JESS! mies sai työpaikan ja minusta tulee kotirouva!

voi hitsi, ihana pääsiäinen tulossa. muistan tämän loppuelämäni ajan!

Minäkin olen onnellisesti kotona eikä tiukkaakaan tee, ei henkisesti eikä taloudellisesti ;-)



Ja enkä koe uhrautuvani pätkän vertaa...mulle työnteko ei ole mikään identiteetin määrittäjä. Olen tyytyväinen muutenkin!

Miehellä työssä kans tohon mahdollisuus jos pääsee yhteen projektiin mukaan ja mä vasta just jäänyt äippälomalle. Toivon et voisin olla kans kauan kotona... :)

mun oli pakko päästä purskahtamaan tämä ulos..muille en ole vielä kertonutkaan kuin teille :0



- ap -

Mutta mä kyllä toivoisin meidän kohdalla, että itse saisin vastaavan työpaikan kuin miehesi ja voisin tehdä miehestäni kotiaviomiehen. :-D

mutta nyt on pullat niin hyvin uunissa ettei paremmasta väliä. koska olen kotoisin ihan työväenluokkaisesta perheestä, tulen säästämään pahan päivän varalle nyt, kun asuminen, matkustaminen jne ei rasita lainkaan talouttamme.



mä en voi uskoa tätä todeksi!

siskoni tekee samaa eikä ole kovinkaan onnellinen siitä ollut enää vuosiin. Lasten kanssa ei ole herkkua asua siellä täällä ja kun itsellä on myös koulutusta, sitä tekisi mielellään muutakin kuin olisi kotirouva. Sisko odottaa, että lapset kasvaa riittävän isoiksi, niin palaa sitten itsekin työelämään. Mutta jos oma ammatti on joku siivooja tms. niin sitten varmaan ihan mielellään ryhyy tuohon. Onnea vaan!

onnea myös kaikille " kohtalotovereilleni" , ainakin nyt tämä tuntuu taivaalta. saas nähdä, mitä kolmen vuoden päästä olen mieltä..:0)



miten rouvat saavat aikansa kulumaan? onko mitään hyväntekeväisyysjuttuja mihin voisi ottaa osaa? jotenkin tuntuu että haluaisi antaa lapsille sellaisen kuvan että vaikka olisi kotona, ei tarvitse olla toimeton.

mulla on kaksi keskiasteen tutkintoa mutta ei mitään intohimoa jatkaa työelämässä tämän enempää. on kotiäidinkin panos tärkeä. ja kuten jo yllä kyselinkin: tekemistä löytyy aina kun vaan sellaista etsii!

voisin itse kokeilla, huom. kokeilla ihan samaa sillä ehdolla että pääsisin heti töihin kun haluan..

Diplomaatin lapsena voin vakuuttaa, ettei se elo ulkomaan komennuksilla välttämättä aina niin auvoista ole, joskin tietty ihan avartavaa. No, tulet huomaamaan sen itse, joten ei tästä sen enempää. Lykkyä!

mies voisi jäädä koti-isäksi :-)

tietenkin alituinen matkustaminen on rankkaa ennen pitkää. olen kuitenkin päättänyt että tulen toimeen joka maassa ja opettelen tuntemaan komennuspaikat etukäteen jottei kauheita kulttuurishokkeja pääse muodostumaan.



tämähän on ihan mahtava paikka opetella uusia kieliäkin!

kateellisista olen saanut jo tähän ikään tarpeekseni ja osaan heitä jo varoakin. mutta kiitos kaikille minua kannustaneille, olisi kiva kuulla diplomaatin jälkikasvun juttuja lisääkin..

kotirouvaelämää en kaipaisi. Että onnea vaan! Voitko paljastaa yhtään että mikä koulutus miehelläsi on ja millainen ura tms. Kiinnostaa itseäni, opiskelen valtiotieteitä.

Minä elelen tällä hetkellä myös kotirouvana ulkomailla maisteritutkinto taskussa.



Varaudu siihen, että kulttuurishokki kuuluu elämään, vaikka muuttaisitte vain Ruotsiin, jonka nyt pitäisi olla niin tuttu että, mutta kuitenkin...

mutta voit kuvitella että olen pakahtumaisillani kertoa asiasta kaiken minkä tiedän. en ole vielä kertonut edes vanhemmilleni, koska en todellakaan tiedä miten sen tekisin!



lapsille toivon että tämä tuo mukanaan pelkkää hyvää: heistä tulee maailmankansalaisia sanan kaikissa merkityksissä. huomaatte varmaan että mulla ei ole hajuakaan minkälaisen haasteen edessä sitä oikein seison (ja varsinkin mies!)!

työelämään. Tosin mulla kyllä opinnot vaiheessa mutta mukavaa että tulot lisääntyy!!

millä tavoin ja onko sinulla joku luotettu henkilö?

Sitten on kuulemma peli menetetty, oli syy sitten itsestä riippumaton työttömyys tai lapset.