Lue keskustelun säännöt.
Mitä olen havainnoinut suhteessani suomenruotsalaiseen
01.01.2018 |
Olen ollut avoliitossa suomenruotsalaisen kanssa 5 vuotta. Sinä aikana olen oppinut yhtä ja toista suomenruotsalaisista kansanryhmänä, ja olisi mukavaa vertailla havaintoja muiden kanssa tai muuten vain keskustella tästä. Varoitan sen verran, että vietettyäni tämän joulun ja uuden vuoden suomenruotsalaisten kanssa, olen hieman väsynyt ja ärtynytkin muutamaan asiaan joten tekstistä voi tulla hiukan negatiivinen :D
Ensinnäkin suomenruotsalaisten paljon puhuttu yhteisöllisyys ja me-henki. Se todellakin on olemassa, hyvin vahvasti. He ovat automaattisesti samaa ryhmää, vaikka eivät ennestään tuntisi toisiaan. Joskin, suurin osa suomenruotsalaisista tuntee toisensa edes jotain kautta, yleensä yhden yhteisen tutun välityksellä. Olen kokenut, että puolison ominaisuudessa mukaan tulevat suomenkieliset otetaan lämpimästi vastaan (joskin jos ei ole halukas tai kyvykäs käyttämään ruotsia sujuvasti, jää helposti sivuun keskusteluista).
Kuitenkin on myös vahvasti niin, että se me-henki syntyy "me vastaan he" -asettelusta. Minua harmittaa kuulla niin usein termiä "finnjävlar" kuin joudun kuulemaan. Oli se kevyttä vitsiä tai ei, on vastakkainasettelu olemassa ja suomenkielisiin suhtaudutaan mielestäni liian helposti yleistäen ja naureskellen. On tätä ehkä suomenkielisten tahollakin ruotsinkielisiä kohtaan, mutta toisaalta ruotsinkieliset ovat niin pieni vähemmistö ettei iso osa suomenkielisistä heitä oikeastaan ajattelekaan. En minäkään ajatellut, ennen tätä parisuhdetta.
Yksi rasittava asia on paasaus ruotsin kielen asemasta. Tätä ei voi tietenkään yleistää koko vähemmistön mielipiteeksi, mutta ainakin kovaäänisimmät tuovat usein esiin sen, että ruotsia osaamattomat ovat juntteja, ruotsi on tärkeämpi kieli kuin suomi jne., ja niitä löytyy jotka käyttävät ruotsia ihan vaan periaatteesta vaikka Pohjois-Karjalan pienimmän pikkukylän R-kioskilla, vaikka oma suomenkielen taito olisi täydellinen. En ole sitä mieltä että ruotsinkielisten ei pitäisi saada tärkeimpiä palveluja tavalla tai toisella omalla kielellään, mutta edellä kertomani on mielestäni kiusaamista. Ehkä se siksikin sattuu, kun minulla ei ole hyvä kielipää, ja käyttäisin ehdottomasti mieluummin englantia kuin ruotsia tilanteessa kuin tilanteessa.
Millaisia kokemuksia teillä on ruotsinkielisistä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ikävä juttu tämä suomenruotsalainen elämä.Vihattu omassa kotimaassani.Yli 500 vuotta sitten sukuni tänne muutti.Ei minulla ole minkäänlaisia siteitä Ruotsiin,mutta kotimaassani en saa ikinä hyväksyntää.En ikinä kutsuisi suomenkielisiä ugreiksi eikä finnjäveleiksi,puhun aina suomea jos ei muuta pyydetä.En koskaan leveile rahoillani eikä taustallani.Päivittäin kuitenkin tunnen olevani vihattu.Näinkö juutalaisilta tuntui 30-luvun Euroopassa?
Olen todella pahoillani. Tämä puhe tulee vain yhdestä poliittisesta suunnasta, mutta valitettavasti uppoaa moneen muuten ihan järkevään ihmiseen. Pyydän anteeksi heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa kiihkeää keskustelua... Siis ihan totta, en ole trolli vaan tuttuni puhuvat finnjäveleistä. Se on vitsi. Ei siinä kukaan ajattele, mihin kansallisuuteen termi viittaa jne, vaan se on heille vitsi. Eli tiedoksi nyt kaikille: on ainakin muutama ruotsinkielinen jotka käyttävät sitä sanaa. Ei se ole sen isompi juttu :-D
Suomenruotsalaiset ovat kivoja ihmisiä, siinä missä muutkin. Muutamia heidän kulttuuriinsa liittyviä juttuja olen huomannut, mutta eivät nekään varmaan kaikkia heitä koske. Älkää ottako niin vakavasti!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töideni puolesta paljon tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa (asiantuntijatyö) ja allekirjoitan AP:n kokemukset. En tiedä miten pohjanmaan peräkylissä, mutta pk-seudulla suomenruotsalaiset todellakin puhuvat surutta ruotsia suomalaisten läsnäollessa vaikka osaisivat suomea täydellisesti. Tulee aina olo että halutaan näyttää finskille paikkansa. Päällisin puolin ihan mukavia, mutta huomaa että elävät ihan omassa kuplassaan johon suomalaisella ei ole asiaa.
Näin on. Olin taannoin yrityksessä töissä, jonka perustajat olivat suomenruotsalaisia. Firma oli kasvanut, ja enää vain osa työntekijöistä oli ruotsinkielisiä. Oli todella hämmentävää, että nämä tapasivat puhua keskenään ruotsia silloinkin, kun paikalla oli useita suomenkielisiä. Ikään kuin viestinä, että "katoa, nyt en puhu enää sulle vaan tuolle Birgitta-Ulrikalle". Osa asiakkaista oli asiakkaita selkeästi vain koska olivat hekin hurreja. Oli hauska seurata kun asiakaspalaverissa löysivät aina tuttuja tyyliin meidänkin poika käy koulua Granissa. Periaatteessa kuitenkin kaikki olivat kohteliaita ja hyväkäytöksisiä.
Älytöntä vaatia kahta ruotsinkielistä puhumaan jotain muuta kieltä keskenään. Eihän siinä ole päätä eikä häntää, varsinkin ottaen huomioon että jokainen suomalainen on opiskellut kieltä ja täten periaatteessa sitä osaa ja ymmärtää.
Toinen asia on se että ruotsinkielisiä nimenomaan kritisoidaan usein suomeen vaihtamisesta niiden toimesta jotka haluaisivat ruotsia oppia.
Olen aika jäävi vastaamaan kun olen itse suomenruotsalainen, mutta en tunnista aloituksesta ollenkaan itseäni tai ketään sukulaistani. Finnjäveliksi en ole koskaan kuullut kenenkään kutsuvan ketään, ehkä korkeintaan vitsillä pitäisimme itseämme finnjäveleinä ruotsalaisten näkökulmasta. Kukaan meistä ei vaadi ruotsia puhuttavan palvelutilanteissa, tosin suurin osa meistä asuukin miltei täysin suomenkielisellä seudulla. En ole koskaan kuullut kenenkään määrittelevän ihmisiä sen mukaan ovatko he ruotsinkielisiä tai suomenkielisiä tai miten hyvin he sitä osaavat.
Yhteisöllisyys ruotsinkielisten kesken tosin on totta. Ja samoin se, että harmillisen usein suvun kesken keskustelun kieleksi jää ruotsi, vaikka paikalla olisi pelkkää suomea osaava puoliso; tämä on mielestäni epäkohteliasta, ja pyrin aina vaihtamaan kielen suomeen. Jos puhuu aina tiettyä kieltä tiettyjen ihmisten kanssa niin kielen valitsee ajattelematta, eikä siinä mielestäni ole taka-ajatuksena loukata muita vaikka siinä niin helposti käy.
25 vuotta olen ollut naimisissa ruotsinkielisen kanssa. Hänen perheensä on ihan tavallinen köyhähkö perhe pohjanmaalta, eivät mitään bättre folkia millään muotoa. He ovat näitä Suomessa harvinaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät osaa juuri ollenkaan suomea. Edes puolisoni ei puhunut kunnolla suomea tavatessamme.
Maailmassa ei ole kultaisempaa ja ihmeellisempää ihmistä kuin puolisoni. Hän on äärimmäisen kohtelias ja kiltti eikä koskaan puhuisi ruotsia jos seurueessa on yksikin suomenkielinen. Tästä syystä minäkään en ole kaikkina näinä vuosina oppinut ruotsia. Hän ei koskaan paasaa suomenruotsalaisuudesta, asia ei juurikaan tule esille arjessamme millään lailla. Mieheni ei koskaan vaadi palvelua omalla äidinkielellään, mutta on selvästi iloinen siitä, että asumme kaksikielisellä paikkakunnalla. Täällä hänen olonsa on rennompi, sillä vaikka hän ei asiasta puhukaan, hän on tietoinen siitä, että hänen taustansa herättää monissa negatiivisia ajatuksia. Se tuntuu todella epäreilulta, koska hän ei koskaan ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, eikä ole mitenkään ansainnut sitä, että häntä inhotaan omassa kotimaassaan oman kansansa keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti suomenruotsalaiset tuntevat voimakasta alemmuudentunnetta silloin kun ruotsinruotsalaisia on läsnä. Mistä tämä johtuu? Pelkästään siitä kun riikinruotsia puhuvat ruotsinruotsalaiset pitävät suomenruotsin murretta hassun kuuloisena eivätkä pysty kuunnella sitä olematta lievästi huvittuneita?
Vierailija kirjoitti:
Silti suomenruotsalaiset tuntevat voimakasta alemmuudentunnetta silloin kun ruotsinruotsalaisia on läsnä. Mistä tämä johtuu? Pelkästään siitä kun riikinruotsia puhuvat ruotsinruotsalaiset pitävät suomenruotsin murretta hassun kuuloisena eivätkä pysty kuunnella sitä olematta lievästi huvittuneita?
Tuskin tuntevat. Jos on huvittunut toisen puhetavasta, se ei ole puhujan ongelma, vaan kuulijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just samanlainen. Seurustelin kanssa useita vuosia suomenruotsalaisen kanssa ja aina suomenkielinen ja -sukuinen on huonompi heidän silmissään. Itse vielä olen asunut ruotsissa, joten puhun sujuvasti ruotsia, mutta se ei riitä, ellei se ole samalla nuotilla kun täällä puhutaan.
Itseasiassa vielä enemmän kohotellaan kulmia ruotsissa asuneelle suomalaiselle, joka sen myötä on oppinut "heidän" kieltään. Mikään vastaava kieliryhmittymä ei jatka luokka-asematunnoissaan elämistä kuten juurikin suomenruotsalaiset tekevät.
Juuri noin! Minun mieheni on ihana ihminen, mutta suomenruotsalaisena hän kyllä kokee olevansa hiukan bättre folk. Olen yrittänyt kestää sen, kun kukaan ei ole täydellinen. Rasittavaa se kyllä on! Onneksi hänen perheensä on ihana, eli minua arvostetaan aidosti vaikka en samaan viiteryhmään kuulukaan. Ja suurin osa ystäväpiiristäkin on ihan jalat maassa, sellaisia muutamia lukuun ottamatta jotka eivät kuollakseenkaan esim. voi keskustella kanssani mitään jos minä en puhu ruotsia, vaikka olisivat itse kaksikielisiä.
ap
Mulkkuhan se on.
Itse olen kasvanut suomenruotsalaisen kulttuurin keskellä ja voin sanoa, että olen siitä ikuisesti kiitollinen. Olen suomenkielisestä perheestä siis, mutta isän äidin suku oli suomenruotsalaisia ja olen niin kiitollinen, että sain sen kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töideni puolesta paljon tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa (asiantuntijatyö) ja allekirjoitan AP:n kokemukset. En tiedä miten pohjanmaan peräkylissä, mutta pk-seudulla suomenruotsalaiset todellakin puhuvat surutta ruotsia suomalaisten läsnäollessa vaikka osaisivat suomea täydellisesti. Tulee aina olo että halutaan näyttää finskille paikkansa. Päällisin puolin ihan mukavia, mutta huomaa että elävät ihan omassa kuplassaan johon suomalaisella ei ole asiaa.
Ehkä epäkohteliasta mutta puolustukseksi täytyy sanoa että se kieli tulee helposti ihan ajattelematta. Ei missään nimessä ole pahantahtoista. Ajattele itsesi tilanteeseen että olet vaikka työpaikan kahvihuoneessa ja paikalla on sinun lisäksesi useampi muu suomenkielinen työkaveri ja vaikka joku englantia puhuva harjoittelija. Miten helposti käykään niin että suomenkieliset puhuvat keskenään suomea ja englantia vain puhuessaan suoraan sille harjoittelijalle. Tarkoittamatta pahaa vaan ihan siksi kun se tuntuu niin luonnottomalta puhua muuta kuin suomea toiselle suomenkieliselle. Vaikka kaikki sitä englantiakin osaisivat mutta silti se puhe vaan tosi helposti kääntyy sille omalle kielelle.
On provo. Finnjävel on riikinruotsia, ei suomenruotsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17v suomenruotsalaisen kanssa ja lisäksi paljon suomenruotsalaisia kavereita ollut aina. Ihmeellistä sontaa koko aloitus. Joko ap:n tuntemat suomenruotsalaiset on poikkeuksellisen outoja (niitäkin varmasti on kuten suomenkielisissäkin) tai aloitus on ihan tuulesta temmattu. Ihan normaaleja ihmisiä suomenruotsalaiset on. Laidasta laitaan. Ehkä keskimääräistä paremmat käytöstavat ja tyylitaju. Muuta eroa en näe.
Täällä Porvoossa syntynyt ja nuoruutensa siellä viettänyt. Porvoohan on kaksikielinen kaupunki. Ruotsin kieli ja ruotsinkieliset ovat kuuluneet elämääni oleellisesti. Kaveriporukka oli kaksikielistä ja jopa umpiruotsalaista.
Edes aatelisen sukuun kuuluneet ruotsikaverini eivät olleet sen kummempia. Samassa porukassa ryypiskeltiin ja ajeltiin mopoilla. Ihan tavallista porukkaa huolineen ja murheineen. Tavallisia perheitä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ikinä en törmännyt siihen että ruotsinkieliset olisivat olleet jokin oma porukkansa.
Täällä pk-seudulla näyttäisi olevan joku outo kahtiajako. Puhun ja ymmärrän ruotsia ihan hyvin enkä oo ikinä ajatellut sen olevan joku kauhean hieno asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cat kirjoitti:
On provo. Finnjävel on riikinruotsia, ei suomenruotsia.
Ja on siis aivan täysin 100% mahdotonta että jossain suomenruotsalaisessa kaveriporukassa tämä olisi vaikka sisäpiirivitsinä?? Taas menee aihe pilalle jankatessa.
Opettele ap termit kuntoon. Finnjäveliä ei käytetä Suomessa.
Todella huono vapaan kielivalinnan provo.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut avoliitossa suomenruotsalaisen kanssa 5 vuotta. Sinä aikana olen oppinut yhtä ja toista suomenruotsalaisista kansanryhmänä, ja olisi mukavaa vertailla havaintoja muiden kanssa tai muuten vain keskustella tästä. Varoitan sen verran, että vietettyäni tämän joulun ja uuden vuoden suomenruotsalaisten kanssa, olen hieman väsynyt ja ärtynytkin muutamaan asiaan joten tekstistä voi tulla hiukan negatiivinen :D
Ensinnäkin suomenruotsalaisten paljon puhuttu yhteisöllisyys ja me-henki. Se todellakin on olemassa, hyvin vahvasti. He ovat automaattisesti samaa ryhmää, vaikka eivät ennestään tuntisi toisiaan. Joskin, suurin osa suomenruotsalaisista tuntee toisensa edes jotain kautta, yleensä yhden yhteisen tutun välityksellä. Olen kokenut, että puolison ominaisuudessa mukaan tulevat suomenkieliset otetaan lämpimästi vastaan (joskin jos ei ole halukas tai kyvykäs käyttämään ruotsia sujuvasti, jää helposti sivuun keskusteluista).
Kuitenkin on myös vahvasti niin, että se me-henki syntyy "me vastaan he" -asettelusta. Minua harmittaa kuulla niin usein termiä "finnjävlar" kuin joudun kuulemaan. Oli se kevyttä vitsiä tai ei, on vastakkainasettelu olemassa ja suomenkielisiin suhtaudutaan mielestäni liian helposti yleistäen ja naureskellen. On tätä ehkä suomenkielisten tahollakin ruotsinkielisiä kohtaan, mutta toisaalta ruotsinkieliset ovat niin pieni vähemmistö ettei iso osa suomenkielisistä heitä oikeastaan ajattelekaan. En minäkään ajatellut, ennen tätä parisuhdetta.
Yksi rasittava asia on paasaus ruotsin kielen asemasta. Tätä ei voi tietenkään yleistää koko vähemmistön mielipiteeksi, mutta ainakin kovaäänisimmät tuovat usein esiin sen, että ruotsia osaamattomat ovat juntteja, ruotsi on tärkeämpi kieli kuin suomi jne., ja niitä löytyy jotka käyttävät ruotsia ihan vaan periaatteesta vaikka Pohjois-Karjalan pienimmän pikkukylän R-kioskilla, vaikka oma suomenkielen taito olisi täydellinen. En ole sitä mieltä että ruotsinkielisten ei pitäisi saada tärkeimpiä palveluja tavalla tai toisella omalla kielellään, mutta edellä kertomani on mielestäni kiusaamista. Ehkä se siksikin sattuu, kun minulla ei ole hyvä kielipää, ja käyttäisin ehdottomasti mieluummin englantia kuin ruotsia tilanteessa kuin tilanteessa.
Millaisia kokemuksia teillä on ruotsinkielisistä?
Ei mitään.
Mutta sen verran on kokemusta parisuhteista, että jos puolison ystävät, suku ja työkaverit pitää sinua pilkkanaan, ja varsinkin jos puoliso ei edes huomaa sitä ja puolusta sinua, niin sinulla on väärä puoliso ja liitolla on huonommat edellytykset kestää ja olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Opettele ap termit kuntoon. Finnjäveliä ei käytetä Suomessa.
Todella huono vapaan kielivalinnan provo.
Mitä, en minä tässä kielivalinnasta ole puhumassa vaan pienistä eroista tämän vähemmistön ja enemmistön kulttuurien välillä. Tämä palsta on joskus hieman pelottava :-O Siitä en peräänny että termi finnjävel on käytössä ainakin muutamilla ihmisillä Suomessa. Vitsinä. Camoon, tämän oli tarkoitus olla kevyt aihe.
ap
Cat kirjoitti:
On provo. Finnjävel on riikinruotsia, ei suomenruotsia.
Uuh, ylläpidon oma nimimerkki vastaa ap:lle. Keksiäliästä ja tosiaan, helvetin säälittävää.
Samma på svenka.
Kenelle sä ap näitä ihme satuja kirjoittelet?
Jim Härtull <3 Ikävää, kun ei häntä enää kisoissa ole näkynyt.
Tosin ei hänkään taida paljon suomenruotsalaisuuttaan mainostaa.
Kyllä on ikävä juttu tämä suomenruotsalainen elämä.Vihattu omassa kotimaassani.Yli 500 vuotta sitten sukuni tänne muutti.Ei minulla ole minkäänlaisia siteitä Ruotsiin,mutta kotimaassani en saa ikinä hyväksyntää.En ikinä kutsuisi suomenkielisiä ugreiksi eikä finnjäveleiksi,puhun aina suomea jos ei muuta pyydetä.En koskaan leveile rahoillani eikä taustallani.Päivittäin kuitenkin tunnen olevani vihattu.Näinkö juutalaisilta tuntui 30-luvun Euroopassa?