Miten ihmeessä toimia kun ekaluokkalainen poika oireilee näin??!
On aina ollut ikäistään vauvamaisempi ja arka, herkkä todella äitiin kiintynyt poika. Haluaa herkästi olla sylissä tai puhua vauvamaisesti. Olemme eronneet pojan isän kanssa, jaamme huoltajuuden tasan. Nyt yhtäkkiä poika on alkanut käyttäytyä todella oudosti, mutta vain minun eli äidin läsnäollessa. Kiukkuaa, huutaa, karkailee, rikkoo tavaroita, saattaa yrittää alasti ulos tai rappuun... Mikään ei auta näihin kohtauksiin. En kohta enää uskalla tai pysty lähtemään hänen kanssaan mihinkään, koska saattaa huutaa jossain ulkona julkisella paikalla vaikka puoli tuntia kurkku suorana, ja näin ison lapsen kyseessä ollessa homma herättää melkoisesti huomiota. Hän saattaa myös heitellä kiviä tai tehdä jotain muuta niin rajua, etten uskalla jättää käytöstä huomiottakaan. Mitä ihmettä voin tehdä?
Alan olla todella ahdistunut, koska huuto kerrostalossa on tietysti huono juttu, saati kaikki muu mitä kuvailin, ja rajoittaa elämää melkoisesti. Mietin itse josko hän kipuilee itsenäistymisen kanssa, ja ahdistuu siitä vauvan roolista jonka hän jotenkin automaattisesti kanssani ottaa. Isänsä kanssa hän on pääosin reipas ja normaali poika.
Mutta miten minä voin tukea lasta? Kohtelen häntä aivan samoin kuin muitakin lapsiamme, olen kannustanut ja kehunut rohkeudesta ym. ja sanonut että on iso poika mutta joskus voidaan leikkiä vauvaakin.
Tilanne alkaa jo olla sellainen etten pärjää hänen kanssaan. :( Miten toimisitte?
Kommentit (16)
Kasvatusneuvolaan, ohjaavat sieltä eteenpäin mikäli tarpeen.
Hakisin apua ammattilaisilta. Ota yhteys kouluun ja pyydä aikaa koululääkärille. He osaavat auttaa.
Eikö koulussa ole kukaan huolestunut pojan käytöksestä? Kannattaa joka tapauksessa hakea apua pian, ettei pojan koulunkäynti vaikeudu. Hän on myös potentiaalinen koulukiusaamisen kohde.
On vaikea uskoa, että poika reagoi noin vain äidillään. Luultavasti saatte ottaa sinne lääkäriin myös lapsen isän mukaan. Voi myös olla, että muutkin lapset reagoivat jotenkin, mutta et vain huomaa sitä, koska ekaluokkalainen vie kaiken huomiosi. Osa lapsista reagoi vaikeuksiin ja kriiseihin vetäytymällä tai näyttelemällä erityisen reipasta.
Saatatte olla koko perhe jonkinlaisen avun tarpeessa.
Mutta hakisin siis apua ammattilaisilta, en täältä palstalta. Ota heti loma jälkeen yhteys kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Hakisin apua ammattilaisilta. Ota yhteys kouluun ja pyydä aikaa koululääkärille. He osaavat auttaa.
Nopeammin ja jouhevammin saa apua kun ihan itse ottaa yhteyttä suoraan hoitotahoon, esim. perheneuvolaan.
Perheneuvolasta sain itse perspektiiviä ekaluokkalaisen hankalaan vaiheeseen. Ensikäynnille voi päästä nopeastikin, kannattaa soittaa.
Alat ainakin tukea ikätasoisempaan käytökseen.
Olet itse tukenut vauvamaisuutta ja nyt poika alkaa tajuta, että se ei käy ja on aivan sekaisin.
Tuon ikäinen vertaa jo itseään muihin ja koulu on ratkaiseva rajapyykki.
Olet tehnyt vakavan virheen näillä omilla tarpeillasi vauvaleikkeihin.
Perheneuvolaan sinun täytyy olla yhteydessä. Mikä palaute on ollut koulusta? Vai onko vauvamaisuutensa vuoksi jätetty vielä eskariin?
En ole kannustanut vauvaleikkeihin. En kai voi sanoa syliin haluavalle lapselle että et voi tulla. Siihen juuri pyysin neuvoja että miten se saadaan oikeaoppisesti loppumaan. Vai voiko oikeasti sanoa että nyt tämmöinen ei enää käy kun olet jo noin iso?
Aivan normaalisti häntä kohtelen, kannustan harrastuksiin, osallistan kotitöihin ym. Kun alkaa lässyttämään niin pyydän puhumaan kuin isot pojat. Tarkoitin vauvaleikillä sitä että voin hassutellen hetken heijata häntä sylissä jos hän itse sitä pyytää. Onko se siis väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
En ole kannustanut vauvaleikkeihin. En kai voi sanoa syliin haluavalle lapselle että et voi tulla. Siihen juuri pyysin neuvoja että miten se saadaan oikeaoppisesti loppumaan. Vai voiko oikeasti sanoa että nyt tämmöinen ei enää käy kun olet jo noin iso?
Aivan normaalisti häntä kohtelen, kannustan harrastuksiin, osallistan kotitöihin ym. Kun alkaa lässyttämään niin pyydän puhumaan kuin isot pojat. Tarkoitin vauvaleikillä sitä että voin hassutellen hetken heijata häntä sylissä jos hän itse sitä pyytää. Onko se siis väärin?
ap
Lässytykseen voit vastata että kun puhut noin en saa selvää, voitko toistaa niin että ymmärrän. Älä puutu enempää. Voit ottaa syliin mutta kohtele sylissä kuin ekaluokkalaista eikä 1kk vanhaa. Palkitse hyvästä käytöksestä, juttele lapsen kanssa vakavasti mikä mättää. Lapsi hakee nyt rajusti huomiota, kiusataanko koulussa? Onko isän luona tapahtunut jotain?
Vierailija kirjoitti:
En ole kannustanut vauvaleikkeihin. En kai voi sanoa syliin haluavalle lapselle että et voi tulla. Siihen juuri pyysin neuvoja että miten se saadaan oikeaoppisesti loppumaan. Vai voiko oikeasti sanoa että nyt tämmöinen ei enää käy kun olet jo noin iso?
Aivan normaalisti häntä kohtelen, kannustan harrastuksiin, osallistan kotitöihin ym. Kun alkaa lässyttämään niin pyydän puhumaan kuin isot pojat. Tarkoitin vauvaleikillä sitä että voin hassutellen hetken heijata häntä sylissä jos hän itse sitä pyytää. Onko se siis väärin?
ap
Sylissä pitämisen voi tehdä erittäin huokuttelevaksi tai vähemmän houkuttelevaksi. Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa, että ekaluokkalainen on sylissä tai vaikka olisi 12-vuotias.
Kyse on siitä, mikä tunnelataus siihen liitetään. Tuo heijaus kuulostaa oudolta ja nimenomaan lapsen regression tukemiselta.
Kopauta sitä jollakin kepillä päähän.
Eihän vain ole kyse lievästä autismista?
Hei ap, myös minä suosittelen ottamaan välittömästi yhteyttä esim. koulun oppilashuoltoon (terkkari) tai perheneuvolaan tai jopa lääkäriin. Lapsi tarvitsee silloin apua, jos hänen 'kohtauksensa' ovat niin överiksi meneviä, että vanhempi ei pysty niitä rajoittamaan. Lapsi kokee turvattomuutta ja rajattomuutta, jos aikuinen ei saa tilannetta haltuun. Lasta voidaan auttaa monin tavoin ammattilaisten toimesta, mutta tilanteeseen pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pidemmälle odotat, sitä hankalampaa korjaaminen on.
Miksi ekaluokkalainen ei saisi olla sylissä??? Onko se jokin vauvaleikki???
Minäkin suosittelen perheneuvolaa mahdollisimman pian.
Meidänkin kuopus, ekaluokkalainen poika tykkää olla paljon sylissä ja toisinaan on päiviä, että puhuu "vauvakieltä" hetken.
Mutta vain kotona ja oman perheen kesken puhuu niin. Eikä siis todellakaan päivittäin tai viikottainkaan.
Koulu menee hyvin, on paljon kavereita ja säännöllinen liikuntaharrastus.
Ei tuolla sylissä pitämisellä tai "vauvaleikeillä" ole välttämättä mitään tekemistä noiden kohtausten kanssa.
Mut perheneuvolaa suosittelen minäkin, jos ei lopu.
En tiedä, mutta vauvaleikkejä tarvinnee vähentää.
Lapsesi käy jotain kehitysvaihetta, etkä sinä saa sitä pelätä. Elämisen pitää jatkua. Kiellät, rajoitat, kehut tarvittaessa yms. Varaa aika perheneuvolasta, jos tarvitset enemmän tukea.