Lue keskustelun säännöt.
Akateemiset ihmiset! Kerro rehellinen mielipiteesi siitä, että lapsesi tulee esittelemään pelkän amiskoulutuksen käyneen puolisonsa?
30.12.2017 |
Eli puoliso( tyttö tai poika ystävä) on kotoisin ns. wt suvusta.. jos ihmuisillä mt ongelmia, työttömiä, peruskoulun käynneitä tai max amiksen suorittaneita, mutta tämä puoliso vaikuttaisia yksilönä kuitenkin lupaavalta.
Eli mikä on rehellinen mielipiteesi?
Kommentit (19)
Mielipiteeni on, että olet tyhmä ja että tässä on taas yksi surkea provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ummehtuneen oloinen aloitus. Opena sanoisin, että osalla amislaisista voi hyvinkin olla valoisampi tulevaisuus kuin akateemiselle alalle työttömäksi valmistuvalle henkilölle. Käytöstavat ja luonne ratkaisee enemmän.
Minkäs sille mahtaa. Aikuisen lapseni puoliso on mukava, fiksukin, mutta ei esim. lue mitään eikä sitten tämä oma aikuinen lapsenikaan. Näkyy kyllä ajattelutavassa molemmilla. Hyviä ihmisiä ovat, mutta jotain jää puuttumaan.
Eihän nykyään asiat ole ollenkaan noin mustavalkoisia enää!
Huolestuisin vasta jos poikaystävä olisi uussuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen akateeminen ja työtön, mies vain peruskoulun käynyt ja pyörittää menestyvää firmaa. Parhaimmillaan omat tuloni oli puolet miehen tuloista.
Mun vanhemmat (lääkäreitä) ainakin suhtautuivat hyvin poikaystävääni (opiskelee sähköasentajaksi). He ymmärtävät, että myös "duunareita" tarvitaan toimivaan yhteiskuntaan. Vaikka minä olen akateemisesti poikaystävääni lahjakkaampi, olen ihan tumpelo kädentaidoissa häneen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisuus ei tee fiksua. Tunnen monia akateemisen koulutuksen omaavia, jotka ovat täysin tampioita ja luulevat olevansa jotakin.
Olen sitä mieltä, että opiskelu on hyödyllistä ja kannattaa, mutta se ei korvaa muita ihmisellä olevia puutteita.
Sama pätee amis taustaisiin ihmisiin.
Yleistäminen ja liikojen luulo omasta paremmuudesta ei ole koskaan fiksua.
Itsellänii ei ole lukion jälkeen koulutusta silti menee mielestäni ihan hyvin. On parisuhde ja hyvä työ ok palkalla ~80 000/vuosi.
Toisen seurustelukumppani ei ole vanhempien asia. Toki tilanteessa jossa kumppani kohtelee toista kaltoin on aihetta pyrkiä puuttumaan tilanteeseen.
Itseäni ei kiinnosta uusia henkilöitä palkatessani niinkään koulutus, vaan henkilö itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisista taustoista tuleva voi olla lupaavan oloinen.
Kieltäisin suhteen välittömästi!
T. N45(ammatti: lääkäri) , jolla 17v tyttö..
Järkyttävä kommentti ja vielä muka lääkäriltä. Toivottavasti tyttösi löytää just tämmösen amishelmen eikä välitä sun horinoista. Itse olen akateemisesti koulutettu, tyttäreni taas halusi amikseen ja löysi sieltä ihanan poikaystävän. Oikein onnellinen olen tyttöni puolesta ja typerää olisi muuta olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse FT ja pojastani tulee sähkäri. Olihan se vähän pettymys ettei edes lukioon, mutta lasten on annettava elää omaa elämäänsä. Niin oman ammattinsa kuin puolisonsa valinnankin suhteen. Sellaisia miettisin..
Niin, ei mulla mitään erityistä sanottavaa ole ollut, kohteliaasti tervehdin ja kahvipöydässä juteltiin kaikenlaista. Mitään palstalta opittua wt-piirrettä en huomannut, ainakaan sen enempää mitä meidän perheestä löytyy. Lähihoitajapoikani saa varmasti hyvän puolison tulevasta sähköasentajatytöstä, mikäli tyttö viitsii poikaani pidempään katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen akateeminen ja työtön, mies vain peruskoulun käynyt ja pyörittää menestyvää firmaa. Parhaimmillaan omat tuloni oli puolet miehen tuloista.
Ei kai rahassa nyt kuitenkaan kaikkea voi mitata...
Miniäni on ulkomaalainen ja kotimaassaan saanut jonkun peruskoulutuksen ja käynyt 2 vuotisen armeijan. Ei ole kiinnostunut niistä asioista joista poikani ja minä, eli kulttuuri,kirjallisuus ym. Poikani on asianajaja. Kun tutustuin miniääni, itkin kotona ääneen pettymyksestä muutaman viikon. Nyt ole tottunut, ovat olleet yhdessä 16 vuotta. En tule koskaan pitämään hänestä. Pojalleni ei ole aavistustakaan tunteistani. Miniäni nöyristelee edessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 17-vuotiaani ei tällä hetkellä seurustele, parin vuoden suhde loppui kesällä. Ainoa ehto, jonka olen asettanut kumppaniehdokkaalle on se, että hän kohtelee tytärtäni kunnolla.
N39, humanisti
Mä olen akateeminen ja mieheni on peruskoulupohjalta uransa tehnyt työläinen. Kyllä jotkut ihmiset valitettavasti jättää hänet juttujen ulkopuolelle. Parhaiten tämän huomasi noin 25-30 vuotiaana, kun joissain juhlissa ym katsottiin kuin halpaa makkaraa. Nyt yli nelikymppisenä kummasti miehellä riittää töitä , kun moni akateeminen on työttömänä.
Koulutuksella ei olisi mitään väliä, mutta kumppaniehdokkaan vanhempien mielenterveysongelmilla olisi. Vaikka ihminen itse olisikin täysijärkinen, niin kohtalaisen todennäköistä, että hänkin jossain vaiheessa kärsii mielenterveysongelmista ja mielenterveysongelmaisten appivanhempien kanssa olisi hankala olla tekemisissä.
Ei tuollaisista taustoista tuleva voi olla lupaavan oloinen.
Kieltäisin suhteen välittömästi!
T. N45(ammatti: lääkäri) , jolla 17v tyttö..