli mahdollista maksaa ko. puljun asiakaspalvelussa paikan päällä.
Se oli pitkään oikeastaan ainoa mahdollisuus, koska palkka maksettiin käteisenä kirjekuoressa. Muistan lapsena, kuinka äiti lähti isän palkkapäivänä tehtaanportille hakemaan kirjekuoren, jotta isä ei olisi mennyt humputtelemaan perheen vuokra- ja ruokarahoja.
Sitten äiti kiikutti osan tilistä pankkiin, kävi maksamassa sähkön ja veden ja ruokakaupan laskun sekä vuokran asunnon omistajalle. Sen jälkeen hän kävi ostamassa leipomosta kaikille viinerit ja juotiin tilikahvit.
Vierailija kirjoitti:
Automaateilla maksaminen oli ihan tavallista vielä 10 vuotta sitten. Ja onhan niitä vieläkin.
2008 vai? Haloo :D Ehkä vanhukset ja vammaiset maksoi laskunsa maksuautomaateilla.
Minä ainakin vein laskut pankkiin ja sieltä ne aina maksettiin. Tämä siis ennen verkkopankkia. En käyttänyt mitään muita tapoja maksaa laskuja. Luulenpa että suurin osa on tehnyt niin.
1970-luvulla laskut maksettiin pankin tiskillä. 1980-luvulla itse käytin analogista modeemia ja maksoin jo tuolloin laskut kotona omalla tietokoneella (pankki oli SYP. Minulla oli MikrosSYP-sopimus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaateilla maksaminen oli ihan tavallista vielä 10 vuotta sitten. Ja onhan niitä vieläkin.
2008 vai? Haloo :D Ehkä vanhukset ja vammaiset maksoi laskunsa maksuautomaateilla.
Automaatteja on tänäkin päivänä vielä, että kyllä niitä käytetään. Asiakasmäärien pitää olla kohtalaisia, ei ne pankit muutoin niitä siellä tuulikaapeissa pönötyttäis.
Mä tiedän työnpuolesta viisikymppisiäkin, joille tietokone ja netti menee täysin yli ymmärryksen. Työmarkkinoilla on nykyään aika in, että pitäisi olla toimiva ja käytettävä sähköpostiosoite.
Pkseutu
Minulla ei ole mökillä nettiä ja käyn maksamassa laskut automaatilla pankin tuulikaapissa. Aina siellä on jonoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin ihana ketju! Kuinka moni on soittanut puhelinkopista? Ottanut vastapuhelun posti-tele-laitoksesta? Ottanut kuvia kameralla, jossa on ulkoinen salama ja 24-28 kuvan filmi, joka sitten piti lähettää kehitettäväksi?
Tai tosi heviä settiä: Käynyt aikoinaan koulua myös lauantaisin? Muistaa ajan, kun kaikki kaupat menivät kiinni viimeistään klo 17 arkisin (lauantaisin puolenpäivän aikaan)?
On soiteltu puhelinkopista. Kun kolikolla painoi sen rahakolon nipsusta, joka löi kolikon koneeseen oikeaan aikaan, kone luuli ottaneensa kolikon sisään ja sai ilmaiseksi puhua jonkun hetken. Vastapuhelut otettu, laitettu posti-telen konttorista telefax-onnitteluja. Ulkoisella salamalla, pokkari-filmikameralla otettu satoja rullia valokuvia. Myös maksettu laskuja pankkitiskillä, nostettu rahaa käsin kirjoitetulta pankkikirjalta, kuuluttu kultapossukerhoon ja käyty lauantaina 8-12 koulua. Töihin en lauantaisin kerinnyt, kun 60-l lopulla tuli 5 päiväinen työviikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 6 taitaa olla aika vanha! Olen itse viiskymppinen, ja olen ekasta palkastani asti, eli teini-iästä maksanut kaiken pääasiassa pankkikortilla.
No, mä olen 49v ja muistan suunnilleen noin kuin nro 6.
Eli pankin luukkuun laitettiin laskut pankin omassa kuoressa, tai käytiin ihan tiskillä maksamassa.
Aika pian sitten tuli maksuautomaatteja.
Ei laskuja ole koskaan mielestäni pankkikortilla maksettu? Paitsi nykyään nettiostoksia voi maksaa. Mutta ei todellakaan 1990-luvun alussa tai aikaisemmin, ei ollut nettiäkään. Pankkikortitkin silloin "luettiin " manuaalisesti. Sellaisella ns. höylällä.
1994 oli vielä kännykätkin harvoilla vain käytössä.
Käsitin tuon kutosen tekstin sitten väärin, kun kyselin, mistä ajasta hän puhuu. Kun hän kertoi rahan nostamisesta pankista, koska kortilla ei voinut maksaa, niin ajattelin, että kyse oli kaupassa maksamisesta. Ei tietenkään kortilla ole laskuja maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin ihana ketju! Kuinka moni on soittanut puhelinkopista? Ottanut vastapuhelun posti-tele-laitoksesta? Ottanut kuvia kameralla, jossa on ulkoinen salama ja 24-28 kuvan filmi, joka sitten piti lähettää kehitettäväksi?
Tai tosi heviä settiä: Käynyt aikoinaan koulua myös lauantaisin? Muistaa ajan, kun kaikki kaupat menivät kiinni viimeistään klo 17 arkisin (lauantaisin puolenpäivän aikaan)?
On soiteltu puhelinkopista. Kun kolikolla painoi sen rahakolon nipsusta, joka löi kolikon koneeseen oikeaan aikaan, kone luuli ottaneensa kolikon sisään ja sai ilmaiseksi puhua jonkun hetken. Vastapuhelut otettu, laitettu posti-telen konttorista telefax-onnitteluja. Ulkoisella salamalla, pokkari-filmikameralla otettu satoja rullia valokuvia. Myös maksettu laskuja pankkitiskillä, nostettu rahaa käsin kirjoitetulta pankkikirjalta, kuuluttu kultapossukerhoon ja käyty lauantaina 8-12 koulua. Töihin en lauantaisin kerinnyt, kun 60-l lopulla tuli 5 päiväinen työviikko.
Niin minäkin. Vielä 1970-luvulla piti tilata kaukopuhelut. Kävin lapsena "lennättimessä", jossa tätini oli töissä. Oli kiva katsella, kun täti vaihteli johtoja ja yhdisteli puheluita.
Kirjekyyhkyt veivät rahat maksunsaajille.