Mikä piirre vanhemmissasi ärsyttää sinua eniten?

Sisarusten suosiminen.

Vanhanaikaisuus, eristäytyneisyys, haluamattomuus ymmärtää nykyaikaa, pihiys

Hössötys, kovalla äänellä kälättäminen koko hereilläoloaikansa, uteliaisuus, urkkiminen.

Äitini kälkättää puhelimessa monta tuntia illassa ja kertoo samalla näille tutuille kaiken, ihan kaiken, oli kyse hänestä tai minusta tai naapurista. En asu enää saman katon alla, mutta silloin teininä ahdisti kamalasti, kun mistään ei voinut puhua, koska se olisi pian kerrottu muulle suvulle ja ainakin muutamalle työkaverille. Äitini on myös erittäin uusavuton esimerkiksi teknologian kanssa (ikää alle 50), mutta kohtelee minua ja siskoani typeryksinä, vaikka olemme molemmat korkeammalle koulutetumpia kuin hän. Joo, korkea koulutus ei takaa älykkyyttä, mutta kyllä meillä on yleissivistys ja käytöstavat paremmat kuin hänellä.

Mitähän jos vaikka rajoittaisitte kanssakäymistä jos noin nyppii. 

Juoruilua en voi sietää. Inhoan sitä, kun äiti soittaa ja alkaa esimerkiksi kertoa minulle lähes ventovieraiden ihmisten avioeroista ja niiden syistä. Ihan tavallista hänelle. Minusta se on kiusaannuttavaa, enkä halua kuunnella sellaista. Kun sanon asiasta, äiti loukkaantuu, koska hän ei itse näe toiminnassaan mitään väärää. Hänhän vain välittää näistä ihmisistä ja heidän asioistaan!

Vierailija kirjoitti:

Mitähän jos vaikka rajoittaisitte kanssakäymistä jos noin nyppii. 

Ei se ole aina niin yksinkertaista. Sitä paitsi moni vanhempi (tai puoliso, lapsi tai sisarus) on silti rakas, vaikka hänessä on ärsyttäviäkin piirteitä.

Mun vanhemmat on ihania, mutta en voi olla väleissä heidän kanssa, koska tekevät väärin mua kohtaan. Harmi sinänsä.

Otan osaa, ap, minulla on ihan sama asia. Olen itse yli viisikymppinen ja lapsetkin alkavat lähestyä kolmekymmentä. Sitli äidiltä tulee neuvoja pyytämättä. Jouluna sai oma esikoiseni ohjeita, miten ulkomailla toimitaan lentokentillä. Siinä pari seuramatkaa 80-luvulla tehnyt antoi ohjeita aikuiselle, jolla on osaamista ja kielitaitoa ihan riittämiin.

Saituus, kituuttaminen ja itsensä vähätteleminen. Vaikka heillä olisi varaa ottaa iisimmin ja hemmotella itseään, sitä he eivät tee. Se on suorstaan syntiä. Niille on jäänyt tuo kitupiikki-vaihde päälle. "Mitähän naapuritkin siitä sanovat?" "Eihän me nyt semmosta", "kyllä köyhän on oltava nöyrä", "ei työläisperheissä olla totuttu tekemään niin, liian herraskaista" - fraasit ovat kovin suosittuja.

Mulla palaa välillä päreet vanhempien asennevamman takia.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on ihania, mutta en voi olla väleissä heidän kanssa, koska tekevät väärin mua kohtaan. Harmi sinänsä.

Miten he sitten voivat olla ihania? Mitä he tekevät väärin?

Olen tätä vanhempaa kaartia, ja lapsuudenkodissani vanhemmat olivat aina oikeassa, vaikka olisivat olleet väärässä. Vastaan ei vaan sanottu. Yleensä vein koiran kävelylle kun oikein päästä otti. Nyt kun mietin, miten oma lapsi on aina kinannut kanssani, se ei olisi tullut kuuloonkaan silloin. Sitten kun jo asuin omillani, mikään ei oikein kelvannut. Olin joko lihonut tai laihtunut (olisikohan iskenyt tämä uusi tauti eli AIDS, kysyi ihana äitini). Törkeitä kommentteja elämänkumppaneista sai kuulla ja sitten ihmettelyä, kun kenelläkään ei ollut miestä. Siskon miestä haukkui siskolleni, että hänellä (äidilläni) sentään oli komea mies...Kaikkea ei kehtaa edes kirjoittaa, ihmetyttää vaan, että oliko sitten kyseessä äidin kateus kuitenkin.

Muistan vieläkin sen ahdistuneen olon, jonka äidin puhelinsoitto aiheutti. Ihan ensi sanoista asti, kun tiesi, että sieltä tulee pelkkää arvostelua ja syyllistämistä. Silloin olin aina tyytyväinen kuitenkin siitä, että asuin toisella paikkakunnalla.

Kaikesta huolimatta äidin kuolema oli minulle suuri suru.

Himohamstraaja äiti. Voi luoja sitä tavaran määrää. Olen tarjoutunut avuksi tyhjentämään/ raivaamaan, lähinnä loukkaantunut. Mietti vasta pitäisikö ostaa uusi pakastin, ei ole vasta kun 2kpl 200l arkkupakastimia kanteen asti täynnä yhdellä hengellä siis joka ei hyvin edes marjastele ym. Äitiä harmitti kamalasti kun vein joku vuosi sitten loput kotiin jääneet teinivuosien vaatteet (pari muovikassillista) vaatekeräykseen. Itse myyn nettikirppareilla turhaa tavaraa ja äitini mielestä aina tietysti liian halvalla ja olisi mielummin kannattanut säästää itsellä..

Sitten vielä valittaa kun ei kehtaa siivota kämppäänsä kunnolla...

Äidissä ärsyttää se, että hän puhuu lapsistaan "nuorisona". Me kaikki neljä olemme yli 65-vuotiaita. Äiti ihmettelee edelleenkin, miksi nämä sadat tuhannet työttömät vaan kävele työmaalle ja toimistoon kysymään töitä. Hän kieltäytyy uskomasta, että ei niille duunipaikoille niin vaan tallustella.

Edesmenneessä isäsäni ärsytti se, että hän kovasti kannusti meitä lapsia pitämään puolensa ja rohkeasti kertomaan oma kanta asioihin. Kotona tämä ei kuitenkaan ollut sallittua, etenkin jos se oma kanta oli vanhempien vastainen.

Tupakointi.

Äidissäni omien tunteiden sijoittaminen muihin ihmisiin. Eli jos hän haluaa, että soittaisin pianoa tätini syntymäpäivillä, hän esittää asian niin, että tätini mielestä olisi varmaan mukavaa, että soittaisin. Jos hän on väsynyt juhlavalmisteluihin mutta minä jatkan puurtamista, hän tulee sanomaan että kuule ei sinun tarvitse niitä tehdä jos et jaksa. Toisesta tädistäni hän väitti, ettei tämä pidä miniästään, mutta jonkin ajan päästä kävikin ilmi, että se on äitini itse joka tästä henkilöstä ei pidä. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on ihania, mutta en voi olla väleissä heidän kanssa, koska tekevät väärin mua kohtaan. Harmi sinänsä.

Miten he sitten voivat olla ihania? Mitä he tekevät väärin?

On siinä monta asiaa, mitä ne tekee. 

Mutta odotan ihan todella, että "tajuavat" lopettaa. Anteeksipyynnöllä ja muuttumisella selviäisi. Sanon ihania, koska näen sen miten asiat voisi olla ja olen toiveikas. 

Eli ei ärsytä, vaan harmittaa. 

Oman kiiltokuvan kiillottaminen.

Rahan riittämättömyys. Eivät osaa budjetoida elämää ja ostavat heräteostoksia vähän väliä. Vaikka toisen osapuolen tulot nousevat vuosi vuodelta, ei sitä yhtään huomaa. Yhdestä kolmeen kertaan lainaavat minulta rahaa kuussa. Ei siinä mitään, maksavat aina takaisin ja joskus jopa extrana. Opiskelijana ei vain olisi hirveästi ylimääräistä rahaa..

Arvostan vanhempiani todella mutta ottaa päähän tällainen tuhlaaminen.

Äitissä se, että kuulee nykyisin tosi huonosti vaikka on kuulolaitteet. Tällehän hän ei itse mitään voi, joten mun pitää vaan tilanne hyväksyä.

Ja toinen on se, että äiti ei hyväksy erilaisuutta ja eikä oikein myöskään näitä samaa sukupuolta olevia pareja, joita minunkin kavereistani löytyy.