Lue keskustelun säännöt.
Hyvännäköiset, nuorena synnyttäneet äidit?
30.12.2017 |
Olen saanut lapseni nuorena, 20-23-vuotiaana. Olen myös onnekkaasti perinyt "iättömät" kasvot ja siron kropan, joten aika usein minua pidetään nuorempana kuin olen.
Aina kun tutustun uusiin ihmisiin niin minua kohdellaan melko normaalisti siihen asti, kunnes kerron että olen äiti. Tämän jälkeen huomaan (lapsettomien) naisten kasvoilta tiettyä kummastelua. Kukaan ei juuri koskaan sano mitään, mutta tiedän että ajatus on juuri se että miten minulla voi olla jo niin isoja lapsia.
Yhtäkkiä olenkin kummajainen. En edes ole mikään teiniäiti. Ihan normaalia saada lapsia tuossa parikymppisenä.
Mutta kumma juttu: naiset, joilla on samanikäisiä lapsia eivät myöskään ota minua lämmöllä porukkaansa. Naiset ovat usein n. 5-10 vuotta vanhempia. Minulla on kuitenkin jo murrosikäinen esikoinen ja tuntuu että kukaan ei käsitä sitä. En kovin paljon keskustele lapsistani, mutta tottakai olisi joskus kiva saada hieman vertaistukea tai vaihtaa kuulumisia näihin asioihin liittyen.
Niin, tämän kaiken lisäksi olen myös useasti miesten mieleen. Olen hyvännäköinen ja iloinen nainen. En häpeile sanoa, että olen tehnyt paljon töitä sen eteen että olen timmissä kunnossa. Tykkään myös laittautua. Minulla on ihana aviomies ja nautin elämästä.
Onko muita, jotka kokevat olevansa tällä tavalla väliinputoajia? Hyvännäköisiä, pitkässä liitossa ja äitejä?
Monet ikäiseni ovat vasta menneet naimisiin ja saaneet ensimmäiset lapsensa, toiset opiskelevat ja elävät villiä sinkkuelämää.
Kommentit (24)
Minä. Olen saanut lapseni 21v, 23v, 30v ja 42v:nä.
Vielä kolmekymppisenä minua luultiin lasteni siskoksi kun olin näiden 2-3 pienen kanssa liikkeellä. Olin pieni, hoikka ja siro eikä minussa näkynyt merkkiäkään raskauksista.
Vielä nytkin 50+ iässä jostain syystä tuntuu olevan tosi outoa että minulla on 4 lasta. Eihän lapset tarkoita sitä että lihoo kymmeniä kiloja, rupsahtaa ja menettää naiseutensa. Ikäännyn ihan normaalisti kuten kuuluukin mutta ilmeisesti 4 lapsen aiheuttama "rasitus" ei näy päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen "uhkaavana" minut tuntuu kokevan naiset, joiden oletetaan pian saavan lapsia. 26-34-vuotiaat, joilla on se työ ja mies.
Olen samaa mieltä, että lapset eivät näy "minussa" juurikaan. Minussa mikään ei huuda, että olen äiti.
Tottakai olen ylpeä lapsistani ja ilman muuta minulla on elämänkokemusta enemmän kuin lapsettomilla ikäisilläni (niin se vain on, sori). Mutta ulkomuodossa se näkyy hyvin vähän, koska nuorena on palautunut synnytyksistä hyvin nopeasti. Ap
Tuo kertoo kaiken että olet naimisissa mutta kerrot ylpeänä että olet miesten (monikossa) mieleen. Se on se sinusta tihkuva asenne mikä saa muiden naisten karvat pystyyn kohdallasi. Ei se että olet äiti. Naiset vaan toimii näin.
Ei, enpä ole huomannut moista, vaikka olenkin hyvännäköinen nuori äiti ja vieläpä onnellisessa suhteessa. Ehkäpä tässäkin kohtaa on kyse persoonasta. Aloituksestasi päätellen sinulla on huonosta itsetunnosta johtuva tarve korostaa itseäsi.
No se on valitettavasti totuus, että miehet pääsääntöisesti tykkäävät minusta. Ei se ole edes asenteesta kiinni.
Ja voin ihan rohkeasti sanoa näin, koska se ei ole vain oma mielipiteeni vaan monet ystäväni ovat siitä sanoneet ja myös oma mieheni on tietoinen tästä. Joskus tulee miehet iskemään, vaikka oma mies seisoisi metrin päässä. En pukeudu tyrkysti tai flirttaile estottomasti.
Ehkä äitiys tuo naiseen jonkinlaista lämpöä. Tai tuo ihmisten mieleen sen, että tuo nainen on lisääntynyt.
Äidit jotenkin latistavat usein oman seksikkyytensä. Eletään vain lapsille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Tosin olin 26, kun esikoinen syntyi. Kyllä minua katellaan myös pitkään, kun joskus mainitsen aikuiset lapseni. Pukeudun suht neutraalisti ajattomiin vaatteisiin ja pidän hiuksiani nuorekkaasti. Olen kropaltani sopuisa ja vielä suht kiinteä. Iloisuus on ehkä paras luonteenpiirteeni ja sillä saan pidettyä rypyt poissa.
Mutta samanlaista kohtelua sain aikanaan lasten ollessa ala-asteella. Minut jätettiin usein pois mammapiireistä, koska olin niin "nuori". Vasta yläasteella heille paljastui, että olin montaa äitiä jopa vanhempi. Sen jåälkeen asenteet muuttuivat. Minusta sinun kannatta joskus tahdikkaasti ja vaivihkaa ilmaista, että olet ollut yli 20, kun esikoisen sait.
Musta ois kiva tutustua suurinpiirtein ikäiseeni naiseen, joka on jo tämän lastensaantirumban käynyt läpi. Voisi kysellä mieltä askarruttavista asioista. Ikäiseni ystävät, joita olen ympärille haalinut ovat kuitenkin kaikki lapsettomia.
T. Raskaana 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku provoilee ja yrittää saada jonkun nuorena lapsensa saaneen vaikuttamaan itseään täynnä olevalta paskalta. Kyllähän se äitiys ja elämän huolet näkyy useimmissa, vaikka hoikka ja ns. tyyliltään nuorekas olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Ei, enpä ole huomannut moista, vaikka olenkin hyvännäköinen nuori äiti ja vieläpä onnellisessa suhteessa. Ehkäpä tässäkin kohtaa on kyse persoonasta. Aloituksestasi päätellen sinulla on huonosta itsetunnosta johtuva tarve korostaa itseäsi.
Oletko tällä hetkellä nuori äiti?
Ota huomioon, että nämä ajatukset ovat tulleet minulle vasta näin vanhempana. Parikymppisenä nuorena (juuri äidiksi tulleena) en ajatellut näin.
Kertooko se aina huonosta itsetunnosta, jos voi kehua itseään? Se on automaattisesti huomionhakua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun! Lapset saanut 19- ja 21-vuotiaana.
Urheilutausta ja hyvät geenit, pitkään luultiin lasteni siskoksi...
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen saanut lapseni 21v, 23v, 30v ja 42v:nä.
Vielä kolmekymppisenä minua luultiin lasteni siskoksi kun olin näiden 2-3 pienen kanssa liikkeellä. Olin pieni, hoikka ja siro eikä minussa näkynyt merkkiäkään raskauksista.
Vielä nytkin 50+ iässä jostain syystä tuntuu olevan tosi outoa että minulla on 4 lasta. Eihän lapset tarkoita sitä että lihoo kymmeniä kiloja, rupsahtaa ja menettää naiseutensa. Ikäännyn ihan normaalisti kuten kuuluukin mutta ilmeisesti 4 lapsen aiheuttama "rasitus" ei näy päälle.
Eipä välttämättä tarkoita ei, mutta kielii hyvin monesti sitä, että äiti on täysin vastuussa yöheräämisistä, kodin töistä ja muutenkin oman aikansa menettänyt kokonaan.
Ja ne lapset kun hankitaan yhdessä, mutta monissa näissä perheissä se silti tarkoittaa sitä, että vain äiti tinkii harrastuksistaan ja vapaa-ajastaan isän käydessä neljä kertaa viikossa salilla ja valittaa miten joutuu viemään roskapussin mennessään, vaihtamaan vaipan kerran viikossa tai heräämään yhtenä viikonloppuna syöttämään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 22 ja 23 tullut äidiksi, vatsa hävisi lähes kokonaan heti synnytyksen jälkeen, johon kätilö sanoi "hyvät vatsalihakset", kilpaurheillut lapsena & nuorena ja jonkun verran aikuisena, ikäistään nuoremman ihan hyvän näköinen.. miehet ei iske, koska osaan olla torjuvan näköinen heti, kun lähestyvät eli olen vähän suutahtaneen oloinen kaikissa potentiaalisissa paikoissa, katselen ohi enkä missään tapauksessa hymyile.. jotkut ovat luulleet ihan parikymppiseksi ollessani n. 30 v.
Mutta saman allekirjoitan, vaikea päästä joukkoihin, ihmetellään "ootpa nuorena tehnyt lapset".. synnytyksen näkyvyyttä kropassa en ole koskaan miettinyt, koska jos on urheilija & kunnossa se ei näy tai toisin päin; huonokuntoinen voi näyttää "enemmän synnyttäneeltä" , vaikkei olisi yhtään lastakaan.
Ap on mies. Taas nuo sanat timminä, laittautunut, toiset naiset jne. Trollimiehen puhetta. Ällöttävä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on valitettavasti totuus, että miehet pääsääntöisesti tykkäävät minusta. Ei se ole edes asenteesta kiinni.
Ja voin ihan rohkeasti sanoa näin, koska se ei ole vain oma mielipiteeni vaan monet ystäväni ovat siitä sanoneet ja myös oma mieheni on tietoinen tästä. Joskus tulee miehet iskemään, vaikka oma mies seisoisi metrin päässä. En pukeudu tyrkysti tai flirttaile estottomasti.
Ehkä äitiys tuo naiseen jonkinlaista lämpöä. Tai tuo ihmisten mieleen sen, että tuo nainen on lisääntynyt.
Äidit jotenkin latistavat usein oman seksikkyytensä. Eletään vain lapsille.
Ap
Ai ai, kun tirskuttaa. Olet varmaan ns hurmaava rotunainen... :D ps*kuin anna abreu, joka tihkuu seksiä omasta mielestään...
Vierailija kirjoitti:
Erityisen "uhkaavana" minut tuntuu kokevan naiset, joiden oletetaan pian saavan lapsia. 26-34-vuotiaat, joilla on se työ ja mies.
Olen samaa mieltä, että lapset eivät näy "minussa" juurikaan. Minussa mikään ei huuda, että olen äiti.
Tottakai olen ylpeä lapsistani ja ilman muuta minulla on elämänkokemusta enemmän kuin lapsettomilla ikäisilläni (niin se vain on, sori). Mutta ulkomuodossa se näkyy hyvin vähän, koska nuorena on palautunut synnytyksistä hyvin nopeasti. Ap
Kyllä kolmekymppinen palautuu aivan vastaavasti synnytyksistä, eikä hänessä näy merkkiäkään raskauksista. Kyse on vain siitä, että syökö itsensä lihavaksi raskauksien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Erityisen "uhkaavana" minut tuntuu kokevan naiset, joiden oletetaan pian saavan lapsia. 26-34-vuotiaat, joilla on se työ ja mies.
Olen samaa mieltä, että lapset eivät näy "minussa" juurikaan. Minussa mikään ei huuda, että olen äiti.
Tottakai olen ylpeä lapsistani ja ilman muuta minulla on elämänkokemusta enemmän kuin lapsettomilla ikäisilläni (niin se vain on, sori). Mutta ulkomuodossa se näkyy hyvin vähän, koska nuorena on palautunut synnytyksistä hyvin nopeasti. Ap
Huomaathan, että kyse ei välttämättä ole mistään uhkaavuudesta, vaan siitä, että olet tehnyt elämässäsi eri ratkaisuja kuin ko naiset ja elät siis eri elämäntilannetta. Olen 33v taaperoikäisen lapsen äiti enkä juurikaan ennen lapsia ystävystynyt lapsellisten kanssa (ei ollut juuri mitään yhteistä, missä olisi tustustunut) vasta kun omat kaverit sai lapsia, aloin paremmin ymmärtämään perheellisten elämää. Jostain syystä, perheellisistä ei vain tullut kavereitani, nykyään kun on enemmän yhteistä niin on toisin. Tällä hetkellä yritän tiukasti pitää kiinni rakkaista lapsettomista ystävistäni ja toivon heiltä ymmärrystä kaiken kiireen ja säätämisen keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on valitettavasti totuus, että miehet pääsääntöisesti tykkäävät minusta. Ei se ole edes asenteesta kiinni.
Ja voin ihan rohkeasti sanoa näin, koska se ei ole vain oma mielipiteeni vaan monet ystäväni ovat siitä sanoneet ja myös oma mieheni on tietoinen tästä. Joskus tulee miehet iskemään, vaikka oma mies seisoisi metrin päässä. En pukeudu tyrkysti tai flirttaile estottomasti.
Ehkä äitiys tuo naiseen jonkinlaista lämpöä. Tai tuo ihmisten mieleen sen, että tuo nainen on lisääntynyt.
Äidit jotenkin latistavat usein oman seksikkyytensä. Eletään vain lapsille.
Ap
Ai ai, kun tirskuttaa. Olet varmaan ns hurmaava rotunainen... :D ps*kuin anna abreu, joka tihkuu seksiä omasta mielestään...
Tirsku rauhassa vain. :)
En väitä tihkuvani mitään seksiä. Sanonpa vain, että miehet tykkäävät minusta. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu mua kans kyräillään päästä varpaisiin kun selviää että olen teini-ikäisen lapsen äiti. Ihan selkeästi alkavat ynnäilemään vuosia yhteen, joku kysyykin kuinka vanha olen. Ja lapseni olen saanut ihan jo reilusti täysi-ikäisenä, 23-vuotiaana.
Minulle kävi ihan samalla tavalla, toisaalta mairittelevaa ja toisaalta harmittavaa. En oikein koskaan tiennyt, pitäisikö ilmoittaa ikäni. No, ajan kanssa tuosta on päästy eroon… ;)
Sain lapseni 20- ja 25-vuotiaana. Olen edelleen nyt 37-vuotiaana naimisissa lasteni isän kanssa. Esikoinen on jo lukiossa. Nuorena olin hoikka, nykyään normaalipainon rajoissa, mutta enemmän siellä normaalin painavammalla puolella.
Alle 3-kymppisenä koin, että jotkut äimistelivät nuorta ikääni ja äitiyttäni. Ei kaikki, mutta osalta tuli aika outoakin kommenttia asiasta. Mulla oli kuitenkin äitikavereita monenikäisissä naisissa.
Nykyään nuori äitiyteni ei juuri enää ihmetytä. Tosin esikoisen kaverit kommentoivat "teiniäidiksi" ja hämmästelevät miten olen niin nuori, mutta positiivisessa mielessä. :)
Lapset kun on jo isompia niin äitiys ei ole enää niin vallitseva ja näkyvä rooli elämässä. Ja tähän ikään mennessä suurimmalla osalla on jotain outoa ja "sörkittävää" itsessään/elämässään: Kuka on eronnut, kuka yh, kuka sekaantunut varattuun, kuka työtön, kenellä mielenterveysongelmia, jollain ongelmia lastensa kanssa, huoltajuuskiistoja, turhautumista ammattiinsa, joku joutunut rahapulassa myymään hehkuttamansa unelmien talonsa yms. Eli tuo mun kauan kauan sitten nuorena äidiksi tulo on nyt taka-alalla eikä siihen juuri puututa. Sekin varmaan vaikuttaa, että lapsemme ovat hyväkäytöksisiä ja tasapainoisia, joten ei ole siinäkään mielessä arvosteltavaa. Ja tosiaan perhekin on kasassa pysynyt.
Juu mua kans kyräillään päästä varpaisiin kun selviää että olen teini-ikäisen lapsen äiti. Ihan selkeästi alkavat ynnäilemään vuosia yhteen, joku kysyykin kuinka vanha olen. Ja lapseni olen saanut ihan jo reilusti täysi-ikäisenä, 23-vuotiaana.