Mikä piirre vanhemmissasi ärsyttää sinua eniten?

Se, että ruoka tehdään aina kotona ja makumaailma on todella rajoittunut. Muuten vaan ravintolassa syöminen on turhamaista. Tai jos joskus reissussa tai juhlissa joutuu syömään ulkona, niin paikka on sitten oltava joku, josta saa kunnon kotiruokaa! Ja vaikka aikuiset joskus ravintolassa kävisikin, niin ainakin lapsille jonkun muun kuin kotiruuan tarjoaminen ja kotona syöminen on pahasta. Tai kahvilassa käynti lasten kanssa, huhhuh, ei siitä voi edes puhua!

Omissa vanhemmissani ei suurempaa vikaa ole ollut. Isäni varsinkin on ollut aivan ihana, positiivinen, periaatteellinen, itsenäisyyteen kannustava mutta samalla häntä vastaan sai myös sanoa oman mielipiteensä. Mutta siksipä äitini vähättelevä asenne omaa itseään ja lapsiaan kohtaan korostuikin. Hän pelkää usein, mitä muut mahtavat ajatella. Tosin varsinkin näin vanhempana olen tyytyväinen siitä, että äidille voi sanoa suoraan mitä mieltä on.

Oma poikani antaa myös vuorostaan kritiikkiä minulle ja otan sen vastaan.

Äitimuorissa ärsyttää minun elämänhallinta taitoihin puuttuminen. Ruoanlaittotaitoihin puuttuminen (olen suurtalouskokkina ISOSSA keityiössä). Kotikeittiön astioiden kokoon ja määrään puuttuminen (syön kuulema itseni muodottomaksi, kun minulla on liian monta kattilaa). Vaatetukseen puuttuminen. Television katsomattomuuteen puuttuminen. Kirjaston käyttötottumuksiin puuttuminen etc... Kaikesta pitää saada sanoa se viimeinen sana, vaikka asiasta ei mitään tiedettäisikään (ole edes keskusteltukaan koskaan - oletetaan vaan) - tekee ihan saman sisarelleni ja vielä erikseen hänen puolisolleen.

Isässä ärsyttää se, ettei mistään asiasta voida keskustella - ja jos keskustellaan - siitä vedetään ihan älyttömät pultit...

Alkoholismi

Tupakoiminen

Tuhlaileminen (luottotiedot menneet, paljon velkoja, lastensa palkkojen tuhlaaminen syyllistämällä)

Negatiivinen elämänasenne ja valittaminen työstä, naapureista ym.

Sisaruksen suosiminen!!

Isän agressiivisuus, uhkailu ja väkivaltainen käytös. Äitini alistuminen isän diktaattorimaisen vallan alle.

Jatkuva rahanpuutteen valittaminen. Selitetään että talous on niin tiukalla, mutta silti tehdään vuosittain parin viikon etelänmatka ja koko ajan on kotona tai mökillä menossa ns. ylimääräisiä rahaa vieviä projekteja.

Kaikki normaalin ymmärryksen rajat ylittävä uskovaisuus.

Jos olen käymässä vanhenpieni luona, en voi sanoa meneväni jonkun lapsuuskaverin kanssa baariin. Sanon meneväni "Liisan" luo.

Poistan kynsilakat ennen vanhemmilleni menoa. Kesällä huomasin, että oli lakan jämiä varpaissa. Kipristelin sitten aamupalaa syödessäni varpaita niin, että lakat ei näkyisi. Ikää 35v

Himouskovainen lapsuuskoti on ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki normaalin ymmärryksen rajat ylittävä uskovaisuus.

Jos olen käymässä vanhenpieni luona, en voi sanoa meneväni jonkun lapsuuskaverin kanssa baariin. Sanon meneväni "Liisan" luo.

Poistan kynsilakat ennen vanhemmilleni menoa. Kesällä huomasin, että oli lakan jämiä varpaissa. Kipristelin sitten aamupalaa syödessäni varpaita niin, että lakat ei näkyisi. Ikää 35v

Himouskovainen lapsuuskoti on ahdistavaa.

Mitä tapahtuisi, jos sanoisit vain meneväsi baariin ja antaisit niiden kynsilakkojen olla? Mikä olisi heidän pahin reaktionsa?

Kun menivät kuolemaan kolarissa

Ne on niin kylmiä ja hiljaisia. Appivanhemmilla sama *vika*.

Tunnekylmyys. Se ettei äitiin voi hädässä tukeutua. Ei osaa ottaa apua vastaan eikä tarjota sitä muille.

Isä:

Hylkäsi 7 -vuotiaana lastenkotiin totaalisen empatiakyvyttömänä ihmisenä.

Äiti:

Narsismi, joka ilmeni omien tarpeiden priorisointina minuun nähden  = 7 -vuotiaana sijoitettiin lastenkotiin.

Kaikki edellä mainitut tosi huonoja piirteitä ihmisissä, tiedän heidän kaltaisiaan ja osan tunnistan omistakin vanhemmistani. Heissä ehkä kaikkein huonoimpina asioina pidän liiallista asioihin tunkeutumista, suvun ja perheen liiallista korostamista, elämän pyörimistä perheen, ruuan ja hyötyliikunnan ympärillä sekä kyvyttömyyttä ymmärtää lapsia. Eivät ymmärtäneet minuakaan lapsena eivätkä ole ymmärtäneet lasten lapsiaankaan. Kumpikaan ei ole lukenut psykologiaa tai terveysaineita varmaan pätkääkään, on sitä luokkaa lasten kasvatus- ja terveysosaaminen. Lisäksi ovat molemmat miehiä ja poikia suosivia eli sisaruksistani se ainoa poika ja minun lapsistani poika ovat tärkeimmät ja niin erinomaisia vanhempien mielestä kun taas tytöissä on aina jotain vikaa ja tytöt ovat hankalia eivätkä tarvitse niin paljoa kuin pojat.

Isä on aika itsekeskeinen ja perinteinen "koska minä teen näin niin kaikkien muidenkin pitää". Isän mielestä pitäisi olla hereillä jo heti aamukuudelta, ja herättää kaikki viimeistään yhdeksältä. Saattaa sitten itse ottaa muutamatkin päiväunet päivän aikana kun ei ole saanut tarpeeksi unta.  Ei myöskään ymmärrä että kipeä voi olla muullakin tavalla kuin kuumeessa. Nytkin vanhempien luona lomaillessa oli yksi päivä kamala päänsärky ja yritin nukkua, niin varmaan puolen tunnin välein tuli herättämään kun ei saisi sängyssä maata päivät pitkät.

Äidistä ei mitään valittamista, tai ei ainakaan tule heti mitään mieleen.

Kaksinaamaisuus.

Ulospäin näytetään aina niin asiallisilta, vaikka todellisuudessa äitini on alkoholisti ja isäni väkivaltainen.

Isäni esittää suurta hyväntekijää, mutta todellisuudessa hän kielsi minua tulemasta kotiin sen jälkeen, kun olin mennyt naimisiin miehen kanssa, jota hän ei olisi halunnut sukuun. Vasta kun erosin vuosia myöhemmin, "sain" jälleen tulla lapsuudenkotiini.

Kun toisessa liitossani lapseni syntyi hätäsektiolla, selvisin itse hädin tuskin hengissä. Verta jouduttiin antamaan kuusi litraa, ja lopulta kohtu poistettiin, koska verenvuoto ei lakannut. Äitini esitti niin mielin kielin mummua tullessaan vauvaa katsomaan, mutta samalla hän sanoi miehelleni, että hän ei saa antaa minun esittää avutonta ja muka sairasta ja yrittää passauttaa itseäni, minä kun kuulemma olen sellainen hyväksikäyttäjä. Saman tien äitini totesi, että nyt kun kohtu on poissa, ei minussa enää ole miehelleni mitään rakastamisen arvoista. En ollut uskoa korviani.

Tapaan vanhempiani kerran vuodessa. Jätän muun yhteydenoton siskolleni, hän saa luvan soitella vanhemmilleni sen verran, että tiedämme, ovatko vielä hengissä.

Pihiys,saituus,näköalattomuus. Mitään ei voi tehdä eikä mennä kun kaikki lasketaan rahassa. Ollaan jymähdetty kotiin TV ääreen.

Isäni ei ole elämänmyönteinen vaan negatiivinen ja hieman kateellinenkin. Mielipiteet vahvoja. Äitini mielipiteitä en edes tiedä, hän on hyvillään siitä, että ei ole isän tiellä mielipiteineen. Kynnysmattomaisuus säälittää, ei ärsytä.

Isässäni ei ärsytä oikein mikään. Äidissä ärsyttää martyyrius ja negatiivisuus. Äitini motto taitaa olla että kaikesta voi aina löytää jotain huonoa. Harmittaa että kasvoin lapsena siinä uskossa että nalkuttaminen, valittaminen ja itsestään martyyrin tekeminen ovat ihan normaaleja juttuja.

Mutta rakkaita vanhemmat ovat, kaikilla meillä on omat vikamme.

Äiti saattaa huomauttaa ääneen jonkun toisen ominaisuudesta. Pelkään aina että kohde kuulee nuo huolimattomasti lausutut tokaisut. Ärsyttää myös huolimattomuus ulkonäön suhteen, esim. likaiset hiukset kun lähdemme yhdessä kaupungille.

Up