Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö ketään muuta olla yh?
29.12.2017 |
Minusta tuntuu että yksinhuoltajia / lasten kanssa yksin eläviä kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaista. Koskaan ei enää kutsut mihinkään illanviettoon tmv. Kuvittelevat varmaan että tarttuu. Ja itse siis akateeminen, työssäkäyvä jne.
Ja ei jaksaisi koko ajan olla kuuntelemassa niitä "en tajuu miten jaksat yksin" ja "kyllä sunkin pitäisi mis hankkia" voivotteluja ja kommentteja. Mieluusti ottaisin miehen jos löytyis joku sopiva.
Ahdistaa, hävettää ja ketuttaa tää tilanne.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo ap:n mainitsema akateemisuus liittyy mihinkään?
Tuttavapiirissäni on akateemisia ja ei-akateemisia, eikä kukaan heistä tuo esille akateemisuuttaan tai ei-akateemisuuttaan. Kaikki ovat ihmisiä ja samanarvoisia.
Voihan se toki olla ettei ap soveltuisi seuraamme, koska pitää akateemisuutta jotenkin oleellisena asiana ystävyydessä.
Lähinnä siinä, että en ole työtön, huonosti koulutettu yh, joka etsisi lapsilleen elättäjää lähipubista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että yksinhuoltajia / lasten kanssa yksin eläviä kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaista. Koskaan ei enää kutsut mihinkään illanviettoon tmv. Kuvittelevat varmaan että tarttuu. Ja itse siis akateeminen, työssäkäyvä jne.
Ja ei jaksaisi koko ajan olla kuuntelemassa niitä "en tajuu miten jaksat yksin" ja "kyllä sunkin pitäisi mis hankkia" voivotteluja ja kommentteja. Mieluusti ottaisin miehen jos löytyis joku sopiva.
Ahdistaa, hävettää ja ketuttaa tää tilanne.
Ei kyllä hävetä, ja mihin miestä tarvitsisin.
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?
Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
24 oli siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
En ole koskaan viettänyt mitään pariskuntaillanviettoja, joten eron jälkeen mikään ei muuttunut vaan tapasin ystäviäni puolisoineen ja ilman puolisoitaan aivan samalla tavalla kuin ennen eroakin. Ja ennen parisuhdettakin. Ymmärrän, että jos on totuttu viettämään pariskuntaillanviettoja, ero tuo suuren muutoksen sosiaaliseen elämään.
Lähinnä meillä on ollut illanviettoja / tapaamisia ihan perheiden kesken. Ei pelkästään pariskuntina. Siksi tämä ketuttaakin.
Ap
Kuulostaa ikävältä :( Mun siskoni jäi 27-vuotiaana leskeksi ja olisin laittanut välit poikki jokaiseen ystävääni ja kaveriini, joka ei olisi suostunut tulemaan juhliini sen vuoksi, että siskonikin lapsineen oli kutsuttu. En ymmärrä ollenkaan, että joku tiputetaan porukasta pois vain siksi, ettei sillä satu syystä tai toisesta olemaan puolisoa.
Ei ole kuse sellaisesta että joku jättäisi tulematta jonnekin kun meidät on kutsuttu. Vaan lähinnä siitä että ei enää kutsuta.
Ap
Samasta ilmiöstä kyse. Jos vain yksi ystävistäsi ei enää kutsuisi sinua, voisi ajatella, että muille olisi ihan ok, että sinäkin olisit mukana. Mutta jos kukaan ystävistäsi ei enää kutsu, se tarkoittaa, ettei kukaan heistä halua osallistua juhliin tai illanistujaisiin, jossa sinä ja lapsesi olisitte mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
En väheksy yksinhuoltajan panostusta ja osaa. Jokainen voi tehdä vain osansa, kahden osan tekeminen on minusta mahdotonta.
Eli sanon silti, että lapselle huonompi, jos toinen vanhemmista ei ole elämässä ja kotona. Olen sen itse kärsinyt ja ei siitä kai mitään yleismaailmallista erimielisyyttä olekaan, että se on lapselle vahingollista.
Jos tällainen mielipide vaikka aaveella tulee vastaan niin loukkaako se?
Kysyn siksi, koska en itse kuule missään sitä yksinhuoltajien väheksymistä, mistä kuitenkin puhutaan. (Vaikka en minä sinun aloitustasi epäile.) Onko se väheksyminen sinusta julkista vai enemmän tuollaista ihmissuhteissa ilmenevää?
En kyllä päivittele faceen mitään yh-heittoja. Minusta kun se nimenomaan ei ole mikään leikin asia. Enkä tietenkään sekaannu kenenkään elämään.
Uskotko, että äitiäni loukkaa nähdä lasteni onni isänsä kanssa? Saati, jos erehtyisin mainitsemaan siitä tai jos myöntäisin asiasta puhuessa, miten pahoin kärsin isättömyydestä.?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
En väheksy yksinhuoltajan panostusta ja osaa. Jokainen voi tehdä vain osansa, kahden osan tekeminen on minusta mahdotonta.
Eli sanon silti, että lapselle huonompi, jos toinen vanhemmista ei ole elämässä ja kotona. Olen sen itse kärsinyt ja ei siitä kai mitään yleismaailmallista erimielisyyttä olekaan, että se on lapselle vahingollista.
Jos tällainen mielipide vaikka aaveella tulee vastaan niin loukkaako se?
Kysyn siksi, koska en itse kuule missään sitä yksinhuoltajien väheksymistä, mistä kuitenkin puhutaan. (Vaikka en minä sinun aloitustasi epäile.) Onko se väheksyminen sinusta julkista vai enemmän tuollaista ihmissuhteissa ilmenevää?En kyllä päivittele faceen mitään yh-heittoja. Minusta kun se nimenomaan ei ole mikään leikin asia. Enkä tietenkään sekaannu kenenkään elämään.
Uskotko, että äitiäni loukkaa nähdä lasteni onni isänsä kanssa? Saati, jos erehtyisin mainitsemaan siitä tai jos myöntäisin asiasta puhuessa, miten pahoin kärsin isättömyydestä.?.
Ei tietenkään kukaan voi yksin korvata molempia vanhempia. Just se ahdistaakin, että ihmiset sitten vielä dissaavat vaikka kaikkesi yrität.
Ei se toisen onni ole keneltäkään pois.
Tässä on kyse aikuisten ihmisten suhatutumisesta toisia kohtaan, erityisesti verrattuna siihen mitä se oli kun oli parisuhteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani parempi kuin yksinhuoltajaäidit/-isät, joten vaikea sanoa, mitä lähipiirisi oikein meinaa, jos syrjii sinua sen takia.
Kummallisia tuollaiset "miten sä pärjäät, mä en pärjäis.." -kommentit, mutta oon muutenkin superallerginen kaikenlaiselle alentuvalle mielistelylle.Pakkohan se on pärjätä, jos yh on. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole. Sellaista se on. Vertailu on tyhmää, ei yksi vanhempi tietenkään korvaa kahta koskaan, mutta ei sitä kahta aina vaan saa. Ei siinä välttämättä ole mitään hävettävää, kenelle se edes kuuluu, ja kellä olis varaa tuomita. ?
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?
Ihmiset ovat erilaisia. Olen kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat olleet naimisissa jo 66 vuotta. Minusta ydinperhe on lapsille ykkösvaihtoehto, kunhan vanhempien parisuhde on hyvä. Jos taas vanhempien parisuhde on huono, lapsille voi olla parempi kasvaa yksinhuoltajaperheessä. Ei mua ainakaan haittaa, jos joku on onnellinen ydinperheellisenä ja kertoo siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
En väheksy yksinhuoltajan panostusta ja osaa. Jokainen voi tehdä vain osansa, kahden osan tekeminen on minusta mahdotonta.
Eli sanon silti, että lapselle huonompi, jos toinen vanhemmista ei ole elämässä ja kotona. Olen sen itse kärsinyt ja ei siitä kai mitään yleismaailmallista erimielisyyttä olekaan, että se on lapselle vahingollista.
Jos tällainen mielipide vaikka aaveella tulee vastaan niin loukkaako se?
Kysyn siksi, koska en itse kuule missään sitä yksinhuoltajien väheksymistä, mistä kuitenkin puhutaan. (Vaikka en minä sinun aloitustasi epäile.) Onko se väheksyminen sinusta julkista vai enemmän tuollaista ihmissuhteissa ilmenevää?En kyllä päivittele faceen mitään yh-heittoja. Minusta kun se nimenomaan ei ole mikään leikin asia. Enkä tietenkään sekaannu kenenkään elämään.
Uskotko, että äitiäni loukkaa nähdä lasteni onni isänsä kanssa? Saati, jos erehtyisin mainitsemaan siitä tai jos myöntäisin asiasta puhuessa, miten pahoin kärsin isättömyydestä.?.
Ohis vastaa,
Siis hetkonen miten sinä olet pahoin kärsinyt siitä ettei sinulla ole isää? Olet kuunnellut kun muut surkuttelevat ettei sinulla ole ollut isää ja olet tehnyt siitä kasvavan möykyn sisällesi? Vai johtuuko siitä hylkäämiskokemuksesta? Vai ettei äiti ole jaksanut kunnolla huolehtia?
Tekisin miltei mitä vain jos en olisi koskaan tavannutkaan isää ja olisimme äitini kanssa aina asuneet kahdestaan. Isäpuolikin osasi minua mollata joka vaikutti myöhempään elämään. Onneksi itsenäistyin ja sain haavat umpeen. Kenties itsenäistyminen jääny kesken sinulla?
Ainiin ja oli omakin isä "huippuisukki" ensimmäiset elinvuodet, että ei kannata nähdä asioita kristallinkirkkaana tulevaisuuteen myös, että lapsillasi olisi se isä aina mukana leikkimässä kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo ap:n mainitsema akateemisuus liittyy mihinkään?
Tuttavapiirissäni on akateemisia ja ei-akateemisia, eikä kukaan heistä tuo esille akateemisuuttaan tai ei-akateemisuuttaan. Kaikki ovat ihmisiä ja samanarvoisia.
Voihan se toki olla ettei ap soveltuisi seuraamme, koska pitää akateemisuutta jotenkin oleellisena asiana ystävyydessä.
Lähinnä siinä, että en ole työtön, huonosti koulutettu yh, joka etsisi lapsilleen elättäjää lähipubista.
Ap
Tämä ap.n lausahdus paljastaa hänen ongelmiensa ytimen.
Ajattelee itse pahaa yh.na olemisesta, joten luulee että muutkin ajattelevat. Ulkokultainen ajatusmaailma jotten sanoisi, haluaa pitää täydellisen ihmisen kulisseja yllä.
Kyllä se elämä opettaa😊 perhemuodosta ja tittelistä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo ap:n mainitsema akateemisuus liittyy mihinkään?
Tuttavapiirissäni on akateemisia ja ei-akateemisia, eikä kukaan heistä tuo esille akateemisuuttaan tai ei-akateemisuuttaan. Kaikki ovat ihmisiä ja samanarvoisia.
Voihan se toki olla ettei ap soveltuisi seuraamme, koska pitää akateemisuutta jotenkin oleellisena asiana ystävyydessä.
Lähinnä siinä, että en ole työtön, huonosti koulutettu yh, joka etsisi lapsilleen elättäjää lähipubista.
Ap
Tämä ap.n lausahdus paljastaa hänen ongelmiensa ytimen.
Ajattelee itse pahaa yh.na olemisesta, joten luulee että muutkin ajattelevat. Ulkokultainen ajatusmaailma jotten sanoisi, haluaa pitää täydellisen ihmisen kulisseja yllä.
Kyllä se elämä opettaa😊 perhemuodosta ja tittelistä riippumatta.
Öööö, joo ei. Olen ollut lasten kanssa yksin jo 8 vuotta ja tämä ollut nähtävissä koko ajan. Tällaiset kommentit tulee juuri niiltä ihmisiltä joita tarkoitan näillä posteillani, jotka eivät vaan tajua sitä.
Olen kyllä sujut itse sen kanssa, että olen lasten kanssa yksin, mutta muut eivät olr.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo ap:n mainitsema akateemisuus liittyy mihinkään?
Tuttavapiirissäni on akateemisia ja ei-akateemisia, eikä kukaan heistä tuo esille akateemisuuttaan tai ei-akateemisuuttaan. Kaikki ovat ihmisiä ja samanarvoisia.
Voihan se toki olla ettei ap soveltuisi seuraamme, koska pitää akateemisuutta jotenkin oleellisena asiana ystävyydessä.
Lähinnä siinä, että en ole työtön, huonosti koulutettu yh, joka etsisi lapsilleen elättäjää lähipubista.
Ap
Tämä ap.n lausahdus paljastaa hänen ongelmiensa ytimen.
Ajattelee itse pahaa yh.na olemisesta, joten luulee että muutkin ajattelevat. Ulkokultainen ajatusmaailma jotten sanoisi, haluaa pitää täydellisen ihmisen kulisseja yllä.
Kyllä se elämä opettaa😊 perhemuodosta ja tittelistä riippumatta.Öööö, joo ei. Olen ollut lasten kanssa yksin jo 8 vuotta ja tämä ollut nähtävissä koko ajan. Tällaiset kommentit tulee juuri niiltä ihmisiltä joita tarkoitan näillä posteillani, jotka eivät vaan tajua sitä.
Olen kyllä sujut itse sen kanssa, että olen lasten kanssa yksin, mutta muut eivät olr.
Ap
No sulla ei sitten ole kovin mukavia ihmisiä ympärilläsi. En ole koskaan kokenut tuollaisia asioita, joita sinä olet tässä ketjussa kertonut kokeneesi sen jälkeen, kun jäit yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
En väheksy yksinhuoltajan panostusta ja osaa. Jokainen voi tehdä vain osansa, kahden osan tekeminen on minusta mahdotonta.
Eli sanon silti, että lapselle huonompi, jos toinen vanhemmista ei ole elämässä ja kotona. Olen sen itse kärsinyt ja ei siitä kai mitään yleismaailmallista erimielisyyttä olekaan, että se on lapselle vahingollista.
Jos tällainen mielipide vaikka aaveella tulee vastaan niin loukkaako se?
Kysyn siksi, koska en itse kuule missään sitä yksinhuoltajien väheksymistä, mistä kuitenkin puhutaan. (Vaikka en minä sinun aloitustasi epäile.) Onko se väheksyminen sinusta julkista vai enemmän tuollaista ihmissuhteissa ilmenevää?En kyllä päivittele faceen mitään yh-heittoja. Minusta kun se nimenomaan ei ole mikään leikin asia. Enkä tietenkään sekaannu kenenkään elämään.
Uskotko, että äitiäni loukkaa nähdä lasteni onni isänsä kanssa? Saati, jos erehtyisin mainitsemaan siitä tai jos myöntäisin asiasta puhuessa, miten pahoin kärsin isättömyydestä.?.
Ohis vastaa,
Siis hetkonen miten sinä olet pahoin kärsinyt siitä ettei sinulla ole isää? Olet kuunnellut kun muut surkuttelevat ettei sinulla ole ollut isää ja olet tehnyt siitä kasvavan möykyn sisällesi? Vai johtuuko siitä hylkäämiskokemuksesta? Vai ettei äiti ole jaksanut kunnolla huolehtia?
Tekisin miltei mitä vain jos en olisi koskaan tavannutkaan isää ja olisimme äitini kanssa aina asuneet kahdestaan. Isäpuolikin osasi minua mollata joka vaikutti myöhempään elämään. Onneksi itsenäistyin ja sain haavat umpeen. Kenties itsenäistyminen jääny kesken sinulla?
Ainiin ja oli omakin isä "huippuisukki" ensimmäiset elinvuodet, että ei kannata nähdä asioita kristallinkirkkaana tulevaisuuteen myös, että lapsillasi olisi se isä aina mukana leikkimässä kotia.
Oletko selvinnyt hyvin?
Silti väität, että mun mies vaan leikkii kotia?
Mä oon selvinnyt lopulta hyvin, mutta se oli vaikeaa.
Ja ei, mua ei surkuteltu. Mulle väitettiin, että kaikki on ihan hyvin. Se pahensi ongelmiani. Jouduin ihan itse kaivamaan sen mustan möykyn auki ja silti tiedän, ettei se ole mikään oma keksintöni. Luepa vähän tutkimuksia vaikka, jos luulet, ettei pidä paikkaansa.
Kuten sanoin äiti teki parhaansa, se oli isä joka petti ja hylkäsi.
Tarviiko mun luetella hylkäämisen vaikutukset?
Tullee toi aikaraja vastaan.
Itseinho, syyllisyys, huono itsetunto, rajoittunut identiteetti..
------
Hei ap!
Sulle vielä, että kiitos vastauksista! Ok!
Mä olin 3 vuotta 3 lapsen yh enkä hävennyt päivääkään. Päinvastoin näytin kaikille että pärjään hienosti.
Me olimme jo aiemminkin tavanneet ystäviämme eri kokoonpanoissa joten mikään ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?Kyllä mä ainakin otan itseeni, jos joku puhuu ns. ydinperheen puolesta ja väheksyy yksinhuoltajuutta. Eri asia voisi olla jos itsellä esim. olisi 2 lasta eri isille siitä lähipubista tmv. Mutta kun kyse on avioliitossa hankituista lapsista ja siitä että mies lähti kävelemään, niin otan kyllä,itseeni halveksuvat kommentit. Ja ne faceilmoitukset ” yh-viikonloppu tiedossa kun mies reissussa, miten ikinä selviän”!!
En väheksy yksinhuoltajan panostusta ja osaa. Jokainen voi tehdä vain osansa, kahden osan tekeminen on minusta mahdotonta.
Eli sanon silti, että lapselle huonompi, jos toinen vanhemmista ei ole elämässä ja kotona. Olen sen itse kärsinyt ja ei siitä kai mitään yleismaailmallista erimielisyyttä olekaan, että se on lapselle vahingollista.
Jos tällainen mielipide vaikka aaveella tulee vastaan niin loukkaako se?
Kysyn siksi, koska en itse kuule missään sitä yksinhuoltajien väheksymistä, mistä kuitenkin puhutaan. (Vaikka en minä sinun aloitustasi epäile.) Onko se väheksyminen sinusta julkista vai enemmän tuollaista ihmissuhteissa ilmenevää?En kyllä päivittele faceen mitään yh-heittoja. Minusta kun se nimenomaan ei ole mikään leikin asia. Enkä tietenkään sekaannu kenenkään elämään.
Uskotko, että äitiäni loukkaa nähdä lasteni onni isänsä kanssa? Saati, jos erehtyisin mainitsemaan siitä tai jos myöntäisin asiasta puhuessa, miten pahoin kärsin isättömyydestä.?.
Ohis vastaa,
Siis hetkonen miten sinä olet pahoin kärsinyt siitä ettei sinulla ole isää? Olet kuunnellut kun muut surkuttelevat ettei sinulla ole ollut isää ja olet tehnyt siitä kasvavan möykyn sisällesi? Vai johtuuko siitä hylkäämiskokemuksesta? Vai ettei äiti ole jaksanut kunnolla huolehtia?
Tekisin miltei mitä vain jos en olisi koskaan tavannutkaan isää ja olisimme äitini kanssa aina asuneet kahdestaan. Isäpuolikin osasi minua mollata joka vaikutti myöhempään elämään. Onneksi itsenäistyin ja sain haavat umpeen. Kenties itsenäistyminen jääny kesken sinulla?
Ainiin ja oli omakin isä "huippuisukki" ensimmäiset elinvuodet, että ei kannata nähdä asioita kristallinkirkkaana tulevaisuuteen myös, että lapsillasi olisi se isä aina mukana leikkimässä kotia.
Oletko selvinnyt hyvin?
Silti väität, että mun mies vaan leikkii kotia?Mä oon selvinnyt lopulta hyvin, mutta se oli vaikeaa.
Ja ei, mua ei surkuteltu. Mulle väitettiin, että kaikki on ihan hyvin. Se pahensi ongelmiani. Jouduin ihan itse kaivamaan sen mustan möykyn auki ja silti tiedän, ettei se ole mikään oma keksintöni. Luepa vähän tutkimuksia vaikka, jos luulet, ettei pidä paikkaansa.Kuten sanoin äiti teki parhaansa, se oli isä joka petti ja hylkäsi.
Tarviiko mun luetella hylkäämisen vaikutukset?
Tullee toi aikaraja vastaan.Itseinho, syyllisyys, huono itsetunto, rajoittunut identiteetti..
------
Hei ap!
Sulle vielä, että kiitos vastauksista! Ok!
Olenko selviytynyt? Kiitos vallan mainiosti, nykyistä elämääni ei hetkauta suuntaan eikä toiseen vaikka oma isäni oli väkivaltainen alkoholisti, joka oli valmis myymään oman lapsensa (minut) kaverilleen, jotta saisi lisää alkoholia (käyttötarkoitus jäi hänen osaltaan salaisuudeksi) unohtamatta, että tiesin oman isäni katsovan kommenteista päätellen jatkuvasti persettäni ja tissejäni.
Nämä tulee joskus harvoin esiin keskustelussa, nyt haluan perspektiiviä sinulle mitä se oma isä voi olla vaikka ensimmäiset vuodet ovat olleet ok. Käsittelin asiat, puhuin jos piti puhua, mutta en mä koe että olisin jotenkin selviytynyt mistään. En ole ollut kuolemankielissä vaan normaalilla älyllä nuo voi puida päässään ja vaikka kaverin kanssa joka on kokenut jollain tavalla samaa.
Tiesitkö että nainen valitsee yleensä omaa isäänsä muistuttavan puolison? Siksi en käsitä miksi hieman jopa ylimielisyyttä tihkuen kyselet kuinka pystyisit pitämään äitisi tyytyväisenä vaikka hän näkee, että lapsesi on onnellinen isänsä kanssa ja mielesi tekisi sanoa, että lapsuutesi oli totaalisen perseestä, koska isä ei ollut mukana?
Ellei lapsesi ole lähellä täysi-ikäisyyttä, saattaa historia hyvinkin toistua ja saisit tuta miten miehesi tulee jonain kauniina päivänä kertomaan että on ihastunut työkaveriin palavasti, petti pikkujouluissa ja haluaa lähteä.
Se, että kannat sisimmissäs kaunaa äidillesi isättömyydestä kertoo vain kuinka hemmetin heikko ihminen olet, puhumattakaan että elämäsi suurimpiin selviytymistarinoihin kuuluu äitin ja isin erosta selviytyminen. Ei mene tasan taas nämä vastoinkäymiset. Isä hylkäs. No voi voi, se on hänen häpeänsä eikä liity sinuun edes mitenkään, jatka elämääsi nauttien elämän hyvistä asioista, takertumatta vastoinkäymisiin.
Toivottavasti äitisi edes on sen verran karaistunut matkan varrella, että ymmärtää olla olematta kateellinen?(sitäkö hait) lapsensa perheelle, koska siinä on isä. Mikäli minulla olisi lapsi jolla on ydinperhe niin olisinhan minä nyt helvetti soikoon onnellinen hänen puolestaan, enkä ajattelisi lapsellisesti (lue: vajaaälyisellä tavalla), että koska minulla ei ollut niin ei saa myös lapsellanikaan olla.
Et vastannut kysymykseeni itsenäistymisestä vaan oletit ilmeisimmin heti, että olen kateellinen sinulle, koska sinun perheessä on se mies. "Oletko selvinnyt hyvin? Silti väität, että mun mies vaan leikkii kotia?"
Se, että valitsin "leikkii kotia" liittyi vaan saamani mielikuvaan elämästäsi jossain pumpulissa. Älä nyt jumalauta irroittele asianyhteyksiä lauseistani erilleen.
Ja vaikka minut on hylätty kerran jos toisenkin elämässäni, niin itsetuntoni on ollut aina ihan hyvä. "Hehän siinä vain menettää, koska olen loistotyyppi, uusia ihmisiä tilalle kiitos, nuo eivät ole minun arvoisiani!"
Ja se että arvostaa ja kunnioittaa itseänsä on itsenäistymisen kautta mentävä asia. Eli jos äitisi ei ole itsenäistynyt, eikä arvosta itseään, niin ei hän osaa arvostaa myöskään sinua, muutakun teennäisellä tavalla, eikä siksi ole pystynyt sinua eron hetkellä tukemaan oikealla tavalla. Sitä sinä olisit lapsena kaivannut. Et sitä pettäjäisääsi, joka ei ole sinun arvoisesi.
Mua ei ole koskaan kutsuttu pariskuntien illanviettoihin edes naimisissa ollessani. Omat tutut eivät ilmeisesti harrasta sellaisia, enkä minäkään ole koskaan järjestänyt. Todella moni on myös eronnut ja kavereistani n 80% on yksinhuoltajia. Olen akateeminen hyvin pärjäävä Helsingissä eli ympäristö varmaan vaikuttaa ratkaisevasti. Ehkä pienemmillä paikkakunnilla tai sellaisesta kotoisin olevat harrastavat pariskuntien illanistujaisia enemmän? Silloinkin kun näen naimisissa olevia kavereitani, niin käymme viihteellä illalla. Ei mua edes kiinnosta tavata heidän miehiään ha luulen, että hekin kaipaavat omaa aikaa poissa perheidensä luota.
Ainoa jolloin olen kokenut itseäni koskaan huonommaksi on lapseni koulukaverien vanhempien suhteen. Ehkä sekin oli lopulta omassa päässäni, kun mietin, että mitä he ajattelevat. Nyt olen todennut, että ala-asteen aikana yllättävän monen luokkakaverin vanhemmat ovatkin eronneet. Enkä minä ainakaan ajattele kenestäkään heistä pahaa yh:na tms. Tuskin hekään ajattelevat niin muista.
En koe olevani parempi kuin yksinhuoltajaäidit/-isät, joten vaikea sanoa, mitä lähipiirisi oikein meinaa, jos syrjii sinua sen takia.
Kummallisia tuollaiset "miten sä pärjäät, mä en pärjäis.." -kommentit, mutta oon muutenkin superallerginen kaikenlaiselle alentuvalle mielistelylle.
Pakkohan se on pärjätä, jos yh on. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole. Sellaista se on. Vertailu on tyhmää, ei yksi vanhempi tietenkään korvaa kahta koskaan, mutta ei sitä kahta aina vaan saa. Ei siinä välttämättä ole mitään hävettävää, kenelle se edes kuuluu, ja kellä olis varaa tuomita. ?
Yks juttu mun täytyy kysyä. Mullahan on siis itsellä niin, että äiti jäi yh:ksi. Siinä ei ollut hänen puoleltaan mitään mitä olisi pitänyt hävetä ja äiti teki tosi raskaan homman kasvattaessaan mut yksin ja teki parhaansa ja selvisi niin kuin vain voi yhdeltä ihmiseltä vaatia.
Niin eli se kysymys on, että otatteko itteenne, jos kovasti joku puhuu ydinperheen ja hyvän avioliiton ja lähivanhemmuuden puolesta?
Vaikka ei yksittäistapauksiin ottaisi kantaa, mutta puheissaan pitäisi yksinhuoltajuutta huonompana tilanteena lapsille. Niin loukkaako se sellaista, joka syystä tai toisesta on yh:ksi päätynyt?
En halua puhua äitini kanssa vanhemmuudesta mitään, koska pelkään että hän loukkaantuu siihen, miten paljon paremmin tilanne on nyt esim. meidän perheessä kuin lapsuusperheessäni, isäni petettyä meidät.
Tarvitseeko varoa?