Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei _käsitä_ kerrostaloelämää?
13.04.2006 |
Asun kerrostalossa, mutta koko ajan kaipaan jotain muuta.
Usein seison pihalla ja katson taloa. Tuntuu mielettömälle, järjettömälle,hullulle ja absurdille, että me asumme isossa laatikossa tietyssä kohtaa sitä. Meidän ala- ja yläpuolellamme on lokero muille ihmisille.
Me asumme tässä, koska kalliimpaan asumismuotoon ei ole varaa. Nyt etsimme kuitenkin kaikin keinoin sitä, että voisimme elää kuin kotonamme. Haluaisin pois filmauksesta. En voi mennä pihalle tukka paskasena yökkärissä. Tästä boksista pitää poistua kohtuu säällisen näköisenä. Omasta kodista! Muutenkin tämä poistuminen on aikamoinen projekti ylipäätään. En olisi koskaan arvannut, mitä on ripulipaskavaipan vienti roskapönttöön, kunnes kolmas lapseni tämän minulle opetti. Lisäksi olen joutunut koiraani rääkkäämään, kun hän sairastui yöllä paskatautiin. En voinut jättää lapsia yksin kotiin käyttääkseni koiraa ulkona. Voitte arvata tuloksen :( Näitä esimerkkejähän olisi vaikka kuin...
Tuntuu, ettei tämä ole aitoa _elämää_.
Kommentit (63)
tulemiset ja menemiset, niin siitä huolimatta voi liikkua ja " hukkua" kaupungin ihmisvirtaan. Palvelut on lähellä, kaikki on lähellä. Ei tarvitse valita kauppakeskuskuolemaa, missä on päätetty millaisissa kaupassa sun pitää asioida.
Rivarissa/okt:ssa asutaan yleensä lähiössä, jossa olet tunnettu, kaikki henkilöityy ja sun pitää olla sosiaalinen, jotta ei leimaudu oudoksi koko kyläyhteisön silmissä. Lapset joutuu helposti silmätikuksi pienellä paikkakunnalla / lähiössä.
Keskustassa voi vapaammin valita, meneekö lasten kans vaikka museoon/ näyttelyyn eilman hirveitä matkusteluja busseissa, tai autolla.
Voi nauttia kaupungin tarjoamista palvelusta ja kulttuurista rennommin kuin lähiössä.
Ja kun puhun keskustasta, tarkoitan sillä juuri kerrostaloasumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Pk seudulla arvokkaimat neliöt on just keskustassa, ja okt:t ja rivarit maksaa neliöhinnoiltaan vähemmän kuin kerrostalo asunnot. Lähiöissä ei tosin näin ole, sieltä saa edullisemmin kerrostalon huoneiston kuin keskustasta.
Kyllä meidänkin kunnassa on vapaita asuntoja ja ne ei ole mitään kerrostaloluukkuja!
pienen kunnan asukki
En voisi enää kuvitellakaan asuvani kerrostalossa. Kaksi ja puoli vuotta rivarissa ja nyt kohta kolme vuotta omakotitalossa asuneena toivon, ettei ikinä tulisi eteen sellaista tilannetta että pitäisi muuttaa kerrostaloon...
Ihan pimeetähän se on, kaupungeissa eläminen muutenkin. Tupata nyt kaikki samalle neliölle päällekäin ja ahdistua sitten metelistä, liasta ja ihmismääristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi omakotitalossa ja käsitän hyvin kerrostaloelämää. Oli siinäkin puolensa. Omakotitalossa saa heittää huolettomuudelle ikuset hyvästit. Ei sekään ole mikään pikku juttu.
Vaikka en vaihtaisi, mutta ymmärrän ettei kaikki tätä halua!
jo mainitsemiesi seikkojen lisäksi ketjussa polttavat ja viinalla läträävät naapurit ja eritoten se, että talon juoruämmille tulisi aina tiedottaa minne menet ilta kymmene, kun käyt juoksulenkillä tai muistaa kertoa missä olet työssä yms. niin eivät ala sepitellä omiaan.
Tästä huolimatta, kerrostaloasuminen on meillekin vähän pakon sanelema juttu. Muu on kallista. Täytyy yhä vaan sopeutua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on löytänyt hyvän taloyhtiön jossa ei ryypätä ja rällätä ja asutaan ylimmässä kerroksessa. Omakotitalon hinnalla saa hyvin tilaa eikä tarvii kuopsutella pihaa kesäisin eikä luoda lumia. Kesällä ollaan melkein koko ajan mökillä joka ei myöskään ole mikään puutarhaparatiisi :)
Kuitenkin tuo pohdinta laatikkomaisesta asumisesta ja omasta kohdasta isossa kompleksissa on minulle tuttua. Meillä ei tosin naapurin äänet haittaa, sillä joko naapurimme ovat erittäin hiljaisia tai tässä talossa on hyvä äänieristys.
Joskus pohdin, että kerrostaloasuminen on kuitenkin hyvää suuruuden etujen hyödyntämisä. Enemmän ihmisiä per tonttiala kuin omakotitalossa asuessa. Voisi ajatella, että kerrostalossa asukkaat kuluttuvat resursseja (viemäröinti, tonttiala, lämmityskulut) vähemmän per asukas kuin esim. omakotitaloissa asujat. Omakotitalojen takkojen polttaminen aiheuttaa yllättävän paljon rasitusta ilmakehään varsinkin jos takkoja ei osata polttaa oikein ja varsinkin uusilla omakotialueilla ilmanlaatu voi olla yhtä huono kuin kaupunkien keskustassa (ilmassa niin paljon hiukkasia). Tästä oli juttua Hesarissa jokin aika sitten.
Kuitenkin noista pohdinnoista huolimatta on omakotitaloasuminen melko ihanteellista. Mikä olisi ihanampaa kuin istua kesällä omalla pihalla kahvilla tai ottaa aurinkoa omalla pihalla lasten leikkiessä siinä vieressä tai syödä oman pihan puiden omenoita??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan tarkoitan, että henkisesti en voi olla oma itseni. Pitää olla hiljaa käytävässä. Pitää hyssytellä kotona. Jos räjähdän, hävettää tai pitäisi hävettää pihalla. Tuntuu väärältä rajoittaa lasten äänen käyttöä ja leikkejä. Tuntuu ihan kummalta, että minun pitää pukeutua aina omasta ovesta lähtiessäni. Pitää kammata tukka ja meikatakin kenties. Jos käyttäytyisin niin, että vien roskat missä asussa sattuu ja jätän lapset sisälle siksi aikaa, minua rankaistaan! Yhteiskunnan normit tulevat vastaan. Minua aletaan hyljeksiä kummajaisena. Tässä yhteisössä on tietyt kirjoittamattomat säännöt, joiden mukaan on hyvä elää. Ahditavinta on, että koskaan ei saa olla täysin yksin vaikka olisikin omassa laatikossaan yksin. Koko ajan on tunne, että joku on ns. iholla. Verhoa pitää pitää kiinni tai ottaa riski, että joku kyttää. Ei ole oikeasti koskaan ihan vain itsekseen.
Tokihan kerrostalo elämä on huoletonta ja okt-elämäss enempi hommaa, mutta en tarkoita tätä.
Ymmärtääkö kukaan?
ja meilläkin siis hyvä taloyhtiö. Tosi kivoja naapureita, ei ongelmaihmisiä. Meillä tämä on oma asunto.
Mutta kun yhteisöllisyys alkaa jo siitä kun saapuu pihalle. On naapuria, jota on hyvä tervehtiä. On lippua ja lappua ovessa, mitä milloinkin tapahtuu. Koko ajan joku kontrolloi, omassa kodissa.
Huoh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
numeron tekeminen on aika kornia, kun ajattelee kaupunkien liikennesaastetta ja teollisuuden tuottamaa törkyä ilmaan. Voihan tietenkin isot ongelmat haudata vaahtoamalla pienistä...
Ja kerrostalon huolettomuus sopinee laiskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain Hollannissakin suurin osa ihmisistä mahtuu asumaan pientaloissa, miksei siis meillä?
Kerrostalot eivät ole edes halpoja. Itse asumme vasta rakennetussa 140 neliön omakotitalossa, jonka kustannukset meille ovat olleet luokkaa 180 000 tontteineen päivineen. Meiltä on 25 minuutin ajomatka Tampereen keskustorille, ja bussi ja junakin kulkee.
Esim. Hervannassa pitäisi maksaa uusista kerrostaloasunnoista samalla huonemäärällä sata tonnia enemmän! Huh huh.
ja kyllä nykyajan maailmassa on aika mahdotonta tulla toimeen ilman kaupunkea. Kyllä maalaisetkin kaupungissa hyvin paljon käyvät töissä.
Vierailija:
numeron tekeminen on aika kornia, kun ajattelee kaupunkien liikennesaastetta ja teollisuuden tuottamaa törkyä ilmaan. Voihan tietenkin isot ongelmat haudata vaahtoamalla pienistä...Ja kerrostalon huolettomuus sopinee laiskoille.
En väittänytkään, että se olisi kovin suuri ongelma näin koko maailman ilmaston kannalta. Lähinnä ajattelin sitä yksilön kannalta siten, että joillakin uusilla omakotitaloalueilla ilman laatu on heikko takkojen vääränlaisen polttamisen takia. Kun talot on rakennettu lähekkäin, saattaa huono ilma haitata ainakin allergisia tai astmaattisia asukkaita. Näin ainakin tuttavillamme.
Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että lopetetaan takkojen käyttö. Sitä paitsi varaavat takat säästävät mukavasti sitten sitä sähkö- tai kaasulämmitystä ja siihen tarvittavaa energiaa.
Totta on, ettei kerrostalossa asuessa tarvitse miettiä näitä juttuja kun lämmitykseen ei voi itse juurikaan vaikuttaa.
Ap:lle: Ymmärrän periaatteessa mitä tarkoitat tuolla kaipuulla olla oma itsesi kotona ja lähiympäristössä. Luulen, että sinulle olisi parasta asua ehkä maaseudulla, jossa taloja on aika harvassa eikä naapurista näe suoraan naapuriin. Anoppini puhui samanlaisia juttuja kuin sinä ja koki asumisen melko uudella omakotitaloalueella ahdistavaksi kun naapurit näkivät pihalla ja juttelivat kun kohtasivat kadulla. Nyt anoppi asuu maalla, jossa lähimpään taloon 1 km eikä tätä ongelmaa enää ole. Roskat voi viedä minkä näköisenä vain eikä kukaan tule juttelemaan pihalla ollessa. Postit jaetaan 500 metrin päässä olevaan postilaatikkoon, mutta muuten pihalla ei käy ketään kuin kutsuttaessa. Nyt anoppi on erittäin tyytyväinen.
Toisaalta omalla kohdallani en koe kerrostaloasumista noin ahdistavaksi kuin sinä ap, vaikka ymmärränkin sen, mitä tarkoitat. Asumme toisessa kerroksessa enkä koe olevani koko ajan kyttäyksen alla. En usko, että meidän perheen elämä jaksaa kiinnostaa muita kovin paljoa.
Monissa Euroopan maissa asutaan tilavammin kuin meillä ja monissa maissa asutaan juuri pientaloissa esim. rivi- tai paritaloissa tai omakotitaloissa. Vaikuttaisiko tähän kuitenkin jotenkin se, että Suomen ilmasto asettaa rakentamiselle erityisvaatimuksia ja rakentaminen on täällä todella kallista kun pitää varautua talven 30 asteen pakkasiin ja toisaalta asunnossa pitäisi olla hyvät oltavat myös 25 asteen helteillä?
Oikeasti en tiedä, vaikuttaako tuo juttu mitenkään. Kunhan vain pohdin tässä...
En pidä puutarhahommista, en lumitöistä ym. En kuitenkaan, paljon urheilevana, katso itseäni laiskaksi.
Viihdyn kerrostalossa oikein hyvin. Minulle naapurin tervehtiminen sanomalla " hei" ei tuota vaikeuksia. Käyn lähikaupassa ja roskia viemässä ilman meikkejäkin.
En osallistu grilli-iltoihin tms. eikä kukaan katso kieroon. Naapureista ei kuulu mitään enkä koe tarvetta möykkäämiseen itsekään. Eikä minulla ole tarvetta räjähtää, suuttua osaan hiljempaakin.
Ja tosiaan. Kerrostaloasuminen on ekologista :) Kaupungistuminen on ollut yhteiskunnan kehitykselle välttämätöntä, joten siitä on turha rutista.
Olimme mieheni kanssa samoissa tunnelmissa vuosi sitten. Päätimme muuttaa maalle, ilman tietoa työpaikoista tai muustakaan. Olo helpotti heti päätöksen tehtyämme. TYöasiat ja muutkin käytännön järjestelyt sujuivat hyvin. Olemmme molemmat sellaisella alalla, että töitä on joka kylässä. Asumme nyt rivitalossa vuokralla ja rakennamme omakotitaloa tänne maalle. Emme ole ahdistuneita ja voimme kaikin puolin hyvin. Tiedämme, että täällä haluamme asua aina. Toisaalta tässä pienessä kylässä on myös tietynlaista kyttäystä, mutta se ei ole meitä haitannut. Toisille sopii kaupunkki asuminen, meille tämä on kuietnkin ollut aivan mahtava juttu.
t. Uusio maalainen
Vierailija:
Niinno, faktaahan on se, että just ne jotka lähtee sinne omakotialueille luonnon saasteettomaan rauhaan, on sitten niitä jotka ajelee kilsatolkulla (jotkut jopa satoja kilsoja) päivittäin päästäkseen palvelujen ja töidensä ääreen :( Eli ne on just ne jotka täällä saastuttaa, ainakin mitä autoiluun tulee.
Taidan olla idealisti kun toivoisin et kaikki asuttais kerrostaloissa keskustan tienoilla ni voitais kaikki kävellä ja pyöräillä joka paikkaan.. mutta ei kai se näinä automarkettien aikoina oikein enää onnistu.