Muita jotka viettävät uv:n yksin? Surettaako?

Yksin myös, eikä oma valinta.

Onneksi lapset tulevat äidiltään maanantaina.

Vierailija kirjoitti:

Yksin myös, eikä oma valinta.

Onneksi lapset tulevat äidiltään maanantaina.

Miten sä meinaat viettää päivän? Mä koitan varmaan uppoutua töihin. Tätä toivoisin. Tod näk. vedän yksin viiniä ja itken. 

-ap

Mä taas mielelläni olisin yksin, mutta seuraa pukkaa nyt yhtäkkiä joka suunnasta... Edellisinä vuosina oon ollut yksin, eikä ole kyllä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Nyt yhtäkkiä tajusin, että viihtyisin yksinkin ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin myös, eikä oma valinta.

Onneksi lapset tulevat äidiltään maanantaina.

Miten sä meinaat viettää päivän? Mä koitan varmaan uppoutua töihin. Tätä toivoisin. Tod näk. vedän yksin viiniä ja itken. 

-ap

Olla möllötän. Käyn ehkä kattoo ilotulituksen alkuillasta ja sit ajoissa nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas mielelläni olisin yksin, mutta seuraa pukkaa nyt yhtäkkiä joka suunnasta... Edellisinä vuosina oon ollut yksin, eikä ole kyllä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Nyt yhtäkkiä tajusin, että viihtyisin yksinkin ihan hyvin.

Mäkin viihdyn hyvin yksin, mutta jotenkin juhlapyhinä se yksinäisyys musertaa välillä. 

-ap

Tsemppiä meille yksinäisille huomiseen <3

-ap

Ei sureta, olen töissä 10 tuntia huomenna ja kun yökolmen aikaan pääsen kotiin poksautan proseccon auki ja katson jonkun leffan :)

Yksin täälläkin. On sillä tavalla oma valinta, että seuraa olisi mikäli mielisin baariin, mutta se ei houkuta niin olen sitten itsekseni. Kaupungin keskustassa asuvana ihmisten ilonpito ja rakettien pauke kyllä kuuluu, mutta koitan olla vaipumatta yksinäisyyteen.  

Oon yksin ja ketuttaa jo valmiiksi kun naapuri ilmoitti että siellä on bileet. Joudun siis kuuntelemaan ja kärsimään niiden biletyksestä. En mitenkään jaksaisi joten täytynee käydä sanomassa. Rasittavaa.

No onhan tuohon jo tottunut. Niin monet "kaverijuhlat" (vappu, juhannus, uusvuos) on tullut oltua yksin ettei tunnu enää missään. Katon pari leffaa ja istun chatissa, siinäpä se varmaan menee.

Itse olin edellisen vuoden yksin, ja vietin sen niinkuin minkä tahansa muunkin illan. Tein itselleni rentouttavia asioita ja tein oloni mukavaksi. Tottakai se tuntuu pahalta kun näkee esimerkiksi somen kautta kuinka ihmisillä on kivaa suurissa juhlissa jos sen niin haluaa ajatella. Et kuitenkaan ole yksinäisyyden tunteesi kanssa yksin! Meitä on paljon muitakin. Itse en olisi vuosi sitten voinut kuvitella että löydän itselleni miesystävän uuden vuoden jälkeen ja nyt saan viettää hänen kanssaan aikaa vuoden vaihtuessa. Yritä ajatella huomista ilman ahdistusta, ja yritä olla vertaamatta itseäsi muihin ja mitä muut tekevät! Etenkään somessa asiat ei oo melkein ikinä sitä miltä näyttää ja ihmiset tuovat itsestään ja tekemisistään esille vain parhaat puolet. Lisäksi olen ihan varma että joku täällä jossain olisi onnellinen jos vain saisi viettää aikaa kanssasi vuoden vaihtuessa. Tsemppiä Ap!

Introverttina ei sureta ollenkaan viettää uutta vuotta yksin! En ehkä edes haluaisi mennä mihinkään bileisiin. Tänään juuri kävin tuttavilla vierailulla, siitä "riittää" hyvin huomisellekin. Minusta on kiva olla kotona. :)

On vähän raskasta. Edellisen parisuhteen päättymisen jälkeen olen syystä tai toisesta päätynyt olemaan yksin uutena vuotena, kavereita on mutta ovat jossain omissa bileissään.

Ahdistaa myös kun tajuaa jälleen yhden vuoden kuluneen ilman että on saavuttanut mitään. Vielä pari vuotta sitten olin aika positiivinen, ajattelin että löydän elämäni rakkauden ja plaa plaa. Totuushan on se, että sitä on vanheneva ja hyvää vauhtia katkeroituva jonnekin pitkitetyn nuoruuden limboon jäänyt hukkapala.

Köh, sori tästä itsesäälioksennuksesta :D

Vierailija kirjoitti:

On vähän raskasta. Edellisen parisuhteen päättymisen jälkeen olen syystä tai toisesta päätynyt olemaan yksin uutena vuotena, kavereita on mutta ovat jossain omissa bileissään.

Ahdistaa myös kun tajuaa jälleen yhden vuoden kuluneen ilman että on saavuttanut mitään. Vielä pari vuotta sitten olin aika positiivinen, ajattelin että löydän elämäni rakkauden ja plaa plaa. Totuushan on se, että sitä on vanheneva ja hyvää vauhtia katkeroituva jonnekin pitkitetyn nuoruuden limboon jäänyt hukkapala.

Köh, sori tästä itsesäälioksennuksesta :D

Mä niin tunnistan noi tunteet! Tsemppiä meille! Hei kelaa, oon nyt 18 vuotta hengannut av:lla. Kuinka säälittävää SE on :D

-ap

Olen aviossa ja joulu meni minulla liian kiireisenä ja täyteen buukattuna. Vieraita kävi ja itsekkin käytiin kylässä sekä olin vielä töissä joulupäivästä eteenpäin. Töissäkin oli kiire.

Ei päässyt rauhoittumaan. Aloin kaivata mökkijoulua jossain kauempana vaikka yksin tai miehen kanssa kahdestaan.

Ilman tunnekohua nauttisin vuodenvaihtumista yksin ihan mielelläni.

Toinen yksinäinen kirjoitti:

Itse olin edellisen vuoden yksin, ja vietin sen niinkuin minkä tahansa muunkin illan. Tein itselleni rentouttavia asioita ja tein oloni mukavaksi. Tottakai se tuntuu pahalta kun näkee esimerkiksi somen kautta kuinka ihmisillä on kivaa suurissa juhlissa jos sen niin haluaa ajatella. Et kuitenkaan ole yksinäisyyden tunteesi kanssa yksin! Meitä on paljon muitakin. Itse en olisi vuosi sitten voinut kuvitella että löydän itselleni miesystävän uuden vuoden jälkeen ja nyt saan viettää hänen kanssaan aikaa vuoden vaihtuessa. Yritä ajatella huomista ilman ahdistusta, ja yritä olla vertaamatta itseäsi muihin ja mitä muut tekevät! Etenkään somessa asiat ei oo melkein ikinä sitä miltä näyttää ja ihmiset tuovat itsestään ja tekemisistään esille vain parhaat puolet. Lisäksi olen ihan varma että joku täällä jossain olisi onnellinen jos vain saisi viettää aikaa kanssasi vuoden vaihtuessa. Tsemppiä Ap!

Kiitos näistä ihanista sanoista! En ole ap, mutta tämä tsemppasi kyllä omaa yksinäistä vuoden vaihdetta :)

Yksin olen tänä vuonna. Tai no on nuo 16 ja 18v. lapset, mutta ovat varmasti kavereidensa kanssa jossain. Olen yksinäinen, vaikka minulla on paljon ystäviä. Sinkkuystäviä minulla ei ole yhtään tällä hetkellä, joten en viitsi tunkeutua heidän seuraan ylimääräiseksi kapulaksi. Enkä tällä hetkellä kestä katsoa, kun kaikilla on muru, jolle toivottaa hyvää uutta vuotta ja nähdä hellyyden osoituksia. Vuosi sitten olin vielä onnellinen sinkku, mutta tämän vuoden aikana olen alkanut pohtimaan parisuhdetta tosissani. 5v. sinkkuilua näemmä riittää parantamaan haavat. Tykästyin hiljattain mieheen, jonka kanssa ole tapaillut vuoden, mutta hän ei tahdo mitään edistää (kuulostaa varmaan oudolta ja onkin sitä). Ainakin sen olen luvannut itselleni, että päästän tuosta miehestä irti, koska hänen miettiminen syö valtavasti energiaa, enkä näe muita vastaantulevia vaihtoehtoja. Olen jumiutunut ihastumisen tunteeseen enkä saa tilalle vastakaikua. Pitää luopua siitä mitä ei saa.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluukin olla avoimempi ympäristölle ja tarjonnalle. En usko, että täysin ikisinkuksi jäisin, sillä ottajiakin tuntuisi oleven vielä 44v. Olen vain työntänyt kaikki sivuun.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta! Toivon, että te kaikki parisuhteesta haaveilevat löytäisitte ensi vuonna oman murun ja sinkkuudestaan nauttivat saisivat olla rauhassa.

t: <3

Voi 17! Tosi kauniisti kirjoitit ja olet oivaltanut miten sun pitää toimia. Pystyt päästämään siitä miehestä irti ja sitten sulla onkin jo parempi fiilis kohta. 

Hyvää uutta vuotta sinulle 17! 

-ap

Mulla iltavuoro ja sit vaa kotiin nukkumaan. Jee.

Ei, ongelmistani pienin. Kyllä se on tällä hetkellä se jokapäiväinen arki, joka painaa alleen ja musertaa.