Lapsen mummilla on tapana kauhistella ääneen lapsen hoikkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ku mennään mummolaan niin alkaa se säälittely ääneen 'voi kun tuo Milla on niin laiha'. Todella mieleni pahoitan ja alkaa jo ärsyttämäänkin, kun pitää siitä aina mainita. Tarkennan että tyttö on hoikka ja normaalipainon haarukassa ei suinkaan laiha. Neuvolassa ei Ole painosta valitettu. Tyttö on myös ikäistään pidempi ja painaa ikäisensä verran joten siitäkin se hoikkuus tulee.

Kannattaa varmaan sanoa mummolle, ettei lapsen painosta enää puhuta.

Ei se uskalla sanoa, kun mummu saa raivarin ja tekee lasun ja raahaa lapsen lääkäriin. Mieluummin antaa mummun arvostella itseään ja lapsiaan vuosikymmeniä. Pelottelemalla ja raivoamalla ja hulluudella saa pelkurit polvilleen.

Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

Minun äitini on sairaudentunnoton narsisti. Hän raivostuu kaikesta kritiikiksi tulkittavasta suunniltaan. Viha on ihan valkoista vihaa. Narsisti ei siedä rttä häntä arvostellaan.

Me olemme hänen kanssaan tekemisissä mahdollisimman vähän. Pienessä suvussa valitettavasti ei pysty täysin välttämään.

Tällaiselle ihmiselle ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Olen jopa hakenut hänelle lähestymiskiellon kun lapset olivat pieniä.

Ette tajua millaista tuollaisen kanssa on.

Mummot on tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mummo juotti mulle lapsena (80-luvulla) kermaa kun olin muka liian laiha. Hoikka poika oon vieläkin. Luulin että tuollaisia mummoja ei ole enää.

😂 Voi ressukkaa... 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo kanssa kommentoi lapsen painoa, mutta lapsi on onneksi vielä alle vuoden eikä ymmärrä mistä puhutaan. Tykkää myös kommentoida hanakasti tyttärensä sekä minun painoani ja varsinkaan raskauteni aikana ei muusta kanssani oikeastaan puhunutkaan. Hankala vain ottaa asiaa esille, kun riitahan siitä tulee.

Jos jäät sitä odottelemaan, että se on vähemmän hankalaa, tai että se lopettaa sen ilman keskustelua, saat kärsiä kommentoimisesta loppuikäsi. Ja lapsesi joutuvat kärsimään myös. Eikö ole sun tehtävä äitinä kestää pienet riidat sen takia, että lapsesi saavat kasvaa ilman ulkonäön arvostelua? Vai jatkatko mieluummin muorin perseen nuolemista?

Niin. Meillä mummolle huomautettin asiasta. Hän suuttui aivan totaalisesti. Riehui neuvolaan, teki lastensuojeluilmoituksen ja raahasi lapsen lääkäriin.

Joidenkin ihmisten kanssa ei yksinkertaisesti ole mitään keinoa esittää mitään kritiikkiä.

Ja meinaat antaa tuollaisen ihmisen olla tekemisissä lastesi kanssa jatkossakin? Just joo. Vuoden äiti -kunniamerkki sulle.

99 ihmistä sadasta ymmärtää sen, että kirjoittaja ei millään tavalla tuossa paljastanut nykyistä suhdettaan mummoon. Sitten se yksi joka ei ymmärrä lukemaansa tulee ilkeilemään. Voiko vuoden idiootti-palkinnon myöntää jo tammikuussa?

Meillä oli ruokailutilanteet hermostuttavia appivanhempien luona, kun aina kyttäsivät sitä lapsen syömistä ja yrittivät tuputtaa puoliväkisellä lisää. Meidän lapsi oli luonnostaa hoikka (kuten isänsä, armeijassa 86kg/191cm), söi tosi monipuolisesti mutta ei koskaan sen jälkeen kun vatsa oli täynnä. Edes herkkuja. Kauhea kyttääminen aina, paljonko hän syö, ja sitten verrattiin johonkin reilusti ylipainoiseen pikkuserkkuun! Ihan älytöntä touhua ja nostatti verenpainetta ihan turhaan. 

Meille kyllä neuvolastakin sanottiin siitä painosta ja höpistiin öljylisästä, mutta en minä lähtenyt sellaiseen hömpötykseen ollenkaan. Murrosikä korjasi sen tikkulaihuuden. 

Isovanhempien höpötykset täytyy vaan jättää omaan arvoonsa ja harventaa visiittejä, jos kovasti ahdistaa. 

Meilläkin toinen mummo huomauttelee lasten, nykyisten nuorten, laihuudesta. Esikoiselta oli kuulemma kysellyt, onko tällä anoreksia. No, se mummo nyt muutenkin laukoo ihme kommentteja kaikkeen, ja näistä puhutaan perheen kesken vapaasti, joten anoreksia-kommentit ja punaisen maidon tuputtaminen menee kaikilla toisesta korvasta ulos.

Meillä sama meininki.

2 hoikkaa teinipoikaa saavat kuulla mummolta kauhistelua painosta.

Toinen on hieman alipainoinen, mutta syö terveellisesti ja monipuolisesti ja uskon painon nousevan kunhan pituuskasvu hidastuu. Isänsä on myös hoikka ja teininä ollut saman painoinen kuin poikansa ovat.

Mummo voivottelee poikien painoa ja tekee numeron jokaisesta finnistä ja viiksikarvasta. Joka kerta kielletään, mutta aina se vaan unohtuu ettei ulkonäköä saa kommentoida :/

Mummo lihotti minut. Pakotti aina ottamaan 2 lautasellista ruokaa kun olin niin "laiha". Sitten minusta tuli pohjaton kaivo, kunnes mummosta aika jätti ja laihduin.

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni oli samantapainen, mutta sillä erotuksella, että minä todella olin laiha lapsi, vaikka söin kuin hevonen ja herkut maistuivat. Olin ala-asteella siis ihan painokontrollissa, kun olin niin hoikka pituuteen nähden. Mummo syötti aina mummolan lomilla kaikki herkut, mitä vain jaksoin syödä, ja tykkäsi aina kuittailla minulle, että "vielä susta pfläski mummo tulee tuolla ruoalla, et uskokaan." Hän oli itse ylipainoinen. Yhä ihmetyttää, mikä pakkomielle mummolla oli ivailla siitä, että lihava minustakin vielä tulee.

P.s. ei tullut lihavaa eikä edes alipainoista, paino normalisoitui yläasteelka.

Ei tyo välttämättä ivaamista ollut, ennenvanhaan arvostettiin "hyvässä lihassa" olevia, se oli vaurauden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni oli samantapainen, mutta sillä erotuksella, että minä todella olin laiha lapsi, vaikka söin kuin hevonen ja herkut maistuivat. Olin ala-asteella siis ihan painokontrollissa, kun olin niin hoikka pituuteen nähden. Mummo syötti aina mummolan lomilla kaikki herkut, mitä vain jaksoin syödä, ja tykkäsi aina kuittailla minulle, että "vielä susta pfläski mummo tulee tuolla ruoalla, et uskokaan." Hän oli itse ylipainoinen. Yhä ihmetyttää, mikä pakkomielle mummolla oli ivailla siitä, että lihava minustakin vielä tulee.

P.s. ei tullut lihavaa eikä edes alipainoista, paino normalisoitui yläasteelka.

Ei tyo välttämättä ivaamista ollut, ennenvanhaan arvostettiin "hyvässä lihassa" olevia, se oli vaurauden merkki.

Siitäkin huolimatta painosta huomauttelu on asiatonta ja ahdistavaa, kuten muukin ulkonäöstä huomauttelu.