Onko muita, jotka ei _käsitä_ kerrostaloelämää?

viihdyn todella hyvin kerrostalossa. Asumme tällä hetkellä pienkerrostalossa rauhallisella alueella ja meillä on todella ihania naapureita. Kukaan ei katso kieroon jos menen tukka takussa hakemaan postia tai viemään roskia. Naapureiden tervehtiminen ei tuota ongelmia, usein jäämme jopa tunniksi vaikka käytävään juttelemaan. Täällä ei tarvitse hyssytellä vaan elämisen äänet saa kuulua. Itsellä on erittäin tempperamenttinen tyttö mutta samalla yksi naapureiden suosikeista. Asun maatasossa joten auringonotto onnistuu hyvin omassa pihassa. Meillä ei ole varsinaisia grilli-iltoja mutta jos joku sattuu grillaamaan pihalla niin usein huikataan että tuutteko mukaan. Eikä suututa jos ei huvita.



Täällä ei onneksi asu yhtään nipottajaa eikä juoruämmää vaan kaikki ovat todella mukavia. Autamme tarvittaessa toisiamme esim. renkaiden vaihdossa tai lasten hoidossa. Voin jättää lapseni hetkeksi yksin kotiin kun tiedän että aina on joku naapuri kotona jos tulee tarvis. Eikä kukaan kuiskuttele eikä katso kieroon.



Tässä nyt joitain esimerkkejä meidän talosta. Eli kyllä kerrostalo - elämästä voi myö nauttia.

Vierailija:

viihdyn todella hyvin kerrostalossa. Asumme tällä hetkellä pienkerrostalossa rauhallisella alueella ja meillä on todella ihania naapureita. Kukaan ei katso kieroon jos menen tukka takussa hakemaan postia tai viemään roskia. Naapureiden tervehtiminen ei tuota ongelmia, usein jäämme jopa tunniksi vaikka käytävään juttelemaan. Täällä ei tarvitse hyssytellä vaan elämisen äänet saa kuulua. Itsellä on erittäin tempperamenttinen tyttö mutta samalla yksi naapureiden suosikeista. Asun maatasossa joten auringonotto onnistuu hyvin omassa pihassa. Meillä ei ole varsinaisia grilli-iltoja mutta jos joku sattuu grillaamaan pihalla niin usein huikataan että tuutteko mukaan. Eikä suututa jos ei huvita.

Täällä ei onneksi asu yhtään nipottajaa eikä juoruämmää vaan kaikki ovat todella mukavia. Autamme tarvittaessa toisiamme esim. renkaiden vaihdossa tai lasten hoidossa. Voin jättää lapseni hetkeksi yksin kotiin kun tiedän että aina on joku naapuri kotona jos tulee tarvis. Eikä kukaan kuiskuttele eikä katso kieroon.

Tässä nyt joitain esimerkkejä meidän talosta. Eli kyllä kerrostalo - elämästä voi myö nauttia.

Vasta 60-luvulla oikeastaan ruvettiin rakentamaan kaksioita suurempia asuntoja muillekin kuin ihan rikkaille. Ja toisaalta kaupungistuminen tapahtui meillä myöhemmin ja nopeammin kuin monissa muissa maissa. 60-luvulla oli sitten luontevaa asuttaa maahan tulleet kaupunkilaiset betonikuutioihin. Jos sama olisi tapahtunut sata vuotta aiemmin, meilläkin olisi varmaan vähän toisennäköiset kaupungit.

Vierailija:

Monissa Euroopan maissa asutaan tilavammin kuin meillä ja monissa maissa asutaan juuri pientaloissa esim. rivi- tai paritaloissa tai omakotitaloissa. Vaikuttaisiko tähän kuitenkin jotenkin se, että Suomen ilmasto asettaa rakentamiselle erityisvaatimuksia ja rakentaminen on täällä todella kallista kun pitää varautua talven 30 asteen pakkasiin ja toisaalta asunnossa pitäisi olla hyvät oltavat myös 25 asteen helteillä?

Oikeasti en tiedä, vaikuttaako tuo juttu mitenkään. Kunhan vain pohdin tässä...

Itse asuisin mielläni Helsingin keskustassa kauniissa vanhassa kerrostalossa. Miehelleni taas kerrostaloasuminen on täysi painajainen, ja ainoa oikea vaihtoehto on omakotitalo isolla tontilla. Minä taas en jaksa omakotitaloasumiseen liittyviä huolia ja vastuuta, vaan kaipaan taloyhtiön " turvaa" .



Jonkinlainen kompromissi on kai se että asumme nyt rivarissa.

Olemme nyt asuneet vajaan vuoden rivarissa (sitä ennen kotoa, omakotitalosta, lähdettyäni 15v sitten kerrostalossa tai pienkerrostalossa) ja inhoan tätä. Eristyneisyyttä, lumitöitä, parvekkeen puuttumista, ruohonleikkausta. Omakotitalo kuulostaa minusta kamalalle, kaipaan takaisin kerrostaloon.

ole mitään kommuunielämää eikä lainkaan puistattavaa. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä että naapureihin voi olla todella hyvät välit eikä tarvitse tapella tai eristäytyä. On olemassa ihmisiä jotka ihan oikeasti nauttivat toisten ihmisten seurasta. Samalla on myös turvallinen olo kun tietää että apua löytyy eikä asu missään eristyksessä. On minulla kokemusta myös erittäin vittumaisistakin naapureista joten olen erittäin tyytyväinen näihin. Ja kyllähän minäkin joskus haaveilen omakotitalosta tai rivarista mutta tällä hetkellä nautin kyllä täysillä kerrostalo - elämästä. Mistähän mahtaa johtua tämä suomalaisten suuri halu eristäytyä toisista ihmisistä? Mikä siinä voi olla niin kamalaa jos pitää naapurille tai jollekkin hyvän päivän tutulle muutama sana sanoa?



T. 21

Meillä mies ei vaan viihdy. On asunut lapsuutensa omakotitalossa, minä taas kerrostalossa. Nyt asutaan rivarissa ja mies haluaisi omakotitaloon. Muo ei myöskään innosta pihan laitto, ruohonleikkuu, haravoiminen ym. Naapurit meillä on mukavia ja en tunne oloa eristäytyneeksi niinkuin joku aiempi kirjoittaja, muuten meillä taitaa olla aikalailla samat mielipiteet rivariasumisesta.

(Mikä lause :D)



Mutta miksi kaikkien pitäisi asua omakotitalossa? Tai rivarissa? Tai kerrostalossa? Eikö ole ihan jees, että jokainen (pyrkii) asumaan siellä missä parhaiten viihtyy?

Jos minä asun kerrostalossa, niin miten se häiritsee ap:n elämää?

mutta en minä niitä joka välissä ympärilleni kaipaa. Väljästi asutettu ok-alue on paras, naapurit kivoja ja kohtuullisella etäisyydellä toisistaan.

Mutta pointtini oli henkinen puoli, EI KERROSTALON HUOLETTOMUUS/OMAKOTITALON TYÖLÄYS.



Olen itsekin samaa mieltä, että tässä laatikossa on huoletonta asua.



Mutta tuntuu kummalta asua kyttäyksen alla. Vaikka kukaan ei tässä taloyhtiössämme varsinaisesti kyttää juuri meitä, silti emme ole koskaan yksin. Aina on joku taho joka kontrolloi. Ei saa koskaan olla täysin yksin. Aina on otettava jollakin tasolla huomioon muu tämän ja viereisen laatikon asukki.



Äh, turha täällä on yrittää POHTIA mitään syvällisempää.



Ois pitäny laittaa galluppi siitä, kumpi on _huolettomampaa_, kerrostalo- vai omakotitaloasuminen. Ei ole kovin paljon porukkaa, joka älyäisi jotain syvällisempää.



ap, joka etsii keskustelua, ei väittelyä (väärästä asiasta)

Vierailija:

Mutta pointtini oli henkinen puoli, EI KERROSTALON HUOLETTOMUUS/OMAKOTITALON TYÖLÄYS.

Olen itsekin samaa mieltä, että tässä laatikossa on huoletonta asua.

Mutta tuntuu kummalta asua kyttäyksen alla. Vaikka kukaan ei tässä taloyhtiössämme varsinaisesti kyttää juuri meitä, silti emme ole koskaan yksin. Aina on joku taho joka kontrolloi. Ei saa koskaan olla täysin yksin. Aina on otettava jollakin tasolla huomioon muu tämän ja viereisen laatikon asukki.

Äh, turha täällä on yrittää POHTIA mitään syvällisempää.

Ois pitäny laittaa galluppi siitä, kumpi on _huolettomampaa_, kerrostalo- vai omakotitaloasuminen. Ei ole kovin paljon porukkaa, joka älyäisi jotain syvällisempää.

ap, joka etsii keskustelua, ei väittelyä (väärästä asiasta)

Munkin ystävästä tuntui, että rappukäytävässä asui omituista porukkaa jotka kyttäs sitä. Se sai sitten Auroran päivystyksestä siihen lääkkeet (muistaakseni temestaa), eikä enää ole ahdistanut. Ihan tavallista työssäkäyvää väkeä sen talossa asuu.

Vierailija:

Mutta pointtini oli henkinen puoli, EI KERROSTALON HUOLETTOMUUS/OMAKOTITALON TYÖLÄYS.

Olen itsekin samaa mieltä, että tässä laatikossa on huoletonta asua.

Mutta tuntuu kummalta asua kyttäyksen alla. Vaikka kukaan ei tässä taloyhtiössämme varsinaisesti kyttää juuri meitä, silti emme ole koskaan yksin. Aina on joku taho joka kontrolloi. Ei saa koskaan olla täysin yksin. Aina on otettava jollakin tasolla huomioon muu tämän ja viereisen laatikon asukki.

Äh, turha täällä on yrittää POHTIA mitään syvällisempää.

Ois pitäny laittaa galluppi siitä, kumpi on _huolettomampaa_, kerrostalo- vai omakotitaloasuminen. Ei ole kovin paljon porukkaa, joka älyäisi jotain syvällisempää.

ap, joka etsii keskustelua, ei väittelyä (väärästä asiasta)

Kyllähän omakotitaloasujiakin kytätään, ellei asuta siis jossakin tosi korvessa missä lähimpään naapuriin on ainakin 2km matkaa.

Ja ei minua ahdista ottaa kanssaihmisiä huomioon. Se tulee niin selkäytimestä, ettei sitä tarvitse edes ajatella.

Korvessa täysin yksin asumista?

Ei se ole mikään uhraus, vaan elinehto.

rajoittaa/ajatella. Tykkään asua ylhäällä, on avaraa ja kivat maisemat, eikä ikkunasta näy suoraan esim joku ryteikkö, kuten maan tasalla. Tykkään kun on siisti ja lämmin rappukäytävä, kaikki lumi ja kura ei tule suoraan sisään niin kuin omakotitalossa. Tykkään kun ihmisiä asuu lähellä. (ahdistuisin erittäin paljon yksin jossain korvessa). Minua ei ahdista elämä on mahtavaa. :)

Mikä sinua oikein ahdistaa, kaikella kunnioituksella, kuvauksesi perusteella tuntuu siltä että ongelmasi ovat lähinnä henkistä laatua.

Luuletko että paratiisin portit aukeavat sitten jossain muussa asumismuodossa?

Vierailija:

Kyllähän omakotitaloasujiakin kytätään, ellei asuta siis jossakin tosi korvessa missä lähimpään naapuriin on ainakin 2km matkaa.

Ja ei minua ahdista ottaa kanssaihmisiä huomioon. Se tulee niin selkäytimestä, ettei sitä tarvitse edes ajatella.

Syvällisesti ajatteleva ihminen ymmärtää toisenlaisiakin ratkaisuja.

Halusin kerroastalosta pois ennen lapsen syntymää juuri samojen syiden takia. Jo vuosia oli painajainen, mitä tehdä, kun lapsi huutaa kuitenkin enkä halua selitellä tai häiritä naapureita.



Tunnen niin hyvin tuon selittämättömän vapauden, mikä on omakotitalossa. Saa valvoa just mmilloin haluaa ja musisoida ja saunoa ja pestä pyykkinsä tai tehdä mitä ikinä haluaa. Voi tuulettaa matot just mistä haluaa ja viedä tai kasata roskapusseja ovelle jos lystää. Voi lyödä naulan seinään yölläkin jos tarve vaatii ja hipsiä alasti kerrosten väliä. Naapureita näkee jos näkee, kivoja ovat.



Ja kun välillä sattuman oikusta jouduin muutamaksi kuukaudeksi kerrostaloon, tuntuu, että tulee seinät koko ajan vastaan, huh. Eikä kerrostalossa ole edes mitään tekemistä!!!

Silti on vähän hölmöä, kuinka niin monet tuntuvat toistava niitä kaikkein kulneimpia kliseitä kuvaillessaan tuntemuksiaan. Kerrostalo on " laatikko" , maalla " saa olla oma itsensä" , kaupnkilaiset ovat " kiireisiä" jne jne.



Itse viihdyn kerrostalossa oikein hyvin. Minusta on kiaa, kun täällä tuntuu niin avaralta, näkee pitkälle ylemmistä kerroksista ja on maisemia mitä katsella, päinvastoin kuin omakotitalossa, joss konötetään kuopassa ja katsellaan maanrajaa. Minusta on kiva, kun on mukavia naapureita. Menen verkkareissa viemään roskat ja kylpytakissa pihan poikki taloyhtiön saunaan. Ei täällä kytätä, ei ainakaan enempää kuin jollain pikkupaikkakunnalla, siitä olen satavarma. Se joka kyttää, se on sen onelma, sellainen ihminen on yksinäinen ja minusta on tavallaan kiva tunne, että sillä on edes se kyttääminen.



Myös se on mukavaa, että bussi vie ja bussi tuo näppärästi, ei tarvitse käyttää oaa autoa Bussissa vaihdetaan naapurien kanssa kuulumisia, matka joutuu mkavasti.



Olen koko elämäni asunut kerrostalossa enkä halua omakotitaloon, vaikka se onkin nyt noiden kliseisten sloganeiden vauhdittamana muodissa. Kesämökki on meille lomia varten. Kerrostalo ja kesämökki on paras yhdistelmä - mökki ei ole missään puoltien paikassa vaan kunnolla korvessa. Lomat on siellä kivat, mutta vakielämä on paras kerrostalossa.

tosiaan aukenivat kun pääsin maalle oman talon rauhaan. Ja lähtökohta oli rivari, ei edes kerrostalo. Joka päivä seison hetken taloni pihassa ja huokaisen hyvin syvään helpotuksesta ja kiitollisuudesta, että saan olla siellä.

Elämän realiteetit tietenkin on selvillä, jonain päivänä voin joutua tuosta omasta paratiisistani luopumaan. Vaan eipä se estä minua nauttimasta elämästä juuri nyt =)