Taidan olla huono mummu

Huona on meissä mummoissa paljon.

Olen tanssinut lapseni perheen pillin mukaan 10 vuotta ja teen sen ainoastaan siksi, että rakastan niitä pikkuisia ja he rakastavat minua.

Mikään ei ole ihanampi tunne, kun päiväkodin pihalla iltapäivällä vastaan juoksee lapsi huutaen, "mummi, minä niin lakastan sinua"

Nuoret vanhemmat ovat naama norsunV.....la, jos joskus sanon, että tulisivat noutamaan yökyläläisiä klo 11, kun olisivat halunneet pitää lapset poissa koko päivän. (yhden kerran uskalsin tämäm tehdä)

Lapsia hoidan jopa viitenä päivänä viikossa ja otan aika usein yökyläänkin.

Turha vetää marttyrikorttia esiin, sillä en tunne tarvitsevani kiitosta enkä palkkioita vaan ihan ihmiseksi tunnustamista. En tunne uhrautuvani, silllä lapset pitävät minut virkeänä ja terveenä.

Onneksi myös joskus, kun joku lapsista on todella sairas ja vanhemmat eivät tiedä, mitä tehdä, niin silloin ovat tyytyväsiä, että elämänkokemukseni on heillä tukena.

Hyvä mummu on 24/7 valmiina lähtemään lapsilleen apulaiseksi. Työ, eläke, oma sairaus tai harrastus ei ole koskaan esteenä sille, etteikö mummu saapusi tarjoamaan lapselleen seksilomaa.

Mummu ei ole mitään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono mummu täälläkin. Mummuna oleminen on nykypäivänä aika vaikeaa. Vaatimukset ovat kovat, ja usein ristiriitaiset. Mummu ei saa loukkaantua, vaikka kuinka huonosti ja epäoikeudenmukasesti kohdeltaisiin. Pitää olla lempeä ja aina huomioida toisten tunnetilat, ilot ja surut, ja pitää osata ostaa oikeat lahjat, miel. kalliit. Pitää osata olla näkymätön ja kuulumaton, mutta silti valmiina kun tarvitaan. Pitää olla nöyrä ja vaatimaton. Pitää olla lähellä, mutta kaukana. Pitää osata olla hiljaa, ja jos puhuu, niin pitää osata valita oikeat sanat, ja oikea sävy. Ei missään nimessä saa koskaan ilmaista, että mummulla on paha mieli, kun häntä on loukattu tai kohdeltu alistavasti. Mummua ei saa v.....aa koskaan, vaan aina pitää löytyä ymmärrystä ja lempeyttä muita kohtaan.

Ja täällä toinen. Raha ja lastenhoitoapu kelpaavat aina. Viimeiseen neljään vuoteen ei ole kertaakaan kysytty miten minä tai pappa voimme. Jos matkustan tyttäreni luo julkisilla saan kävellä asemalta heille säästä riippumatta, siis mennessäni hoitamaan lapsia. Meidän luona kerran vuodessa käydessä perhe ottaa meidän makuuhuoneen ja vierashuoneen käyttöönsä kun eivät saa muuten nukuttua, me sitten keittiön sivustavedettävällä.

Minut on haukuttu jos ei hoitonlöy, tai jos en noudata tarkkoja kellonaikoja lasten ruokailulle, pesuille, nukkumisille. 15 minuuttia on liian iso heitto.

Kun lähden hoitamasta useimmiten kuulen kuinka olen todennäköisesti villinnyt lapset ja seuraavat päivät tulevat olemaan vaikeita.

Hoidin itse tyttäreni ilman apuja, ehkä siksi vielä jaksan tämän kiittämättömän ja itsekkään perheen sylkykuppina.

Ja sä silti hoidat vuodesta toiseen? Etkä saa suutasi auki? Et vaadi kyytiä asemalta? Et sano että nyt pitää valita ettei tule tai että nukkuu keittiön sohvalla? Olen mummo ja osaan asettaa rajat, ne on puolin ja toisin. Sylkykuppina on tasan niin kauan kuin itse haluaa.

Jos näiden "huonojen" mummojen kertomukset ovat totta, niin todella inhottavaa kohtelua joudutte kokemaan. Ehkäpä asia kannattaisi ottaa sen oman lapsen kanssa puheeksi vaikka kahden kesken, jos välit tämän puolison kanssa ovat huonot. Ja varmasti sille omalle lapselle voi sanoa myös ei kuten on varmasti joskus ennenkin joutunut sanomaan.

Itse toivoisin hyvältä mummolta kunnioitusta ja sitä, että minua kohdeltaisiin aikuisena. Minusta ei tarvitse puhua pahaa selkäni takana eikä valittaa naapureille, jos kasvatan lapsiani eri tavalla kuin sinä 30 vuotta sitten. Ja koska asumme lähellä, voit sinäkin tulla meille käymään, mutta jos et halua käydä kylässä, älä väitä muille sukulaisille, etten anna sinun nähdä lastenlapsiasi. En tarvitse rahaa, en hoitoapua, en lahjoja, ihan normaalit käytöstavat riittävät.

1. Välittää ihan aidosti niistä lapsenlapsista.

2. Omaa kumminkin puolin aikuiset ja kunnioittavat välit näiden vanhempiin.

Helppoa.

Minun lapsilla on hyvät mummot, vaikkei kaikesta aina samaa mieltä ollakaan. Ovat arjessa tukena ja välittävät lapsenlapsistaan. Ei vaadita ihmetekoja puolin ja toisin ja yhdessä on mukava viettää aikaa.

"Jos näiden "huonojen" mummojen kertomukset ovat totta, niin todella inhottavaa kohtelua joudutte kokemaan. Ehkäpä asia kannattaisi ottaa sen oman lapsen kanssa puheeksi vaikka kahden kesken, jos välit tämän puolison kanssa ovat huonot. Ja varmasti sille omalle lapselle voi sanoa myös ei kuten on varmasti joskus ennenkin joutunut sanomaan."

Tietenkään asiaa ei voi ottaa puheeksi. Puhuminenhan ratkaisisi kaiken. Miten ne mummot sitten voivat esittää martyyria? "Olen niin huono mummo, oi oi, kun olenkin niin huono mummo, mikään ei kelpaa."

Ei ei. Mummit eivät saa suutaan auki vaan uhriutuvat ja loukkaantuvat ja olettavat, että heidän lapsensa ja miniänsä ja vävynsä ymmärtävät sanatonta viestintää. Ja kun he sitten eivät ymmärrä, loukkaannutaan lisää.

Kohta mummit ovatkin ajaneet itsensä sellaiseen nurkkaan, josta ei enää ole ulospääsyä.

Kaikille vanhemmille neuvo: nyt kun teidän lapset on pieniä, hellikää sitä suhdetta. Pitäkää lapset lähellä, kun ne kasvavat. Jonain päivänä teidän lapsenne saavat omia lapsia ja teistä tulee isovanhempia. Se suhde tulee olemaan paljon helpompi, jos teillä on aina ollut hyvät, avoimet, rehelliset, läheiset ja lämpimät välit. Kun ihmissuhteensa hoitaa hyvin, kenenkään ei tarvitse katkeroitua myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsilla on hyvät mummot, vaikkei kaikesta aina samaa mieltä ollakaan. Ovat arjessa tukena ja välittävät lapsenlapsistaan. Ei vaadita ihmetekoja puolin ja toisin ja yhdessä on mukava viettää aikaa.

Niin on meilläkin! Mummit ovat aidosti kiinnostuneita lastenlastensa elämästä ja haluavat seurata läheltä lasten kasvua. Me jopa lomaillaan yhdessä!

Totta kai me ollaan eri mieltä asioista mutta mummit ymmärtävät kyllä väistyä.

Vierailija kirjoitti:

Mummu ei ole mitään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono mummu täälläkin. Mummuna oleminen on nykypäivänä aika vaikeaa. Vaatimukset ovat kovat, ja usein ristiriitaiset. Mummu ei saa loukkaantua, vaikka kuinka huonosti ja epäoikeudenmukasesti kohdeltaisiin. Pitää olla lempeä ja aina huomioida toisten tunnetilat, ilot ja surut, ja pitää osata ostaa oikeat lahjat, miel. kalliit. Pitää osata olla näkymätön ja kuulumaton, mutta silti valmiina kun tarvitaan. Pitää olla nöyrä ja vaatimaton. Pitää olla lähellä, mutta kaukana. Pitää osata olla hiljaa, ja jos puhuu, niin pitää osata valita oikeat sanat, ja oikea sävy. Ei missään nimessä saa koskaan ilmaista, että mummulla on paha mieli, kun häntä on loukattu tai kohdeltu alistavasti. Mummua ei saa v.....aa koskaan, vaan aina pitää löytyä ymmärrystä ja lempeyttä muita kohtaan.

Ja täällä toinen. Raha ja lastenhoitoapu kelpaavat aina. Viimeiseen neljään vuoteen ei ole kertaakaan kysytty miten minä tai pappa voimme. Jos matkustan tyttäreni luo julkisilla saan kävellä asemalta heille säästä riippumatta, siis mennessäni hoitamaan lapsia. Meidän luona kerran vuodessa käydessä perhe ottaa meidän makuuhuoneen ja vierashuoneen käyttöönsä kun eivät saa muuten nukuttua, me sitten keittiön sivustavedettävällä.

Minut on haukuttu jos ei hoitonlöy, tai jos en noudata tarkkoja kellonaikoja lasten ruokailulle, pesuille, nukkumisille. 15 minuuttia on liian iso heitto.

Kun lähden hoitamasta useimmiten kuulen kuinka olen todennäköisesti villinnyt lapset ja seuraavat päivät tulevat olemaan vaikeita.

Hoidin itse tyttäreni ilman apuja, ehkä siksi vielä jaksan tämän kiittämättömän ja itsekkään perheen sylkykuppina.

Ja sä silti hoidat vuodesta toiseen? Etkä saa suutasi auki? Et vaadi kyytiä asemalta? Et sano että nyt pitää valita ettei tule tai että nukkuu keittiön sohvalla? Olen mummo ja osaan asettaa rajat, ne on puolin ja toisin. Sylkykuppina on tasan niin kauan kuin itse haluaa.

Tiedän, tiedän. Kertaalleen olen yrittänyt mutta en saanut tavata lapsenlapsia lähes puoleen vuoteen... ei ole sen arvoista, rakastan lapsia niin paljon.

Vävy ehkä uskoisi, tyttäreni kokee että minulla on velvollisuus.

Minusta hyvä mummius on helpompaa kuin vanhemmuus. Mummina saa ikään kuin poimia rusinat pullasta. Lapset tulevat mielellään mummilaan ja heidän kanssaan on kiva olla. Tuntuu myös kivalta, kun voi auttaa omia aikuisia lapsiaan hoitamalla heidän lapsiaan ja antamalla heille omaa aikaa, jota kukin voi sitten elämäntilanteensa mukaan käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mikä tuo mummiuteen kepeyttä. Vanhemmat myös sanelevat ruoka- ja nukkumisrytmin, mikä on minulle ok. Noudatan sitä mielelläni.

Mummu, joka kelpaa vaan kun on tarvetta. Miniä löi luun kurkkuun hänen omien sanojensa mukaan on ainoa joka sen on uskaltannu sanoa! Sanat joita en voi unohtaa, en näe enään omaa poikaani enkä lapsenlapsiani. En pysty pyytämään anteeksi, kun ei tunnu silta. Odottaisin anteeksipyyntöä miniältä ja pojaltani, lapset on 3 ja 1 ovat syyttömiä. Annan nyt heidän olla ja pärjätä ilman meitä, ollaanhan io 10 kk oltu riidoissa.

Samat säännöt kuin muissakin ihmissuhteissa: älä arvostele, älä neuvo. Älä luule olevasi lapsesi perheenjäsen tai lapsenlapsen äiti.

Ja meidän tapauksessa, älä roudaa itsellesi mieluisia tavaroita/vaatteita/yms vaikka tiedät että me emme tarvitse niitä ja makukin on erilainen. Lahjan/tuliaisen tarkoitus on yleensä ilahduttaa saajaa eikä helpottaa omaa shoppailupakkomiellettään.

Vierailija kirjoitti:

Huono mummu täälläkin. Mummuna oleminen on nykypäivänä aika vaikeaa. Vaatimukset ovat kovat, ja usein ristiriitaiset. Mummu ei saa loukkaantua, vaikka kuinka huonosti ja epäoikeudenmukasesti kohdeltaisiin. Pitää olla lempeä ja aina huomioida toisten tunnetilat, ilot ja surut, ja pitää osata ostaa oikeat lahjat, miel. kalliit. Pitää osata olla näkymätön ja kuulumaton, mutta silti valmiina kun tarvitaan. Pitää olla nöyrä ja vaatimaton. Pitää olla lähellä, mutta kaukana. Pitää osata olla hiljaa, ja jos puhuu, niin pitää osata valita oikeat sanat, ja oikea sävy. Ei missään nimessä saa koskaan ilmaista, että mummulla on paha mieli, kun häntä on loukattu tai kohdeltu alistavasti. Mummua ei saa v.....aa koskaan, vaan aina pitää löytyä ymmärrystä ja lempeyttä muita kohtaan.

En minäkään jaksaisi marttyyrimummoa.

Vierailija kirjoitti:

Mummu, joka kelpaa vaan kun on tarvetta. Miniä löi luun kurkkuun hänen omien sanojensa mukaan on ainoa joka sen on uskaltannu sanoa! Sanat joita en voi unohtaa, en näe enään omaa poikaani enkä lapsenlapsiani. En pysty pyytämään anteeksi, kun ei tunnu silta. Odottaisin anteeksipyyntöä miniältä ja pojaltani, lapset on 3 ja 1 ovat syyttömiä. Annan nyt heidän olla ja pärjätä ilman meitä, ollaanhan io 10 kk oltu riidoissa.

Pieni nöyryys on joskus hyvästä. Vihanpito on turhaa energianhaaskausta. Teillä kaikilla on nyt peiliin katsomisen paikka. T:Mummu

Vierailija kirjoitti:

Jos näiden "huonojen" mummojen kertomukset ovat totta, niin todella inhottavaa kohtelua joudutte kokemaan. Ehkäpä asia kannattaisi ottaa sen oman lapsen kanssa puheeksi vaikka kahden kesken, jos välit tämän puolison kanssa ovat huonot. Ja varmasti sille omalle lapselle voi sanoa myös ei kuten on varmasti joskus ennenkin joutunut sanomaan.

Itse toivoisin hyvältä mummolta kunnioitusta ja sitä, että minua kohdeltaisiin aikuisena. Minusta ei tarvitse puhua pahaa selkäni takana eikä valittaa naapureille, jos kasvatan lapsiani eri tavalla kuin sinä 30 vuotta sitten. Ja koska asumme lähellä, voit sinäkin tulla meille käymään, mutta jos et halua käydä kylässä, älä väitä muille sukulaisille, etten anna sinun nähdä lastenlapsiasi. En tarvitse rahaa, en hoitoapua, en lahjoja, ihan normaalit käytöstavat riittävät.

Paino sanalla JOS.

En usko sanaakaan.

Mummu ei ole mitään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono mummu täälläkin. Mummuna oleminen on nykypäivänä aika vaikeaa. Vaatimukset ovat kovat, ja usein ristiriitaiset. Mummu ei saa loukkaantua, vaikka kuinka huonosti ja epäoikeudenmukasesti kohdeltaisiin. Pitää olla lempeä ja aina huomioida toisten tunnetilat, ilot ja surut, ja pitää osata ostaa oikeat lahjat, miel. kalliit. Pitää osata olla näkymätön ja kuulumaton, mutta silti valmiina kun tarvitaan. Pitää olla nöyrä ja vaatimaton. Pitää olla lähellä, mutta kaukana. Pitää osata olla hiljaa, ja jos puhuu, niin pitää osata valita oikeat sanat, ja oikea sävy. Ei missään nimessä saa koskaan ilmaista, että mummulla on paha mieli, kun häntä on loukattu tai kohdeltu alistavasti. Mummua ei saa v.....aa koskaan, vaan aina pitää löytyä ymmärrystä ja lempeyttä muita kohtaan.

Ja täällä toinen. Raha ja lastenhoitoapu kelpaavat aina. Viimeiseen neljään vuoteen ei ole kertaakaan kysytty miten minä tai pappa voimme. Jos matkustan tyttäreni luo julkisilla saan kävellä asemalta heille säästä riippumatta, siis mennessäni hoitamaan lapsia. Meidän luona kerran vuodessa käydessä perhe ottaa meidän makuuhuoneen ja vierashuoneen käyttöönsä kun eivät saa muuten nukuttua, me sitten keittiön sivustavedettävällä.

Minut on haukuttu jos ei hoitonlöy, tai jos en noudata tarkkoja kellonaikoja lasten ruokailulle, pesuille, nukkumisille. 15 minuuttia on liian iso heitto.

Kun lähden hoitamasta useimmiten kuulen kuinka olen todennäköisesti villinnyt lapset ja seuraavat päivät tulevat olemaan vaikeita.

Hoidin itse tyttäreni ilman apuja, ehkä siksi vielä jaksan tämän kiittämättömän ja itsekkään perheen sylkykuppina.

Oletko sanonut asiasta mitään?

Hyvä mummu osaa olla ylittämättä toisen perheen rajoja, mutta vetää myös omat rajansa ja pitää ne. Ettei tarvi marttyroida ja uhriutua. 

Hyvä mummu ei kirjoita vauvapalstalle marttyroidakseen ja uhriutuakseen. 

T:äiti, jonka lapsilla on 2 hyvää mummua

Meillä on huono mummu:

- ns auttaa väkisin minkä jälkeen uhriutuu ja sitten vedetään marttyyrinäytelmä

- hän on mielestään lastemme ns tukiaikuinen eli tärkeämpi kuin me vanhemmat

- raivostuu lapsille kun hänen pakottamassaam valintatilanteessa lapset valitseekin vanhempansa

- tunkee kotimme täyteen roinaa, sälää, löytöjä ja muuta mitä emme halua emmekä tarvitse

- vaatii meitä ja lapsiamme hyvittelemään häntä jostain mikä tapahtui hänen omassa lapsuudessaan

- tunkee, urkkii, penkoo ja sitten juoruaa löydöksensä pahantahtoisesti tulkiten

- sekaantuu lasten asioihin, tunkee koululle, soittaa neuvolaan, jauhaa kaikille että olemme huonoja vanhempia

Vierailija kirjoitti:

Mummu, joka kelpaa vaan kun on tarvetta. Miniä löi luun kurkkuun hänen omien sanojensa mukaan on ainoa joka sen on uskaltannu sanoa! Sanat joita en voi unohtaa, en näe enään omaa poikaani enkä lapsenlapsiani. En pysty pyytämään anteeksi, kun ei tunnu silta. Odottaisin anteeksipyyntöä miniältä ja pojaltani, lapset on 3 ja 1 ovat syyttömiä. Annan nyt heidän olla ja pärjätä ilman meitä, ollaanhan io 10 kk oltu riidoissa.

Tämän viestin sisältö jäi hämäräksi. Vain se kävi ilmi, että välit on poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu, joka kelpaa vaan kun on tarvetta. Miniä löi luun kurkkuun hänen omien sanojensa mukaan on ainoa joka sen on uskaltannu sanoa! Sanat joita en voi unohtaa, en näe enään omaa poikaani enkä lapsenlapsiani. En pysty pyytämään anteeksi, kun ei tunnu silta. Odottaisin anteeksipyyntöä miniältä ja pojaltani, lapset on 3 ja 1 ovat syyttömiä. Annan nyt heidän olla ja pärjätä ilman meitä, ollaanhan io 10 kk oltu riidoissa.

Tämän viestin sisältö jäi hämäräksi. Vain se kävi ilmi, että välit on poikki.

Mummu ilmeisesti puuttunut liikaa poikansa perheen elämään ja miniä on pistänyt mummon ojennukseen. Näin mä sen ymmärsin.