Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei näe meidän suhteessa muuta ongelmaa kuin
03.01.2018 |
... sen, että minä valitan koko ajan. Kaikki muuttuisi paremmaksi, jos lakkaisin ottamasta esille epäkohtia meidän suhteessa. Jos en sanoisi mitään yhteisen ajan puutteesta tai seksin vähyydestä niin mitään ongelmaa ei olisikaan. Ja jos en koko ajan hokisi että en jaksa ja väsyttää, niin ei enää väsyttäisi.
Ja kun en hae mitään kuuta taivaalta. Riittäisi seksi kerran viikossa ja se, että iltaisin kun lapset nukkuu niin ei aina katsottaisi telkkaria. Jos pari kertaa vuodessa palkattaisiin joku vahtimaan lapsia niin että voitaisiin vaikka mennä leffaan. Miehelle tämä kaikki käy kyllä, kunhan minä sammutan telkan ja ehdotan jotain, tai teen aloitteen seksiin (mies ei kylläkään innostu kuin kerran viidestä). Mies sanoo että tekee mielellään mun kanssa juttuja, mutta ei hommaa lapsenvahteja eikä edes suunnittele että olisi vaikka kiva nähdä uusin Star Wars.
Ei se halua puhua näistä, mutta ei sille kelpaa erokaan. Kaikki kääntyy aina minun syyksi, ja alan itsekin epäillä että olen hölmö kun haluan seksiä ja muutakin kuin työkaverimaisen suhteen jossa yhdessä hoidetaan lapset ja koti.
Mitä tässä enää voi tehdä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyksälle sanonut, että sitten kun en enää "valita" en enää välitä. Ei pitäisi tulla eron yllätyksenä, tiedä sitten muistaako. Ja mä en oikeesti valita, esitän vain korjausehdotuksia.
Sama. Ihan vain yhtenä esimerkkinä: suhteen alussa meillä oli tosi mukavia viikonloppuaamuja, kun syötiin aamiaista ja luettiin Hesaria yhdessä. Molemmat pitivät näitä tärkeinä ja kumpikin ilmaisi sen ääneen. Pikkuhiljaa mies alkoi viihtyä yhä pitempään vessassa aamupskalla kirjan kanssa. Minä tein aamiaisen, odotin, aloin kiukutella siitä kun jouduin tekemään sen yksin ja odottamaan häntä turhanpanttina.
Sitten aloin toimia kuten nyt teen: Minä teen edelleen aamiaisen, koska en jaksa odottaa että hän tulisi kaveriksi. Syön omani, luen lehden, ja usein olen melkein valmis ennen kuin hän edes tulee pöytään. Siinä vaiheessa itse siirryn jo omiin juttuihini, joko kesällä pihahommiin tai näin talvella tulen nettiin keskustelemaan täällä olevien ihmisten kanssa.
Olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja hyväntuulisuudestani ja mitä ilmeisimmin miehelle yhteinen viikonloppuaamu ei enää ole yhtä tärkeä kuin minulle, joten minä teen siitä sellaisen kuin minä haluan. Samalla tosin väliimme tulee taas yksi asia, joka ei enää millään tavalla yhdistä meitä. Sinkkuna olisi vielä helpompi nauttia omasta aamurytmistä.
Saiskin syödä aamiaisen ja juoda aamukahvin ihan rauhassa, ilman jonkun aamu ihmisen kälätystä! :D Ihmiset on niin erilaisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyksälle sanonut, että sitten kun en enää "valita" en enää välitä. Ei pitäisi tulla eron yllätyksenä, tiedä sitten muistaako. Ja mä en oikeesti valita, esitän vain korjausehdotuksia.
Sama. Ihan vain yhtenä esimerkkinä: suhteen alussa meillä oli tosi mukavia viikonloppuaamuja, kun syötiin aamiaista ja luettiin Hesaria yhdessä. Molemmat pitivät näitä tärkeinä ja kumpikin ilmaisi sen ääneen. Pikkuhiljaa mies alkoi viihtyä yhä pitempään vessassa aamupskalla kirjan kanssa. Minä tein aamiaisen, odotin, aloin kiukutella siitä kun jouduin tekemään sen yksin ja odottamaan häntä turhanpanttina.
Sitten aloin toimia kuten nyt teen: Minä teen edelleen aamiaisen, koska en jaksa odottaa että hän tulisi kaveriksi. Syön omani, luen lehden, ja usein olen melkein valmis ennen kuin hän edes tulee pöytään. Siinä vaiheessa itse siirryn jo omiin juttuihini, joko kesällä pihahommiin tai näin talvella tulen nettiin keskustelemaan täällä olevien ihmisten kanssa.
Olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja hyväntuulisuudestani ja mitä ilmeisimmin miehelle yhteinen viikonloppuaamu ei enää ole yhtä tärkeä kuin minulle, joten minä teen siitä sellaisen kuin minä haluan. Samalla tosin väliimme tulee taas yksi asia, joka ei enää millään tavalla yhdistä meitä. Sinkkuna olisi vielä helpompi nauttia omasta aamurytmistä.
Saiskin syödä aamiaisen ja juoda aamukahvin ihan rauhassa, ilman jonkun aamu ihmisen kälätystä! :D Ihmiset on niin erilaisia..
Eipä tuohon tarvita muuta kuin elämänkumppani, joka arvostaa samaa asiaa. Meillä molemmat kuvittelivat haluavansa nimenomaan sitä, että keskustellaan ja jaetaan uutisia. Nyt mies ihmettelee, miksi emme enää tee sitä.
Aamuihmisiä emme ole kumpikaan. Aamiainen/brunssi syödään viikonloppuisin 9-12 välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyksälle sanonut, että sitten kun en enää "valita" en enää välitä. Ei pitäisi tulla eron yllätyksenä, tiedä sitten muistaako. Ja mä en oikeesti valita, esitän vain korjausehdotuksia.
Sama. Ihan vain yhtenä esimerkkinä: suhteen alussa meillä oli tosi mukavia viikonloppuaamuja, kun syötiin aamiaista ja luettiin Hesaria yhdessä. Molemmat pitivät näitä tärkeinä ja kumpikin ilmaisi sen ääneen. Pikkuhiljaa mies alkoi viihtyä yhä pitempään vessassa aamupskalla kirjan kanssa. Minä tein aamiaisen, odotin, aloin kiukutella siitä kun jouduin tekemään sen yksin ja odottamaan häntä turhanpanttina.
Sitten aloin toimia kuten nyt teen: Minä teen edelleen aamiaisen, koska en jaksa odottaa että hän tulisi kaveriksi. Syön omani, luen lehden, ja usein olen melkein valmis ennen kuin hän edes tulee pöytään. Siinä vaiheessa itse siirryn jo omiin juttuihini, joko kesällä pihahommiin tai näin talvella tulen nettiin keskustelemaan täällä olevien ihmisten kanssa.
Olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja hyväntuulisuudestani ja mitä ilmeisimmin miehelle yhteinen viikonloppuaamu ei enää ole yhtä tärkeä kuin minulle, joten minä teen siitä sellaisen kuin minä haluan. Samalla tosin väliimme tulee taas yksi asia, joka ei enää millään tavalla yhdistä meitä. Sinkkuna olisi vielä helpompi nauttia omasta aamurytmistä.
Saiskin syödä aamiaisen ja juoda aamukahvin ihan rauhassa, ilman jonkun aamu ihmisen kälätystä! :D Ihmiset on niin erilaisia..
Eipä tuohon tarvita muuta kuin elämänkumppani, joka arvostaa samaa asiaa. Meillä molemmat kuvittelivat haluavansa nimenomaan sitä, että keskustellaan ja jaetaan uutisia. Nyt mies ihmettelee, miksi emme enää tee sitä.
Aamuihmisiä emme ole kumpikaan. Aamiainen/brunssi syödään viikonloppuisin 9-12 välillä.
Tuo onkin sitten lähes ainoa eroavaisuus meissä. Brunssi! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet vieläkin superkaunis, jolla ottajia joka sormelle? Harva on.
Miehet on kyllä huvittavia kun luulevat, että nainen tuntee pakottavaa tarvetta olla mieluummin vaikka paskassa suhteessa kuin yksinään. Senkö takia muututte tuollaisiksi, kun luulette että kyllä se nainen pysyy vierellä kun ei se jaksa uutta etsiä ja yksin se ei halua olla?
No oon kyllä monelta naiselta kuullut valitusta kuinka paska suhde on, mutta eivät eroa koska muutos pelottaa ja ei haluta olla yksin. Eli en luule, vaan ihan tiedän miehiä ja naisia ketkä ovat mieluummin huonossa suhteessa kuin yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se valittaminen. Ihan kokonaan. Ala tehdä itselle mieluisia asioita paitsi älä petä. Käy yksin katsomassa se star wars. Niin mäkin tein ja oli kivaa. Eihän leffassa kenellekään puhuta. Aloita uusi harrastus. Lenkkeile, ui, patikoi metsässä. Löydä itsesi uudelleen. Et löydä onnellisuutta muutoin.
Itse en jatkaisi suhdetta jos en viihtyisi puolison kanssa. Siinä vaiheessa kun suhde muuttuu pelkäksi kämppäkaveruudeksi se olisi adios.
Lapset arvostavat tosi paljon
Ikävää, jos isänsä ei jaksa nähdä vaivaa vuokseen.
Jos äitini olisi rikkonut perheen sen takia, että isä ei jaksanut panna tarpeeksi usein, ei ole kauhean vaikea miettiä kumpi olisi sympatiat saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamu unisuus tai virkeys ei muuten ole arvostus kysymys vaan synnynnäinen ominaisuus.
Vitsit näitä prinsessa syndroomaisia ja minä olen kuulemma narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitsit näitä prinsessa syndroomaisia ja minä olen kuulemma narsisti.
Kerrotko ketkä tässä keskustelussa ovat prinsessasyndroomaisia, kiitos.
Kauan olette tunteneet/ seurusteleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyksälle sanonut, että sitten kun en enää "valita" en enää välitä. Ei pitäisi tulla eron yllätyksenä, tiedä sitten muistaako. Ja mä en oikeesti valita, esitän vain korjausehdotuksia.
Näin olen miehelleni sanonut myös. Tilanne tulikin eteen yhtäkkiä n. vuosi sitten, kun en sanonutkaan asiasta, josta olisin yleensä sanonut. Mies kysyi olenko kunnossa, kun vaikutan poissaolevalta. Sanoin vain että en taida välittää (siitä silloin kyseessä olleesta asiasta) tuon taivaallista. Olen myös sanonut miehelleni, kun hän ehdotti(vahingossa, oli katsonut päivämäärän väärin) että lähtisi vuosipäivänämme kaverinsa kanssa lappiin viikoksi. Sanoin että mulle se on ihan sama, menetkö vai et. Mies oli hämmentynyt, ja vielä hämmentyneempi, kun itse tajusi kyseisellä viikolla olevan vuosipäivämme, jolloin on ollut tapana tehdä yhdessä yönylireissu jonnekin päin Suomea. Tuolloin mieheni kysyi että pitäisikö meidän alkaa tekemään vähän enemmän tämän parisuhteemme eteen. Sanoin siihenkin, että en taida jaksaa, kun ei oikein kiinnostele käyttää aikaa siihen. Keskustelimme tuon jälkeen usein ja perusteellisesti suhteemme tilasta, ja siitä mitä tahdoimme halutakaan enää suhteeltamme.
Mies lopetti minun pitämisen itsestäänselvyytenä, ja löysimme toisemme uudestaan. Nyt menee paremmin kuin koskaan, ja jaksan taas sanoa jos joku asia harmittaa :))
Kuinka monta lasta teillä on ja minkä ikäisiä lapset ovat? Kuinka kauan asiat ovat nyt mielestäsi näin menneet vai onko joskus ollut toisin? Minkälainen on tyypillinen arkipäivänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet vieläkin superkaunis, jolla ottajia joka sormelle? Harva on.
Miehet on kyllä huvittavia kun luulevat, että nainen tuntee pakottavaa tarvetta olla mieluummin vaikka paskassa suhteessa kuin yksinään. Senkö takia muututte tuollaisiksi, kun luulette että kyllä se nainen pysyy vierellä kun ei se jaksa uutta etsiä ja yksin se ei halua olla?
No oon kyllä monelta naiselta kuullut valitusta kuinka paska suhde on, mutta eivät eroa koska muutos pelottaa ja ei haluta olla yksin. Eli en luule, vaan ihan tiedän miehiä ja naisia ketkä ovat mieluummin huonossa suhteessa kuin yksinään.
Niin, totta kai jotkut ovat tuollaisia. Ei miehen silti kannata olettaa että voi tehdä mitä huvittaa, jokainen nainen kyllä jatkaa loputtomiin huonossa suhteessa jos ei ole superkaunotar jolla on ottajia joka sormelle. Tuollaisen oletuksen ensimmäinen kommentoija teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se valittaminen. Ihan kokonaan. Ala tehdä itselle mieluisia asioita paitsi älä petä. Käy yksin katsomassa se star wars. Niin mäkin tein ja oli kivaa. Eihän leffassa kenellekään puhuta. Aloita uusi harrastus. Lenkkeile, ui, patikoi metsässä. Löydä itsesi uudelleen. Et löydä onnellisuutta muutoin.
Itse en jatkaisi suhdetta jos en viihtyisi puolison kanssa. Siinä vaiheessa kun suhde muuttuu pelkäksi kämppäkaveruudeksi se olisi adios.
Lapset arvostavat tosi paljon
Lapset eivät olleet syy suhteeseen vaan sen sivutuote. Mieluummin onnellisena yksin kuin onnettomana kurjassa parisuhteessa.Lapset eivät ole syy olla huonossa suhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Ero. Jos haluat roikkua rasittavassa tyypissä niin pariterapia. Miehen ulkoruokinta.