Lue keskustelun säännöt.
Miten laskut maksettiin ennen nettiä?
Mentiinkö laskunipun kanssa aina pankkiin ne maksamaan tiskille?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
No 50+ ikäisenä muistan että joskus kesätyöpaikoissa saattiin "palkkapussi". Se oli oikeasti kuori, jossa palkka oli rahana. Melko pian se muuttui siihen, että sai vaan "tilinauhan", joka oli tietokoneella tehty pitkä kapea nauha, jossa oli palkkalaskelma – rahat menivät suoraan tilille. Silloin pankkitili on vielä sellainen, että piti mennä pankkikonttoriin jonottamaan että pystyi nostamaan tililtä rahaa. Mukana piti olla aina sellainen pieni pahvinen pankkikirja, jota muistaakseni kutsuttiin vastakirjaksi. Alkujaan pankkivirkailija merkitsi kirjaan käsin (!) summan, jonka nostit ja paljonko rahaa tilille jäi :)
Laskujen maksussa muistan pienenä nähneen vanhempieni pelaavan shekkien kanssa. Ilmeisesti pankin perusteella tilisiirron pystyi vain tekemään shekkitililtä. Oli myös olemassa postisiirto, joten Postia pystyi myös käyttämään pankkina (Postipankki).
Kun itse tulin laskunmaksuikään oli Suomessa käytössä pankkisiirtosysteemi, joka toimi kaikilta tileiltä. Eli täytettiin sellainen pieni pankista saatava lomake, allekirjoitettiin ja jätettiin se pankkiin (muistaakseni nämä todella pystyi jättämään jopa yölläkin kuoressa pankin ulkoseinässä olevasta postiluukusta sisään) ja sillä näppärästi raha siirtyi jonkun yrityksen tai henkilön tilille muutaman päivän sisällä.
Tästähän sitten nopeasti kehittyi se, että yrityksen laskut alkoivat olla itsessään pankkisiirtolomakkeita. Pian tästä kehittyi laskut, jotka käytiin itse maksamassa pankin maksuautomaatilla, aluksi piti näpytellä kaikki tiedot itse, sitten tuli viivakoodit, joten näpyttely väheni.
Tässä vaiheessa eli 1990-luvulla asuin jonkun aikaa USA:ssa, jossa silloin oli vielä käytössä vain shekit, jotka piti kirjoittaa ja lähettää postin kautta kuoressa erikseen jokaiselle laskun saajalle. Todellakin siellä piti olla shekkitili ja shekillä sitten maksettiin kaikki laskut. Tälle antiikkiselle systeemille nauroimme suomalaisten kesken useasti :)
Tilisiirtoja ei varsinaisesti tehty Suomessa shekkien avulla, vaan shekkejä käytettiin kuin käteistä rahaa. Sen sijaan, että maksoi kaupassa käteisellä, saattoi maksaa shekillä. Oli myös mahdollista mennä laskuttajan (esim. puhelin- tai sähkölaitoksen) toimistoon ja maksaa lasku siellä joko käteisellä tai shekillä.
Normaalisti laskut tulivat jo 1970-luvulla valmiina tilisiirtolomakkeina, joihin piti täyttää vain maksajan tiedot, pankkitilin numero ja allekirjoitus. Niitä pankista haettavia tilisiirtolomakkeita piti käyttää vain erikoistapauksissa, kuten esim. silloin, kun halusi siirtää rahaa omalta tililtään toisen yksityishenkilön tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin jatkaa -70 luvulta.
Sähkölaskun äiti kävi maksamassa suoraan sähkölaitokselle.
Ja muutenkin laskuja ollut paljon vähemmän mitä maksaa. Vuokra ja sähkö, ei siihen aikaan luottoja noin vain otettu. Ei ollut puhelinta. Tuskin vakuutuksia. Milloinkohan tvlupa on tullut? Tuskin on ollut "aina"Tämä tavallisen yh:n lapsena muistan. Olen 45v
No ei otettu, mutta luottokortteja oli siihenkin aikaan, joilla saattoi maksaa ruokakaupassa, näin ymmärsin ja että ylivelkaantuneita oli jo 70-luvulla. Tulotaso ei vaikuttanut saiko luottokortin.
Vierailija kirjoitti:
No 50+ ikäisenä muistan että joskus kesätyöpaikoissa saattiin "palkkapussi". Se oli oikeasti kuori, jossa palkka oli rahana. Melko pian se muuttui siihen, että sai vaan "tilinauhan", joka oli tietokoneella tehty pitkä kapea nauha, jossa oli palkkalaskelma – rahat menivät suoraan tilille.
Olen samaa ikäpolvea, 80-luvun alkupuolella työskentelin erään viraston taloustoimistossa, maksoimme palkkoja ympäri Suomea, ja sitten tuli ongelma kun jollakin pohjoisen työmaalla oli tilapäistehtävissä henkilö, jolla ei ollut pankkitiliä. Mites me sille palkka saadaan maksettua? Systeemit eivät enää taipuneet tuohon vaihtoehtoon. Muistaakseni tämän työntekijän piti sitten lopulta se pankkitili hankkia, jotta sai jostain kuukauden pestistään liksan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin jatkaa -70 luvulta.
Sähkölaskun äiti kävi maksamassa suoraan sähkölaitokselle.
Ja muutenkin laskuja ollut paljon vähemmän mitä maksaa. Vuokra ja sähkö, ei siihen aikaan luottoja noin vain otettu. Ei ollut puhelinta. Tuskin vakuutuksia. Milloinkohan tvlupa on tullut? Tuskin on ollut "aina"Tämä tavallisen yh:n lapsena muistan. Olen 45v
Näin se meni. Kivijalkakauppoja oli kaikista pienimmissäkin takahikiän kylissä, joissa maksettiin käteisellä ostokset ja bensapumpulla tankatit bensat. Samoin hoidettiin vaate ym.ostokset kaupoissa. Ei ollut nettiä eikä verkkokauppoja. Ihmiset eivät olleet vielä kulutusyhteiskunnan orjia, jossa ihmisarvoa mitataan tavaran määrällä ja hinnalla. Tyydyttiin siihen mitä oli eikä vertailtu koko ajan muihin. Nm.-68
Ei ihmisillä ollut myöskään varaa kuluttaa. Elintarvikkeet ja taloustavarat olivat niin kalliita, että mihinkään muuhun ei jäänt rahaa. Vanhemmilla ihmisillä ei ollut edes ajokortteja. Oli vaan pakko ostaa päiväittäistavarat kyläkaupasta, maksoi mitä maksoi.
Elintaso nousi kohosten 1950-luvulta alkaen. Koko Suomi haluttiin pitää asuttuna. 1980-luvulle mennessä oli autoja jo kaikkialla ja hyvä elintaso. Kyllä ihmisillä oli työpaikkoja ja varaa ostaa ruokaa. 1990-luvulla Suomi ajettiin lamaan ja meno muuttui pysyvästi.
Suomen ennenmäkemätön noususuhdanne alkoi vuonna 1988, jota kesti vain pari vuotta. Silloin ei kukaan ollut köyhä, kun pankit lähetti mainoksia, jolla voi nostaa lainaa 10.000-60000mk vain ruutuun ruksaamalla ja postiin ja korot huiteli 14%.
Osa varmasti oli noususuhdanteen huumassa ja elivät velaksi ja näin viettivät korkeaa elintasoa, mutta 90-luvulla moni tuli ryminällä alas ja nähtiin ennen näkemätön konkurssien ja pakkohuutokauppojen määrä.
Eipä ne pankkien mainokset ketään rikastuttaneet. Tuhahtelin niille huvittuneena, en ruksinut ruutua. Ei tarvinnut, kun työtäkin oli.
Noususuhdanne alkoi kyllä jo aikaisemmin. Olikos vuonna 1987, kun joka talouteen jaettiin hallituksen propagandakirje "verotuksesi kevenee!" Silloin en hymyillyt, vaan kirosin. Olin sitä mieltä, että noususuhdanteen aikana ei pidä valaa öljyä liekeille, mitä verotuksen keventäminen merkitsi. Ja olen sitä mieltä vieläkin. Veronalennusten aika olisi ollut sitten vasta lamavuosina.
Noususuhdanteen huomasi myös siitä, että töitä oli. Oli jo 80-luvun alkupuolella kaikille jotka vain halusivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Öö ei tainnut olla nettiä v. 1988...
ööö kyllä oli. oli kuule jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Suomi tosin liittyi internettiin 1988
Ohis, mutta monella taitaa mennä sekaisin Internet ja web eli www. Ihan jo kaksi ensimmäistä kappaletta artikkelista https://fi.wikipedia.org/wiki/Internet sivistävät paljon. Siitä oppii myös, että verkkoyhteyksiä on (ja etenkin on ollut) muitakin kuin Internet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Postipankin laskut sai laittaa kuoressa ihan postilaatikkoon.
Miettikää, kuinka monta huomautuslaskua ja perintäkirjettä tällä tavalla nykyisin tulisi! Minulle tulee lähes kaikki laskut sähköisenä, osittain koska postin toiminta on niin epävarmaa. Yksi sairaalalasku löysi perille vasta, kun ilmeisesti väestörekisterikeskuksesta oli tarkistettu osoitetiedot ulosottoviraston toimesta. Osoite oli alun perin kirjattu muuten oikein, mutta paikkakunta kirjoitettu väärin. Yksikään lasku tai perintäkirje ei ollut minulle asti löytänyt. Ulosottoviranomaiset olivat ihmetelleet, kun omaisuutta on reilusti, mutta 20 € laskua ei jostain syystä ole maksettu.
Tämän talon (a-talon a-rappu) rappukäytävään taas on jo yksi lasku toimitettu kolmesti, kun osoite on ihan oikein kirjoitettu b-talon a-rappuun. Kun viimeisimmän kerran toimitin takaisin postille, kirjoitin yksityiskohtaiset toimitusohjeet kuoreen, kun pelkkä huomautus väärästä talosta ei riittänyt. Kaikki tärkeä tulee nykyään lähetettyä kirjattuna, jostain kumman syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena liityttiin kaikkien pankkien jäseneksi/kerhoihin ja niistä sai sen tilivihkon ja kaiken laista sälää..tosin en muista mitä.. kopilla oli joku farkkuaiheinen kerho. Muistaako joku näitä?
Kop (Merita, Nordea) oli Jeans Club ja Hakki Hamsteri
Syp (Merita, Nordea) taisi olla maapallokerho?
Postipankki (Leonia, Sampo, Danske) oli ainakin joskus muinoin Kultapossukerho.
Sitten oli tietty säästölippaita pankin teemaan sopien (oravat, possut, maapallot).
Tästä tulikin mieleeni, että menetettiin tuhannen taalan paikka, kun Sampo ja Leonia yhdistettiin, eikä pankin nimeksi tullut Lempo. Ois ollu tiukka!
Urpo!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena liityttiin kaikkien pankkien jäseneksi/kerhoihin ja niistä sai sen tilivihkon ja kaiken laista sälää..tosin en muista mitä.. kopilla oli joku farkkuaiheinen kerho. Muistaako joku näitä?
Kop (Merita, Nordea) oli Jeans Club ja Hakki Hamsteri
Syp (Merita, Nordea) taisi olla maapallokerho?
Postipankki (Leonia, Sampo, Danske) oli ainakin joskus muinoin Kultapossukerho.
Sitten oli tietty säästölippaita pankin teemaan sopien (oravat, possut, maapallot).
Tästä tulikin mieleeni, että menetettiin tuhannen taalan paikka, kun Sampo ja Leonia yhdistettiin, eikä pankin nimeksi tullut Lempo. Ois ollu tiukka!
Muista miten tuota Lempoa haluttiin nimeksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Kyllä ne piti tosiaan pankissa käydä maksamassa. Postipankissa pystyi jättämään kuoressa johonkin luukkuun allekirjoitettuina, mutta en muista SYP:n asiakkaana (myöh. Merita myöh Nordea) että olisin niin tehnyt. Myös käteistä nostettiin pankista ja se merkittiin pankkikirjaan. Kortilla ei tietenkään voinut maksaa. Ulkomaanmatkoillekin nostettiin käteistä ja sitten vaihdettiin sitä paikalliseksi valuutaksi. Jonkinlaisia matkashekkejäkin oli kyllä olemassa, mutta en muista itse niitä käyttäneeni.
Muistan faijan shekkivihon. Shekkejä se aina kirjoitteli. Muistan myös käsinkirjoitetut pankkikirjat, joihin laskitkin merkittiin,kun ne oli maksettu. Uusinta uutta oli se kun kone teki sen. Ekat nettitunnukset sain -88. T: vm-69
Öö ei tainnut olla nettiä v. 1988...
ööö kyllä oli. oli kuule jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Suomi tosin liittyi internettiin 1988
Ohis, mutta monella taitaa mennä sekaisin Internet ja web eli www. Ihan jo kaksi ensimmäistä kappaletta artikkelista https://fi.wikipedia.org/wiki/Internet sivistävät paljon. Siitä oppii myös, että verkkoyhteyksiä on (ja etenkin on ollut) muitakin kuin Internet.
Marginaaliryhmien käytössä. Tosiasassahan internet on yleistynyt vasta 2000 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin jatkaa -70 luvulta.
Sähkölaskun äiti kävi maksamassa suoraan sähkölaitokselle.
Ja muutenkin laskuja ollut paljon vähemmän mitä maksaa. Vuokra ja sähkö, ei siihen aikaan luottoja noin vain otettu. Ei ollut puhelinta. Tuskin vakuutuksia. Milloinkohan tvlupa on tullut? Tuskin on ollut "aina"Tämä tavallisen yh:n lapsena muistan. Olen 45v
No ei otettu, mutta luottokortteja oli siihenkin aikaan, joilla saattoi maksaa ruokakaupassa, näin ymmärsin ja että ylivelkaantuneita oli jo 70-luvulla. Tulotaso ei vaikuttanut saiko luottokortin.
Ei 70-luvulla ollut luottokortteja, ne tuli paljon myöhemmin.
Ruoka ostettiin tilille ja maksettiin kerran kuukaudessa. Juoksupoika toi myös ruokaostokset kotiin.
Ja huonekalut, kirjat jne. ostettiin osamaksulla, jonka kauppa rahoitti ja antoi pankkisiirrot käteen, jolla maksettiin. Erityisen suosittuja osamaksulla oli kirjasarjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin jatkaa -70 luvulta.
Sähkölaskun äiti kävi maksamassa suoraan sähkölaitokselle.
Ja muutenkin laskuja ollut paljon vähemmän mitä maksaa. Vuokra ja sähkö, ei siihen aikaan luottoja noin vain otettu. Ei ollut puhelinta. Tuskin vakuutuksia. Milloinkohan tvlupa on tullut? Tuskin on ollut "aina"Tämä tavallisen yh:n lapsena muistan. Olen 45v
No ei otettu, mutta luottokortteja oli siihenkin aikaan, joilla saattoi maksaa ruokakaupassa, näin ymmärsin ja että ylivelkaantuneita oli jo 70-luvulla. Tulotaso ei vaikuttanut saiko luottokortin.
Ei 70-luvulla ollut luottokortteja, ne tuli paljon myöhemmin.
Ruoka ostettiin tilille ja maksettiin kerran kuukaudessa. Juoksupoika toi myös ruokaostokset kotiin.
Ja huonekalut, kirjat jne. ostettiin osamaksulla, jonka kauppa rahoitti ja antoi pankkisiirrot käteen, jolla maksettiin. Erityisen suosittuja osamaksulla oli kirjasarjat.
Pahoittelen mutta eri mieltä, tunsin kaksi naishenkilöä joilla oli luottokortti 70-luvulla. Toinen heistä sanoi että tulee ostettua niin paljon, siksi oli luopunut siitä, joten sen oli täytynyt olla jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kävin vielä joskus vuonna 2007 maksamassa vuokrani pankin tuulikaapissa. Olin silloin vielä alaikäinen. Minulla oli kyllä tietokone, mutten enää edes muista, milloin ja miten sain verkkopankkitunnukset. Miten olen senkään voinut unohtaa! Köyhänä opiskelijana käytin useimmiten käteistä, kun tilin saldon sai tarkastettua vain automaatilta.
Muistan myös, kun electronilla maksaessa joutui antamaan allekirjoituksensa kassalle. Milloin sekin vaihtui numerokoodiksi?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin vielä joskus vuonna 2007 maksamassa vuokrani pankin tuulikaapissa. Olin silloin vielä alaikäinen. Minulla oli kyllä tietokone, mutten enää edes muista, milloin ja miten sain verkkopankkitunnukset. Miten olen senkään voinut unohtaa! Köyhänä opiskelijana käytin useimmiten käteistä, kun tilin saldon sai tarkastettua vain automaatilta.
Muistan myös, kun electronilla maksaessa joutui antamaan allekirjoituksensa kassalle. Milloin sekin vaihtui numerokoodiksi?
Muistelisin, että ainakin vielä 2006 on maksu tapahtunut allekirjoituksella. Pikaisella googlauksella ei löytynyt vastausta tähän, että milloin tarkalleen vaihto on tapahtunut. Minä olen tämän keskustelun junnuja: sain 10-vuotiaana, eli v. 2005, Visa Electronin ja muistan kuinka paljon harjoittelin sitä allekirjoitusta. Toisaalta sitten taas muistan sen ensimmäisen kortin pin-koodinkin, eli on sitäkin tullut jonkin verran käytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ruukas maksaa laskut puhelimella ennen nettiä. Oli työlästä painella niitä numerosarjoja vanhan ajan kännykällä. Eli sen piti soittaa johonki palvelunumeroon jossa se näppäili kaikki ne laskun numerot. Ennen puhelinsysteemiä se kävi iha pankintiskillä maksaa.
Äitini maksoi joskus 80-luvulla usein kaupassa ostokset shekillä. Hän hitaasti ja hartaasti j
Kirjoitti sen kassalla. Oli oikein shekkivihko josta sen aina repäisi.
Minulla oli jo v. 1973 luottokortti, jolla ostettiin ainakin bensat. Laskut maksoin pankin tiskillä kaikki kerralla. Asuntolainassa oli suoraveloitus, meni 4 kertaa vuodessa ja aina pieneni nopeasti. 5vuotta maksuaikaa.
Tiskille menin maksamaan. En tykänyt automaateista kun aina tuntu et joku tuli hengittämään niskaan.
Stokkalle oli tili, joka maksettiin kerran kuussa. v1975
Suoraan kävelin Espoon sähkön toimistoon ja maksoin käteisellä. Ei tartte kauaks matkustaa, kun tuo on edelleen mahdollista ja yleistä. Esim. Itävallassa ja Saksassa (vaikka luulette niitä kehittyneiksi), ei ole mitään suoraveloituksia ja keskitettyä maksamista.
Netissä voit maksaa, mutta jokaiselle erikseen niiden omilta sivuilta, eli sähkölasku sähköyhtiön nettisivuilta, kaasulasku niiden jne...jne...
Se oli pankkikortti (toimi 1-2pv viiveellä) ja sen kanssa mentiin esim sähköyhtiön palv.pisteeseen ja maksettiin lasku. Tietysti siihen tarvittiin henkilökuntaa.
Samoin joka kaupungissa oli Rahatoimisto, jossa maksettiin kaupungin, valtion ja suurten yritysten laskuja, joko kortilla tai käteisellä, ilman toimitusmaksuja ja se oli ilmainen.
En tiedä onko edes olemassa Rahatoimistoja, mutta luulen, ettei niissä makseta laskuja.