Lue keskustelun säännöt.
Pahin juoru joka teistä on kerrottu?
Kommentit (202)
Äiti ihan omatoimisesti levitti huhua, että olen alkoholisti. Oli tästä puhunut sukulaisille. Joo, mä saatoinkin ottaa oluen saunan jälkeen. En ole vieläkään alkoholisti, mutta äiti oli kyllä kuolemaansa saakka sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olen muka hu*ra. Ja annan kaikille. Tämä lähti siitä, kun kiusaajina halusivat keksiä jonkun "tosi hyvän" valheen. Itselläni oli pieni myötävaikutus asiaan, kun sanoin että minullakin on poikaystävä, joka asuu muualla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut ja moni luokkalaiseni kyllä seurusteli ihan avoimestikin jonkun kanssa. Tästä olen monesti syyttänyt itseäni, kun annoin aihetta puheisiin. Vaikka eivät siis koskaan saaneet väitteilleen todistetta ja monet saivat ihan vapaasti suudella koulussa jne. ilman paheksuntaa. Toisaalta minulla olisi varmaan ollut sama kohtelu, vaikka en mitään olisi puhunutkaan. Tämä asia on niin paljon hankaloittanut elämääni. Olen ollut kiltti arka tyttö, joka vaan harvoin kävi missään koulun jälkeen ja olin todella yksinäinen ja muutenkin kiusattu monia vuosia. Tämän juorun laittoivat tytöt liikkeelle ja pojatkin siihen sitten liittyivät mukaan. Todella nöyryyttävää ja alistavaa. Jatkuva pelko siitä kuka on kuullut asiasta ja lopulta jäinkin sitten ihan yksin niin tämän juorun kuin omien pelkojenkin takia.
Nuoruudesta ei ole jäänyt mitään käteen ja minusta on tullut todella arka. Pelkään paljon eri tilanteita ja seurustelua en voisi edes miettiä. Olen vieläkin neitsyt. Tämän juorun vaikutus on todella suuri. En uskalla tutustua ihmisiin, häpeän, vaikka ei olisi aihetta ja harkitsen mitä voin pukea päälleni etten ainakaan anna lisämaustetta ja olen niin epävarma kaikesta. Tietysti olen aiemminkin ollut epävarmuuteen taipuvainen, mutta tuntuu että tämä asia on saanut minusta kaikki huonot puolet esiin. En tiedä pystynkö koskaan toipumaan tästä ja olemaan oma itseni.
Tuntuu kuin olisi vankina. Muut saavat tehdä mitä vaan ja itse yrittää elää tosi "siivosti" ja silti se ei auta. Olin ja olen nykyäänkin niin yksin ja olen todella erilaista elämää kuin nuoret "normiaikuiset". Välillä olen harkinnut itsemurhaa, mutta sitä en tee. Välillä "haluan kieltää koko sukupuoleni", koska en siedä "naiseutta". Olen jopa harkinnut sukupuolen vaihtoa, mutta tietenkin tämä on omalla kohdallani pakenemista ja minulla ei ole todellista syytä sukupuolenvaihtoon. Tämä asia on niin sotkenut elämäni, että ihan pelottaa minkälainen elämä minulla on edessä. Kadehdin "vapaita" ihmisiä, jotka ovat ilman tällaista kamalaa häpeä stigmaa. Se on hirveää, kun kukaan ei puolusta tai ei pysty edes itseään auttamaan, kun kukaan ei usko. Nyt olen pahimmasta päässyt yli, mutta saan pelottavia muistutuksia aika ajoin. Kiusaajani ovat olleet taitavia suunnitelmassaan. Pelkään välillä todella paljon mitä he keksivät. Myötätuntoni aloittajalle. Ihan samoja ajatuksia täällä. Kiitos muillekin, jotka viestejä ovat kirjoittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Että olen muka hu*ra. Ja annan kaikille. Tämä lähti siitä, kun kiusaajina halusivat keksiä jonkun "tosi hyvän" valheen. Itselläni oli pieni myötävaikutus asiaan, kun sanoin että minullakin on poikaystävä, joka asuu muualla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut ja moni luokkalaiseni kyllä seurusteli ihan avoimestikin jonkun kanssa. Tästä olen monesti syyttänyt itseäni, kun annoin aihetta puheisiin. Vaikka eivät siis koskaan saaneet väitteilleen todistetta ja monet saivat ihan vapaasti suudella koulussa jne. ilman paheksuntaa. Toisaalta minulla olisi varmaan ollut sama kohtelu, vaikka en mitään olisi puhunutkaan. Tämä asia on niin paljon hankaloittanut elämääni. Olen ollut kiltti arka tyttö, joka vaan harvoin kävi missään koulun jälkeen ja olin todella yksinäinen ja muutenkin kiusattu monia vuosia. Tämän juorun laittoivat tytöt liikkeelle ja pojatkin siihen sitten liittyivät mukaan. Todella nöyryyttävää ja alistavaa. Jatkuva pelko siitä kuka on kuullut asiasta ja lopulta jäinkin sitten ihan yksin niin tämän juorun kuin omien pelkojenkin takia.
Nuoruudesta ei ole jäänyt mitään käteen ja minusta on tullut todella arka. Pelkään paljon eri tilanteita ja seurustelua en voisi edes miettiä. Olen vieläkin neitsyt. Tämän juorun vaikutus on todella suuri. En uskalla tutustua ihmisiin, häpeän, vaikka ei olisi aihetta ja harkitsen mitä voin pukea päälleni etten ainakaan anna lisämaustetta ja olen niin epävarma kaikesta. Tietysti olen aiemminkin ollut epävarmuuteen taipuvainen, mutta tuntuu että tämä asia on saanut minusta kaikki huonot puolet esiin. En tiedä pystynkö koskaan toipumaan tästä ja olemaan oma itseni.
Tuntuu kuin olisi vankina. Muut saavat tehdä mitä vaan ja itse yrittää elää tosi "siivosti" ja silti se ei auta. Olin ja olen nykyäänkin niin yksin ja olen todella erilaista elämää kuin nuoret "normiaikuiset". Välillä olen harkinnut itsemurhaa, mutta sitä en tee. Välillä "haluan kieltää koko sukupuoleni", koska en siedä "naiseutta". Olen jopa harkinnut sukupuolen vaihtoa, mutta tietenkin tämä on omalla kohdallani pakenemista ja minulla ei ole todellista syytä sukupuolenvaihtoon. Tämä asia on niin sotkenut elämäni, että ihan pelottaa minkälainen elämä minulla on edessä. Kadehdin "vapaita" ihmisiä, jotka ovat ilman tällaista kamalaa häpeä stigmaa. Se on hirveää, kun kukaan ei puolusta tai ei pysty edes itseään auttamaan, kun kukaan ei usko. Nyt olen pahimmasta päässyt yli, mutta saan pelottavia muistutuksia aika ajoin. Kiusaajani ovat olleet taitavia suunnitelmassaan. Pelkään välillä todella paljon mitä he keksivät. Myötätuntoni aloittajalle. Ihan samoja ajatuksia täällä. Kiitos muillekin, jotka viestejä ovat kirjoittaneet.
Minä ikäinen olet? Jos olet omien sanojesi mukaan päässyt pahimmasta yli, voit päästä vaikeuksista "vielä enemmän yli". Hyvin moni häpeää itsessään jotain, usein täysin turhaan. Onko sinulla ketään ystävää tai tuttua, jonka kanssa voisit jutella?
Minut leimattiin kouluampujaksi, vain koska olin syrjäänvetäytyvä ja vasta muuttanut paikkakunnalle. Tieto tästä seuraa vieläkin viranomaisten tiedoissa, vaikka totuuspohjaa väitteellä ei ole.
Kun tätä ketjua lukee, niin oma ihmisvihani vaan kasvaa.
Joo, minustakin on juoruttu. Olin muka raskaana. Olin myös kuulemma kokenut keskenmenonkin.
Olen ollut myös joidenkin mukaan lesbo, mutta tuollainen juoru ei enää loukkaisi, koska itse tiedän minkälainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen muka hu*ra. Ja annan kaikille. Tämä lähti siitä, kun kiusaajina halusivat keksiä jonkun "tosi hyvän" valheen. Itselläni oli pieni myötävaikutus asiaan, kun sanoin että minullakin on poikaystävä, joka asuu muualla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut ja moni luokkalaiseni kyllä seurusteli ihan avoimestikin jonkun kanssa. Tästä olen monesti syyttänyt itseäni, kun annoin aihetta puheisiin. Vaikka eivät siis koskaan saaneet väitteilleen todistetta ja monet saivat ihan vapaasti suudella koulussa jne. ilman paheksuntaa. Toisaalta minulla olisi varmaan ollut sama kohtelu, vaikka en mitään olisi puhunutkaan. Tämä asia on niin paljon hankaloittanut elämääni. Olen ollut kiltti arka tyttö, joka vaan harvoin kävi missään koulun jälkeen ja olin todella yksinäinen ja muutenkin kiusattu monia vuosia. Tämän juorun laittoivat tytöt liikkeelle ja pojatkin siihen sitten liittyivät mukaan. Todella nöyryyttävää ja alistavaa. Jatkuva pelko siitä kuka on kuullut asiasta ja lopulta jäinkin sitten ihan yksin niin tämän juorun kuin omien pelkojenkin takia.
Nuoruudesta ei ole jäänyt mitään käteen ja minusta on tullut todella arka. Pelkään paljon eri tilanteita ja seurustelua en voisi edes miettiä. Olen vieläkin neitsyt. Tämän juorun vaikutus on todella suuri. En uskalla tutustua ihmisiin, häpeän, vaikka ei olisi aihetta ja harkitsen mitä voin pukea päälleni etten ainakaan anna lisämaustetta ja olen niin epävarma kaikesta. Tietysti olen aiemminkin ollut epävarmuuteen taipuvainen, mutta tuntuu että tämä asia on saanut minusta kaikki huonot puolet esiin. En tiedä pystynkö koskaan toipumaan tästä ja olemaan oma itseni.
Tuntuu kuin olisi vankina. Muut saavat tehdä mitä vaan ja itse yrittää elää tosi "siivosti" ja silti se ei auta. Olin ja olen nykyäänkin niin yksin ja olen todella erilaista elämää kuin nuoret "normiaikuiset". Välillä olen harkinnut itsemurhaa, mutta sitä en tee. Välillä "haluan kieltää koko sukupuoleni", koska en siedä "naiseutta". Olen jopa harkinnut sukupuolen vaihtoa, mutta tietenkin tämä on omalla kohdallani pakenemista ja minulla ei ole todellista syytä sukupuolenvaihtoon. Tämä asia on niin sotkenut elämäni, että ihan pelottaa minkälainen elämä minulla on edessä. Kadehdin "vapaita" ihmisiä, jotka ovat ilman tällaista kamalaa häpeä stigmaa. Se on hirveää, kun kukaan ei puolusta tai ei pysty edes itseään auttamaan, kun kukaan ei usko. Nyt olen pahimmasta päässyt yli, mutta saan pelottavia muistutuksia aika ajoin. Kiusaajani ovat olleet taitavia suunnitelmassaan. Pelkään välillä todella paljon mitä he keksivät. Myötätuntoni aloittajalle. Ihan samoja ajatuksia täällä. Kiitos muillekin, jotka viestejä ovat kirjoittaneet.
Minä ikäinen olet? Jos olet omien sanojesi mukaan päässyt pahimmasta yli, voit päästä vaikeuksista "vielä enemmän yli". Hyvin moni häpeää itsessään jotain, usein täysin turhaan. Onko sinulla ketään ystävää tai tuttua, jonka kanssa voisit jutella?
Kuten kirjoitin niin minulla ei ole ketään. Myönnän, että on vaikeaa tutustua ihmisiin ja siinä mielessä tämä on vähän omakin syy. Ehkä olen surkea ihminen, kun annan tällaisen niin paljon vaikuttaa, mutta tuskin moni muukaan olisi ehjä tämän jälkeen. Kiitän siitä, että olen vielä elossa. Jos joku on niin vahva, että selviää tästä helposti niin hyvä juttu. Itse olen vasta alussa ja tietysti myös perusluonne vaikuttaa asiaan. Toivon, että olen onnekas ja pystyn vielä olemaan onnellinen joku päivä. Ja minulla on myös muutenkin tosi paljon muitakin pahoja kokemuksia eli tämä ei ole ainoa "syy" näihin pelkoihini. Tiedän ihmisiä, jotka valittavat paljon vähemmästäkin eli mielestäni en ole "ylireagoinut" asiaan, kun se on jatkunut vielä niin pitkän aikaa. Sääliä en kaipaa, mutta ymmärrystä siihen, että en aina pysty toimimaan kuin "normi-ihmiset" esim juuri niissä sosiaalisissa tilanteissa.
Kaupunki X, tapahtuma-aika 2005-2006
Olin kuulemma h***ra, joka hyppää kaikkien kanssa sänkyyn. Juorun levittäjä oli minulle kateellinen persjalkanen tyttö, joka oli nähnyt minut vain silloisessa nuorison suosimassa IRC-Galleriassa. Vain kuvat.
Jostain se sai selvitettyä koko nimeni ja puhelinnumeroni, uhkaili minua väkivallalla. Levitteli puhelinnumeroani ja juoruja ympäri kaupunkia ja sain mitä sekopäisimpiä puheluita ja oksettavia ehdotuksia. Siinä ei auttanut muu kuin poliisilla uhkailu ja puhelinnumeron vaihto. Oli aika outo kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen säästynyt pahoilta juoruilta - tai sitten ne eivät ole kantautuneet korviini. Pariin otteeseen olen kuitenkin kuullut olevani yhdessä miespuolisen ystäväni kanssa.
Että olisin tehnyt abortin koska mieheni kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoruttiin alkoholistiksi. Oli nähty menierin taudin huimauskohtauksen saaneena. Siinä oireina tinnitus, puheen puuroutuminen, tasapainohäiriöt ja huonovointisuus. Sanoin kyllä todellisen syyn vaan ei sitä juorukello uskonut. Olin selvinpäin silloin kuten muulloinkin.
Työkaverista kuulin huhua, että on kuollut. Olihan hän saanut kyllä sydänkohtauksen ja oli sen jälkeen sairaslomalla. Juorun liikkuessa työkaveri oli palannut jo työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jukka Lones kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma löytyy aika raskauttavia kuvia susta ja Candysta.
- Tulin vaan kuittaan.
ämmien PASKAPUHEITA! Vähän kyselin Amarillossa että mitä tommonen frikki tekee täällä ja heti revitään hirveitä juoroja. HAnkkikaa elämä satana
Joo kaulaa nuolemalla ja käsi minihameen sisässähän sitä aina kysellään.
- Tulin vaan kuittaan
En tiedä pahinta, mutta tiedän että olen jonkin sortin sisäpiirin (whatsapp-ryhmä tms) puheenaihe, enkä todennäköisesti kovinkaan mieltä ylentävissä merkeissä. Huomaan sen siitä, jos juttelen yksitellen näiden miesten(!) kanssa, niin todella usein ottavat samoja, hieman erikoisiakin aiheita puheeksi.
Minä kun olen luullut, ettei aikuiset miehet juorua. Mutta jotenkin aistin, että on heidän tapansa uskotella olevansa muiden paikkakuntalaisten yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella joku keksi juorun että myyn itseäni viikonloppuisin bileissä röökiä tai kaljaa vastaan🙁 hulluinta oli että juorun uskoivat sellaiset "kaverit" joiden kanssa näissä bileissä kävin ja varmasti tiesivät että se ei ollut totta. Olin silloin vielä neitsyt. Tää maine seurasi minua sitten läpi yläasteen amistoon asti.
Aika halpa hinnasto! :) Harmi että oli legendaa.
Viisas ihminen ei juorua.
Koska hän näkee myös itsessään vikoja.
Että olen mies ja avomieheni kanssa siis muodostamme homoparin. Joku jamppa joka vieraili usein kotikatumme alkupäässä olevassa talossa oli selostanut järkyttyneenä mieheni puolitutulle että "siellä Umpikadulla, kolmannessa talossa vasemmalla asuu joku jenkkiautoileva homopari". Miehen puolituttu oli korjannut että kyllä siellä asuu ihan "Matti ja Maija", heteroita ovat. Ilmeisesti jamppa oli nähnyt minut autoilemassa pappalippis päässä ja vetänyt johtopäätöksiä. Hassua on se että olen ihan nätti nainen, vaikka välillä pukeudunkin vähän epänaisellisesti mutta liikun kodin ulkopuolella lähes aina meikattuna. Minua koko juttu huvitti, miestä ei.265
Mä tiedän näitä tapauksia jotka luulee että niistä juorutaan. Tyyliin ”ne puhuu että mä oon hommannut silarit kun mulla niin hyvät tissit” tai ”ne luulee että me ostetaan velaksi meidän bemarit tai Guccit, mutta siis rahalla ne on ostettu” ja mä olen aika varma että kukaan ei puhu..
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, niin oma ihmisvihani vaan kasvaa.
Joo, minustakin on juoruttu. Olin muka raskaana. Olin myös kuulemma kokenut keskenmenonkin.
Olen ollut myös joidenkin mukaan lesbo, mutta tuollainen juoru ei enää loukkaisi, koska itse tiedän minkälainen olen.
No onpas kamala kohtalo. Hakeudu ihmeessä saikulle.
Vierailija kirjoitti:
Että olen eronnut ja mulla uusi mies. Yhtenä iltana olin ilman miestäni bailaamassa mutta kai varattukin saa käydä viihteellä? Pieni paikka kunta ja juorun kuuli ensin mieheni.
Joo tälläiseen kans törmänny. Ei mun tapauksessa puhuttu että olis uusi mies mutta että olisin itse kertonut eronneeni
...
Ystävästäni kiersi juttu, että hänet oli raiskattu (täysin perätön ja tuulesta temmattu tarina). Yhtäkkiä kaupungilla vastaan saattoi tulla joku hänen tuttavansa, joka oikein kosketti käsivartta ja surkutellen kysyi miten hän jaksaa ja onko jo toipunut kokemastaan.
Nämä on niitä juttuja, joista tulee sellainen epätodellinen fiilis, että onko tää ihan tottakaan? Kun raiskaus on mielestäni vakava juttu, jolla ei vitsailla. Eikä valehdella, että joku on raiskattu. Ja nämä surkuttelijatkin vaikuttivat lähinnä sosiaalipornoa hakevilta uteliailta, eivätkä empaattisilta ihmisiltä. Tuli mieleen, että onko nää jotain eri lajia, homo curious imbecillus, tai jotain..