Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kadu
03.01.2018 |
Suuttuessaan mies uhkaa väkivallalla, on heilutellut naaman edessä nyrkkiä, saksia, vasaraa ja puukkoa ainakin. Viimeksi tänään. Kun jälkeenpäin olen useamman kerran yrittänyt kysyä, onko se muka oikein, niin mies vastaa, että vika on minussa. Osaan olla kyllä ärsyttävä, mutta tiedän myös, ettei vika ole milloinkaan väkivallan uhrissa. Ei siis ole lyönyt, ja väittää ettei löisi, mutta kuitenkin tarkoitus ilmeisesti saada minut pelkäämään. On joskus kuristanut ja usein pitää kiinni niin, että sattuu. En haluaisi erotakaan, mutta en jaksa tuotakaan miten se minua kohtelee. Oon yrittänyt ehdottaa, että se menisi psykiatrille yms puhumaan tuosta ongelmasta, joskus se lupasikin, mutta ei ole mennyt. Nyt se vain sanoi, että yhtä paljon minunkin pitäis hakea apua. Mitä teen??
Kommentit (45)
Selvää on että lapsen syntymä lisää aina stressiä ja pahentaa tuollaista käytöstä. Entä jos lapsi on seksin tiellä. Voi olla mustasukkainen sillekin ja väkivaltainen. Kannattaa erota ennen kuin lapsia tulee, se vaan vaikeuttaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka kommentoi täällä että uhri on itse syyllinen, on todennäköisesti itse väkivaltaisia. Tai niin omahyväisiä, että kuvittelevat ettei heille käy niin. Niin voi käydä ihan kenelle vaan.
Miten voit olla niin idiootti, että jäät tuollaiseen suhteeseen? Se päätyy sinun hautaamiseesi ja lapsesi jää yksin tuon miehen kanssa.
Yksinkin on parempi!
Vierailija kirjoitti:
Mistä mies suuttuu? Haluatko saada tahtoasi niin pontevasti läpi ettei mies keksi enää muuta kuin väkivallalla uhkaamisen?
Kun mies sanoo että "ei" niin ymmärrätkö asian?
Jotain muuta on normaalin ihmisen keksittävä, kuin väkivallalla uhkaamisen tai sen käytön. Tai sitten pysyy poissa muitten ihmisten lähettyviltä.
Mistä kumpuaa se käsitys että väkivaltaa on vasta se että lyö toista? Nuo mainitsemasi asiat on jo TODELLAKIN väkivaltaa ja se ei ole koskaan hyväksyttävää eikä uhrin vika.
Ihminen joka ei kadu, ei voi myöskään parantaa tapojaan. Eli joko otat turpaan jatkossa ja syyt siitä niskoillesi tai kasvatat itsellesi selkärangan ja vedät rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan tee lasta tuollaisen kanssa. Joutuisit olemaan oikeasti loppuelämän tekemisissä tuon miehen kanssa, vaikka ero tulisikin (ja se tulisi, sillä miehen hermot ei kestäisi vauvaa).
Joutuisit hankalasti sopimaan lastenhoitovuoroista ja kaikesta muusta säätämisestä, mitä lapsen myötä elämään tulee (kuka hoitaa lasta, milloin ja miten, päiväkodit, sairastelut, lääkäriin viennit, poissaolot töistä lapsen takia jne., eskarit, koulunkäynnit sun muut). Sitten olisi kuviossa äitipuolta, isäpuolta ja mummipuolta, ukkipuolta ja kaikkea. Todella stressaavaa säätöä.
Lapsen kasvaessa pitäisi koko ajan olla yhteydessä, kuka ostaa polkupyörää, kuka maksaa harrastuksen, kuka vie sinne, tänne ja tonne ja nyt pitäis tehdä sitä tätä ja tota). Ihan parikymppiseks asti yhteydenpitoa ja säätöä.
Ja kaiken säädön lisäksi joutuisit pelkäämään, miten isä kohtelisi lasta ja millaisia äitipuolia lapselle esitellään ja olisiko nekään täysipäisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sanonut että se olis 'vain' kuristanut. Ollaan kihloissa ja suunnitellaan lasta. Lähes 30 olen, niin en enää jaksaisi aloittaa alusta... Nyt oli pitkään mennyt tosi hyvin, tänään se kilahti sitten ihan turhasta. Rakastan sitä kuitenkin, ja sehän siinä satuttaa kun se silti kohtelee minua niin. Ap.
Suunnittelet lasta väkivaltaisen miehen kanssa??? Valoja päälle nyt äkkiä!!
Et halua erota miehestä joka on kuristanut sinua ja uhkaa jatkuvasti väkivallalla? Ööööö miksi et halua erota?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
änään se kilahti sitten ihan turhasta.
Red flag!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa se käsitys että väkivaltaa on vasta se että lyö toista? Nuo mainitsemasi asiat on jo TODELLAKIN väkivaltaa ja se ei ole koskaan hyväksyttävää eikä uhrin vika.
Ihminen joka ei kadu, ei voi myöskään parantaa tapojaan. Eli joko otat turpaan jatkossa ja syyt siitä niskoillesi tai kasvatat itsellesi selkärangan ja vedät rajat.
Ja tosiasia on, että kun veitsi on otettu esille, sitä ennemmin tai myöhemmin käytetään. Pätee varmaan myös vasaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko, kuinka raskasta vauvan kanssa on?
Ette saa kumpikaan nukuttua kunnolla moneen vuoteen. Millaiseksi mies muuttuisi univajeessa? Yleensä univajeessa normaalistakin ihmisestä kuoriutuu stressaava ja ärsykeherkkkä yksilö.
Yönne voi oikeasti mennä siten, että joudutte heräämään alle tunnin välein. Voit vaikka kokeilla, että laitat 50 min välein herätyskellon soimaan läpi yön. Aina kun kello soi, nouset jalkeille ja hyssyttelet tyynyä ja kävelet ympäri asuntoa. Ja sama toistuu taas 50 minuutin päästä. Tehkää tuota vaikka neljä viikkoa putkeen ja katsokaa kuinka jaksatte ihan perusarkea, pyykinpesua, siivousta, ruuanlaittoa ja niin edelleen. Ja oletteko ihan rauhallisia ettekä hermostu mistään.
Ja tuossa tilanteessa oikeassa tilanteessa pitäisi sitten jaksaa hoitaa päivällä sitä vauvaa, syöttää muutaman tunnin välein, vaihdella kakkavaippoja, pestä peppua, vaihtaa pukluisia vaatteita, tehdä ruokaa, seurustella vauvan kanssa, käydä reippaalla vaunulenkillä, lohduttaa rauhallisesti vauvaa jne.
Kuinka kukaan voi hyväksyä että puoliso kuristaa?
Kuinka kukaan voi pelätä miestään?
Miksi seksiä pitää harrastaa aina kun mies haluaa?
OIKEESTI :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikean vauvavuoden jälkeen tulee todella rasittava uhmaikä. Uhmaikäinen lapsi saa hillittömiä raivareita aivan pikkujutuista. Niitä voi olla normaalinkin vanhemman todella vaikea kestää. Saatikka sun miehes.
Eroat! Jos yhtään kunnioitat itseäsi. Toivottavasti teillä ei ole lapsia ja toivottavasti olet edes sen verran järkevä ettet niitä teekään väkivaltaisen miehen kanssa.
Mikä saa sinut pysymään tuollaisessa parisuhteessa? Pelkäätkö niin paljon yksinjäämistä, että olet mieluummin vaikka psykopaatin kanssa? Nimittäin ainoastaan psykopaatti ei tuollaisessa tilanteessa näe käytöksessään mitään vikaa tai kadu toimintaansa. Vaikka kuinka häntä rakastaisit, ei kyseinen henkilö rakasta sinua takaisin. Ei hän kykene rakastamaan ketään, vaan hänelle olet rinnastettavissa autoon tai muuhun "hyödykkeeseen". Kun hän saa sinut "ansaan" (eli tulet raskaaksi, menette naimisiin tai otatte ison yhteisen lainan) ei hänen tarvitse enää hillitä käytöstään, vaan kaikki hänessä oleva julmuus vapautuu.
Luepa Laura Mannisen " Kaikki anteeksi". Siinä kuvataan hyvin miten kuvio etenee.
Puhun kokemuksesta. Minä en onneksi tullut raskaaksi, joten sain lopulta psykopaatin pois elämästäni ja menetin vain säästöni. Hän löysi uuden kohteen ja minä vaihdoin kaupunkia. Älä sinä päästä tilannetta niin pitkälle.
Väkivaltaa ja uhkailua kokeneena suosittelen kyllä eroamaan... Exäni oli ensimmäisen vuoden aivan ihana... Ei mitään hermojen menetystä tai muutakaan epänormaalia käytöstä ollut havaittavissa...
Yhtenä lauantaiyönä, kun tultiin baarista kotiin molemmat aika päissään ja oltiin yösyömisen jälkeen menossa nukkumaan, niin miehellä napsahti... Ei ollut MITÄÄN riitaa tai väittelyä edeltävästi... Yhtäkkiä rupesi kyselemään jostain muista miehistä ja syytti minua pettämisestä ja tarttui hiuksista ja heitteli pitkin seiniä... Ei lyönyt...
Seuraavana aamuna ei muistanut mitään ja itkeskeli ja oli niin pahoillaan. Ei tajunnut mikä häneen meni... Jotenkin se saatiin laitettua "kännin piikkiin".
Sitten tuli parin kuukauden päästä seuraava kerta, kun hän tuli humalassa kotiin ja herätti minut keskellä yötä kysellen taas pettämisestä... Sitten löi nyrkkiä seinään ja ihan korvan viereeni tyynylle... Tuli myös uhkaavasti kohti ja uhkasi kuristaa minua... Ei koskenut minuun ja meni nukkumaan. Taas aamulla sama selittely, ettei muista mitään ja blaablaa... Minua alkoi pelottaa ihan h*lvetisti ja hän lupasi olla juomatta...
Niin hän olikin juomatta... Ei koskenut alkoholiin sen jälkeen, muuta kuin yhden saunakaljan muodossa... Sitten tuli se mitä olin pelännyt... Kävi päälleni SELVISPÄIN ja taas syynä hänen sairaanloinen mustasukkaisuus! Sitten loppui se suhde. Kaduttaa, etten lähtenyt heti. Tyhmä olin.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa ja uhkailua kokeneena suosittelen kyllä eroamaan... Exäni oli ensimmäisen vuoden aivan ihana... Ei mitään hermojen menetystä tai muutakaan epänormaalia käytöstä ollut havaittavissa...
Yhtenä lauantaiyönä, kun tultiin baarista kotiin molemmat aika päissään ja oltiin yösyömisen jälkeen menossa nukkumaan, niin miehellä napsahti... Ei ollut MITÄÄN riitaa tai väittelyä edeltävästi... Yhtäkkiä rupesi kyselemään jostain muista miehistä ja syytti minua pettämisestä ja tarttui hiuksista ja heitteli pitkin seiniä... Ei lyönyt...
Seuraavana aamuna ei muistanut mitään ja itkeskeli ja oli niin pahoillaan. Ei tajunnut mikä häneen meni... Jotenkin se saatiin laitettua "kännin piikkiin".
Sitten tuli parin kuukauden päästä seuraava kerta, kun hän tuli humalassa kotiin ja herätti minut keskellä yötä kysellen taas pettämisestä... Sitten löi nyrkkiä seinään ja ihan korvan viereeni tyynylle... Tuli myös uhkaavasti kohti ja uhkasi kuristaa minua... Ei koskenut minuun ja meni nukkumaan. Taas aamulla sama selittely, ettei muista mitään ja blaablaa... Minua alkoi pelottaa ihan h*lvetisti ja hän lupasi olla juomatta...
Niin hän olikin juomatta... Ei koskenut alkoholiin sen jälkeen, muuta kuin yhden saunakaljan muodossa... Sitten tuli se mitä olin pelännyt... Kävi päälleni SELVISPÄIN ja taas syynä hänen sairaanloinen mustasukkaisuus! Sitten loppui se suhde. Kaduttaa, etten lähtenyt heti. Tyhmä olin.
Mulla saman tyyppinen kokemus. Eka vuosi meni ihan hyvin kunnes sitten eräänä huvitteluiltana sai jäätävän mustasukkaisuuskohtauksen ja raahasi minua ympäri kämppää. Ei tarvinnut jäädä odottelemaan milloin tulee nyrkistä. Etsin itselleni asunnon ja erosimme. Vuosi erostamme yritimme uudelleen ja sillä kertaa paskiainen sitten petti minua. Tyhmä olin kun edes yritin uudestaan :D
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin täältä tuli nyt vain se käsitys, että itse kun idiootti olen niin miehellä oikeuskin uhkailla... Oon ihan normaali, kiva, hyvä nainen ja puoliso. Luulin että olisin saanut vähän vertaistukea, että joku olisi ymmärtänyt miten vaikea on tehdä ratkaisua mihinkään suuntaan. Ap.
Luepa toi sun tekstisi ja yritä kuvitella, että sen on kirjoittanut sun sisko tai ystävä. Mitäkähän itse neuvoisit?
Alue: Aihe vapaa
Miehesi on psykopaatti. Juokse karkuun ja lujaa.