Lue keskustelun säännöt.
Mitä olen havainnoinut suhteessani suomenruotsalaiseen
01.01.2018 |
Olen ollut avoliitossa suomenruotsalaisen kanssa 5 vuotta. Sinä aikana olen oppinut yhtä ja toista suomenruotsalaisista kansanryhmänä, ja olisi mukavaa vertailla havaintoja muiden kanssa tai muuten vain keskustella tästä. Varoitan sen verran, että vietettyäni tämän joulun ja uuden vuoden suomenruotsalaisten kanssa, olen hieman väsynyt ja ärtynytkin muutamaan asiaan joten tekstistä voi tulla hiukan negatiivinen :D
Ensinnäkin suomenruotsalaisten paljon puhuttu yhteisöllisyys ja me-henki. Se todellakin on olemassa, hyvin vahvasti. He ovat automaattisesti samaa ryhmää, vaikka eivät ennestään tuntisi toisiaan. Joskin, suurin osa suomenruotsalaisista tuntee toisensa edes jotain kautta, yleensä yhden yhteisen tutun välityksellä. Olen kokenut, että puolison ominaisuudessa mukaan tulevat suomenkieliset otetaan lämpimästi vastaan (joskin jos ei ole halukas tai kyvykäs käyttämään ruotsia sujuvasti, jää helposti sivuun keskusteluista).
Kuitenkin on myös vahvasti niin, että se me-henki syntyy "me vastaan he" -asettelusta. Minua harmittaa kuulla niin usein termiä "finnjävlar" kuin joudun kuulemaan. Oli se kevyttä vitsiä tai ei, on vastakkainasettelu olemassa ja suomenkielisiin suhtaudutaan mielestäni liian helposti yleistäen ja naureskellen. On tätä ehkä suomenkielisten tahollakin ruotsinkielisiä kohtaan, mutta toisaalta ruotsinkieliset ovat niin pieni vähemmistö ettei iso osa suomenkielisistä heitä oikeastaan ajattelekaan. En minäkään ajatellut, ennen tätä parisuhdetta.
Yksi rasittava asia on paasaus ruotsin kielen asemasta. Tätä ei voi tietenkään yleistää koko vähemmistön mielipiteeksi, mutta ainakin kovaäänisimmät tuovat usein esiin sen, että ruotsia osaamattomat ovat juntteja, ruotsi on tärkeämpi kieli kuin suomi jne., ja niitä löytyy jotka käyttävät ruotsia ihan vaan periaatteesta vaikka Pohjois-Karjalan pienimmän pikkukylän R-kioskilla, vaikka oma suomenkielen taito olisi täydellinen. En ole sitä mieltä että ruotsinkielisten ei pitäisi saada tärkeimpiä palveluja tavalla tai toisella omalla kielellään, mutta edellä kertomani on mielestäni kiusaamista. Ehkä se siksikin sattuu, kun minulla ei ole hyvä kielipää, ja käyttäisin ehdottomasti mieluummin englantia kuin ruotsia tilanteessa kuin tilanteessa.
Millaisia kokemuksia teillä on ruotsinkielisistä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
No just samanlainen. Seurustelin kanssa useita vuosia suomenruotsalaisen kanssa ja aina suomenkielinen ja -sukuinen on huonompi heidän silmissään. Itse vielä olen asunut ruotsissa, joten puhun sujuvasti ruotsia, mutta se ei riitä, ellei se ole samalla nuotilla kun täällä puhutaan.
Itseasiassa vielä enemmän kohotellaan kulmia ruotsissa asuneelle suomalaiselle, joka sen myötä on oppinut "heidän" kieltään. Mikään vastaava kieliryhmittymä ei jatka luokka-asematunnoissaan elämistä kuten juurikin suomenruotsalaiset tekevät.
Juuri noin! Minun mieheni on ihana ihminen, mutta suomenruotsalaisena hän kyllä kokee olevansa hiukan bättre folk. Olen yrittänyt kestää sen, kun kukaan ei ole täydellinen. Rasittavaa se kyllä on! Onneksi hänen perheensä on ihana, eli minua arvostetaan aidosti vaikka en samaan viiteryhmään kuulukaan. Ja suurin osa ystäväpiiristäkin on ihan jalat maassa, sellaisia muutamia lukuun ottamatta jotka eivät kuollakseenkaan esim. voi keskustella kanssani mitään jos minä en puhu ruotsia, vaikka olisivat itse kaksikielisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin näin, ap? Ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena en ikinä ole kuullut finnjävlar-nimitystä, ja bättre folk-nimittelyä taas vain suomenkielisten suusta v*ttuiluna. Kieli taas vaihtuu automaattisesti suomeksi, jos paikalla on yksikin suomenkielinen, mikä harmittaa välillä kun ei saa treenata ruotsia.
Omassa, reilu viisi vuotta kestäneessä suhteessani en ole huomannut samaa. Esimerkiksi meistä minä olen se, joka puolustaa ruotsinkielen pakollista opiskelua, kun taas suomenruotsalaisen puolisoni mielestä se ei ole niin tärkeää. Hän on köyhästä perheestä, eikä erityisemmin vietä aikaa muiden suomenruotsalaisten kanssa, joten tämä vaikuttanee kokemuksiini. Hauska tapa, jonka olen huomannut, on lahjan sisältöön liittyvän pienen runon kirjoittaminen joululahjapakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin näin, ap? Ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena en ikinä ole kuullut finnjävlar-nimitystä, ja bättre folk-nimittelyä taas vain suomenkielisten suusta v*ttuiluna. Kieli taas vaihtuu automaattisesti suomeksi, jos paikalla on yksikin suomenkielinen, mikä harmittaa välillä kun ei saa treenata ruotsia.
En kerro tarkemmin, mutta ei pääkaupunkiseudulla. Finnjävlaria kuulen ajoittain, mutta bättre folk oli nyt vaan tässä yhteydessä oma keinoni kuvata asiaa :-) Sitä minä en ole kokenut että kieli vaihtuisi suomeksi takiani. Ei oikeastaan tarvitsekaan, "vain minun" takia. Ymmärrän ruotsia ihan ok.
ap
Vierailija kirjoitti:
Omassa, reilu viisi vuotta kestäneessä suhteessani en ole huomannut samaa. Esimerkiksi meistä minä olen se, joka puolustaa ruotsinkielen pakollista opiskelua, kun taas suomenruotsalaisen puolisoni mielestä se ei ole niin tärkeää. Hän on köyhästä perheestä, eikä erityisemmin vietä aikaa muiden suomenruotsalaisten kanssa, joten tämä vaikuttanee kokemuksiini. Hauska tapa, jonka olen huomannut, on lahjan sisältöön liittyvän pienen runon kirjoittaminen joululahjapakettiin.
Pakolliseen opiskeluun on monia mielipiteitä, itse kannatan valinnanvapautta, sillä uskon kielestä kiinnostuneita riittävän sillä tavoin. Muut opiskelkoon muita kieliä halunsa mukaan.
Runoja kirjoitetaan lahjoihin täälläkin, mutta mielenkiintoista kyllä niin on tehty aina myös omassa, ei-ruotsinkielisessä perheessäni!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo :D Mullakin olisi huomioita. Esimerkiksi nuoret naiset kasvaa sellaiseen tyyliin prinsessamaailmaan, missä ne odottaa itselleen prinssiä. Tämä prinssi sana usein toistuu heidän lausahduksissaan.
"Löydin oman prinssini" Tämä kirjoitetaan vaikka valokuvan alle facebookissa kun tyttö on löytänyt itselleen uuden poikaystävän. Kuvassa tietty nuoripari yhdessä.
Tai "tyttö joutuu suutelemaan useaa sammakkoa ennen kuin löytää prinssinsä!
Sitten
Potentiaalisen poikaystävän on oltava joku jolla on hyvä status. Lääkäri, meribiologi, biologi tms. tai joku muu omassa työssään muulla tavoin menestynyt.
Näille naisille ei kelpaa mikään Peräpohjolan paperimies.
Lähes jokainen heistä on viettänyt vaihto-oppilas vuoden vähintään jenkeissä ja on tuonut sieltä jenkkiläisiä maneereita puhetyyliinsä ja olemiseensa.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin näin, ap? Ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena en ikinä ole kuullut finnjävlar-nimitystä, ja bättre folk-nimittelyä taas vain suomenkielisten suusta v*ttuiluna. Kieli taas vaihtuu automaattisesti suomeksi, jos paikalla on yksikin suomenkielinen, mikä harmittaa välillä kun ei saa treenata ruotsia.
Asun kaksikielisessä pikkukaupungissa Pohjanmaalla, ja sama kokemus. En esim. koskaan ole kuullut suomenruotsalaisten käyttävän sanaa finnjävel, josta syystä epäilenkin vahvasti ap:n aloitusta provoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nice pikkuprovo AP. Kaikki tunteesi taitaa ku muta omasta heikosta itsetunnostasi.
Vierailija kirjoitti:
Joo :D Mullakin olisi huomioita. Esimerkiksi nuoret naiset kasvaa sellaiseen tyyliin prinsessamaailmaan, missä ne odottaa itselleen prinssiä. Tämä prinssi sana usein toistuu heidän lausahduksissaan.
"Löydin oman prinssini" Tämä kirjoitetaan vaikka valokuvan alle facebookissa kun tyttö on löytänyt itselleen uuden poikaystävän. Kuvassa tietty nuoripari yhdessä.
Tai "tyttö joutuu suutelemaan useaa sammakkoa ennen kuin löytää prinssinsä!
Sitten
Potentiaalisen poikaystävän on oltava joku jolla on hyvä status. Lääkäri, meribiologi, biologi tms. tai joku muu omassa työssään muulla tavoin menestynyt.
Näille naisille ei kelpaa mikään Peräpohjolan paperimies.
Lähes jokainen heistä on viettänyt vaihto-oppilas vuoden vähintään jenkeissä ja on tuonut sieltä jenkkiläisiä maneereita puhetyyliinsä ja olemiseensa.
ai nii ja harrastuksena on yleensä purjehdus ja purjeveneitä löytyy isältä ja äidiltä ja mummolta ja pappalta ja siskoilta ja veljiltä jne.
Ja
pappa betalar. Ihan oikeasti. Tää ei ole mitään legendaa vaan tyttärellä on yleensä luottokortti jota saa vinguttaa isänsä laskuun :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran mulle tuli asiakkaaksi suomenruotsalainen henkilö, kuulin kauempaa jo kun puhui taksikuskinsa kanssa ruotsia. Oli oikein perinteinen suomenruotsalainen "Stocka-täti" ulkoiselta olemukseltaan, fiinisti laitettu ym niin sain jo etukäteen kamalan alemmuuskompleksin että mitä tästä vielä tuleekaan. Mutta mitä vielä! Tuo siististi laittautunut bättre folk -rouva puhui omasta aloitteestaan kanssani suomea eikä asiakaspalvelutilanteessakaan tullut mitään ongelmaa. Oli todella hyväkäytöksinen, ystävällinen ja pääsimme hyvässä yhteishengessä molempia tyydyttävään lopputulokseen. Oli miellyttävä tapaaminen vaikka pahinta pelkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo :D Mullakin olisi huomioita. Esimerkiksi nuoret naiset kasvaa sellaiseen tyyliin prinsessamaailmaan, missä ne odottaa itselleen prinssiä. Tämä prinssi sana usein toistuu heidän lausahduksissaan.
"Löydin oman prinssini" Tämä kirjoitetaan vaikka valokuvan alle facebookissa kun tyttö on löytänyt itselleen uuden poikaystävän. Kuvassa tietty nuoripari yhdessä.
Tai "tyttö joutuu suutelemaan useaa sammakkoa ennen kuin löytää prinssinsä!
Sitten
Potentiaalisen poikaystävän on oltava joku jolla on hyvä status. Lääkäri, meribiologi, biologi tms. tai joku muu omassa työssään muulla tavoin menestynyt.
Näille naisille ei kelpaa mikään Peräpohjolan paperimies.
Lähes jokainen heistä on viettänyt vaihto-oppilas vuoden vähintään jenkeissä ja on tuonut sieltä jenkkiläisiä maneereita puhetyyliinsä ja olemiseensa.
ai nii ja harrastuksena on yleensä purjehdus ja purjeveneitä löytyy isältä ja äidiltä ja mummolta ja pappalta ja siskoilta ja veljiltä jne.
Ja
pappa betalar. Ihan oikeasti. Tää ei ole mitään legendaa vaan tyttärellä on yleensä luottokortti jota saa vinguttaa isänsä laskuun :D
Eiköhän tässä ole kysymys rahasta, eikä kielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea provo, tosi huono.
Parempaa yritystä ensi kertaan.
Juu ei ole provo tämä. Minun tuntemassani suomenruotsalaisten porukassa sanaa finnjävel käytetään. Miksi se on mielestänne jotenkin mahdotonta...? En itse jaksa siitä loukkaantua, enkä siitäkään jos joku yksittäinen henkilö ei tunnu pitävän suomenkielisistä. Minä olen ihan sinut itseni kanssa, enkä tunne alemmuutta niin turhien asioiden vuoksi.
Niin, ja se raha. Sitä näissä piireissä monilla on. Sekä suvun rahaa että itse tienattua. Kaikki myös tuntuvat harrastavan purjehdusta ja golfia :-D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finnjävlar-sanaa on käytetty Ruotsissa mutta se ei taida olla enää kovin yleinen haukkumasana kuten silloin, kun suomalaisia muutti enemmän Ruotsiin 40-50-vuotta sitten. En ole koskaan kuullut suomenruotsalaisten käyttävän sitä. Ovathan he itsekin finnjävlareita.
Täällä Helsingissä olen tekemisissä harrastuksen kautta naisten kanssa, joilla suomenruotsalaisuuden arvoja ovat yhteisöllisyys, hyväkäytöksisyys, kohteliaisuus. Kieltä vaihdetaan aina, jos suomenkielinen on paikalla eli ruotsia ei pääse puhumaan. Hyvätapaisuus kuitenkin vaikutelmani mukaan kätkee alleen "me ja muut" -ajattelun.
Mielenkiintoista kuulla että kukaan muu ei ole finnjävlareista kuullut tänä päivänä. Se on kai sitten omien tuttavieni erikoisuus. Ei sitä pahalla sanota, mutta voisihan sitä muitakin termejä käyttää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuulla että kukaan muu ei ole finnjävlareista kuullut tänä päivänä. Se on kai sitten omien tuttavieni erikoisuus. Ei sitä pahalla sanota, mutta voisihan sitä muitakin termejä käyttää.
ap
Minun suomenruotsalaisen puolisoni perheessä suomenkielisistä puhutaan ugreina. Ruotsinkieliset vs ugrit. :D
Tällä korostetaan metsäläisten junttien ja paremman väen eroa. Leikillisesti tottakai.
Olen ollut parisuhteessa suomenruotsalaisen kanssa kohta 22v. Osan allekirjoitan välittömästi:)
Tuo yhteisöllisyys ja tietty yhteenkuuluvuuden tunne on todella olemassa ja toimii. Itselle se ei ole ongelma, päinvastoin - olen itse karjalaista sukua äitini kautta (isän puolelta 3. stadilainen) joten tämä vilkas sosiaalinen elämä sopii minullekin. Ystäväperheet tuntevat toisensa jo 3. polvessa, isovanhemmat (tai isoiso-) tulivat aikoinaan pohjanmaan rannikolta pk -seudulle. Mieheni sukupolvi kasvoi yhdessä kuin serkuslauma ja saman ovat saaneet kokea meidän lapsemmekin. Joskus laskimme että lähipiiristämme on paikallisessa ruotsinkielisessä koulussa 1-2 lasta joka luokalla, omammekin:) No, tokihan muutkin luokkakaverit on olleet samoja jo tarhasta saakka.
Tuo yhteisöllisyys näkyy myös siinä että jos jollain on vaikeuksia muut pyrkivät auttamaan. Tai kun rakensimme 1. talomme samaan aikaan kuin ystäväperheetkin kiersimme talosta toiseen talkoissa.
Meitä on 2 "ulkopuolista" eli suomenkielistä vaimoa tässä porukassa. Toinen puhuu sujuvasti ruotsia eikä erotu porukasta ollenkaan. Itse olen ollut lapsena kaksikielinen mutta koulun alettua kieltäydyin puhumasta ruotsia enää ollenkaan. Osaan ja ymmärrän joten pysyn keskustelussa mukana mutta ruotsia puhun vain lasten tai ruotsalaisten ystävieni kanssa.
Finnjävel sanaa en ole kuullut kertaakaan näiden vuosien aikana. Näissä porukoissa ei ole tarpeen loukata toista.
Itse harrastin lapsena purjehdusta (ja vähän aikuisenakin kun tilaisuus oli) mutta kukaan meistä ei sitä harrasta. Yksi harrastaa golfia koska poikansa hurahtivat siihen ja itse tarvitsee sitä asiakkaita viihdyttäessään. Ei sinänsä pidä golfista. Toki tunnen ruotsinkielisiä joille molemmat on ns "kova juttu" mutta tärkeintä heille on päästä näyttämään. Kyse ei ole ruotsinkielisyydestä niinkään vaan pätemisen tarpeesta. Saman tekisivät vaikka olisivat ihan suomenkielisiä.
Rahaa on sopivasti mutta itse ansaittua. Joku saa perintöä toinen ei. Sillä ei ole mitään vaikutusta meidän toimeentuloomme tai elämäntyyliimme. Joka päivä tehdään töitä kuten muutkin.
Ruotsin kielen asemasta ei puhuta koskaan. Se on ja pysyy ja on mun mielestä meidän maassa pelkkää rikkautta.
Ehkä mun lähipiiri on vaan sitten niin sivistynyttä kun ei moiseen huonoon käytökseen alennu?
Yhdessä suomenruotsalaisen kanssa 12 vuotta, asutaan hänen kotinurkillaan. Mulla on tuosta aloituksen näkemyksestä, että jää helposti sivuun, jos ei käytä ruotsin kieltä, erilainen kokemus. Puolison suku isoäitiä myöten on puhunut minulle aina suomea, samoin monet hänen ystävistään. Toki olen tavannut myös niitä, jotka oikeasti eivät osaa eivätkä ymmärrä suomea, tätä en ihan tajua, kun kumminkin Suomessa asutaan. Mutta pakko sanoa, että tapaamistani sadoista ihmisiä tälläisiä on ehkä 3 :) Ettei aleta yleistämään. Moni on myös vaihtanut yleisen keskustelukielen suomeksi, kun on huomannut, että minä olen mukana. Tämä siis alkuvaiheessa, nykyään sanon, että puhukaa vaan ruotsia, se kun sujuu itseltäkin.
Kaupoissa saa palvelua suomeksi, postissa, neuvolassa, lääkärissä, terkkarilla, kukkakaupassa, ihan missä vaan tarvii :) Naapuritkin tulivat heti tekemään tuttavuutta ja esittäytymään, kun tänne muutin, vastaantulijoita tervehditään ja aina jutustellaan small talkia. Ihmiset ovat mielestäni iloisempia ja ystävällisempiä tällä omalla pienellä kokemuksellani. Olen myös tehnyt töitä ruotsinkielisessä työpaikassa, jossa kaikki meni siis ruotsiksi. Työyhteisön henki oli huippuhyvä ja ilmapiiri positiivinen jatkuvasti, sekä huumori lensi silloinkin, kun oli todella kiire. Kokemukseni "persutyöpaikasta" on hiukan toisessa äärilaidassa edelliseen verrattuna.
No just samanlainen. Seurustelin kanssa useita vuosia suomenruotsalaisen kanssa ja aina suomenkielinen ja -sukuinen on huonompi heidän silmissään. Itse vielä olen asunut ruotsissa, joten puhun sujuvasti ruotsia, mutta se ei riitä, ellei se ole samalla nuotilla kun täällä puhutaan.
Itseasiassa vielä enemmän kohotellaan kulmia ruotsissa asuneelle suomalaiselle, joka sen myötä on oppinut "heidän" kieltään. Mikään vastaava kieliryhmittymä ei jatka luokka-asematunnoissaan elämistä kuten juurikin suomenruotsalaiset tekevät.