Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö ketään muuta olla yh?
29.12.2017 |
Minusta tuntuu että yksinhuoltajia / lasten kanssa yksin eläviä kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaista. Koskaan ei enää kutsut mihinkään illanviettoon tmv. Kuvittelevat varmaan että tarttuu. Ja itse siis akateeminen, työssäkäyvä jne.
Ja ei jaksaisi koko ajan olla kuuntelemassa niitä "en tajuu miten jaksat yksin" ja "kyllä sunkin pitäisi mis hankkia" voivotteluja ja kommentteja. Mieluusti ottaisin miehen jos löytyis joku sopiva.
Ahdistaa, hävettää ja ketuttaa tää tilanne.
Kommentit (38)
Niin että aikuisiällä yhtäkkiä vaihtaisin koko kaveripiirin? Olen kyllä itsekin hyvin omiölani toimeentuleva, akateemisesti koulutettu ja hyvässä asiantuntija työssä. Se on vaan se toisten asenne mikä risoo ja alentaa mieltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että aikuisiällä yhtäkkiä vaihtaisin koko kaveripiirin? Olen kyllä itsekin hyvin omiölani toimeentuleva, akateemisesti koulutettu ja hyvässä asiantuntija työssä. Se on vaan se toisten asenne mikä risoo ja alentaa mieltä.
Ap
Ihan turhaan. Sun kaverisi vaan ovat jotain velliperseakkoja, jotka eivät selviäisi edes lastenhoidosta ilman miestään. Selviäisivätkö taloudellisestikaan? Nyt sisko hyvä nostat nokkasi pystyyn ja alat arvostaa itseäsi. Olethan parempi ja taitavampi kuin nämä vellipersekaverisi.
Päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että pärjään omillani ja olen yksin kasvattanut ihanat lapset. Kaikista ei tosiaankaan ole tähän.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että pärjään omillani ja olen yksin kasvattanut ihanat lapset. Kaikista ei tosiaankaan ole tähän.
Ei olekaan kyse siitä, että en olisi ylpeä pärjätessäni yksin. Mutta ihmisten asenne on kuitenkin vaan aina se, että yksinhuoltajia vähän säälitään. Ja tosiaan ei kutsuta samoin illanviettoihin kun pariskuntia. Ja se oikeasti välillä hävettää.
Ap
Mistä päättelet kuuluvasi kakkosluokkaan? Todellisuudessa olet korkeintaan kolmosluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan yrittää kieltää yh-sanan käytön. Tänä päivänä puhutaan trendikkäästi sinkkuäideistä. Voimaantuminen on päivän teema.
Enemmän hävettäisi olla perinteinen vaimo eli miehen omaisuutta. Kaikkien vaimojen mies käy huorissa eikä tee mitään naisen eteen. Enemmän arvostan yksinpärjääviä naisia kuin miehille alistuvia patjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meitä näin pariskuntanakaan kutsuta minnekään illanviettoihin. Uusivuosikin vietetään ihan vain oman perheen kanssa.
Jos jäisin yh:ksi, niin en epäile yhtään, että jäisin täysin oman onneni nojaan. Ne vähätkin kutsut yhtään mihinkään tyssähtäisivät siihen.
En tiedä miksi maan tapa on tuo, mutta niin se ikävä kyllä menee. Itsekin koen vaikeaksi tietää kuka toivoisi meiltä kutsua vaikkapa uudenvuoden viettoon. Tuntuu, että kaikilla on jo omat kuviot. Yhtä perheetöntä sinkkua kutsun meille paljon, mutta aika harvoin sekään tulee, vaan on mieluummin yksin kotona.
Olen köyhähkö duunari yksinhuoltaja ja kyllä mua välillä hävettää. Ei minua tosin alenneta ylistämällä niinkuin sinua ap. (Nuo "hämmästelyt" miten pärjäät.)
Tuo jonkun neuvo uuden kaveripiirin hankkimisesta on minusta hölmö. Yksinhuoltaja ei ole kovassa huudossa muissa kuin yksinhuoltajapiireissä. Ja nämäkin piirit hajoavat pian, kun toiset hakeutuvat parisuhteeseen ja vanhat tutut saavat jäädä.
Mutta lasten koulun ja päiväkodin tapahtumissa olen kyllä melkoisen ulkopuolinen. Väkisin olen seuraan tuppautunut, mutta eihän siitä saa kuon huonon mielen toisten karsaan suhtautumisen takia.
Lasten ollessa pienempiä kävin aina eri perhekahviloissa/ seurakunnan kerhoissa enkä kertonut olevani yh. Siksi ensi alkuun riitti seuraa, aina sosiaalisen asemani paljastumiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan yrittää kieltää yh-sanan käytön. Tänä päivänä puhutaan trendikkäästi sinkkuäideistä. Voimaantuminen on päivän teema.
Ei kyse ole yh-sanan käytöstä, vaan ihmisten sanattomasta asenteesta ja käytösestä.
AP
Kyllä välillä hävettää, tai ehkä ennemmin harmittaa. Olen myös huomannut että illanviettoihin ei juuri kutsuta. Yksi ystäväperhe on jossa käydään lapsen kanssa, muiden ystävien kanssa tavataan vaan äitien ja lasten kanssa. Mun mielestä on outoa että esim. parhaan ystäväni miestä en tunne käytännössä lainkaan koska en tapaa häntä koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
En ole koskaan viettänyt mitään pariskuntaillanviettoja, joten eron jälkeen mikään ei muuttunut vaan tapasin ystäviäni puolisoineen ja ilman puolisoitaan aivan samalla tavalla kuin ennen eroakin. Ja ennen parisuhdettakin. Ymmärrän, että jos on totuttu viettämään pariskuntaillanviettoja, ero tuo suuren muutoksen sosiaaliseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
En ole koskaan viettänyt mitään pariskuntaillanviettoja, joten eron jälkeen mikään ei muuttunut vaan tapasin ystäviäni puolisoineen ja ilman puolisoitaan aivan samalla tavalla kuin ennen eroakin. Ja ennen parisuhdettakin. Ymmärrän, että jos on totuttu viettämään pariskuntaillanviettoja, ero tuo suuren muutoksen sosiaaliseen elämään.
Lähinnä meillä on ollut illanviettoja / tapaamisia ihan perheiden kesken. Ei pelkästään pariskuntina. Siksi tämä ketuttaakin.
Ap
Joo, ei ole mitään illanviettoja pariskuntien kesken, ainoat kerrat kun ollaan millään porukalla koolla on se jos jotkut tulee kylään meille, ne ihmiset voi olla mitä hyvänsä, sinkkuja, perheitä, yh-perheitä, hyvin harvoin kyllä käy kylässäkään ketään. Suuri osa vähistä ystävistä ja sukulaisista asuu kaukana, eikä työelämän uuvuttamina jaksa lähteä tuntikausia ajamaan että nähtäisiin, ja työttömillä taas ei ole autoa tai varaa junalippuihin. Tälläiseksi tämä on mennyt. Kavereita on vähän, ja samassa kaupungissa olevatkin pääasiassa lepäävät kotona töiden jälkeen, sitä se keski-ikäisyys teettää.
Itse en ole huomannut että missään porukassa yh:ta mitenkään pidettäisiin huononpana tms. jokainen käsittää sen että samoin kuin työttömyys, myös yksinhuoltajuus voi osua joskus omallekin kohdalle, jos ei ero niin kuolema erottaa joskus pariskuntia kysymättä lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
En ole koskaan viettänyt mitään pariskuntaillanviettoja, joten eron jälkeen mikään ei muuttunut vaan tapasin ystäviäni puolisoineen ja ilman puolisoitaan aivan samalla tavalla kuin ennen eroakin. Ja ennen parisuhdettakin. Ymmärrän, että jos on totuttu viettämään pariskuntaillanviettoja, ero tuo suuren muutoksen sosiaaliseen elämään.
Lähinnä meillä on ollut illanviettoja / tapaamisia ihan perheiden kesken. Ei pelkästään pariskuntina. Siksi tämä ketuttaakin.
Ap
Kuulostaa ikävältä :( Mun siskoni jäi 27-vuotiaana leskeksi ja olisin laittanut välit poikki jokaiseen ystävääni ja kaveriini, joka ei olisi suostunut tulemaan juhliini sen vuoksi, että siskonikin lapsineen oli kutsuttu. En ymmärrä ollenkaan, että joku tiputetaan porukasta pois vain siksi, ettei sillä satu syystä tai toisesta olemaan puolisoa.
Minä en kerro koulussa että olen yh. Pelkään että lapseni jätetään ulkopuolelle. Nyt hän on erittäin suosittu ja pyydetään ydinperheisiin kylään lähes joka päivä koulun jälkeen. Äidinkin on minulle hyvin ystävällisiä. Asumme kauempana koulusta ja meille tullaan kylään hyvin harvoin. Haluan että lapseni näkee mallia ydinperhe-elämästä ja toden totta tarvitsen kaiken avun koska tukiverkot on vähissä, suku auttaa vain parina päivänä vuodessa ja muuten olen omillani. Mummot on kuolleet jo ym.
Miten tuo ap:n mainitsema akateemisuus liittyy mihinkään?
Tuttavapiirissäni on akateemisia ja ei-akateemisia, eikä kukaan heistä tuo esille akateemisuuttaan tai ei-akateemisuuttaan. Kaikki ovat ihmisiä ja samanarvoisia.
Voihan se toki olla ettei ap soveltuisi seuraamme, koska pitää akateemisuutta jotenkin oleellisena asiana ystävyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekevätkö ihmiset sitä tahallaan. Vai jätetäänkö esim kutsumatta illanviettoihin ym. sen takia että miehelle ei sitten ole kaveria. Siis vaikka ennen oltaisiin kaikki aikuiset istuttu iltaa porukalla. Kyllä se vaan laittaa ihmiset eri asemaan.
Ap
En ole koskaan viettänyt mitään pariskuntaillanviettoja, joten eron jälkeen mikään ei muuttunut vaan tapasin ystäviäni puolisoineen ja ilman puolisoitaan aivan samalla tavalla kuin ennen eroakin. Ja ennen parisuhdettakin. Ymmärrän, että jos on totuttu viettämään pariskuntaillanviettoja, ero tuo suuren muutoksen sosiaaliseen elämään.
Lähinnä meillä on ollut illanviettoja / tapaamisia ihan perheiden kesken. Ei pelkästään pariskuntina. Siksi tämä ketuttaakin.
Ap
Kuulostaa ikävältä :( Mun siskoni jäi 27-vuotiaana leskeksi ja olisin laittanut välit poikki jokaiseen ystävääni ja kaveriini, joka ei olisi suostunut tulemaan juhliini sen vuoksi, että siskonikin lapsineen oli kutsuttu. En ymmärrä ollenkaan, että joku tiputetaan porukasta pois vain siksi, ettei sillä satu syystä tai toisesta olemaan puolisoa.
Ei ole kuse sellaisesta että joku jättäisi tulematta jonnekin kun meidät on kutsuttu. Vaan lähinnä siitä että ei enää kutsuta.
Ap
Hanki parempia ystäviä. Omassa tuttavapiirissäni yksinhuoltajat ovat toimitusjohtajia, erikoislääkäreitä, projektipäälliköitä jne. Tulevat erinomaisesti toimeen omillaan eivätkä edes erityisemmin kaipaa uutta parisuhdetta. Ja illanviettoja yms yhteistä riittää oikein hyvin eikä kukaan edes ehdota, että pitäisi joku uusi köntys ottaa riesaksi. Eikä muistakaan tutuistani kukaan ole niin heikko ja avuton, että sanoisi "en tajuu miten jaksat yksin".