Mikä on syy masennukseesi?

minä jouduin työttömäksi kaupan kassan hommista :(

Masennuksen, silloin kun se on sairaus, pointti on nimenomaan siinä, etti siihen ole mitään syytä. Ei ole sairasta, jos harmittaa kun asiat ovat huonosti - se on normaalia. Sairasta on se!että harmittaa kun asiat ovat hyvin.

Mulla on kaikki hienosti. Töissä menee hyvin, omaisuutta on, hyvähkö avioliitto on, olen fyysisesti hämmästyttävän terve siihen nähden, että sukuni on sairasta, ja näistä sairauksista huolimatta oma lapseni meinaa selvitä alkavasta aikuisuudestaan ihan kohtuullisesti. Tästä huolimatta olen voimaton, väsynyt ja v*ittuntunut.

Suolistossa tulehdus, jonka vuoksi ravintoaineet eivät imeydy kunnolla.

Love. mutta mitäpä sitä murehtimaan elämä jatkuu kuitenkin huolimatta....Näin tarkoitettu

Se, etten ole koskaan, enkä missään saanut sanoa omaa mielipidettäni, enkä puhua suutani puhtaaksi. Olen katsonut parhaimmaksi vaihtoehdoksi sen, että jatkan elämääni sairaslomalaisena kokeillen uusia masennuslääkkeitä muutaman kuukauden periodilla ja mitä luultavimmin tulen kuolemaan niistä aiheutuviin sivuvaikutuksiin. Olen lihonut (turvonnut) kahdessa vuodessa liki sata kiloa. Otan kohta päivälääkkeet ja vaivun taas mukavaan tokkuraan, jossa mikään ei ahdista ja heräänkin sitten sopivasti kasilta iltalääkkeelle.

En ole käynyt lääkärillä, eikä minulla ole mitään diagnoosia, mutta varmasti saisin sellaisen. Olen ollut yli 10 vuoden ajan lopen uupunut. Työelämän  ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vienyt minut äärirajoilleni. Enää en jaksa tehdä yhtään mitään. Koko huusholli on paskan vallassa. Ihan sama. Poika pelaa vain pleikkaa, mutta en jaksa siitäkän välittää. Lemmikkejä yritän vielä jotenkuten hoitaa, mutta niidenkin vinkuminen ärsyttää. Kaikki asiat vituttaa. Olen aina pahalla päällä. Entiset rakkaat harrastukset ovat jääneet ajat sitten, kun energiani ei riitä enää niihinkään. Haluan olla vain rauhassa. Haluan nukkua, mutta aina joku hemmetin vinkuja herättää minut. Potkutkin sain töistä parinkymmenen vuoden työuran jälkeen. 

En yhtään ihmettele, jos saisin masennusdiagnoosin, mutta en aio mennä lääkäriin, koska se olisi viimeinen niitti arkkuuni ja torppaisi tulevat työllistymismahdollisuuteni.

Työttömyys. Pitkäaikaistyöttömyys. En kelpaa mihinkään, en saa mitään pysyvää työtä. Päivä tai kaksi silloin tällöin. Vuosikausiin en ole ollut esim. yhtä vuotta samassa työpaikassa.

Elämäni väärät valinnat masentavat. Jäin kotiäidiksi, kun olisi pitänyt kynsin ja hampain pitää kiinni työpaikasta.

Nyt olen jumissa tässä p---kaupungissa, jossa maan pahimmat työttömyysluvut. Vaikea on lähteä etsimään työtä muualta, kun ei ole yhtään rahaa mihinkään vuokraan. Vai miten onnistuu muutto toiselle paikkakunnalle työn vuoksi? Työpaikka ja asunto? Any ideas...

Olen valmis aloittamaan kaiken alusta, jos vaan saisin työtä ja asunnon.

Eipä siihen ole muuta syytä kuin vakava traumakokemus/uupumustila tai länsimainen surkea sokeri-liha-rasvapitoinen ravinneköyhä ruokavalio. Kun suolisto ja koko keho on puutteellisesti ravittu, niin iskee masennus.

Hoidin vuosia kestäneen masentuneisuuteni ja ahdistuneisuuden pois kasvipainotteisella ,runsaasti kuitua ,vitamiineja ja antioksidantteja sisältävällä, suolistoon hyviä bakteereja kehittävällä , pääosin vegaanisella ruokavaliolla.

Kivut loppuivat, paino putosi, iho parani ja olo on onnellinen ja energinen. Refluksitauti poistui kokonaan. Lenkki alkoi kulkea kuin itsestään.

Valkoinen sokeri suurina määrinä ja maitotuotteet ovat ahdistuneelle huonoin valinta.

Suoliston bakteeristo voi hyvin kasviruualla.

Granaattiomenat, mustikka ja kaikki marjat, saksanpähkinät ,avokado, vihreät lehtivihannekset, linssit , kaura, hampunsiemenet ja ylipäänsä kaikenlaiset kasvikunnan tuotteet lisäävät hyvinvointia niin kehossa kuin mielessä.

Kannattaa aloittaa niin, että joka päivä lisää jotain hyvää ruokavalioonsa, niin vähitellen käy niin, ettei syökkään enää niin paljon niitä huonoja ruokia. Ja olo alkaa pikkuhiljaa korjaantua. Se alkaa sitten se olo "ruokkia itse itseään".

Psykiatri on mulle sanonut, että usein potilailleen puhuu ruokavalion ja suoliston kunnon merkityksestä mielialahäiriöihin, mutta useimmat suuttuvat, eivätkä halua kuulla asiasta mitään .

Mikä lie syy....

terapiasta ei ainakaan haittaa ole , lääkkeistä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Suolistossa tulehdus, jonka vuoksi ravintoaineet eivät imeydy kunnolla.

Tämä on yksi tärkeä osatekijä masennuksessa.

On tärkeää syödä ravintorikasta ruokaa. Jo sillä, että syö paljon ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä saa hyviä ravintoaineita.

Terveelliset ja luonnolliset rasvat ovat tärkeitä, teollisesti prosessoitujen rasvojen sijaan. Samoin mantelit, siemenet, pähkinät ja avokado.

Runsaasti käytettynä sokeri ja raffinoidut viljat eivät ole hyväksi.

Jouduin raiskatuksi 14 vuotiaana. Pääsin siitä yli, vaikka raskaaja ei saanut tuomiota.

Kun miesystävä sitten raiskasi, en enää päässyt yli. Seurustelin hänen kanssaan vielä 2 vuotta tuon jälkeen. Kunnes hän tappoi itsensä, tai en tiedä oliko se tapaturma, kukaan ei tiedä.

Nyt olen vain yksin. Teen työtä kyllä, mutta en kovin hyvin. Olen niin paljon etänä kuin mahdollista. Sain silti vakisopimuksen. Yritän tehdä minkä jaksan. Lopun aikaa nukun.

Harmittaa miksi minulle käy ikäviä asioita, kun en ole tehnyt kenellekkään mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suolistossa tulehdus, jonka vuoksi ravintoaineet eivät imeydy kunnolla.

Tämä on yksi tärkeä osatekijä masennuksessa.

On tärkeää syödä ravintorikasta ruokaa. Jo sillä, että syö paljon ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä saa hyviä ravintoaineita.

Terveelliset ja luonnolliset rasvat ovat tärkeitä, teollisesti prosessoitujen rasvojen sijaan. Samoin mantelit, siemenet, pähkinät ja avokado.

Runsaasti käytettynä sokeri ja raffinoidut viljat eivät ole hyväksi.

Itseasiassa terveelliset kasvikunnan rasvat mitkä ovat itse ruuassa ,eli syöt avokadon ,saksanpähkinöitä tai pellavan/hampunsiemeniä niin saat ne rasvat. Ei ole mitään tarvetta ottaa niitä pullosta ,ei kylmäpuristettuna eikä margariinirasiasta.

Eläinrasvat ,kuten voi ja lihassa olevat rasvat puolestaan aiheuttavat kehossa oksidatiivista stressiä ja vapaita radikaaleja ,jotka puolestaan aiheuttavat tulehdusta ,joka puolestaan lisää masennusta.

Kun jättää lihan ja eläinperäiset proteiinit ja rasvat, yleensä myös kiputilat loppuvat.

Nuo "syö lisää rasvaa" mainostemput eivät perustu yhteenkään tieteelliseen tutkimukseen, vaan ovat täysin teollisuuden alojen rahoittamia.

Kalaöljy-markkinat ovat miljardibisnestä.

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt lääkärillä, eikä minulla ole mitään diagnoosia, mutta varmasti saisin sellaisen. Olen ollut yli 10 vuoden ajan lopen uupunut. Työelämän  ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vienyt minut äärirajoilleni. Enää en jaksa tehdä yhtään mitään. Koko huusholli on paskan vallassa. Ihan sama. Poika pelaa vain pleikkaa, mutta en jaksa siitäkän välittää. Lemmikkejä yritän vielä jotenkuten hoitaa, mutta niidenkin vinkuminen ärsyttää. Kaikki asiat vituttaa. Olen aina pahalla päällä. Entiset rakkaat harrastukset ovat jääneet ajat sitten, kun energiani ei riitä enää niihinkään. Haluan olla vain rauhassa. Haluan nukkua, mutta aina joku hemmetin vinkuja herättää minut. Potkutkin sain töistä parinkymmenen vuoden työuran jälkeen. 

En yhtään ihmettele, jos saisin masennusdiagnoosin, mutta en aio mennä lääkäriin, koska se olisi viimeinen niitti arkkuuni ja torppaisi tulevat työllistymismahdollisuuteni.

Et sä muutenkaan työllisty, koska olet liian sairas. Tuolla diagnoosilla ei ole sen kanssa tekemistä. Hae apua edes lapsellesi, tee lasu tai jotain.

Ihmetyttää tälläiselle 60-luvulla syntyneelle tämä masennuksesta vouhkaaminen sillä minun nuoruudessa ei tunnettu masennusta. Tästä on tullut viime kymmenien vuosina aikana aika moinen buumi.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys. Pitkäaikaistyöttömyys. En kelpaa mihinkään, en saa mitään pysyvää työtä. Päivä tai kaksi silloin tällöin. Vuosikausiin en ole ollut esim. yhtä vuotta samassa työpaikassa.

Elämäni väärät valinnat masentavat. Jäin kotiäidiksi, kun olisi pitänyt kynsin ja hampain pitää kiinni työpaikasta.

Nyt olen jumissa tässä p---kaupungissa, jossa maan pahimmat työttömyysluvut. Vaikea on lähteä etsimään työtä muualta, kun ei ole yhtään rahaa mihinkään vuokraan. Vai miten onnistuu muutto toiselle paikkakunnalle työn vuoksi? Työpaikka ja asunto? Any ideas...

Olen valmis aloittamaan kaiken alusta, jos vaan saisin työtä ja asunnon.

Onko muuttoavustusta enää olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tälläiselle 60-luvulla syntyneelle tämä masennuksesta vouhkaaminen sillä minun nuoruudessa ei tunnettu masennusta. Tästä on tullut viime kymmenien vuosina aikana aika moinen buumi.

Termiä ei ollut, mutta oireita senkin edestä. Masennus purettiin ryypiskelyyn, väkivaltaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tälläiselle 60-luvulla syntyneelle tämä masennuksesta vouhkaaminen sillä minun nuoruudessa ei tunnettu masennusta. Tästä on tullut viime kymmenien vuosina aikana aika moinen buumi.

Jaa 60-luvulla ei ollut itsemurhia?

Siihenhän masennus hoitamattomana voi johtaa: ennenaikaiseen kuolemaan oman käden kautta, kun muuta apua ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tälläiselle 60-luvulla syntyneelle tämä masennuksesta vouhkaaminen sillä minun nuoruudessa ei tunnettu masennusta. Tästä on tullut viime kymmenien vuosina aikana aika moinen buumi.

Termiä ei ollut, mutta oireita senkin edestä. Masennus purettiin ryypiskelyyn, väkivaltaan jne.

Niin tai hirttäydyttiin navettaan. Kun hoitoja ei oltu keksitty, ei auttanut kuin kärvistellä.

False self -syndrooma. Elin lapsuuteni ivallisesessa, hylkäävässä, hyväksikäyttävässä ja tarpeeni huomioimattomassa ympäristössä. Päädyin kaveriporukoissa kiusatuksi, koska en ikinä saanut oppia puolustamaan itseäni. Pinnallisesti kaikki oli tietysti hyvin ja elämä normaalia. Opin uskomaan siihen, että minussa oli jotain perustavanlaatuista huonoa, vääränlaista, joka pitää piilottaa. Nyt nelikymppisenä sitten lapataan sitä p****kakuormaa ja yritetään olla katkeroitumatta, kun kaikki ne jotka päättivät astella päälläni näyttääkseen itse paremmilta, voivat edelleen oikein mainiosti ja pärjäävät elämässä.

Omalla masennuksellani on syitä. Uskon, että kaikilla on joku syy vaipua siihen tilaan. Se, että elämässä on asiat näennäisen hyvin ei tarkoita, etteikö tunnepuolella voisi olla jotain käsittelemättömiä asioita, jotka aiheuttavat sairaalle tasolle menevän alakulon. Koen myös, että näiden syiden ymmärtäminen on ensiaskel kohti paranemista.

Jos ihmiset masentuisivat ilman mitään syytä, eihän terapiassa olisi mitään järkeä. Se, ettei syitä tiedosta tai kieltää niiden olemassaolon ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Masennus on oikea aivokemioiden häiriötila ja kuten kaikki kehon vammat ja häiriötilat, ne ovat yleensä jonkin asian aiheuttamia. Toki toisilla on myös isompi synnynnäinen taipumus kuin toisilla, kuten monissa muissakin sairauksissa. Ihmiset reagoivat asioihin eri tavoin ja alttius fyysisiinkin sairauksiin on eri ihmisillä erilainen.

Oman aiemmin vaikeaksi ja nykyisin keskivaikeaksi diagnosoidun masennukseni taustalla olen hahmottanut monia syitä:

- lapsettomuus, minut hiillostettiin tekemään 19-vuotiaana abortti ja ei ole sen jälkeen tullut mahdollisuutta perheen perustamiseen

- onnettomuus rakkauselämässä, kesti pitkään löytää kumppani, joka haluaa lapsia ja nyt tuntuu, ettei enää onnaa, kun mies tupakoi ja haluaa seksiä tositosi harvoin.. Olen myös havainnut itselläni taipumuksen rakastua useampaan eri ihmiseen yhtä aikaa (polyamorisuus) ja en tiedä, kykenenkö ikinä olemaan onnellinen monogamisessa suhteessa, jossa on näin vähän seksiä (olemme kolmekymppisiä)

- epätoivoiset rakastumiset milloin kehenkin (lähinnä ennen nykyistä suhdetta) ja toistuvat torjutuksi tulemiset rakastamieni miesten taholta, ekan exän paskamainen suhtautuminen perhetoivettani kohtaan, oma paskamainen käytökseni toista exääni kohtaan, taannoinen yksipuolinen rakastuminen erääseen hyvin tunnekylmään ja vähän turhan nuoreen jätkään, jätetyksi tuleminen ilman, että syytä kerrotaan...

- koko elämän jatkunut pätkätyökierre ja köyhyys, jota olen yrittänyt ratkaista mm. opiskelemalla (silloin sitä vasta onkin köyhä!) ja ryhtymällä yrittäjäksi (jonka johdosta olen vielä velkaantunutkin)

- erinäiset fyysiset vaivat, kuten joskus iskevät pahat selkäkivut ja linttaan astuvat jalat ja ilmeisesti isältä perimäni erittäin paskat lonkat, jotka yhdessä masennuksen ja köyhyyden kanssa pistävät miettimään, kannattaako minun ylipäätään lisääntyä, vaikka kovasti haluaisin perheen

- lihominen, nykyisin

(jatk)

(jatk)

Masennukseni on uusiutuvaa sorttia. Ensi kerran olin pahoissa ahdistustiloissa ja halusin tappaa itseni 13-vuotiaana. Tuolloin kyse taisi olla sellaisesta "teiniangstista", mitä moni sen ikäinen tyttö tuntuisi käyvän omalla kohdallaan läpi. Muistan, että ahdisti, kun tajusin, miten paska paikka maailma on. Pääsin tuosta yli ja meni monta vuotta mielentilojen kannalta jokseenkin normaalilla tasolla, kunnes 25-vuotiaana masennukseni paheni ja päädyin hakemaan siihen apua.

Tällä hetkellä tilanteeni on suht. hyvä, käyn kunnan tarjoamassa ilmaisessa terapiassa (puolen vuoden jakso), jossa pääsen käsittelemään mm. onnetonta rakkauselämääni ja sen minuun jättämiä jälkiä. Lisäksi olen aloittanut kuntosalilla käynnin, joka on toiminut positiivisena mielialojen nostattajana (kaikille liikunta ei tepsi, enkä itsekään ollut aikaisemmin niin hyvässä kunnossa, että olisin kyennyt saamaan itseni 2-3 kertaa viikossa kuntosalille). Pääsin Kelan kuntoutusrahan piiriin opiskelujeni loppuajaksi, enkä joudu niin paljoa enää ahdistumaan ja pelkäämään taloudellisen toimeentuloni puolesta. Kuntoutusraha myös sallii osa-aikaisen työssäkäynnin (toisin kuin sairaspäiväraha, jolla olin jäätyäni keväällä koulusta sairaslomalle masennukseni takia) ja sain nyt joulun ajan käytyä töissäkin, mikä oli positiivinen ja rohkaiseva kokemus.

Lääkkeitä en ole tarvinnut viime talven jälkeen ja en ole niitä kauhean innokas aloittamaan uudestaan. Ne loppuivat kesken, kun minulta loppui rahat ja kärsin pari viikkoa pelottavista fyysisistä oireista, kuten oudoista pään tykyttelyistä. Moni lääkäri on reseptiä kirjoittanut, mutten hakenut niitä apteekista. Kesän, syksyn ja talven olen pärjäillyt hyvin, mutta kevät pelottaa, kevät on yleensä se pahin masentava jakso.