Mies ei halua erota, mutta ei halua olla aina kanssasi

Mikä siinä eroamisessa on vaikeaa, jos ette edes asu yhdessä tai ole naimisissa? Ilmoitat miehelle, että suhde on ohi ja jatkat elämääsi ilman miestä. Et tarvitse siihen miehen lupaa tai hyväksyntää, vaan hänen on vaan hyväksyttävä asia.

Totta kai mies ruinaa takaisin ja anelee uusia mahdollisuuksia, kun se tähänkin asti on toiminut, mutta tuskin muuttaa käytöstään tai tapoja. Ilmeisesti miehellä niitä mahdollisuuksia on ollut ja teidän käsityksenne parisuhteesta eroaa sen verran paljon, ettei tuossa kannata enää jatkaa. Jätät anelut uusista mahdollisuuksista vain omaan arvoonsa.

Niin just. Mitä sinä tommosesta miehestä saat?

Ei halua erota ku pitää olla aina pano varalle.

Haluatte ja tarvitsette selvästi parisuhteelta aivan erilaisia asioita, eli ei tule toimimaan. Turhaan itseäsi tuollaisessa kuviossa roikotat, parempi erota, jolloin molemmat vapaita löytämään paremmin itselleen sopivat kumppanit.

Mitä sä haluat? Tuon miehen antimet olet nyt nähnyt, riittääkö se sulle?

Ap, joset halua erota, niin anna miehelle tilaa. Pisti erityisesti kirjoituksessasi silmiin tuo "olla kaikkea vapaa-aikaa kanssani". Et voi tällaista keneltäkään vaatia, aniharva haluaa tai voi olla kaikkea vapaa-aikaa yhden, vaikkakin rakastamansa, ihmisen kanss?

Olen naimisissa mutten todellakaan halua olla kaikkea vapaa-aikaani puolisoni kanssa vaikka häntä rakastankin. Ahdistaisi pelkkä ajatuskin. Pitää olla omaakin elämää. Mitä sinun elämääsi kuuluu? Mitä teet kun mies on työmatkoilla? Ehkä kyseinen mies ei siksi halua muuttaa yhteen, jos olet liian ripustautuva. Oma koti antaa mahdollisuuden välillä hengittää vapaammin.

Jotenkin tuo aikuisen ihmisen huomion tarve mietityttää. Ehkä sinun todella kannattaa jäähdytellä vähän ja odottaa että mies tekee aloitteita.

Vierailija kirjoitti:

Ap, joset halua erota, niin anna miehelle tilaa. Pisti erityisesti kirjoituksessasi silmiin tuo "olla kaikkea vapaa-aikaa kanssani". Et voi tällaista keneltäkään vaatia, aniharva haluaa tai voi olla kaikkea vapaa-aikaa yhden, vaikkakin rakastamansa, ihmisen kanss?

Ei kaikki halua olla yhdessä 24/7. Me olisimme jo eronneet aikoja sitten jos ei olisi valittu oma tyylimme parisuhteessa. Emme edes asu samalla paikkakunnalla ja yhtä köyttä vedetty pian 19 vuotta. Ei ole lapsia sillä lapset oli molemmilla tehty kun tapasimne ensi kerran.

Niin siis sinulla on jo perhe. Olet yh.

Keep walking. Nothing to see.

Mun mies haluaisi aina olla vain mun kanssa. Se on lähinnä syy, miksi en halua muuttaa yhteen.

Hän käy töissä, kerran vuodessa pikkujoulussa, kolme kertaa viikossa tunnin lenkillä, ja siinä se. Lopun aikaa hän haluaisi olla vain minun kanssa. Ei ystäviä tai sukua, vain minä.

Toivottavasti et ole kuin hän, ap.

Mä saan tältä mieheltä keskimäärin 1-2 vuorokautta kuukaudessa. Se tuntuu liian vähälle, mutta kuten kerroin niin hän viettää öitä työmatkoilla, niin loukkaannun jos sen pienen laatuajan mitä voitais olla yhdessä hän tarvitsee oman ajan. Asutaan eri paikkakunnalla, vielä sekin. Mulla on omaa elämää ja oon ollut pitkään sinkku ennen tätä eli pärjään hyvin ja en edes hakenut mitään ennen tätä. Haluan olla hänen kanssaan ja hän on puhunut että haluaa lapsen kanssasi ja perheen...sitten myöhemmin, kuten kuuluukin. Itse en vaan jaksa odottaa ja ikävä on aina kova.

Oon roikkunut tässä kun hän on kertonut että tämä hänen matkatyö on vain tilapäistä ja haluaa ns normiduunin että voi olla kanssasi ja muuttaa yhteen yms.

Ehkä mä annan nyt sen viimeisen mahdollisuuden ja en enää vie tätä suhdetta eteenpäin. Katson paljon saan häneltä.

Toivottavasti en ole säälittävä roikkuja. En vaa käsitä mikä siinä on niin väärin että rakastunut haluaa olla rakkaansa kanssa.

Olenko siis ripustautuja jos haluan nähdä rakastani kun se on mahdollista.

Ehkä olen sokea ja hän haluaa vain pitää hauskaa, koska ei päästä irti vaikka olen kertonut olevani onneton.

Miksi mies ei voi myöntää että ei tiedä vai voiko olla rakastunut ja silti haluta olla enemmän yksin kuin toisen kanssa?

Ei se ole epänormaalia haluta huomiota jos on ollu viikon radiohiljaisuus ja neljä viikkoa puutteessa ja ikävä ja silti on varattu.

Ehkä musta ei vaan oo tähän ja tommonen tarvii jonku joka jaksaa odottaa ja toivoa.

Ei riitä. Mutta jotenkin ajattelen, että muuttuuko se jos asumme samalla paikkakunnalla saati saman katon alla. Ongelma on se, että rakastan ja yhdessä on super ihanaa, mutta odottaminen on tuskallista ja olen aina onneton kun olen yksin.

Et ole ripustautuja, sinulla vain on väärä mies. Jonkun toisenlaisen miehen kanssa tuo sinun haluamasi malli olisi ihan ok. Älä hukkaa elämääsi odottamalla miehen muuttumista joksikin, mitä hän ei ole. Joko hyväksyt nykyisen tilanteen (ja opettelet olemaan kärsimättä siitä) tai sitten suosittelen jatkamaan yksin ja silloin on tilaa löytyä joku korvaava henkilö tuon nykyisen sijaan. 

En tajua ap:n ongelmaa. Ero  on ilmoitusasia.Jos ap ei halua olla miehen kanssa koska kokee ettei  suhde toimi ja perustelee miehelle vielä asian, se o siinä. En käsitä mikä tässä on ongelma.

Se ettei  mies halua erota ei merkkaa mitään koska ihan käytännössähän ei mitään suhdetta ole, on vain molemminpuolista roikuttamista kunnes parempi  tulee vastaan. Eroon riittää se että toinen ei enää halua seurustella. Jos se on toiselle selkeästi ilmoitettu jo  useamman kerran, asian pitäisi olla selvä.

Ei se mies ole rakastunut.Sanat ja teot eivät sellaista näytä.

No ap:n ongelma on se, että ap on rakastunut ja toivoo, että mies voisi täyttää hänen toiveensa, mutta kun ei halua/voi. Ap on ottanut kissan ja toivoo, että se olisi koira. 

Eti uus

Vierailija kirjoitti:

Et ole ripustautuja, sinulla vain on väärä mies. Jonkun toisenlaisen miehen kanssa tuo sinun haluamasi malli olisi ihan ok. Älä hukkaa elämääsi odottamalla miehen muuttumista joksikin, mitä hän ei ole. Joko hyväksyt nykyisen tilanteen (ja opettelet olemaan kärsimättä siitä) tai sitten suosittelen jatkamaan yksin ja silloin on tilaa löytyä joku korvaava henkilö tuon nykyisen sijaan. 

Mä lopetan roikkumisen ja yhteydenpidon. Hän saa unelmien parisuhteen kun saa nyt ilman mun valittamista päättää milloin nähdään. Jos se ei riitä mulle niin en halua enää koskaan tavata häntä.

kynsilakka30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ripustautuja, sinulla vain on väärä mies. Jonkun toisenlaisen miehen kanssa tuo sinun haluamasi malli olisi ihan ok. Älä hukkaa elämääsi odottamalla miehen muuttumista joksikin, mitä hän ei ole. Joko hyväksyt nykyisen tilanteen (ja opettelet olemaan kärsimättä siitä) tai sitten suosittelen jatkamaan yksin ja silloin on tilaa löytyä joku korvaava henkilö tuon nykyisen sijaan. 

Mä lopetan roikkumisen ja yhteydenpidon. Hän saa unelmien parisuhteen kun saa nyt ilman mun valittamista päättää milloin nähdään. Jos se ei riitä mulle niin en halua enää koskaan tavata häntä.

Lisäisin kyllä tuohon, että älä nyt ihmeessä ole joka kerta tavoitettavissa, kun hän haluaa nähdä vaan hänenkin pitäisi joutua odottamaan vuoroaan ja sietämään sitä, että sinulla on oma elämä, johon ei voi singahdella silloin kun huvittaa. 

Tuossa voi mennä siihen, että sinä kärsit ja menee ikä ja terveys ennen kuin pääsette näkemään tai sitten jos mies on oikeasti rakastunut, hän korjaa liikkeensä hyvin nopeasti.