Mistä tietää rakastavansa kumppaniaan?

Rakkaus on sitä, kun haluaa toisen osaksi elämäänsä, viettää aikaa yhdessä mahdollisimman paljon, sitä että puhutaan kaikesta mahdollisesta koiranpaskasta politiikkaan. Jaetaan ilot ja surut. Ja sitä päättäväisyyttä, jolla luovitaan läpi niiden huonompien kausien ja päätetään valita toinen kaikkien muiden yli.

Emmä oikein tiiä, ei sitä mun mielestä pitäis joutua miettimään ihan noin paljon.

Yksipuolisesti on melko vaikea rakastaa. Ota selvää rakastaako miehesi sinua. Voitte yhdessä löytää kipinän uudelleen.

Minä rakastin eksääni, mutta halusin silti viiden vuoden yhdessäolon jälkeen erota. Toivoin hänelle kaikkea hyvää ja toivon edelleen, sillä hän on ihana ihminen. Eroon vei kuitenkin se, että en kokenut meidän ole olevan tarpeeksi samanlaisia jakamaan tulevaisuutta. Rakastin häntä siis enemmänkin enää ystävänä, en elämänkumppanina.

Vaikka ero tapahtui minun aloitteestani, niin olin surullinen erosta itsekin. Olimmehan edelleen ystäviä toisillemme ja yhteisiä muistoja oli ehtinyt syntyä paljon. Mutta silti ero oli oikea ratkaisu, missään vaiheessa en tuntenut katumusta. Tuntui lopulta paremmalta olla yksin kuin elää toisen kanssa koko ajan miettien, että onko tämä oikein ja pitäisikö erota.

Sittemmin löysin uuden kumppanin, jonka kanssa meillä on enemmän yhteistä. Pystyn kuvittelemaan meidän olevan yhdessä ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua, kymmenen vuoden kuluttua... Eksän kanssa ne ajatukset eivät tuntuneet yhtä luontevilta, sillä meillä oli hieman liian erilaiset luonteet ja elämänkatsomukset.

Pointtini on siis se, että rakkautta on monenlaista ja vaikka rakastaa toista, voi silti olla parempi erota. Pelkästään tottumuksesta ja uuden pelosta en itse jäänyt suhteeseen, mikä oli ainakin itselleni hyvä ratkaisu. Nyt on asiat paremmin, enkä elä epävarmuudessa.

Jännä nähdä, mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua - voihan olla, että elämä vie erilleen tästäkin kumppanista, mutta sitten vie. Sen tapahtuminen omasta halustani ei kuitenkaan juuri tällä hetkellä tunnu todennäköiseltä.

Rakkaus ja parisuhde on kaksi eri asiaa. Voi rakastaa ihmistä, jonka kanssa ei voi elää parisuhteessa, koska on vaikka liian erilaiset. Voi rakastaa ihmistä, ja silti voi elää ilman häntä. Voi rakastaa ihmistä, vaikka tämä on välillä raivostuttava. Voi kokea jopa välillä vihaavansa ihmistä, jota rakastaa. Voi rakastaa montaakin ihmistä, eri lailla, mutta olla parisuhteessa vain yhden kanssa heistä.

Rakkauteen ei edes tarvitse liittyä haluaminen, eikä haluamiseen rakastaminen.

Kysyt nyt lahja eri asiaa.

Rakastatko miestäsi? No jos hänelle sattuisi jotain pahaa, sattuisiko se sinuun? Entä haluatko hänelle hyvää, vaikka se hyvä ei olisi edes sinun kanssa? Kyllä = rakastat.

Se, pitäisikö teidän olla parisuhteessa, tai miten yhdessä elämisen saisi sujumaan ja tuntumaan miellyttävältä, on jo toinen kysymys.

Rakkautta on, että tukee, auttaa, kunnioittaa, välittää, haluaa myös toisen parasta ja hyvää, ei vaan omaa parastaan.

On myös tärkeää olla hyvä keskusteluyhteys, kuunnella aidosti ja antaa toiselle tilaa. On myös hyvä sanoa toiselle ja kuulla toiselta, että rakastaa.

Rakkaus on vuorovaikutusta. Parisuhteessa myös samankaltaiset arvot voivat tukea rakkautta. Jos vaikka toinen ei käytä päihteitä ja toinen käyttää paljonkin ja voi sillä haavoittaa parisuhdetta.

Tärkeää on olla molemminpuolin uskollinen. Olemalla uskoton, voi satuttaa tosi syvästi toista. Ihan johonkin toiseen voi myös ihastua, muttei sen tarvitse johtaa sen pidemmälle.

Rakkaus on valinta, rakastaa myös silloin, kun ei siltä tunnu. Parisuhteessa on erilaisia vaiheita.

Rakkaus on tahdon asia, vaikka tunnettakin on paljon mukana.

💞

Lisään vielä, että seksi on tärkeää, muttei välttämätöntä. Toinen voi vaikka sairastua tai olla kykynemätön, silloinko hylkäisi toisen.

💞

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaus on sitä että pidät toista ihmistä yhtä tärkeänä kuin itseäsi. Pidät toisen tarpeita tärkeinä ja haluat kaikilla teoillasi taata että hän olisi onnellinen. Hänen onnensa tekee myös sinut onnelliseksi. Haluat viettää kaiken aikasi hänen kanssaan ja ikävöit kun olette erillään. Mietit häntä jatkuvasti ja unelmoit yhteisistä jutuista. Puhut muille hänestä ihailevaan tyyliin ja näät miehesi maailman ihanimpana ihmisenä. Haluat seksiä hänen kanssaan. Sydämesi sulaa jo siitä kun näet hänen kasvonsa ja hänen silityksensä tuntuu taivaalliselta ihollasi.

Tässä kuvailtiin sitä tunnetta, kun on rakastunut. Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa. Harvassa suhteessa rakastumisvaihe kestää paria vuotta pitempään.

Mä olen ollut saman miehen kanssa yli 30 v, enkä tiedä rakastanko. No ainakin olen häneen kiintynyt ja tottunut. Miltä sen rakastamisen pitäisi tuntua?

Ihan sama, rakastatko vai etkö, jos et saa suhteelta, mitä haluat ja tarvitset.

Minulle keskustelut ja yhteinen aika ovat tosi tärkeitä, eikä se paljon auta, vaikka kuinka tykkää toisesta, jos ei noihin tarpeisiin vastata. Itse asiassa siitähän tulee kahta kurjempi olo, kun ei saa tarvitsemaansa siltä ihmiseltä, joka on sinulle kaikkein tärkein. Vähän niin kuin lapsena oman vanhemman torjunta ja kylmyys satutti eniten.

Mutta kyllä se rakkauskin siitä ajan kanssa kuolee, jos tilanne tuollaisena jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenvanhaan mitään rakkautta ollut. Otettiin vaan niin rikas mies kuin ulkonäöllä saatiin. Järkiavioliittoja. Rakkaus on jotain nykyajan humpuukia.

Höpö höpö. Oli rakkautta, muttei välttämättä omaa puolisoa kohtaan. Mulla on onneksi ollut omaakin kohtaan jo ennenvanhasesta lähtien, eli 1970-luvulta asti. Rakkaus on sitä, että yöllä on ikävä aamua, jotta voisi taas olla yhdessä ja jutella, ottaa kädestä ja istua vierekkäin sohvalla ilman että haluaa mitään muuta. Sitä, että toivoo, että voisi kuolla yhtäaikaa, niin kummankaaan ei tarvitsisi jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaus on sitä että pidät toista ihmistä yhtä tärkeänä kuin itseäsi. Pidät toisen tarpeita tärkeinä ja haluat kaikilla teoillasi taata että hän olisi onnellinen. Hänen onnensa tekee myös sinut onnelliseksi. Haluat viettää kaiken aikasi hänen kanssaan ja ikävöit kun olette erillään. Mietit häntä jatkuvasti ja unelmoit yhteisistä jutuista. Puhut muille hänestä ihailevaan tyyliin ja näät miehesi maailman ihanimpana ihmisenä. Haluat seksiä hänen kanssaan. Sydämesi sulaa jo siitä kun näet hänen kasvonsa ja hänen silityksensä tuntuu taivaalliselta ihollasi.

Tässä kuvailtiin sitä tunnetta, kun on rakastunut. Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa. Harvassa suhteessa rakastumisvaihe kestää paria vuotta pitempään.

Intohimoinen rakkaus kestää tuhat päivää on vanha sanonta. Sitten rakkaus muuttuu kiintymykseksi ja toinen toisensa huolenpidoksi. Kun tuntee että toinen tärkeä ja rakas omana itsenään eikä tunne halua muokata toista toisenlaiseksi, niin asiat ovat mallillaan.

Rakastavassa parisuhteessa annetaan toiselle "tilaa" olla itsensä, toteuttaa itseään, harrastaa ja tavata omia ystäviä ja kavereita. Liian kahlitseva suhde tuhoaa rakkauden. Molemmilla pitää olla omaa aikaa ja tilaa, eikä pidä vaatia yhdessäoloa 24/7.