Teinilikkani aikoo huomenna parturissa pistää lyhyeksi pitkät hiuksensa. Tulee katumaan, mutta mitään en voi tehdä..

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä vastauksia! Kai nyt äiti saa hieman surra hartaasti kasvatettujen hiusten menetystä, kun on vielä melko todennäköistä että tyttö tätä jossain vaiheessa katuu. Eihän hän kuitenkaan ole tyttöä kieltämässä menemästä kampaajalle. 

Kyllä, kokeilu tosiaan kuuluu nuoruteen, mutta jotkut kokeilut todellakin saisivat jäädä  tekemättä. Itselläni myös luonnonkiharat, ja jäätäviä kokemuksia mm. "otsatukasta" (puoleen väliin otsaa ulottuvista lampaansäkkäröistä), vaalennuksesta (luonnostaan tumma tukka paloi vaalennuksessa karrelle ja muistutti röllipeikon pöheikköä), sekä "kerroksittain" leikkaamisesta (lopputulos mallia mullet, miettikää siihen vielä tymäkät kiharat päälle....) Äiti ei näihin puuttunut millään lailla enkä kyllä varmaan olisi kuunnellutkaan, mutta olisin silti toivonut että olisin harkinnut vähän paremmin. Monet itkut näistä väännettiin vaikka vain "karvoja ovatkin". Kiharat myös käyttäytyvät usein aivan eri tavalla mitä itse (tai edes kampaaja) olettaa.

Vaikka äiti onkin niitä "hartaasti kasvattanut", niin ne on edelleen hänen tyttärensä hiukset.

Jos tyttö haluaa leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi, niin eikö hänen kannattaisi ottaa talteen muistoksi ne katkaistut pitkät hiukset? Ennen ainakin oli ihan tavallista, että kun pitkätukkainen tyttö vaihtoi aikuiseen malliin ja leikkautti hiuksensa, niin letti sidottiin punaisella silkkinauhalla ja pantiin visusti talteen.

Hiusten väri ei tule olemaan ihan identtisen sama kun lähtökohtaisesti värjäyksen jälkeen, se tulee vahingoittamaan rakennetta, joten kiharatkin kärsii.

Mutta ei voi mitään, itse sanoisin että oma on valintasi, mutta turha itkeä jos alkaa kaduttaa.

Menettähän sitten oikealle kampaajalle, eikö millekkään itsekoulutetulle, ettei lopputuloksena ole ihan hirveä hökötys tai ainakin löytyy joku joka sen korjaa luonnollisemmaksi ilman erillistä korvausta?

Ja en vastusta värjäystä, oma tukkanikin on ihan muuta kuin alkuperäinen, mutta olen todistanut miten viereisellä penkillä tyttö itkee ja päästä lähtee tukkaa, jonka jälkeen kampaaja kiidättään häntä pesupaikkaa kohden.

Minulla oli myös pitkät hiukset joita inhosin eikä äiti olisi antanut leikata. Pienenä se hiton joka- aamuinen repiminen ja tappelu, peseminen oli yhtä helvettiä. Teini- ikäisellä se oli rasvainen liimaletti eikä yhtään vähempää inhottava. Heti kun sain omaa rahaa tukka lähti, leikkautin geometrisen mallin joka on päivitettynä variaationa päässäni edelleen, ollut jo 40 vuotta eri väreissä..ja rakastan sitä. Hiukseni ovat paksut ja kiiltävät eli suora hyvin leikattu lyhyt malli on helppohoitoinen ja todella tyylikäs.

Mitä pitkillä hiuksilla tekee kun useimmissa työtehtävissä ne on pidettävä kiinni, minä en ainakaan halua jäädä hiuksistani kiinni mihinkään koneeseen, sotkea niitä rapaan auton kanssa tuhratessa tai hevosenp....an talleilla. Enkä kiskoa hiuksia naamaltani koko yötä tai tarjota päällekarkaajalle tarttumapintaa pimeällä tiellä kulkiessani.

Kannattaa kyllä valita paras kampaaja jonka rahalla saa niin lopputulos tulee olemaan juuri neitokaiselle sopiva ja taatusti mieleinen:D.

No lyhenivätkö tytön hiukset ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä vastauksia! Kai nyt äiti saa hieman surra hartaasti kasvatettujen hiusten menetystä, kun on vielä melko todennäköistä että tyttö tätä jossain vaiheessa katuu. Eihän hän kuitenkaan ole tyttöä kieltämässä menemästä kampaajalle. 

Kyllä, kokeilu tosiaan kuuluu nuoruteen, mutta jotkut kokeilut todellakin saisivat jäädä  tekemättä. Itselläni myös luonnonkiharat, ja jäätäviä kokemuksia mm. "otsatukasta" (puoleen väliin otsaa ulottuvista lampaansäkkäröistä), vaalennuksesta (luonnostaan tumma tukka paloi vaalennuksessa karrelle ja muistutti röllipeikon pöheikköä), sekä "kerroksittain" leikkaamisesta (lopputulos mallia mullet, miettikää siihen vielä tymäkät kiharat päälle....) Äiti ei näihin puuttunut millään lailla enkä kyllä varmaan olisi kuunnellutkaan, mutta olisin silti toivonut että olisin harkinnut vähän paremmin. Monet itkut näistä väännettiin vaikka vain "karvoja ovatkin". Kiharat myös käyttäytyvät usein aivan eri tavalla mitä itse (tai edes kampaaja) olettaa.

Vaikka äiti onkin niitä "hartaasti kasvattanut", niin ne on edelleen hänen tyttärensä hiukset.

No eihän tästä ole mitään epäselvyyttä. Vaikka kyseessä on minulle täysin tuntematon ihminen niin itseänikin kylmää kun ihanat, pitkät hiukset leikataan - ihan vain sen vuoksi että ne mielestäni ovat niin kauniit. Näin käsitän äidinkin tunteet. Ihme vastauksia, kukaan ei kyseenalaista tytön oikeutta omiin hiuksiinsa, sen kuin vetää vaikka kaljun. Vaan noin pitkät kiharat ovat harvinaiset ja monista upeat, ja niitä ei ihan noin vain takaisin kasvateta niin kuin moni täällä yrittää väittää - se on oikeasti vuosien "työ". Jengi riehuu täällä aivan kuin tytön ihmisoikeudet olisi riistetty, kun äitiä kai lähinnä harmittaa jos/kun tyttö tulee asiaa katumaan... Ja jos ei kadu, niin veikkaan että äiti on asiasta kaikkein iloisin.