En halua erota, mutta en näe suhteella tulevaisuutta

Hei, kaipaan kuuntelijaa, kohtalotovereita ja neuvoja tilanteeseeni.

Olen reilu parikymppinen nainen. Olen avoliitossa ja olemme seurustelleet reilu kolme vuotta.

Olemme miehen kanssa hyvin erilaisia mm. arvomaailmalta, kulttuuritausta erilainen ja olemme monista asioista eri mieltä.
Olen jo noin vuoden ajan pohtinut suhteemme tulevaisuutta, itkenyt yksin ahdistusta ja ajatusta erosta. Rakastan avopuolisoani älyttömän paljon ja hänellä ei ole hajuakaan ajatuksistani. Tunnen olevani tavallani vastuussa hänestä ja minusta tuntuu että hän ei ”pärjää” ilman minua.

Itse opiskelen ja mies tekee töitä. Mies hoitaa taloudellisen puolen lähes kokonaan, niin voin itse keskittyä opintoihin, joten pelottaa myös oma pärjääminen ilman häntä. En kuitenkaan halua käyttää enkä häntä hyväkseni vaan mies omasta halustaan huolehtii.
Miehelläni on myös edellisestä suhteestaan lapsi, jonka kanssa tulen toimeen mutta ajatuksissani olisi joskus ihana perustaa perhe jonkun kanssa ja kokea kaiken alusta asti uutena yhdessä. Meillä on miehen kanssa myös todella erilaiset kiinnostuksen kohteet ja emme tee juuri mitään yhdessä kodin ulkopuolella.

Todella vaikea saada ajatuksiani tekstiksi mutta kaipaan todella neuvoja.

Tiivistettynä rakastan miestäni järjettömän paljon, en halua erota hänestä, mutta en näe hänen kanssaan sellaista tulevaisuutta kuin haluaisin..